Myy1976: Mulla oli viikolle 12 vaan huono olo, syöminen mitä sattuu ja pari kiloa pompsahti silti. Monet sanoo, että alussa meinaa tulla jotain hormonipöhötystä (paitsi ne jotka vaan oksentaa ja sen takia laihtuu... ei sekään mukavaa ole). Sen jälkeen se tasoittui, kun ei tarvinnut oloihinsa syödä ja kesti nälkääkin vähän.
Pitkälle puoleen väliin ja sen yli painonnousu oli tosi maltillista, kunnes vauvan kasvupyrähdys alkoi, rupesi olemaan tuota 500g/vko tahtia, jota on jatkunut lähes loppumetreille asti. Aivan normaalia kaikki siis, kokonaisnousu on about +11,5kg ollut mulla, lähtötilanne reipas normaalipaino eli BMI25. Välillä on ottanut henkisesti koville, sitten taas tieto siitä, että vauvalla on kaikki hyvin ja painonnousu normirajoissa on riittänyt rauhoittamaan pyöristyvän mamman mieltä.
Koita elää mahdollisimman terveellisesti, syödä kunnon ruokaa tarpeeksi niin kaikki tulevat kilot on sillon ihan tarpeellisia raskauskiloja! Itselläni kanssa nuorena syömishäiriötyyppistä elämänvaihetta takana, mutta kun kerran olen jo raskaana ollut, kerännyt ja kuluttanut sen yhteydessä 18kg, niin uskon kyllä, että kroppa tietää miten sen kuuluu toimia näissä tilanteissa, kunhan pää vaan antaa periksi.
( . ) Että osaa olla levoton olo iltaisin just kun pitäis alkaa nukkua. Meidän koirakin on ollut ihan ihmeissään ja alkanut rampata mun perässä vessakäynneillä. Kai se aistii, että jotain alkaa olla tapahtumassa.
Koko alkuyön supisteli ihan tuntuvasti ja heräilin vähän väliä senkin jälkeen kun vihdoin olin saanut unta. Illasta lähtien kohdunsuulla tuntui semmoista tikustelua. Vauvan kääntyily pahensi tuntemuksia entisestään. Kaikenlaisia omituisia asioita aivot liittivät niihin suppareihin unissa, en enää muista, mutta yöllä vähän ihmetytti
Mutta. Aamuun mennessä tilanne oli kuitenkin rauhoittunut, nukuin lopulta miehen lähdettyä töihin vielä 2-3h pahinta väsymystä pois. Edes koira ei herättänyt mua ulos pissalle! Nyt sitten shiatsussa sain vihdoin rentouduttua henkisesti ja ruumiillisesti, söin hyvin ja toivon, että ens yönä olo on levollisempi. Hoitaja paineli käynnistymispisteitä kun annoin luvan vauvan tulla vaikka ens viikolla ja neuvoi vielä käsistä ne paikat, joita voi alkaa stimuloida, jos supistukset vaan tulee ja menee eikä homma etene. Jotenkin semmoinen olo tässä on, että lopun alkua alkaa olla tämä kaikki, mutta tätä voi silti kestää hyvin vielä viikko pari, joten en ole missään nimessä sairaalaan soittamassa vielä. Mitään limoja tai vesiä ei kuitenkaan ole vielä näkynyt, joten koitan nyt vaan kerätä voimia tulevaan. Kunhan vaan en kävis niin ylikierroksilla, mitä nyt parina iltana.
Oho, kauhea romaani. Nyt on vähän tämmöistä, mutta ei tätä onneksi ikuisesti enää jatku!
Pippurihäntä 38+2
