Yli kolmevitoset plussanneet/odottajat Vol. 3

Pippurihäntä, kuulostipa tutulta - meilläkin muka tyttöä odoteltiin ja oltiin varmoja että kolmas sellainen on tulossa jonon jatkoksi. Niin vaan rakenneultrassa loksahti suut auki molemmilla kun poikalupaus saatiin ja sitähän se on ollut myöhemmissäkin ultrissa! Ihanaa kyllä(kuten olisi ollut tyttökin), mies on erityisen onnessaan

Meille ei ainakaan muuten mitään ihmeellistä, kaikki on mennyt hyvin. Melko hiljaista tässä ketjussa ollut?!


Ankka & Bebe 36+3

 

Hiljaista juu, itse kirjoittelen tuolla helmikuisissa lähinnä, siellä on monta ikätoveriakin tällä kertaa. Tää poika ainakin tuntuu erilaiselta liikkeiltään verrattuna tyttöön, joka lähinnä pönkesi ja möyri mahassa. Tämä Seppo taas vetää ihan kunnon monottelua niin että vatsanahkarutisee jo näillä viikoilla (huomenna alkaa rv25). Kauhulla odotan, mitä tämä on kymmenen viikon päästä. Jotenkin pikkasen semmoinen raskausuuvahdus menossa... Huomaan, että jos nukkuu liian vähän ja rasittaa itseään niin meinaa tulla sydämen lisälyöntejä, oikein semmoisia tymäköitä muljahduksia, vaikka muuten olo onkin hyvä. Vatsa täytyy syödessä hirmu nopeasti tai jos ei huomaa lopettaa ajoissa, niin sitten siitä kärsii ruoan jälkeen änkeenä olona, jolloin puuskuttaa, kiristää eikä missään ole hyvä.
Onneksi kohta on joulu ja sen jälkeen aletaankin laskeutua kohti synnytysaikaa. Ei tätä enää ikuisesti kestä

Hirveästi ajattelen jo ens kevättä ja sitä aikaa, milloin tämä on syntynyt, suunnittelen ja mietin miten ja millä tavalla mikäkin asia sitten on. Mutta ensin "nautitaan" tämä loppu vielä

PH rv24+6

 

Heissan. Täällä yksi tulokas ilmottautuisi tänne myös listoille.

Tietoja itsestäni 39v
7 lapsi tuloillaan
synnytyssairaala Seks.
La.29.4.2015

Eli viikoja olisi kasassa 11+6. Eilen oli sitten np-ultra ja sikiön np oli 1.2mm eli se oli ihan hyvä. Mutta sitten se veriseulonnassa narahdin. Tulokseksi tuli 1:165 eli on koholla. Eli vesipunktioon ollaan menossa ens kuussa.
Siis se tunne kun kuulee, että jotain voisi olla häikkää vauvassa. Olen itkenyt itseni uneen viimeyönä. Tiedän että keskenmenonriski on pieni,mutta kuitenkin.
Onko muilla ollut miten nuo asiat.

Lumme75 & riisinnupp i11+6

 

Lumme75: Tervetuloa! Jos pokkasi kestää, käy lukaisemassa tuo sikiöseulonnoissa kiinnijääneiden ketju. Siellä tietysti on kohtaloita laidasta laitaan, mutta itsekin sitä sivusilmällä seuranneena on pakko todeta, että huomattavan suurin osa noista veriseula/np-ultra hälyistä on vaan kertakaikkiaan turhia. 1:165 on vielä käsittääkseni todella hyvä suhdeluku ja tarkoittaa käytännössä, että on häviävän pieni mahdollisuus, että jotain olisi pielessä. Paljon hullummillakin luvuilla on saatu täysin terveitä lapsia. Itsellä ei ole ollut kohonnutta riskiä nyt kummassakaan >35v raskaudessa, joten voin vaan kuvitella tunnetilat, joita käyt nyt läpi. Ystäväni sai np-ultrasta huonot tulokset turvotuksen suhteen, ja suhdeluku sitä kautta meni tosi huonoksi, hän kävi lopulta punktiossa ja saivat puhtaat paperit. Rakenneultrassa nähtiin joku munuaisten/virtsajohtimien lievä häikkä, jota operoitiin, kun poika oli vauva. Se selitti myös np-ultrassa havaitun turvotuksen. Nyt heillä on 2,5v tomera poika, jolla ei ole mitään ongelmia.

Kuukausiketjussa, jossa itse kirjoittelen, oli myös muutama, joilla tuli seuloista kohonneiden riskien tulos. Lapsivesi- ja kromosomitutkimukset osoittivat ne kuitenkin vääriksi hälyiksi kaikki.

Ikä heikentää automaattisesti suhdelukua, joten olisiko sinulla mahdollisuus saada tietää, mikä arvo siinä yhtälössä erityisesti nyt oli painamassa suhdetta huonompaan suuntaan? Siis ennen kuin päätät lapsivesipunktiosta?

Voimia ja onnea matkaan!
PH

 

Huh, ei häikkää sokeriarvoissa tällä(kään) kertaa. Kun kaksi aiempaa raskautta ovat olleet ongelmattomat, niin uskalsin toivoa, että tässäkään ei fibaa tule, mutta menin silti tähän jälkimmäiseen rasitukseen (rv24-26). Ekasta kieltäydyin, vaikka neuvola painostikin. Onpa onni, että pääsin puhtain paperein ja uskoin omaan tietämykseeni kropastani ja tilanteestani. Ei mikään herkkuhomma se rasitus ole kuitenkaan. Ymmärrän kyllä, että glukoosiongelmat tuntuvat olevan tosi yleisiä tänä päivänä ja ikä tuo niihinkin oman lisänsä, niin neuvolassa sitä jankuttavat. Ihan reippaasti alle raja-arvojen pääsin vaikka on sukurasitetta ja BMI 26. Itsellä kun on kohonnut verenpaine, niin ei noita sokerivaivoja tähän lisäksi enää kaipaisikaan. Jotain se kroppa sentään osaa...

Mukeltaja-Seppo on kyllä voimakkaan tuntuinen kaveri, kauheeta rytkytystä välillä, vaikka ei ees olla kolmosella alkavilla viikoilla. Tai no, sittenhän se tila alkaa vähetä eli nyt pitää rytkyttää

PH rv24+4

 

Päivitänpä miekin hieman kuulumisia... Nyt menossa rv 10+1 ja neljästiköhän me ollaan jo ultrassa käyty. Tämäkään raskaus ei ole siis ihan ilman ylimääräisiä jännitysmomentteja sujunut. Varhaisultrassa kävin 6+6 ja kaikki oli kunnossa. Yllärinä ultrassa näkyi myös tyhjä sikiöpussi. Ultrannut kätilö sanoi, että niitä näkee aika paljon ja yleensä ne katoavat itsekseen, mutta joskus harvoin vuotavat ulos. No arvaatte varmaan kumpaan ryhmään minä onnekas kuuluin? Jep, muutama päivä ultran jälkeen oltiin ukkosen kanssa viettämässä vuosipäivää Rukalla ja se viikonloppu otti sitten vähän kurjemman käänteen, kun yhtäkkiä alkoi vuoto. Ja minut tuntien se ei ollut mitään tuhrua, vaan tuolilta noustessa seisoin suunnilleen verilammikossa. Vuoto oli aluksi runsasta, mutta loppui sitten eikä seuraavana päivänä tullut enää juurikaan mitään. Maanantaina sitten käytiin Oysissa tarkistuksella ja toinen sikiöpussi oli kadonnut ja pikkutyyppi oli paikoillaan. Luonnollisesti tämän jälkeen on tullut tuhrua useamman kerran ja joka kerta on käyty ultrassa tarkistettavana, kun olen pelännyt keskeytynyttä keskenmenoa. Viimeisin käynti on eiliseltä ja tällä kertaa ruudulla näkyi varsinainen Rocky Balboa. Pikkuinen heilutteli nyrkkejään ihan tosissaan. Tämä oli eka kerta, kun mieskin oli ultrassa mukana ja nyt hänellekin konkretisoitui raskaus ihan uudella tavalla. Yhtä hymyä on ollut koko mies sen jälkeen.

Kävin eilen otattaan veriseulat ja 27.10. on nt-ultra. Pelkään hieman, että narahdetaan... Jotenkin vain tuntuu, että tässä nyt viimeistään tämä raskaus menee puihin. Me ollaan puhuttu, että jos jotain häikkää paljastuu niin raskaus keskeytetään. Mutta tosiaan vasta sitten, kun asia on varmistettu ja voihan se mieli vielä muuttua. Vaan toivotaan nyt, että tämä on nyt se kerta, kun me vauva kotiin saadaan.

 

Oodikas - onnittelut, että olette päässeet jo noin pitkälle! Pidetään peukkuja kovasti!

 

Moikka :wave:

Varovasti tänne ilmoittaudun, eilen sekä tänä aamuna tehty hailakka plussa :heart:

Sohvi, ikä 37, la 28.6.2015, 4. lapsi

Pillerit lopetin 31.7.2014 joten nopeasti tärppi kävi, yhdet luomumenkat ennätti tulla. Mutta oli tämä kyllä piinaavat 2,5kk. Tuntui ikuisuudelta Toivottavasti kyytiläinen pysyy matkassa. Nyt mennään menkoista laskettuna 4+2. Mutta viimeksi pojastakin tuli vain hailakoita viivoja viikon ajan kuukautisten pois jäännistä ja raskaus päättyi onnellisesti syntymään 9/2013. Toivon kuitenkin että viivat vahvenee viikon edetessä

sohvi

 

Jee, Sohvi!!! Onnittelut plussasta Nyt pidetään kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että teidän taaperolle tulee tästä sitten pikkusisarus! Keskikesän vauvaa pukkaa.... Olikos sulla pojasta pahoinvointia viimeksi? Mulla meni nää kaks viimesintä suht samalla kaavalla, ehkä vähän vähemmän huono olo tästä viimeisimmästä ja loppui siinä rv12 aikana.

Meidän helmi-heikki alkaa olemaan jo hyvän kokoinen, rv26 käynnissä vatsanympäryskin melkeen metrin! Tyttö on onneksi ihanan tyytyväinen ja "helppo" tapaus, mutta kyllähän se rasittaa, kun koko ajan saa olla perässä juoksemassa ja siivoamassa tyypin jättämiä sotkuja. Kun ei tän mahan kanssa enää noin vaan kyykitä. Kaikki kaapit ja laatikot pitää olla tyhjäämässä, ei olla saatu hommattua lapsilukkoja kuin yhteen oveen, missä on viini- ja skumppalasit. (Huh, millonkahan niitäkin pääsee itse käyttämään taas...) Joulukin menee sitten paksuna pötkötellessä, siihen asti painetaan hommia minkä keretään!

Mukavia vointeja,
PH rv25+1

 

Kiitos Pippurihäntä

Sulla on kivat viikot jo menossa ja kaikki ilmeisesti mennyt hyvin.
Mulla oli etovaa oloa viimeksi jonnnekin 12 viikolle, sitten helpotti. ja oli se hehkeä keskiraskaus kunnes radi pukkas Oletettavasti tästäkin tuomio tulee.
Poika on niin helppo tapaus myöskin että katotaan mikä nappula täältä tulee. Ihana saada kunnon vilskettä kotio. Kunhan vaan raskaus pysyy ja on loppuun asti
Vielä ei uskalla hirveästi hehkuttaa, niin kriittisä päiviä mennään.

sohvi

 

Minut voi poistaa listoista, tulee punertavaa limaa ja epäilen pahinta. Tulen sitten takaisin jos tilanne muuttuu

sohvi

 

Synnytyskertomus:
Illalla 5.10 tunsin kummallista kiristystä navan kohdalla(en tiedä johtuiko alkavasta synnytyksestä), oli vaikea liikkua.Menin nukkumaan n 22. Heräsin n 23.20 tunteeseen että pissaan sänkkyn, mutta lapsivettä se sitten olikin. Mieheni ei ollut ehtinyt vielä nukkumaan ja huikkasin hänelle että lapsivedet meni. Soitin naikkarille ja sanoivat että tule heti synnärille, rv oli 29+6. Jouduin käyrälle ja lapsivettä tuli koko ajan. Vuorokausi vaihtui maanantaiksi eli rv 30+0. Supistukset olivat lyhyitä mutta kivuliaita ja jatkuivat ihan synnytykseen saakka 5min välein. Sain kaksi kortisonipiikkiä ja magnesiumia suoneen, vauvan keuhkoja ja aivoja varten. Sain 12 aikaan spinaalipuudutuksen joka poisti supistusten kivut, minua valmisteltiin sektioon ja pieni hento tyttö leikattiin maailmaan kello 14.22 , 6.10.2014.
Hänet vietiin heti tehohoitoon. Ruokatorven ahtauman vuoksi hänet leikattiin syntymäpäiväniltana.
Nyt hän voi jo hyvin ja painoa oli eilen 1830g kasvaa viel hetken sairaalassa, ei ole enää tehohoidossa vaan hengittelee ihan itse ja syö jo itse muutamia millejä pullosta . Rankkaa on ollut nämä kuusi viikkoa mutta nyt on jo ajatukset tulevaisuudessa

Miltsu76 ja Tirppa päivää vaille 6viikkoinen <3

 

Onnea Miltsu tytöstä ja hänelle paljon voimia kasvuun

 

Miltsu76: Onhan se aika dramaattista aina kun aikainen lähtö synnärille tulee ja nämä ekat viikot ovat varmasti olleet rankkoja. Kiitos kun jaksoit jakaa tämän. Mulla on just alkamassa rv30 ja kyllähän se aika pysäyttävää on aatella, että olet tässä vaiheessa jo synnärille joutunut lähtemään. Kuulostaa kuitenkin siltä, että pikkuinen on sisukas tapaus ja ihanaa, kun henki ja ruokakin alkaa kulkea jo omin voimin! Oliko siitä muuten minkälaista hajua, mikä tämän ehkä aiheutti? Eräs tuttavani sai myös omansa tosi aikaisin, rv 27 (vesienmenolla) ja toinen rv 31 (supparit vaan alkoivat ja hetken saivat niitä sairaalassa viivytettyä). Molemmista on kasvanut oikein tomeria pikkuihmisiä Niin on hienoa tämä pikkuisten hoito Suomessa!

Täällä siis alkaa paukkua viimeinen kymppi ja kyllä kärsimättömyys siinä samassa suhteessa lisääntymään päin. Edellinen syntyi rv42+0 ja kyllä oli alusta asti niin valmis paketti vauvaa että oksat pois, söi, nukkui, kannatteli itseään, otti kontaktia selvästi, hymyilikin jo kolmeviikkoisena. Siinä on ehdottomasti puolensa, että bebe viihtyy yksiössä loppuun asti tai yli. Kun vaan oma pää kestäisi. En tosiaan muista, että tuo edellinen olisi ollut semmoinen "tiedoton sikiö" kuin hetken ihan pikkuvauvana, toisin kuin veljensä, joka syntyi pari viikkoa aikasemmin.

Jostain tutkimuksesta kuitenkin luin, että 18kk välein tai sen alle tapahtuvissa synnytyksissä lisääntyy ennenaikaisuuden riski, meillä ikäeroa tulee n. 17kk. Mitä sillä ennenaikaisuudella nyt sitten tässä tarkoitettiin, en enää muista, mutta pääjohtopäätös oli se, että jos tulee uudestaan nopeasti raskaaksi, niin se seuraava raskaus ei välttämättä kestä niin pitkään kuin edellinen. Lähipiiristä löytyy joitain esimerkkejä jotka vahvistavat tämän kyllä.

Toisaalta taas sanotaan, että ikä (yli 35v) ja edellisen odotuksen yliaikaisuus ennustavat vahvasti sitä, että seuraavakin odotus menee yli. Ota näistä sitten selvää Olis niiiiiin kiva, kun joku voisi sanoa suoraan, että "sulla on nyt tasan X viikkoa synnytykseen". Mutta ei. Sitä kun ei tiietä. Kun ei kerran suunniteltua sektiota olla tekemässä.

Kaikki on mennyt täällä edelleen hyvin, kaikki veriarvot ja muut seuranta-arvot kuosissa, painoa ihan riittävästi omaan makuun, mutta kai vielä ihan normaalin rajoissa. Vatsaa pyöristyminen ottaa koville kudoksiin taas, mutta kai tämän kestää. Teen töitä vielä jouluun asti, taapero on hoidossa 3 päivää viikossa mummolassa marraskuun, äitiysloma alkaa tasan jouluaattona Mies on taaperon kanssa isyysvapaalla joulukuun alusta, ja ehtii sitten lomailla meidän kanssa yhteisesti ihan hienosti aina pitkälle tammikuulle asti. Sitten ei olekaan enää kuin muutama viikko LA:han. Ihanaa saada tänne käsiparia edes joksikin aikaa, vaikka meillä kovin tyytyväinen taapero asustaakin, eikä siten ole mitenkään erityisen haastava. On vaan mahan kanssa hankala köykkiä maasta leluja, vaatteita, pukea toiselle haalareita sun muita, kun syliin ei meinaa enää mahan viereen oikein mahtua. Siksi haluaisin tämän jo loppuvan, että ei olisi tätä tynnyriä koko ajan tiellä.

Lonkat juilii öisin, samoin pakaroissa tuntuu, liitoskipuja tulee onneksi vaan jos kävelee tosi paljon, eikä sillonkaan heti vaan vasta illalla. Kylkiluita jomottaa, kun kohtu on ihan korvissa jo ja jäppinen monottaa avoimesti. Mutta ei mitään uutta, ihmeellistä eikä uhkaavaa. Kerran vielä, pojat.... Tän jälkeen meillä ei enää tätä rallia aloiteta (ellei sitten tuu joku neljänkympin kriisi).

Hankintoja on tekemättä vielä vaikka mitä. Ei ole tuplarattaita, ei sänkyä, ei oikein mitään kulkemiseen liittyvää hankittu. Vaatteita on vanhastaan ja pari pientä pörröhaalaria talveen vastasyntyneen koossa. Eiköhän niillä ja kantoliinalla jo alkuun päästä. En jotenkin ole jaksanut stressata, kyllä se siitä sitten.

Toivottavasti keskustelu jatkuu vielä tällä puolellakin! Hyvää odotusta kaikille, vaiheesta riippumatta

Pippurihäntä ja Super-Seppo ja ihan just 30. rv käynnissä

 

Ruokatorven ahtauma eli esofagsuatresia on rakennepoikkeama johon ei ole mitään syytä. Harvinainen poikkeama ja meillä lievin muoto, olisi ollut tämä rakennepoikkeama vaikka neiti olisi synytynyt täysiaikasena, eli ei liitty sillai keskosuuteen, hankaloittaa vaan elämää näin alussa, olisi tuossa keskosuudessa ihan tarpeeksi. Mulla meni vedet ja mulla oli ennen aikasen veden menon uhka sillä esikoisen kun sain niin mulla todetiin kaksisarvinen kohtu pienellä väliseinällä. Muuta syytä veden menolle ei ole.

Taitaa meidän vauvat olla nyt tässä, seuraava tulisi varmaan jo viikolla 24 sillä esikko tuli rv 36+3 ja tirppa tuli nyt sit tasan 30+0 viikolla. Mä niin odotan et saadaan hänet kotiin:heart:

 

Onnea Miltsu! :flower:

Mahtaako tätä listaa enää kukaan päivittää?
Meidänkin poika syntyi 9.11 rv 40+3, mitoilla 3275g ja 49cm :heart:
Kotona ollaan ja rankkaa on ollut alku yövalvojavauvan ja uhmaikäisen kanssa, mutta eiköhän tämä tästä kun uuteen kokoonpanoon tottuu

Ankka & Bebecito reilun viikon

 

Kopioin tähän suoraan mitä kirjoitin tuonne marraskuun ketjuun, en voi sanoin edes kuvailla kuinka onnellinen olen juuri nyt.. se yli 3v sekundäärinen lapsettomuus ja tässä ollaan :heart:

"Meidän pienet kaksostytöt syntyi viime perjantaina 14.11. hyvin rivakalla vauhdilla heräsin klo 5 aamulla ihan hirvittävään kipuun kohdunsuulla ja se oli niin kovaa etten pystynyt suorassa seisomaan tai kävelemään ja itkua väänsin heti. Ensin ei tullut mieleenkään, että kyseessä on supistus, mutta kun muutaman hetken katsoin tilannetta ja totesin, että se lähtee sieltä kohdunsuulta, leviää alavatsalle ja siitä hirveenä poltteena selkään (niitä tuli jatkuvasti), tulin siihen tulokseen että nyt on menoa. Soitin naistenklinikalle ja siellä todettiin että voin lähteä menemään sinne. Taksilla menin ja naikkarilla oli klo 7.. Taksikuskilla oli muuten pikkasen kiire

Taksista en meinannut ensin päästä kunnolla ulos ja taksikuski joutu hakemaan rullatuolin. Kun sai vietyä mut sisälle niin ties kuinka monta kätilöä joutu auttaa mua riisumisessa ja sen jälkeen sisätutkimus ja hupsis olin jo 9cm auki

Sen jälkeen asiat meni ihan nappiin, ensin vetelin ilokaasua joka ei nyt täysin auttanut mutta vähän kuitenkin. Sitten sain pudendaalin. Ja ensin peloteltiin etten tule saamaan epiduraalia tai spinaalia koska olin niin paljon auki (oli siinä ja siinä myös sen pudendaalin kanssa), mutta lääkärit joutu menemään yllättäen sektioon joten odoteltiin rauhassa ja siinä kohti mulle sitten laitettiin spinaalia, mikä helpotus niiden h..vetillisten tuskin jälkeen

Lääkärit tuli sektiosta, mies kerkesi just sopivasti paikalle ja rupesin ponnistamaan joskus 9.20. A tyttö syntyi 9.41 ja B tyttö 9.44 yhdellä ponnistuksella. Mitat A: 2675g, 47cm, pipa 33cm B: 2365g, 45cm, pipa 32cm. Mulle oli sanottu, että spinaali vaikuttaa 45min-1,5h mutta mun onneksi se vaikutti vielä ponnistusvaiheessa..

Harmikseni tytöt vietiin heti multa pois kun A:lta piti ultrata vatsalaukku, mutta sitten ne haluskin röntgenin molemmilta ja ne oli mun luota pois melkein 2h.. Pulloruokinnalla mentiin se perjantai ja koska B:n sokerit heitteli liikaa, b joutui perjantai-iltana eri kerrokseen valvontaosastolle onneksi siellä sai käydä katsomassa pientä. Tänään saatiin tyttö takaisin meidän luo.

Voi olla että B joutuu vielä valohoitoon keltaisuuden vuoksi ja huomenna käydään lastenklinikan puolella ultraamassa siltä (ehkä molemmilta) pää ja vatsalaukku. Lastenlääkäri sanoi, ettei epäile mitään mutta haluaa vain varmistuksen ja tehdään se nyt tässä sairaalassaoloaikana.

A:n kanssa on päästy jo pullosta ja voidaan keskittyä imetykseen (maito nousi kunnolla vihdoin eilen), mutta b:n kanssa joutuu tekemään vielä vähän työtä varsinkin kun näyttää tyttö olevan vähän väsynyt keltaisuuden vuoksi.

Tytöt on aivan ihania ja olen niiiiiiiiiiiin rakastunut "

 

Onnea miljoonasti Sirpa! :flower:

 

Ihan superia Sirpa!!! Onnittelut tuplaonnesta

Ja WcAnkka myös onnittelut pienokaisesta, perästä tullaan sitten alkuvuodesta

 

Huomenta
Nyt se ihan ihka oikea plussa pärähti, digi näytti eilen raskaana 1-2 :heart:
Toivottavasti kaikki menee hyvin. LA olisi 31.7.2015. Viikkoja nyt siis 4+0.
En meinannut uskoa todeksi, oviksesta noin viikko tuli limansekaista veriviiru vuotoa joten oletin että enteilee kuukautisia. Kunnes joku vaisto sanoi että dippaile nyt vaan testi (testejä)
Eli kolmannesta yrityskierrosta tärppäsi.

 

Oujea, jotenkin arvelin, että teidän historialla ei mee kauaa Tosi hienoa ja paljon onnea matkaan!!! -13 ja -15 vauvat sitten teilläkin.

Mä todella toivon, että mitään vauvakuumetta ei enää tän jälkeen meidän perheessä koeta... Mutta tää kolmonen oli ihan selvä homma! Ihania uutisia, että tärppäsi!

PH rv30

 

Huhuu, onko täällä vielä ketään? :wave:

Mä alan olemaan NIIIIIN valmis tän jättimahan kanssa (yhtä iso nyt rv34 kun edellisestä synnärille lähtiessä), kun mitään ei saa enää maasta poimittua ja nuorimmaisen pukeminenkin on yhtä tuskaa. Kuus viikkoa laskettuun aikaan, enkä uskalla edes ajatella, mikä olisi fiilis jos tämä menee yli niin kuin edellinen (42+0).

Äitiyslomaan enää 8 päivää, ja töitä on ihan pirusti. No hihat vaan heilumaan!

PH rv34

 

Hiljaista on... Mutta täällä ainakin porskutetaan eteenpäin. Tänään 18+6 ja tuntuu, ettei raskaus etene ollenkaan, kun aika kuluu niin hitaasti. Töissä pomo muistutti, että vastahan sanoin menossa olevan rv 14 eli onhan aikaa kulunut. No onhan sitä mutta jotenkin silti tuntuu, että paikallaan junnataan eikä mitään tapahdu. Pieniä liikkeitä taidan tuntea jo, mutta toivoisin selkeämpiä niin ei tarvitsisi murehtia onko Pitkäkoivella kaikki reilassa. Mieskin kysyy joka päivä onko masussa kaikki kunnossa. Oletetaan, että on. Seuraava ultra on 2.1. (ikuisuuden kuluttua) ja se onkin sitten rakenneultra. Toivotaan, että kaikki sormet, varpaat ja muu oleellinen löytyy.

Mulla on tosi vatsakas ja turpea olo, mutta paino se vain ei nouse. Käyn joka maanantai puntarilla ja paino oli pudonnut viime viikosta puoli kiloa, vaikka olin ihan varma, että olen paisunut ja luvut sen mukaiset. Edelleenkään en paina samaa kuin raskaaksi tullessa eli kaikki pahoinvoinnin takia kadonneet kilot ei ole tulleet takaisin. En tiedä pitääkö tästä huolestua? Toisaalta mulla on ylipainoa niin maltillisesti painon pitäisikin nousta eli ehkä tämä on hyvä. Mietin vain, että saako vauva tarpeeksi energiaa kasvamiseen.... Eiköhän ja varmaan tästä puhutaan seuraavalla neuvolakäynnilläkin sitten tammikuussa. Viimeksi täti jo vähän pudisteli päätään ja kyseli syönkö, kun paino oli noussut kuukaudessa 800 g. Yritän syödä niin hyvin kuin närästykseltä ja satunnaiselta pahoinvoinnilta pystyn. Edelleenkin oksennan kerran tai pari viikossa ja närästys on ollut tosi hurjaa. Onneksi sain parempaa lääkettä ja sen kun muistaa ottaa säännöllisesti aamuin illoin, niin olo pysyy suht hyvänä. Luulen myös, että elimistöni tehtailee pissaa kaikesta, mitä syön, sillä ravaan todella tiuhaan pissalla. Viime yö oli ihan järkky ja kävin neljä kertaa vessassa. Joudun loppuraskauden varmaan nukkumaan pytyllä, jos tämä tästä vielä pahenee.

Hyviä vointeja ja ihanaa joulun odotusta!

 

Ilmoittaudun mukaan. Tänään 16+0.

Kaisa888, ikä 38, la 03.07.2015, 1. lapsi

 

Mahtuuko vielä mukaan?

äitiäiti76/12.9.15/2. lapsi/MKS