Yli 30-v ensikertalaiset

Moi! Olen 32-vuotias ja esikoispoikani on pian 2kk ikäinen. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia suurinpiirtein saman ikäisten ensimmäistä kertaa äidiksi tulleiden kanssa :) Meidän "pikkuinen" (varmaan lähemmäs 6-kiloinen jo!) tuhisee tällä hetkellä tyytyväisenä vaunuissa päiväunia, joten päätin reipastua ja tulla avaamaan tämän keskustelun.

Meillä heräsi ajatus tällaisesta pinosta tuolla odotuspalstalla, kun ollaan 30+ ensikertalaisporukalla vaihdettu kuulumisia ja tuntemuksia raskausaikana, ja osa meistä oli jo ollut kuumeilupuolellakin samassa pinossa eli aika pitkäkin "yhteinen taival" on osalla meistä takana. Nyt sitten on niin onnellisesti asiat että monet meistä voivat jo siirtyä tänne äitien puolelle, ja innolla odottelemme lisää porukkaa. Ja tietysti toivotamme lämpimästi tervetulleeksi kaikki muutkin yli 30-v ekaa kertaa äitiyden onnea ja ihmetystä elävät, vaikka ei olisi noissa aiemmissa keskusteluissa mukana ollutkaan.

Tämmöinen avaus, löytyykö samassa tilanteessa olijoita?
 
Olin myös 32-vuotias tullessani ensi kertaa äidiksi. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin odotan toista ja olen täydellisen hurahtanut äitiyteen ja oma lapsi on ihaninta, mitä elämä on koskaan tuonut tullessaan!

Onneksi nykyään ei meitä "vanhuksia" katsota enää kieroon. Mammakerhoissakin on kovin eri-ikäistä porukkaa, mikä on minusta tosi hieno asia. Äidiksi tulolle ei kuitenkaan ole oikeaa ikää, vaan jokainen on valmis ajallaan. Minun kohdallani piti ensin harjoitella elämää ja tehdä uraa, ennen kuin uskalsin perustaa perhettä ja omalla kohdallani se on ollut hyvä ratkaisu.

:heart:
 
Ginnifer
No niin, Ginnifer ilmoittautuu! Kuumeilupuolella en ehtinyt mukana olla, mutta koko raskauden ajan mukavassa juttuseurassa 3-kymppisten odottajien parissa. 35-vuotias olen, Helsingistä, ja naputtelen tätä vasurilla sillä ihana tyttönen uinuu tässä rinnalla (kohta uusi yritys siirtyä sänkyyn). Tasan 3 viikkoa on ikää tänään.
 
Moikka! Hienoa Emma, että sait uuden pinon aikaiseksi meille jo vauvan saaneille yli 30-v ekakertalaisille. Löysin siis minäkin tieni tänne. Olen ollut taustalla mukana ja kirjoitellutkin silloin tällöin sekä kuumeilijoissa että odottavissa + 30:ssä.

Olen 35-vuotias ja esikoispoikamme on pian 2 kk vanha. Nyt nukkuu päiväunia, joten ehdin tänne esittäytymään- Luulen, että tällä foorumilla on paljon käyttöä ja ainakin itse tunnen tarvitsevani vertaistukea äitinä uuden "ihmeen" kanssa!

Tänne vaan pinoon kaikki vanhat tuttavat odotuspuolelta sekä uudet samassa elämän tilanteessa olevat äidit! Lupaan yrittää olla aktiivisempi osallistuja jatkossa, jos vain poju antaa mulle siihen mahdollisuuden. Ensi viikon sunnuntaina on ristiäiset. Joko muilla ristiäiset on pidetty?

Palataan, Meme ja Poju 7 vkoa ja 6 pvää
 
Minäkin olin vajaat 31v, kun saimme meidän pienen kullanmurun, joka nyt on 1.5-vuotta vanha tarmokas poika. En kylläkään pidä itseäni mitenkään vanhana ensisynnyttäjänä, himpun verran keskiarvoa vanhempana.

Reilu 30-v on musta hyvä ikä hankkia lapsia. Kun koulutus on hankittu, työpaikka vakiinnutettu markkinoilla, mies löytynyt ja just ostettu eka oma talo. Elämä rullaa mukavasti eteenpäin. Tosin meillä kyllä lapset jäänee tähän yhteen. Olen sen verran urahakuinen, että pää ei kestä olla kotona. Ei kyllä silloin kestäisi myös lompakkokaan, kun minä intoutuisin käyttämään energiareservejä erinäisiin projekteihin.
 
Itse olen 31-vuotias reilun 2 kk:n ikäisen poikavauvan onnellinen äiti. Mikä tahansa ikä on musta hyvä ikä hankkia lapsia, jos on valmis äidiksi. Itsellä meni "nuoruusvuodet" enemmänkin hauskanpidossa ja vasta kolmenkympin tienoilla tuli vauvakuume.

Olen erittäin onnellinen vauvastamme, mutta kyllä äitiyden ja vauvan hoidon kokonaisvaltaisuus oli yllätys, vaikka oli olevinaan valmistautunut koliikkiin ym.
 
Täällä taitaa olla muutama noin 2 kk vauvan äiti. Muutkin toki saavat vastata, niin saisin vähän vertailukohtaa...vaikkei saisikaan vertailla, kun jokainen on yksilö tässäkin.
Mua kiinnostaisi tietää, millainen on teidän vauva rytmi päivisin ja öisin. Onko vauvalla jo selkeä vuorokausi--, uni- ja syöntirytmi?

Meillä on vuorokausirytmi ollut alusta asti selvä. Poika nukkuu yöllä ja valvoo enemmän päivällä. Aamulla herätään ensimmäisen kerran kunnolla klo. 7, kun isi lähtee töihin. Syömme aamupalaa ja vauva ihmettelee sitterissä. Sen jälkeen vaihdetaan vaippa ja tehdään aamupesut ja tisutellaan. Menemme vielä sängyyn pötköttelemään. Poika saattaa nukkua pienet unet noin klo 9:n asti. Sitten aletaan päivän askareisiin. Poika istuu sitterissä ja mä yritän tehdä jotain aamutoimia ja kotitöitä, usein melko huonolla menestyksellä, koska poika ei kauaa viihdy omissa oloissaan. Välillä leikitään lattialla leluilla ja seurustellaan. Vauva on selkeästi väsynyt, mutta haluaa silti olla hereillä. Kitisee väsymystään, kunnes pääsee taas tissille ja torkahtelee siihen.
Poika nukkuu yleensä kaksi pidempää pätkää päivällä noin klo 10-12 ja 13-15 syöden välissä. Päivällä syödään tilanteesta riippuen 1-3 t välein. Aamulla ja ilalla tiheämmin tissi maistuu kuin päiväsaikaan. Ulkoilemme pisimpien päiväunein aikaan vaunuissa tai hän nukkuu parvekkeella.
Iltapäivällä ja oikeastaan koko ilta ollaan hereillä pieniä torkkuja lukuunottamatta noin klo. 15-21. Silloin seurustellaan, leikitään ja välillä kiukutellaan, kun väsyttää tai masua kipristelee. Poika on alkanut jo paljon hymyilemään ja "juttelemaan" leluille ja meille.
Illalla n. klo. 20.30 käymme ilta pesulla ja syömme "iltapalan". Vielä onneksi vauva nukahtaa omaan sänkyynsä ihan itsekseen noin klo. 21.30, vaikka päivällä se ei onnistu millään... Yöllä herätään syömään 2-3 kertaa. Eka unipätkä on 3-4 h ja sitten seuraavat 1,5-2 h. Tuota yönukkumista mietin, että poika herää syömään vielä tosi usein...mun mielestä...en sitten tiedä kuinka yleistä tämä on?!??
Usein syynä yöheräämiseen taitaa olla vatsan väänteet eikä niinkään nälkä, mutta poika rauhoittuu vain tissille. Nukkuu kuitenkin välipätkät omassa sängyssään. Aamuyöllä tosin taitaa olla hereilläkin, kun ähisee siihen malliin, mutta köllöttelee kuitenkin eikä vaadi mitään toimenpiteitä. Aamulla sitten syö ennen aamutoimia ja on ihan pirteä.

Mieluusti kuulisin siis muidenkin suht saman ikäisten vauvojen rytmistä ja yöheräilyistä. Kiitos jo etukäteen! Meme

 
Hei :wave: . Minä olen 33-vuotias ja tytömme on 1v3kk. Minä olin myös vasta tässä iässä valmis äityiteen. Alle 30 vuotiaana uskoin vakaasti ,että en edes koskaan lapsia halua. Minulla on yritys ja elin vain sille. No onneksi löysin miehen (nykyinen aviomieheni) ,joka minut sai käännytettyä. Nyt olen edelleen ihan hullaantunut pikkuiseen tytöömme ja haluaisin lapsia vaikka kuinka paljon :) .Yritys on edelleen samassa mittakaavassa ,mutta oma panokseni sen hoidossa on vähäisempi.

meme72 Ihan normaalilta teidän yöt kuulostaa tuon ikäiselle. Meidän tyttö söi vielä puoli vuotiaanakin 2-3xyössä. Kokonaan yösyötöt jäivät noin 10 kk iässä, mutta sen jälkeen voimakas motoriinan kehitys tekee öistä välillä todella levottomia. Myös hampaat ajoittain vaivaa. Vauvana oli jotenkin helpompaa ,kun "sai" tissittää takaisin uneen. Nykyisin vaan valvotaan ja pörrätään pitkin sänkyä pahimmillaan 2 tuntiakin yössä. Tätä on noin 2-4 yötä viikossa. Onneksi saan olla vielä hänen kanssa kotona aamut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meme72:
Täällä taitaa olla muutama noin 2 kk vauvan äiti. Muutkin toki saavat vastata, niin saisin vähän vertailukohtaa...vaikkei saisikaan vertailla, kun jokainen on yksilö tässäkin.
Mua kiinnostaisi tietää, millainen on teidän vauva rytmi päivisin ja öisin. Onko vauvalla jo selkeä vuorokausi--, uni- ja syöntirytmi?

Meillä on vuorokausirytmi ollut alusta asti selvä. Poika nukkuu yöllä Mieluusti kuulisin siis muidenkin suht saman ikäisten vauvojen rytmistä ja yöheräilyistä. Kiitos jo etukäteen! Meme
Meiän esikoinen (nyt jo 11v) huusi yötäpäivää ensimmäiset 4,5kk.

Kuopus (nyt kohta 8v täyttää tamikuussa) taas sitävastoin alko kaks viikosena nukkua yöt .klo 23 alko nukkuu ja joskus 06 aikoihin halus pullollisen ja nsen jälkeen nukku tonne kymmeneen asti...
 
Kiva että löytyi heti näin paljon porukkaa tähän pinoon :) Kuten Mimoska sanoi, on kyllä kivaa että nykyään "vanhoilla päivillä" perhettä perustavia ei katsota sen kummemmin kieroon. Minäkään en keneltäkään ole kuullut ihmettelyjä iästäni. Neuvolasta jopa sanottiin, kun soitin tiedustellakseni kannattaisiko hakeutua tutkimuksiin kun ei heti tärpännyt, että "sinähän olet noin nuori, ei teillä ole mitään hätää!" :)

Mullekin tämä 30+ oli sopiva aika ryhtyä perheen perustamiseen. Olen aina tiennyt että haluan lapsia, mutta tätä ennen en minä itse eikä meidän parisuhteemme olisi ollut siihen valmis. No, ehkä jo 2-3 vuotta aiemmin olisi jo voinut mutta ensin piti vähän aikaa odotella että mies tottui ajatukseen, ja sitten vielä tärppiäkin odottelimme lähes vuoden. Nyt nuo odotuksen odotus-ajat tuntuvat tosi kaukaisilta...

Moi meme :wave: Kiva nähdä sinua täälläkin! Meidän pojalla on aikalailla samanlainen rytmi kuin teillä, vähän toki vaihtelee mutta pääsääntöisesti juuri noin että yöllä herää 2-3 kertaa ja päikkäreitä ottaa pari kertaa, aamupäivällä noin puoli tuntia tai tunnin, iltapäivällä pidempään. Nykyään pisimmät päikkärit vaunuissa saattaa olla jo neljäkin tuntia. Illalla "tankkailee" tiheään eikä enää sen kummemmin nuku ennenkuin nukahtaa yöunille klo 22 maissa.

Marakatti: huh miten hurjalta kuulostaa 4,5 kuukauden yhtäjaksoinen huuto...! On vaikea käsittää miten tuollaista kukaan jaksaa, mutta kaipa sitä omansa kanssa kestää mitä vaan. Onneksi teillä toinen oli sitten helpompi vauva :)

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!
 
Nostanpas vähän meidän pinoa, jos löytyisi uusiakin mukaan :) Ainakin tuolta odotuspuolen pinosta varmaan kohta siirtyy porukkaa tänne, pari tuoretta vauvauutista kävin sieltä bongaamassa :heart: Voin yrittää joskus koota ekaan viestiin meistä listan, mutta toisaalta vähän epäilen etten pysty sitä hirmu aktiivisesti ylläpitämään...

Semmoinen kysymys tuli mieleen, että kun sitä yleensä uhkaillaan että "vanhoilla päivillä" ei enää yövalvomisia jaksa, niin ootteko mielestänne jotenkin hirmu väsyneitä niin että epäilisitte että nuorempana olisitte jaksaneet paremmin?

Mä olen ollut tosi yllättynyt siitä ettei mulla ole ollenkaan sellaista totaaliväsymystä mitä pelkäsin. Päiväunia en tartte, ja yöllä nukun tosi hyvin ne pätkät mitä nukun. Toki meidän lapsikin on ns. helppo, että herää vain syömään, hoitaa hommansa nopsaan ja vaipuu takaisin uneen, mutta olisin silti kuvitellut että tämä 2-3 kertaa yössä heräily olisi erittäin paljon rankempaa! En tiedä vaikuttaako se että olen jossain elämäni vaiheessa tehnyt yötyötä,että oon tottunut nukkumaan ihme rytmeissä ennenkin.

Toinen "kauhukuva" mitä yleensä maalaillaan yli 30-vuotiaana lapsia saaville, on että isovanhemmat on ikivanhoja eivätkä jaksa auttaa lapsen hoidossa saati viettää aikaa/leikkiä lapsen kanssa. Meillä pojan molemmat isovanhemmat on vielä alle kuusikymppisiä ja ihan täydessä vedossa, joten uskoisin että he ovat suht virkeitä vielä helposti kymmenisen vuotta jos vaan terveyttä suodaan... Kiireisimmät työvuodet heillä kuitenkin on jo takana, joten aikaakin löytyy ehkä paremmin kuin 40-50 vuotiailta.

Tämmöisiä ikäpohdintoja tässä kohtaa, nyt täytyy mennä ruuanlaittoa jatkamaan... Mukavaa pakkaspäivää kaikille!
 
Minulle ainakin äitiys on tuonnut vapautta, kun saan olla lapsen kanssa kotona. Ennen olin aina töissä. Yllättävän hyvin olen myös jaksanut valvoa ,vaikka olen aina pitänyt itseäni sellaisena ihmisenä joka tarvitsee paljon unta. Nyt tytömme on 1v3kk ja viimein ehkä alkanut nukkua jopa 8h putkeen. Tätä on jatkunut jo lähes viikon. Ennen lasta nukuin vähintään 8 h yössä ja vielä tunnin päikkärit. Nyt olen yli vuoden pärjännyt 5-7 tunnin unilla ihan hyvin. Kaikkeen tottuu.

Minun vanhemmat ovat juuri 60-vuotiaita ja molemmat jäivät hiljattain eläkkeelle. He hoitaisivat tyttöä vaikka joka päivä ,jos tarvetta olisi. Ovat kyllä ihan hullaantuneita isovanhempia. Muut lastenlapset ovat jo 9-14 -vuotiaita.

Mikä minusta on myös positiivista ,että on omat menonsa jo mennyt. Ei ole enää hinkua lähteä rilluttelemaan, eikä kaipaa sitä omaa aikaa juuri koskaan. Nyt ollan kyllä miehen kanssa lähdössä pikkujouluun kaksistaan niin ,että tyttö menee yökylään. Tämä on peräti toinen kerta vauvelin syntymän jälkeen :) .
 
Ginnifer
Sama havainto, en tunne itseäni kovin väsyneeksi. Paljon väsyneempi olin työssäkäydessä, puhumattakaan työssä ja raskaana. Siis aikamoisena zombina vaelsin raskausajan äitiysloman alkuun asti, kesäloma siinä välissä poislukien. Ja samoin kuin Poni06, mäkin nautin vapaudesta. Vaikka vuorokauden jokainen tunti mennään lapsen ehdoilla, niin työssäkäynnistä poiketen tässä ei ole mitään sellaista epämiellyttävää, mitä pitäisi sitten raivoisasti kompensoida "omalla ajalla".

No, totuuden nimessä on sanottava, että mullehan on siunaantunut ns. helppo lapsi, ainakin tähänastisen perusteella. Ei ole vielä ainakaan pahempia vatsavaivoja tullut, eikä muutakaan itkuisuuden aihetta. Ainoat vaikeudet ovat runsas pulauttelu ja sen myötä hieman vaikeat illat, tuntikausia menee, että päästään uneen. Mutta sit nukutaankin 3-6 tuntia oikein hyvin, eli em voi valittaa.

Minulla vanhemmat kuusikymppisiä, eläkkeelle jääneitä ja täynnä intoa tästä ensimmäisestä lapsenlapsesta. Melkein joka päivä on jompikumpi tai molemmat täällä meitä auttamassa, ja varmaan tulevaisuudessa päästään ihan kivasti aina joskus niihin omiin menoihin, kun hyvä hoito on lapsella sillä aikaa. On upea asia olla läheinen isovanhempiensa kanssa. Itseltäni ehti aika iäkkäät isovanhemmat yhtä lukuunottamatta kuolla kun olin aika pieni, mutta siltä kauemmin eläneeltä vähän nuoremmalta isoäidiltä sainkin sitten paljon arvokasta elämänohjetta ja naisena olemisen mallia.

Kysymys sitten teille vähän pidemmälle ehtineille: mitenkä raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen näin vanhemmalla iällä? Kauanko meni ja tuntuuko siltä, että jäi jotain pysyvää muistoa mitä ehkä parikymppisenä ei olisi jäänyt? Mulla nyt 4 viikkoa synnytyksestä ja ulospäin ei näy muuta kuin vähän raskausarpia ja vatsanahka tuntuu kosketukselle löysältä. Lääkärissä kävin tänään poistattamassa sulamattomia tikkejä tuolta alakerrasta, ja lääkärin mukaan voi mennä vuosi ennenkuin arvet on sen verran vaalentuneet, että siellä on suht "normaalia". Sitä jäin vähän miettimään, että oliskohan tuo osasto parantunut nopeammin jos olisin nuorempi? Eipä mua nyt hirveästi kiusaa miltä siellä näyttää, enhän sitä itse joudu katselemaan :LOL: mutta noin toiminnallisessa mielessä kyllä kiinnostaisi saada se kuntoon! ;) Lantionpohjaharjoituksia oon lähtenyt tekemään vasta tosi varovaisesti, mutta selvästi niihin on tarve vaikkei mulla nyt varsinaista inkontinenssia onneksi olekaan!

Tällaista... Nyt odotellaan Danaa ja Lauraleitä tänne puolelle, ja tietty uusiakin keskustelijoita!
 
Rupesin vaan ihmettelemään, että ei kai nyt 30-vuotias enää nykyään ole vanha äiti, vai onko siis? Itse täytin tässä kuussa 38 vuotta ja sängyllä tuhisee ihana 5 kk 2 vk "vanha" tyttö. Kyllä äitiys on ihanaa, vaikka kyllä minua välillä väsyttääkin. Vauva syö 2-4 tunni välein yöisinkin. Olihan sitä jo tottunut, että vaikka teki töissä pitkiä työpäiviä, niin välillä sitten nukkui paljon eli etenkin viikonloppuisin aina 9-12 tuntia putkeen. Nyt siitä voi vaan haaveilla. Töihin ei kyllä ole kauheaa kiirusta. Ei sellaista rumbaa kyllä jaksa vauvan kanssa, jota on tullut aiemmin tehtyä. Saas nähdä, mitä sitten tapahtuu, kun tulee töihin lähtö. Aion kyllä ensi jäädä hoitovapaalle ja haaveilen vielä toisesta lapsesta, vaikka olenkin siis näemmä tosi vanha :)
 
Mun mielestä eri puolilla Suomea pidetään vähän eri ikäisiä ensisynnyttäjiä "vanhoina". Pääkaupunkiseudulla olin tavanomaisen ikäinen ensimmäistä odottava 31-vuotiaana. Monet työkaverini olivat melkein 4-kymppisiä uusia äitejä. Ystäväpiirissäni vain osalla on tässä iässä lapsia, ei edes puolella eli olin "aikaisin liikenteessä" ystäviini verrattuna. Muutin raskausaikana toiselle puolelle Suomea ja täällä sain kuulla, että olen aika vanha ensisynnyttäjä (tämä tuli kaksvitoselta kahden lapsen äidiltä). Itseäni kovasti huvitti, koska miellän itseni omaan pääkaupunkiseutulaiseen ystäväporukkaan kuuluvaksi enkä vertaa itseäni tämän uuden paikkakunnan äiteihin. Olenhan elänyt kolmekymppiseksi aivan toisella puolella Suomea. Itsellä hyvä olo nyt. Olen ollut jo pitkän pätkän työelämässä, bailannut ja matkustellut eli elänyt jo niin kauan vain itselleni, että on ihanaa olla äiti. Tätä olen odottanut jo kauan ja olen oikein sopivassa iässä! Lisää lapsia tulossa (toivottavasti) jossain vaiheessa. Toivoisin vielä kahta, mutta saapa nähdä...
 
Ginnifer
No oletpa Yöperho kyllä oikeassa! Eihän me mitään vanhoja olla!! Mä en mitään ikäkommentteja ole saanut muuta kuin omalta äidiltä, joka oli aikanaan 27-vuotias ensisynnyttäjä, omasta mielestään vanha. Nuorimman siskoni sai 34-vuotiaana, "viime hetkellä". Että niin se on aikakaudesta kiinni, ja varmaan tosiaan paikkakunnastakin. Omat ja äidin kokemukset siis Helsingistä. Itse aloin tuota ikää miettiä vasta tässä synnytyksen jälkeen, sillä vaikka pidin itse synnytystä helppona niin tämä jälkitoipumisen olemus tuli kyllä vähän yllärinä. Aloin sitten miettiä, että onko iällä tässä vaikutusta.

Jaksamisesta oli puhetta... Minulla siis vauva joka viime yönäkin nukkui 6 tuntia putkeen, ja siihen päälle vielä 2 parin tunnin pätkää. Että äitikin on siis aika hyvin levännyt. :) Mutta kehtaanko sanoakaan, että asialla on kääntöpuolensa: tyttö ei sitten juurikaan nuku päivällä (lähes ainoastaan vaunuissa, jos ne ovat liikkeessä ). Ja tämähän tarkoittaa, että ei tule kotityöt tehtyä, ellei niitä pysty tekemään yksikätisesti. Liinassakaan ei siis vielä viihdytä kovin pitkiä aikoja. Mä en noista kotitöistä niin hirveästi stressaa, ja olen toki apuakin saanut tosi hienosti, mutta pikkuhiljaa alkaa tissivankeus tuntua vähän raskaalta... Olen kuitenkin tosissani sitoutunut imetykseen, ja koska meillä oli painon nousun (tai siis peräti laskun) kanssa ongelmaa, niin ihan neuvolan tädinkin kehotuksesta annan rintaa aina ja niin kauan kuin lapsonen sitä haluaa. Ja pulauttelu on sen verran runsasta, että imettäessä ei oikein muuhun voi keskittyä (esim. lukemaan näitä viestejä ), tai kohta on viilit rinnuksilla, omilla ja vauvan. :p

No, nyt nukkumaan, kun on tällainen harvinainen ilta, että Ellen on sammunut jo näin aikaisin!

Ginnifer & Ellen 1kk
 
... 31v ensikertalainen. Tyttö on 3kk vanha ja tässä on yhteiseloa opeteltu =) Kaikki on mennyt ainakin tänne asti oikein mukavasti. Tosin on se yllättänyt miten kokonaisvaltaista vauvanhoito kuitenkin on: ei tässä ole päivisin muuta ehtinyt tehdä ja toisaalta eihän sitä tarvitsekaan, on tämä kuitenkin niin ainutkertaista aikaa elämässä.
Tosin viime aikoina olen alkanut kaivata päivisin aikuista juttuseuraa ja odottelen vain miestä töistä. Kaikki ystäväni samassa kaupungissa lapsettomia ja suurin osa vielä sinkkuja. Toki on ihana jutella bile- ja työkuulumisia yms. ja käydä joskus tuulettumassa mutta ei se enää nykyään tunnu samalta kun omassa elämässä on kuitenkin se vauva pääasia eikä niitä kokemuksia oikein pysty jakamaan vaikka toiset kärsivällisesti kuuntelisivatkin. Niin siis omassa ystäväpiirissä n tunne itseäni vanhaksi ensisynnyttäjäksi mutta toisaalta suurimmalla osalla oman ikäpolven äideistä tuntuu olevan jo useampia lapsia.
päivät meillä menee tytön rytmin mukaan tai siis pientä rytmittymistä on havaittavissa. Tyttö herää n. klo 8-10, syö 3-4 h välein päivällä, yö mennään yhdellä syötöllä (n. klo 4-6), nukkuu pikku kauneusunet aamupäivällä, ja pidemmät tai lyhemmät unet iltapäivällä. Toivoisin, että vauveli nukahtaisi illalla aikaisemmin ja voitaisi hetki rentoutua miehen kanssa kaksistaan mutta ei, tavallisesti uni tulee n. klo 23. Tosin eilen nauraa hörötti väsynyttä ja hysteeristä naurua vielä puolilta öin.
Oijoi, nyt on nälkä, mentävä syöttämään

kivaa joulun odotusta!
 
No niin, nyt ehdin ilmoittautumaan tänne puolelle.
Kuumeilupuolelta asti olen näissä "piireissä ;) " roikkunut ja nyt esikoisella ikää 2 viikkoa. Minulla ikää 31v. ja miehellä vuosi enemmän.
Avoliitossa elellään. Perjantaina olis muuten isyyden tunnustus :)
Mies yritti, ettei se varattu aika oikein kävisi, kun olis pikkujoulujen etkot. Sanoin, että ei sitten, käyn sanomassa, ettei ole isästä havaintoa... :LOL: Rupesi aika sopimaan.

Ihanaa lukea muiden kokemuksia vauva-ajasta. Kunhan mies menee viikon päästä töihin, niin alan varmasti viihtyä täällä taas useammin.

Eikä muuten olla mitään vanhoja äitejä. Aivan täydellisen ikäisiä ainakin psyykkisesti, väittäisin. Turhat höyryt on höyrytty ja on kykyä keskittyä olennaiseen :whistle:

Mukavia päiviä kaikille :wave:

-Dana ja pikkuneiti 2vk
 
auringonkukka-75
Vihdoin täällä asti. Olen käynyt lukemassa tätä ketjua, samoin kuin tuota odotuspuolen yli 3-kymppisiä. Mut nyt vasta sain aikaiseksi kirjoitella.

Eli olen viittä vaille 33-v. ja poikani on tänään kuukauden vanha. Perheeseen kuuluu myös mieheni, 36-v. Lisäksi meillä on neljä kissaa. Vauva oli todella toivottu ja sitä yritettiin saada alulle kauan. Lopulta, kun yrittämällä yrittäminen lopetettiin, pieni ilmoitti tulostaan.

Tosi kiva, kun tänne puolellekin perustettiin tämä ketju. Tuolla odottajien puolella "tutustui" mukaviin ihmisiin ja kiva nyt jatkaa jutustelua, kun kääröt ovat jo maailmassa.

Ai niin, varmaankaan en ole onnitellut kaikkia 3-kymppisten odottajien ketjussa kirjoittaneita nyt jo vauvautuneita. Eli isosti onnea kaikille :flower: Niin, ja miksei sitä samantien voisi onnitella kaikkia jotka ovat saaneet ihanan pienen nyytin, hiljattain tai jo aiemmin.

Aurinjonkukka ja pikku-S 1kk
 
Nostanpas vähän tätä pinoa, jos saataisiin jutun juurta taas aikaiseksi... Taitaa vaan olla niin että meillä kaikilla on aika paljon muutakin tekemistä kuin täällä kirjoitella ;)

Meille kuuluu edelleen hyvää, poika jatkaa "helpon vauvan" uraansa ja äiti nauttii olostaan kotona. 3kk-neuvola rokotuksineen on ihan ovella, hassua miten nopsaan tämä aika on mennyt!

Viime viikonloppuna jätimme pojan eka kertaa illaksi hoitoon niin että lähdimme miehen kanssa vähän tuulettumaan. Tulimme kyllä yöllä kotiin, eli mummo oli meillä poikaa katsomassa ja nukuttamassa. Hyvin oli mennyt, ja yhden yösyötönkin mumo kerkesi hoitaa ennenkuin ehdimme kotiin. Kyllä jonkun verran kävin itseni kanssa taistelua että onko nyt tosiaankin hyvä idea jättää näin pientä, mutta päädyin kuitenkin sitten tähän ratkaisuun. Jälkikäteen arvioituna oikein hyvä ratkaisu meille :) Kyllähän poika on jo monta kertaa aiemmin ollut mummon kanssa päiväsaikaan pari tuntia, mutta tämä oli siis eka tämmöinen "iltakeikka".

Mites teillä muilla, milloin olette jättäneet tai ajatelleet voivanne jättää lasta hoitoon? En mä tiedä "suositellaanko" näin pientä jätettäväksi, mutta eipä tuo nyt ainakaan näyttänyt mitään kauheeta traumaa saavan... Nyt se tuolla taitaa heräillä, joten lähdenpä tästä aurinkoisia aamuhymyjä katselemaan :heart:

Mukavaa joulunodotusta kaikille!
 
Hei kaikki!

Ilmoittaudun minäkin nyt vihdoin tähän pinoon. Tyttö täytti eilen jo kuukauden, joten täälläkin päivitelty ajan nopeaa kulumista. Muuten olisin kyllä tähänkin pinoon varmasti jo aikaisemmin kirjoitellut, mutta tästä ekasta kuukaudesta ollaan suurin osa jouduttu viettämään sairaalassa, mutta josko nyt vihdoin oltaisiin pysyvästi kotona. Ei onneksi mitään vakavaa, mutta sitkeä vaiva.

Lukuunottamatta noita sairaalaoleskeluita meilläkin alku lähtenyt tosi hyvin käyntiin ja toistaiseksi näyttää siltä, että oikea tilaus toimitettu tähän osoitteeseen. 'Tilauspapereihin' kun olimme ruksanneet hyvin syövän ja nukkuvan lapsen ja sellaisen näytämme saaneen. ;) Eli ei ainakaan vielä olla törmätty siihen, että olisi tarvinnut miettiä, että olisiko nuorempana tätä jaksanut paremmin kun nytkään ei ole jaksamisongelmia ollut. Ja kun sellainen puolisko, jonka kanssa voi lapsia kuvitella tekevänsä, löytyy vasta lähempänä kolmeakymmentä, niin eipä sitä paljoa aikaisemmin olisi lapsia voinutkaan tehdä, mutta eipä ollut kyllä vauvakuumettakaan.

Meillä tyttö on vasta kerran ollut pari tuntia siskoni kanssa, mutta paljon kyllä miehen kanssa kahdestaan ja olen päässyt siis itse kyllä ulos tuulettumaan. Sairaala-aikana 24h neljän seinän sisällä vauva letkun päässä kiinni alkoi pikkaisen jo kaataa seiniä päälle, joten muutaman tunnin ulkoilut tekivät silloin kyllä hyvää. Eli minä ainakin voisin hyvin kuvitella, että parin kuukauden päästä voisin vauvan muutamaksi iltatunniksi jättää hoitoon vaikka isovanhemmille ja tehdä jotain miehen kanssa kaksistaan. Saldo varmasti jäisi joka suhteessa positiiviselle. Vielä pidän kovin kiinni siitä, että vastiketta ei vauvalle ole annettu, koska multa maitoa tulee runsaasti, joten ei ole ollut tarvetta, mutta meillä on aika ahkerasti kylläkin harrastetty lypsämistä sen jälkeen kun vauva oppi kunnolla imemään rinnasta. Syitä tähän useampia. Pääasiassa kylläkin imetän vauvaa, mutta äidinmaitoa pullosta antamalla isä päässyt osalliseksi syöttämiseen ja minä en ole ollut 24/7 kiinni vauvassa, vaan olen päässyt esim ristiäisvaatteita itselleni etsimään, kun vauvaa ei kuitenkaan uskaltaisi tuonne jouluruuhkiin viedäkään rs-viruksen takia. Lisäksi jos illalla nukkumaanmeno ei meinaa onnistua niin pullosta tyttö saa ruuan paljon helpommalla ja tuntuu, että täyden vatsan myötä sitten uni myöskin tulee. Tuon, että isä voi olla myöskin ihan kahdestaan vauvan kanssa, olen huomannut olevan miehelleni hyvin tärkeää, joten siksikin olen tuota lypsämistä harrastanut, kuten etukäteenkin jo ajattelin. Hankin Aventin Isis pumpun ja sitä voin lämpimästi kaikille suositella. On musta erinomainen kapistus.

Jaahas. Ehkä lopettelen nyt tältä kertaa ja lähden suihkuun vielä kun vauva nukkuu ja palaan muihin asioihin toisella kertaa. Toivottavasti saadaan tämä ketjukin aktivoitumaan. Paljon sitä on asioita, joissa haluaisi jatkaa jo vauvakuume ja odotuspuolella alkanutta keskustelua.
 

Yhteistyössä