Päivät on ihan sekaisin ja numerotkin tuppaa pyörimään silmissä. Lisäksi olen aivan liian nettiriippuvainen. Minun on pakko vieroittaa itseni tästä masiinasta...
Jos joku olisi niin ihanan kiltti, että ottaisi tämän listan päivittääkseen niin olisin siitä ikionnellinen. Vielä en ihan usko, että olen "lopullisesti" tuolla odottajien puolella, mutta jotenkin tämä kuumeilupuoli tuntuu kummalliselta, kunnei tartte enää laskea niitä päiviä. Tai siis ei ole päiviä mitä laskea. Olen jotenkin kummasti yhtäkkiä välimalli. En ole kuumeilija mutten odottajakaan. Olo on kummallisen eteerinen ja etova. Leijun ilmassa ja pelkään kokoajan tipahtavani aivan sairaan lujaa perseelleni. Kyttään kaikkia olojani ihan sikaneuroottisesti. Mutta hei, nämä ovat minun elämäni ensimmäiset kaksi viivaa, kai näistä saa vähän sekaisin mennäkin. Kaikki neljä tekemääni raskaustestiä ovat keskellä meidän keittiön pöytää, että voin aina ohikulkeissani tarkastaa, että niissä todellakin on kaksi viivaa enkä ole vain nähnyt unta. Kävin eilen verenpainelääkäriänikin moikkaamassa ja sain sekä itseni että hänet itkemään, kun siis ensimmäistä kertaa kodin ulkopuolella sanoin tämän uutisen ääneen.
Vyöhyketerapeutillekin laitoin s-postia. Kysyin voinko tulla perjantain hoitooni näillä viivoilla. Kuulemma voin, hoito on vain normaalia kevyempi ja lyhyempi. Lupasinkos liputtaa vt:n puolesta, jos raskaudun??
Työstä ei todellakaan tahdo tulla mitään. Olen aivan pihalla. Tietysti lähes kolmen viikon lomakin teki tehtävänsä, mutta on tässä nyt ihan liikaa pienelle päälle. Viikkokin on tuntunut ihan jumalattoman pitkältä.
Ei muuta, hieman vain tajunnanvirtaa...
t. Siiri S, jota etoo