AnniSofii Minäkin toivotan lämpimästi tervetulleeksi takaisin pinoon :heart:
a-alisa Kovasti voimia tytöllesi, sinulle ja perheelle!
Mikään ei ole niin kauheaa kuin jatkuva, piinaava epätietoisuus. En osaa edes kuvitella mitä on pelätä koko ajan läheisen, oman lapsen, puolesta. Paljon lievemmätkin asiat kuin tyttösi vakava, vaikea sairaus, voivat tosissaan ahdistaa. Itse pelkoilen niinkin lievää asiaa kuin tyttären skolioosia. Pelko on pieni todellakin, ja se liittyy lähinnä siihen että nyt huoleton teini tulee ehkä myöhemmällä iällä kärsimään selkärangan lievän vinouman takia selkäkivuista.
a-alisa, senkin ymmärtää, ettei kuumeilu juuri nyt ole se päällimmäinen asia. Mutta ehkä elämä vielä onnellisesti yllättää!
mimmimamma Hyvältä kuulostaa, että työhaastattelu + testit menivät putkeen! Olin kai sitten lukenut noista jostain muualta, 40+-pinosta? Tietenkin täytyy käydä sielläkin välillä kurkkimassa, mutta ei oikein ole voimia molempiin kirjoittaa, vaikka joskus tekisi mieli jotakin jollekin kommentoida. Miksei nämä pinot voisi olla samassa? :heart: Käsitinkö nyt oikein, että niissä psykologisissa testeissä testattiin sitä, sovellutko siihen ammattiin jossa olet vuosikymmeniä toiminut? Usko tai älä, tämä on toteutunut minunkin kohdallani. Irvistelin sitä asiaa, mutta pakkohan sinne testiin oli mennä. Potutti se, että jo alan pääsykokeissa oli soveltuvuushaasto, jossa kolme miekkosta pisti vaikeita. No, hyvät pisteet sain psykol. testeistä, vaikka tuppasi etenkin siinä haasto-osuudessa naurattamaan kyselijän läpinäkyvät, tarkoitushakuiset kysymykset. Oli pokassa pitelemistä.
Mutta toivottavasti paikka on jo sun!
Käytännössä taitaa jo olla
.
Aavikkoruusu Pahoittelen... Kauhajoki on pyörinyt mielessä täälläkin. Vaikea tätä kaikkea pahuutta on tajuta. Onneksi enää ei näe lehdissä näitä juttuja, joissa kirjoitetaan, että tappajakin on uhri. Mulla tulee aina kylmät väreet kun niitä luen. Olen kai kylmä, mutta se, onko luuseritappaja uhri, ei mua yksinkertaisesti liikuta. Tuttavapiirissäni on myös niitä, jotka menettivät tyttärensä. Tuttavieni lasten ystäviä siellä kuoli
Raivostuttaa elämän epäoikeudenmukaisuus! Vaikka eihän raivo tietenkään tuo tyttöjä takaisin...
Koeta jaksaa, Aavikkoruusu! Virtuaalihalaus sinun tyttärellesi myös! :hug:
Siiri Hyvää myöhästynyttä syntymäpäivää sinulle! Elämässä tosiaan tarvitaan ilon ja valon hetkiä, ja niitä perheillalliset ovat!
Pikkumyy Älä lannistu vielä! Eihän sitä tiedä, vaikka viivanpaikka vielä värjääntyisi plussaksi! Ymmärrän kyllä, että hermothan tikutuksessa menee! Omanapaisesti tähän perään: taas tutut menkkoja ennakoivat merkit ovat ilmassa. Eli olen hermoherkkä ja mahaa juilii ennakoivasti.
Jälleen kerran on siis alistuttava kohtaloon. Harkitsen, haluanko enää kolmatta inssiä. Jospa siirryttäisiin suoraan ivf:ään.
Mutta kaikille nyt vain hyvää loppuiltaa. Imetään voimia tuosta auringonvalosta!]
