Onpas täällä vaihtelevat tunnelmat... Iloa, surua, kaikkea siltä väliltä.
Sinitär, sinun viestisi kyllä pysäytti.
Olen tositosi pahoillani puolestasi, jos tuo, mitä kirjoitit, osoittautuu paikkansa pitäväksi. Kuulostaa niin kurjalta ja epäreilulta. Oikeassa olet. Eivät nämä asiat ole meidän päätettävissämme, niin monen asian summa raskautuminen on. Ei riitä, että on tahtoa, halua, intoa. Ei riitä, että niin kovasti haluaa. Toivon nyt kuitenkin, että teillä vielä toivoa olisi?! Elämän on kuitenkin mentävä eteenpäin... Juuri muuta en nyt taida osata sanoa, kuin toivottaa paljonpaljon voimia ja jaksamisia sinulle!
Älä nyt kuitenkaan palstaa jätä, kyllähän täällä voipi piipahdella muustakin puhumassa, kuin raskautumisasioista, eikös niin.
Noista simppa-asioista sen verran, että mielessä on mullakin pyörinyt, pitäisikö mies laittaa testiin. Minähän raskauduin alkuvuodesta, mutta se oli tuulimuna, joten en ole sen takia miestä testiin potkinut. Mutta eihän raskautuminen paljon todista. Simppojen liikkuvuus voi olla jo heikkoa. Ei minunkaan mieheni enää mikään nuori ori ole.
touhis: Tädistä pahoittelut. Se päivä, kun tätsy kurvaa pihaan, ei ole koskaan toivottu. Eikä niitä ennakkovaroituksia aina tule. Huomattu on! Mutta uutta päin vaan!
Möhkö -72: Onnea ekaan yhteiseen jouluun yhteisessä kodissa! Kyllä joulua on ihana "laittaa", vaikka sitä stressinpoikasta saattaakin jossain vaiheessa pukata! Siinä kummasti unohtuu työasiat ja jopa hetkeksi nämä kuumeilut. Se on varmaankin ihan hyvä vaan!
tiiu-64: Et sitten vielä tainnut testata? No, tulehan kertomaan +++-uutisia kuitenkin pian! Olen varma, että niitä tulee!
Jokainen plussa tähän ketjuun tuo toivoa! Vaikka varmaan kuulunkin siihen ikuisten roikkujien kerhoon itse...
Rouva Pikkumyy: Kiva, kun et oo meitä jättänyt
Olen omissa pikkupohdinnoissani myös ajatellut tuota, että peti-aktiviteetit pitäisi varmaankin ajoittaa mieluummin jo ajankohtaan ennen ovulaatiota. Silloin niitä simppoja on (teoriassa) valmiina odottamassa ovista. Jostain luin, että niiden matka kohti munanjohtimia (jos oikein muistan) saattaa kestää jopa 2 vrk!
Silloinhan oviksen aikaan ajoitettu touhuilu
saattaa olla liian myöhäistä... Mutta tämä nyt on vain omaa teoretisointia. Kuitenkin tikutan edelleen, koska suuntaa antavia testit kuitenkin on. Silti oman olotilan kuuntelu tuntuu nyt jotenkin tärkeämmältä kuin sinänsä hauska testailu. Tällä hetkellä on ihan ovisolo (kp. 13), joten yllätys olikin suuri, kun liuskatesti näytti yhä negaa. Tietysti pöljänä tein myös digitestin, ja siihenkin tuli nega.
Yleensä ovistestiin on aina napsahtanut plussa kp. 13-14. Joten ei siitä sen enempää, vaan nyt tiukkaa pupuilua!
mantana Taitaapi olla viikonloppureissussa. Mutta sinne suuntaan toivotan myös onnea ovisjahtiin! Eihän se ovis toki aina samaan aikaan tule, se voi siirtyäkin! Ainakin stressi sitä siirtää eteenpäin... Tämä koskee tietysti lähinnä itseäni
Rouva Aniliini - ainakin kirjoitit tuosta iästä ja siitä, miten jotkut lääkärit siihen suhtautuvat. Ja muukin terv.huoltoväki. Tottakai heidän pessimisminsä perustuu faktoihin, mutta minusta ei ole ihan oikein pelotella ja masentaa potilaita. Jos joku tämän ikäinen lasta vielä toivoo, niin kyllä se on ihan henkilökohtainen asia. Omassa lähipiirissäni on niin monia ikäisiäni (43) raskautuneita, että en tosiaankaan alavireisyydestäni (tällä hetkellä ) huolimatta ole valmis heittämään kirvestä kaivoon. Samaa haluan sanoa kaikille tällä palstalla! Niin, helppo tietysti sanoa, kun oma gyneni on ihana ja kannustava. Iästä on kyllä puhuttu, mutta viimeksikin rouva sanoi puhelimessa, että seuraavan kerran kun menen vastaanotolle, "katsotaan mitä voidaan tehdä". Sekin oli minusta jo lupaavaa! Kertaakaan ei ole tyrmännyt haaveitani. Positiivisuus antaa kummasti voimia! Joten sitä positiivisuutta yrittäkää rouvat itseenne ja toisiinne valaa, vaikka mitä tulisi eteen, jookos!
Kaikille hyvää viikonloppua, ja kourakaupalla ihania plussia jokaiselle!