Miltsu76: Onhan se aika dramaattista aina kun aikainen lähtö synnärille tulee ja nämä ekat viikot ovat varmasti olleet rankkoja. Kiitos kun jaksoit jakaa tämän. Mulla on just alkamassa rv30 ja kyllähän se aika pysäyttävää on aatella, että olet tässä vaiheessa jo synnärille joutunut lähtemään. Kuulostaa kuitenkin siltä, että pikkuinen on sisukas tapaus ja ihanaa, kun henki ja ruokakin alkaa kulkea jo omin voimin! Oliko siitä muuten minkälaista hajua, mikä tämän ehkä aiheutti? Eräs tuttavani sai myös omansa tosi aikaisin, rv 27 (vesienmenolla) ja toinen rv 31 (supparit vaan alkoivat ja hetken saivat niitä sairaalassa viivytettyä). Molemmista on kasvanut oikein tomeria pikkuihmisiä
Niin on hienoa tämä pikkuisten hoito Suomessa!
Täällä siis alkaa paukkua viimeinen kymppi ja kyllä kärsimättömyys siinä samassa suhteessa lisääntymään päin. Edellinen syntyi rv42+0 ja kyllä oli alusta asti niin valmis paketti vauvaa että oksat pois, söi, nukkui, kannatteli itseään, otti kontaktia selvästi, hymyilikin jo kolmeviikkoisena. Siinä on ehdottomasti puolensa, että bebe viihtyy yksiössä loppuun asti tai yli. Kun vaan oma pää kestäisi. En tosiaan muista, että tuo edellinen olisi ollut semmoinen "tiedoton sikiö" kuin hetken ihan pikkuvauvana, toisin kuin veljensä, joka syntyi pari viikkoa aikasemmin.
Jostain tutkimuksesta kuitenkin luin, että 18kk välein tai sen alle tapahtuvissa synnytyksissä lisääntyy ennenaikaisuuden riski, meillä ikäeroa tulee n. 17kk. Mitä sillä ennenaikaisuudella nyt sitten tässä tarkoitettiin, en enää muista, mutta pääjohtopäätös oli se, että jos tulee uudestaan nopeasti raskaaksi, niin se seuraava raskaus ei välttämättä kestä niin pitkään kuin edellinen. Lähipiiristä löytyy joitain esimerkkejä jotka vahvistavat tämän kyllä.
Toisaalta taas sanotaan, että ikä (yli 35v) ja edellisen odotuksen yliaikaisuus ennustavat vahvasti sitä, että seuraavakin odotus menee yli. Ota näistä sitten selvää
Olis niiiiiin kiva, kun joku voisi sanoa suoraan, että "sulla on nyt tasan X viikkoa synnytykseen". Mutta ei. Sitä kun ei tiietä. Kun ei kerran suunniteltua sektiota olla tekemässä.
Kaikki on mennyt täällä edelleen hyvin, kaikki veriarvot ja muut seuranta-arvot kuosissa, painoa ihan riittävästi omaan makuun, mutta kai vielä ihan normaalin rajoissa. Vatsaa pyöristyminen ottaa koville kudoksiin taas, mutta kai tämän kestää. Teen töitä vielä jouluun asti, taapero on hoidossa 3 päivää viikossa mummolassa marraskuun, äitiysloma alkaa tasan jouluaattona
Mies on taaperon kanssa isyysvapaalla joulukuun alusta, ja ehtii sitten lomailla meidän kanssa yhteisesti ihan hienosti aina pitkälle tammikuulle asti. Sitten ei olekaan enää kuin muutama viikko LA:han. Ihanaa saada tänne käsiparia edes joksikin aikaa, vaikka meillä kovin tyytyväinen taapero asustaakin, eikä siten ole mitenkään erityisen haastava. On vaan mahan kanssa hankala köykkiä maasta leluja, vaatteita, pukea toiselle haalareita sun muita, kun syliin ei meinaa enää mahan viereen oikein mahtua. Siksi haluaisin tämän jo loppuvan, että ei olisi tätä tynnyriä koko ajan tiellä.
Lonkat juilii öisin, samoin pakaroissa tuntuu, liitoskipuja tulee onneksi vaan jos kävelee tosi paljon, eikä sillonkaan heti vaan vasta illalla. Kylkiluita jomottaa, kun kohtu on ihan korvissa jo ja jäppinen monottaa avoimesti. Mutta ei mitään uutta, ihmeellistä eikä uhkaavaa. Kerran vielä, pojat.... Tän jälkeen meillä ei enää tätä rallia aloiteta (ellei sitten tuu joku neljänkympin kriisi).
Hankintoja on tekemättä vielä vaikka mitä. Ei ole tuplarattaita, ei sänkyä, ei oikein mitään kulkemiseen liittyvää hankittu. Vaatteita on vanhastaan ja pari pientä pörröhaalaria talveen vastasyntyneen koossa. Eiköhän niillä ja kantoliinalla jo alkuun päästä. En jotenkin ole jaksanut stressata, kyllä se siitä sitten.
Toivottavasti keskustelu jatkuu vielä tällä puolellakin! Hyvää odotusta kaikille, vaiheesta riippumatta
Pippurihäntä ja Super-Seppo ja ihan just 30. rv käynnissä