Yli 30-v ensikertalaiset

Pistänpä lusikkani tähänkin soppaan, vaikka tällä hetkellä on jo kolmas vauva menossa...
33-v olin esikon syntyessä ja nyt mittariin tärähti 36 =) Kyllä osa ikätovereista huokailee, että ei enää haluaisi 'aloittaa alusta' ( lapset +-10v), mutta paljon ystäväpiiristä löytyy kohtalotovereitakin. Onneksi meidän kaikki kolme ovat olleet helppoja lapsia, toisin sanoen yövalvomista ei onneksi ole ollut. Nuorin on kylläkin vasta tuon kaksi kuukautta, joten hän voi vielä sen aloittaa...
Itse olin lapsiin valmis vasta tässä iässä, vaikka naimisissa olen ollut jo kohta 14v...
Että kyllä yli kolmikymppisenäkin vielä hyvin ehtii

 

Hoitoon jättämisestä, lukuunottamatta isovanhempien kanssa tehtyjä parin tunnin vaunulenkkejä ei tyttö ole vielä ollut hoidossa. Vaunuissa toimii välitön nukahtamisen taika, joten ei taida itse tietää olleensa äidistä erossa... Mutta nyt torstaina on menossa n. kahdeksi tunniksi siskoni luo. Ja vieläpä olen konserttiin menossa niin ettei puhelinta voi pitää päällä. Mutta eiköhän tuo hyvin suju, vaikka onkin ilta-aikaan.

Mites onko teillä muilla ensikertalaisilla jatkuva tarve edelleen puhua ja jutella synnytyksestä? Mä huomaan, että mulla on, vaikka jo 8 viikkoa kulunut ja vaikka en normaalisti todellakaan puhu juuri mistään intiimeistä asioista juuri kenellekään. Tää on jotensakin hämmentävää, enkä oikein tiedä mikä on korrektia. :ashamed: Siis jauhaako synnyttäneet naiset yleensä keskenään näitä juttuja? Olihan se tietysti valtava kokemus ja käsiteltävää riittää, vaikka siis ihan hyvin meni eikä mitään traumoja jäänyt.

Huomenna jälkitarkastus, toivottavasti ei kovin kovakouraisesti ronkita... hieman arat on kyllä paikat vielä. :| Nyt nukkumaan, että päästään ajoissa ylös!

 

Täältä ilmottatuu 32 vuotias vajaan vuoden ikäisen Jere pojan äiti. :wave:
Kotona olen ens vuoden kesäkuuhun, jolloin olis tarkotus palata töihin. Jere alottaa tuolloin sit päiväkodin. Jaiks..

 

Moi Poio! Oletkohan sama jonka muistan kuumeilupuolelta joskus kaaauan sitten? Hurjaa miten nopeaan aika kuluu, sinulla jo noin iso poika!

Ja tervetuloa mukaan hemi! Ihanasti sanottu, että kyllä vielä yli kolmikymppisenäkin ehtii! Todellakin Vaikka välillä ainakin itsellä jo meinasi usko loppua kun melkein vuosi plussaa odotettiin, että näinköhän tämä ikinä onnistuu, mutta tosiaan on todettava että näköjään sitä vielä ehtii.

Musta tuntuu että jotenkin sitä on lapsen myötä "nuortunut" ainakin niin ettei ota stressiä turhanpäiväisistä asioista. Ihan kuin olisin rakastunut mieheenikin taas uudelleen... On tämä jännää miten kokonaisvaltaista onnea lapsi tuokaan tullessaan :heart:

Ginnifer: mulla ei oikein oo ollut tuollaista tarvetta puhua synnytyksestä tms. vaikka oon kyllä huomannut että tosi monet synnyttäneet mielellään kertaavat kokemustaan uudelleen ja uudelleen ja todellakin jauhavat asiaa keskenään! Ja mikäs ihme se nyt onkaan, kun kyseessä on kuitenkin niin suuri juttu. Mullehan tehtiin sektio, joten ehkä tuntuu siltä ettei kokemusta voi ihan verrata kuitenkaan alatiesynnytykseen eikä asiaa tule sen kummemmin kenellekään selostettua. No, jos joskus toiveeni toteutuu ja pääsen vielä alatiesynnytyksenkin kokemaan niin sittenhän sitä on hyvä vertailla tuntemuksia

Jaahas, jannu heräilee joten jutustelut jäi taas lyhyeen... Pian varmaan saadaan lisää porukkaa tuolta odotuspuolelta tänne B)

 

Hei vaan kaikille!

Olin itse 32-vuotias esikoispoikani syntyessä. 1-vuotissynttärit ovat nyt takanapäin. Itse en muuten pidä itseäni ollenkaan vanhana, suurin osa kaveripiiristäni vasta harkitsee perheen perustamista tässä 30-40 kieppeillä.

 

Mä olin täyttäny 30v helmikuussa, kun meidän eka lapsi syntyi elokuussa -98. Nyt meillä on neljä lasta.

 

Pääsykoe uudelle palstalle läpäisty, kolmikymppisistä odottajista siis tänne; 33v, nyt vajaan 4vrk vanhan tytön ÄITI (tuossa sanassa menee opetellessa, ihan oikeasti vierastan sitä ).

Samantien kyselisin kokeneemmilta: pitääkö maitoa todellakin antaa vauvalle aina kun pyytää = kitisee vaikka syönyt ihan äskettäin tai hamuaa omaa kättään/ aukoo suutaan?
Ihan älyttömiä kysymyksiä, mutta kaikki uutta..

Oltiin laitoksella 2vrk (haikaranpesässä, älyttömän hyvät kätilöt!!!), jolloin tytillä vielä vissiin väsymystä tms kun nukkui niin kiltisti. Heti synnytyksen jälkeen jotain söi, sitten vrk:n sisään ei juuri mitään, nukahti aina heti kun sai tissin eteen, sitten rintakumin ja kätilön avustuksella yhtäkkiä keksi mistä on kysymys ja söi pitkät pätkät ja piti monen tunnin välit. Kotiin päästiin eilen ja eka yö oli vähän hankala: syöttöjen (muistaakseni ensin n. tunti ja heti perään toinen pätkä kun oli tyytymätön) jälkeen simahti mutta nukkumaan asettelun jälkeen alkoi huuto, lohduton ja vaativa. Lopulta söi TAAS, ihan hulluna kun maito alkoi juuri nousta kunnolla ja tuntui yhtäkkiä tulevan runsaampana kuin aiemmin.
Lopulta rauhottui n. klo 4 ja seuraavaksi syötiin klo 8.
Nyt taas illalla olin syötellyt pariinkin kertaan (taas alkoi hamuamaan ja huutamaan heti perään vaikka oli vasta pitkään syönyt ja nukahtanut muka totaalisesti) ja 45min unen jälkeen taas huutoa. Miehen mielestä ei voinut olla nälkä ja saikin hyssyteltyä sylissään uneen.
Olen itse ihmeissäni kun ei vielä erota itkuja, missä mättää. Ja niin nopeasti itselle tulee paniikki että mitä teen, miten saan sen hiljaiseksi, mikä on oikein jne.

Rinnat tosiaan soi nyt, oikealle musta on hankala asetella vauvaa, etenkin kun tuppaa olemaan aika temperamentinen ja saa raivarit jos ei tissi ole valmiina (käytän rintakumia toistaiseksi) HETI-> huitoo käsillä ja pyörittää päätä niin että kumit lentää... huoh. OIkea tietty sitten se pinkeämpi ja kipeämpi, jota pitäisi saada tyhjäksi.

Ja vielä kysymys imetyksestä, loppuuko toi sattuminen joskus, siis imiessä kun koskee? Kovasti olen yrittänyt katsoa että ottaisi kunnon otteen mutta etenkin oikea nänni on toispuoleinen imetyksen jälkeen; en keksi keinoa millä asentoa enää saisi korjattua. Ja taas typy hermostuu kun yritän korjailla asentoa ja joutuu etsimään nännin uudelleen...

Miten hoitelitte maidonnousun yhetydessä kipeitä rintoja? Kuumaa, kylmää? Pumppu?

Tutin käyttö???

Tulipas pitkä ja ongelmallinen kysely, olen vähän vielä eksyksissä...

 

Tervetuloa minimi! Pidetäänpä nyt tätä pinoa hengissä ja aktiivina.

Siis toooosi tuttua toi imetyksen kanssa ongelmointi! Ensiksikin, sehän on koulukuntakysymys, että pitääkö aina imettää kun vauva tuntuisi haluavan - mun mielestä pitää, sillä ihan pieni ei aina jaksa imeä kovin tehokkaasti, eikä maitoa välttämättä mene kerralla sisään niin paljon kuin session kestosta voisi luulla. Ja sitäpaitsi vauvalla on tosi pieni vatsalaukku ja rintamaito on nopeasti sulavaa niin että täydennystä tarvitaan aika nopeesti. Meillä kun oli alkuun ongelmaa painon nousun/laskun kanssa, niin tuli tätä aihetta pengottua! Mä annan aina rintaa kun yhtään siltä tuntuu ja nyt ollaan OK painokehityksellä. Kyllä ne välit siitä pidentyy ja kertakestot lyhenee kun vauva kasvaa ja tekniikka paranee.

Sit rintakumeista, meilläkin oli ne käytössä n. 6-7 ekaa viikkoa just siks että otetta ei meinannut löytyä, varsinkaan makuuasennossa ja öisin. Mulla siis matalat rinnanpäät. Mutta ilman kumiakin kannattaa jatkuvasti kokeilla, sillä ne kyllä ainakin meillä verotti imutehoa aika lailla. Puhumattakaan siitä että mua alkoi todella tökkiä se niiden jatkuva peseminen ja steriloiminen, ja aina ne oli väärässä paikassa kun istahti imettämään... Oon laiska joo, ja siksi musta ei olisi pulloruokkijaksi! Me päästiin kumeista eroon vähitellen; ensin päiväimetyksillä ja toisesta rinnasta ennen toista. Senkin jälkeen kun ote alkoi aina löytyä käytin kumeja satunnaisesti jos nännit kipeytyi ja tarvitsi lepuutusta. Nyt oon kyllä jo pakanut ne kokonaan pois.

Ilmeisesti oikealla imuotteella sen ei pitäisi sattua, mutta en mäkään tiedä miten sitä otetta korjataan... Tiedän vaan sen hampurilaisjutun, mutta jos rinta on tosi pinkee niin ei se taida toimia. Mulla alkoi tulla tuota kipu-ongelmaa vasta kun lopetin särkylääkkeet (3-4 viikon kuluttua synnytyksestä ), joita jouduin ottamaan kun epparitikit kiristi niin mielettömästi... Välillä se imeminen sattui niin että näin tähtiä. Mutta aikaa myöten tuokin asia korjaantui. Sitä odotellessa oloaan voi yrittää helpottaa pitämällä rinnat lämpiminä tukevissa liiveissä ja tietysti pumppaamalla pahimman pinkeyden pois, jos se luonnistuu.

Mulla meni jotakuinkin 2kk ennenkuin imetys alkoi tuntua oikeesti sujuvalta ja ihan mukavalta. Se on aika pitkä aika ja ymmärrän erittäin hyvin, että monilta yritys lopahtaa kesken jos ei ole motivaatiota. Mutta sitkeys kyllä kannattaa, sillä onhan se taikajuoma parasta mahdollista ravintoa lapselle, ja itselle ne parhaat imetyshetket on taianomaisia myöskin: ihan oikeesti silloin tuntee sellaista luomakunnan ykseyttä ja universumin harmoniaa, että meinaa kyynel herahtaa. :ashamed:

Tutista meillä sanoi neuvolantäti, että sen voi ottaa n. kuukauden iässä jos imetys on vakiintunut. Muutaman hankalan yön jälkeen mäkin kävin tutin ostamassa, mutta eipä tuo tyttö sitä oikein huoli... No, eihän se ole huono asia (alenee korvatulehdusten ja avopurennan riski), mutta kieltämättä on tilanteita joissa siitä olisi apua... kuten ristiäisissä kun Ellen huusi suoraa huutoa koko toimituksen läpi... Paha äiti vaan tuttia yritti survoa, vaikka tissille oli tilaus!

Mustahan on tullut oikea imetysagitaattori. Mulla on noita imetysaktiiveja kavereita ja jotain on näköjään tarttunut! Mutta ihan vakavasti, mä oon niiiiin tyytyväinen, että jaksoin olla sitkeä ton asian kanssa. Ja helpottaahan se elämää aika lailla kun voi tulla ja mennä ja aina on eväs valmiina!

Jaa, taidanpa mennä tytön viekkuun makailemaan tissituokion merkeissä. =)

Ginnifer & Ellen 2,5 kk

 

En näköjään ole tänne vielä ilmoittautunut. Ikää oli 35 kun eka syntyi ja toinen tuli 37 v.

Tuosta edellisestä imetysaiheesta. Minä imetin kumpaakin reilun vuoden ja kummankin kanssa alussa aukesi rinnanpäät ja homma tuntui alkuun tukalalta. Kun lapsi oppi kuinka rinta imaistaan kunnolla suuhun eikä vain rinnanpää, niin homma alkoi sujua. Rintakumia kokeilin, mutta en oppinut käyttämään. Voitelin rinnanpäitä jollain voiteella, en muista enää millä. Ja maitoa riitti. Rinnat pakkautuivat todella täyteen ja olivat piukeat pallot kokoa ff tms. Jouduin joskus painelemaan alkumaidon pois rinnoista ennen kuin annoin vauvalle. Kuopuksen aikaan luovutin maitoa myös sairaalalle.

Esikoiselle annoin maitoa joka itkuun, kunnes joku sanoi, että älä hyvä ihminen enää anna. Poika olikin melkoinen tuhti pallero pienenä, vaikka sanotaan, ettei rintamaidolla saa vauvaa lihotettua. Kuopus on ollut ihan eri luontoinen ja olin kai itsekin jo varmempi äitinä, en hänen kohdallaan muista miettineeni milloin imettää ja milloin ei. Minimi, ihan pientä vauvaa kyllä imettäisin aina kun vauva itkee. Sit myöhemmin voit yrittää tulkita eri itkuja. Muistaakseni "karjahteleva" ilmaisee nälkää, tiedä sitten... =) Reilun imetyksen ansiosta meillä ei kumpikaan lapsi ole tarvinnut korvikkeita vaan siirryimme suoraan lehmänmaitoon.

Tutista. Esikoinen rakasti tuttiaan siihen asti kunnes toinen lapsi syntyi. Silloin veimme tutin karhuvauvoille metsään eikä sitä sen jälkeen kaivattu. Pojalle lypsin maitoa ja hän sai sitä joskus tuttipullosta. Tyttö taas ei koskaan huolinut tuttia tai tuttipulloa. Imi sen sijaan peukaloa. Peukkua ei tarvinnut öiseen aikaan etsiä, joten tyttö antoi äitinsä nukkua paremmin. Pojan tutti taas saattoi olla monta kertaa hukassa yöllä ja olihan ne hetkiä, kun sitä piti hakea unisena pimeässä. Peukalon imeminen lopetettiin pitkällisen taiston jälkeen kolmevuotiaana. Kummassakin puolensa, mutta ehkä suosisin tuttia.

Tuntuu, että näistä ajoista on jo niin kauan aikaa, hui kuinka vuodet vierii... Olette varmaan jo kyllästymiseen asti kuulleet, kuinka vauvavuosista tulisi nauttia, mutta sanonpahan minäkin sitä samaa! =) :hug:

Tämä on erittäin hyvä ikä saada lapsia. Ei ole kiirettä mihinkään vaan voi viettää hötkyilemättä aikaa lasten kanssa.

 

Päivää kaikille! Ilmoittaudun ihkauutena rekisteröityneenä tähän ketjuun. Ikää oli 37v. kun poika syntyi, nyt pikkukaveri on 1v1kk vanha. En koe itseäni mitenkään vanhaksi äidiksi, tuntuu että on hieman enemmän järkeä päässä ja osaan ottaa rennommin. Riekkumiset on ravattu, nyt nautin kotona ja äitinä olosta.

Imetys takkusi alkuun itsellänikin, kyyneleet silmistä valuen jatkoin urheasti kun nännit olivat kuin tulessa. Välillä annoimme lypsettyä tai korviketta pullosta kun kertakaikkiaan en pystynyt imettämään. Sitkeys kuitenkin palkittiin, imetän edelleen ainakin iltaisin ja aamuisin. Kuten joku aiemmin mainitsikin niin kyllä vaan helpotti elämää kun eväät kulkivat aina mukana, ei tarvinnut pulloista huolehtia. Tissiä tarjosin aina kun poika "vaati", toisinaan tiheästikin. Hoikka, jäntevä poika on ollut syntymästään asti, allekirjoitan myös sen ettei rintamaidolla liho.

 

minimi Minulla meni myös noin 2 kk ennen kuin imetys alkoi rullata luontevasti. Meidän tyttö syntyi rv 35 ja oli pieni sekä väsynyt. Rintakumien kanssa aloitettiin. Sitten todella ,kun sitä maitoa viimein alkoi herua niin imetys sattui ihan vietävästi. Monesti kyyneleet virtasi ,kun tyttö imi. No imeminen kuitenkin helpotti kipua. Sen työlään alun jälkeen oli niin ihana ,kun ruoka koko ajan mukana ja helppo oli imettää joka paikassa. Nyt tyttö jo 1v4kk ja edelleen iltaunille mennään tisun kautta . Kohta puolin olisi lopullinen vieroitus edessä ,kun viimein meille tulossa uusi vauveli ,jonka pitäsi syntyä elokuussa :heart: . Olisin kyllä mielelläni jatkanut vieläkin aktiivisempaa imetystä ,mutta oma paino tippui niin paljon sekä tytön paino ei noussut riittävästi tuossa vuoden iässä, kun rintamaito oli edelleen suurinta herkkua.

Meillä tutti on vieläkin satunaisesti käytössä. Sen käyttö alkoi siitä kun ihan vauvana tyttö inhosi lakkin laittoa (syntyessä oli pahka päässä ,liekö tämä vaikutti) . Tähän itkuun tutti helpotti. Tytöllä myös valtava imemisen tarve ja vanhempana ei ihan joka itkuu tisua saannut, niin tällöin tutti myös hyvä. Nyt taas aktiivisemmin suussä ollut ,kun rajoitan tuota imetystä. Aina on imutellut tuttia vain sen tarpeen ajan esim. tänään vain juuri kun nukahti 5 min ja sängyssä sai tutin ottaa suusta pois.

Mutta nyt itsekin menen nukkumaan.

 

Kiitos ihanat ihmiset neuvoista! Kyllä mä meinaan imetystä jatkaa, ei siinä mitään, lähinnä ekoina päivinä tässä tosiaan on hukassa että pitääkö se tissi saada suuhun joka inahduksella. Mutta kyllä nyt jo on hiukan helpompaa, mun maitoa alkanut tulla, tyttö syö nopeammin itsensä (ehkä) täyteen ja voi simahtaa rauhassa. Yöllä paljon tiheämpi tahti kuin päivällä, tylsä rytmi... Kai sekin jossain vaiheessa voi kääntyä tai voiko sitä jotenkin ite kääntää? Tuskin näin alussa, jos kerta pitää kovasti paljon sitä ruokaa saada.

Tutista vielä, kätilöt sitä ei suositelleet mutten tajunnut kysyä miksi. Eli milloin aikaisintaan saisi ottaa käyttöön? Ginnifer jo laittoikin että kk iässä, o-ou...
Olen erinäisiä selostuksia kuullut korvatulehduksista ja purentavioista, mutta jotkut tahot väittää päinvastoin tutin estävän niitä ja toiset toisinpäin. Pari kertaa on nyt jo tarjottu, ekalla kertaa auttoikin, sittemmin ei ole oikeastaan edes tuttia huolinut. Tuli vain huono omatunto kun tutin annoin, kun jossain oli sanottu että ei saa... Ja että onko väärin antaa tutti jos onkin nälkä?! Toisaalta eikös ole hyvä että saa sitä imemistarvettaan purkaa, ja mieluummin annan tutin kuin että sormea oppii imemään, sen vierotus tosiaan on varmaan hankalaa. Mutta jälleen tulemme siihen että vauva on vielä niin alkutekijöissään että parempi kai se on sitä rintaa antaa...

Sitä on nyt niiiin herkkänä kaikesta miettimään mikä olisi oikein ja miten pitää tehdä. Hassua. Kyllä mä uskon että tämä pian tasoittuu. Toivottavasti.

Tarvitseeko Bepanthen jotenkin poistaa nänneistä ennen imetystä?
Sain laitokselta vähän Lansinoh-voidetta jota olenkin käyttänyt ja tuntuu hyvältä, mutta tänään nännit kipeämmät ja päädyin Bepantheniin.

Ja vielä kysymys omasta alakerrasta. Mulla on 2. asteen repeämä ja tikeistä ainakin taaimmainen on irronnut, haavan toinen reuna on ikävästi höröllään eikä kai auta kuin suihkutella ja odotella että umpeutuu. Vaan onko jollain vippaskonsteja miten ei sattuisi niin kovin? Hain istuirenkaan terv.asemalta, mutta sairaalan istuintyyny oli miljoona kertaa parempi. Tässä puutuu paikat ja selkä kipeytyy. Kävely olisi muuten hyvä mutta tuppaa siteet ottamaan kiinni siihen höröttävään kohtaan joka tietty taas sattuu enemmän jne.

On tullut valitettua tai ainakin kovasti ihmeteltyä, pitänee lopuksi sanoa että kyllähän tuota vaavia innossansa nuuskuttelee ja hellittelee - kun se on rauhassa
Profiiliin laitoin kuvankin.
Mukavaa loppiaista!

minimi & Kurttu-Unelma 5vrk

 

Tervehdys pitkästä aikaa!
Näyttää olevan eri sairaaloissa erilaisia suosituksia tutin käytöstä. Meidän vauvalle annettiin tutti jo synnytyssairaalassa kätilöiden toimesta! Neuvolassa käytiin 1 vkon iässä ja siellä suositeltiin myös, että tuttia saa antaa, jos imuote rinnasta sujuu. Meillä varsinkin aluksi oli niin kauhea imemisentarve pojalla, että hänhän olisi asunut tissillä ilman tuttia. Söi 1 h välein eikä vatsakaan ehtinyt levätä ja siksi tuli hillittömästi ilmavaivoja. Varsinkin yöllä meinasi tulla tuska syöttötiheyden vuoksia. Neuvolassa siksi sanottiin, ettei kannata itseään siten rasittaa liikaa, jos tutti kerran kelpaa. Pointti on just tuo, että ensin pitää osata syödä rintaa oikea oppisesti niin sitten voi kokeilla myös tuttia. Nykyisin poika syö tuttia vain nukahtamistilanteissa tai jos on aivan älyttömän itkuinen.

Mulle sanottiin synnärillä ettei Bepanthenia tarvitse pestä rinnoista pois ennen imetystä. Se on turvallinen aine myös limakalvoille käytettynä.

Juttujanne lukiessa voin täysin allekirjoittaa kokemuksianne. Imettäminen on ensimmäisen parin kuukauden aikana vaikeaa enkä siitä suuremmin nauttinut. Mulle tehtiin sektio ja sain vielä kohtutulehduksen, joten olin aivan poikki eikä maito alkanut heti herumaan. Vasta kotiuduttua alkoi maidon tulo ja sitä tulikin vuolaasti, niin että vauvalla oli opettelemista hallitsemaan moisia suihkutissejä. Rinnan päät oli tosi arat...Bepanthen auttoi mulla! Oikean imuotteen opettelemiseen kannattaa uhrata aikaa, koska se säästää rintoja ja hermoja! Nyt kolmen kuukauden jälkeen voi sanoa, että imetys sujuu luonnostaan miten ja missä vaan...paitsi että makuullani en ole oppinut imettämään eikä vauva imemään. Vaikeina hetkinä olen vain yrittänyt ajatella, että äidinmaito on parasta ravintoa vauvalle ja jos sitä multa riittävästi tulee, niin sillä mennään niin pitkälle kuin päästään. Fanaattinen en ole, mutta toivoisin pääseväni täysimetyksellä lähelle sitä puolta vuotta...onhan se niin paljon helpompaa kun eväs on mukana ja valmiina kaiken aikaa.

Iästä vielä...Olin 35 v kun sain tämän esikoisemme. Pidin ehkä itseäni melko vanhana ensi synnyttäjänä, vaikka ystäväpiirissäni kaikki on lähes saman ikäisiä äitejä. Tällä hetkellä kun poika on vajaa 4 kk, tuntuu, että enhän ole vanha ollenkaan. Raskaus sujui hyvin , synnytyksestä selvittiin ja vauvan hoito sujuu melko rennolla otteella alku ihmetysten jälkeen. Nyt olen valmis äitiyteen ja juoksut on juostu. Sehän tässä ollaan todettu jo koko porukalla!

Mukavaa loppiaisen jatkoa!

 

Ihanaa että täällä on paljon juttuja ja uusiakin ihmisiä mukana, tervetuloa kaikille! Ennenkaikkea haluan lämpimästi onnitella Minimiä tyttövauvasta!!! Ihana juttu :heart: Tosiaan syömisrytmit ja muut asettuu ajan kanssa johonkin kohtaan, ja sitten taas muuttuu... Hyvältähän tuo teidän alkuvaihe kuulostaa Ja juu, muistan kyllä tuon alun 1-2 viikkoa kun sitä oli ihan ihmeissään kaikesta. Kyllä se tasoittuu ja homma alkaa muuttua luontevammaksi, opetteluahan se on puolin ja toisin tuossa vaiheessa.

Meillä kävi joku ihme onnenkantamoinen tuon imetyksen kanssa. Poika osasi heti kättelyssä oikean tekniikan eikä meillä oo ollut suoraan sanottuna mitään ongelmia. Silloin tällöin saa korviketta pullosta, ja sekin onnistuu hyvin eikä haittaa rinnan imemistä. Kaiken lisäksi multa tulee maitoa juuri "tilattu määrä" eli rinnat ei oo olleet kipeätkään missään vaiheessa eikä mitään pumppailuja tms. ole tarvinnut edes harkita. Mä oon ajatellut kyllä aloitella pojalla tuossa 4-5 kuukauden iässä kiinteitäkin pikkuhiljaa, mutta imetystä suunnittelen silti jatkavani vielä jonkun aikaa... en tiedä kauanko. Ehkä yli 6kk mutta alle 1v ikäiseksi, mutta kuitenkin riippuen fiiliksistä ja siitä mikä itsestä sitten järkevältä tuntuu.

Joo, tosiaan meillä keski-Suomessa tutti oli vauvalla heti samantien käytössä sairaalassa (en kyllä muista käyttikö poika sitä siellä ), ja se saatiin sieltä mukaankin Hammaslääkäri sanoi ettei hampaiden tulon tai kehittymisen tms. kannalta ole ainakaan mitään väliä sillä kauanko tuttia syö.

Meidän jannu on nyt aloittanut "iltahuudot". Mitään ihmeempää hätää ei pitäisi olla, mutta kun pitäisi mennä yöunille niin alkaa kamala paniikki-itku. Pari tuntia illassa menee siihen kun koittaa tyynnytellä ja keksiä että mikähän auttaisi, sitten yleensä nukahtaa lopulta syliin rättiväsyneenä huutamiseensa :/ Pahalta tuntuu isästä ja äidistä kun pieni itkee lohduttomana eikä mikään tunnu auttavan... Onko kokemuksia, onkohan tämä joku normaali kehitysvaihe? Päivällä ei saa tuollaisia kohtauksia ollenkaan vaan ihan rauhassa menee omaan sänkyynsä päikkäreille.

 

Minimi, toivottavasti haava lähtee paranemaan! Mullakin oli alakerran kanssa ongelmia (eppari toisella, 2. asteen repeämä toisella puolella), eikä asiaa auttanut se, että sairaalasta ja neuvolasta annettiin aivan vastakkaiset ohjeet. Sairaala: elä ja liiku normaalisti. Kun yhä vaan sattui, haava aukeili ja kaikki oli hankalaa, sanoi neuvola: älä istu, kävele tai kanna. Eli makuuasennossa jos olisin tajunnut viettää enemmän aikaa alkuun niin olisi varmaan paraneminen ollut nopeampaa. Mulla nimittäin ei ne tikit sulaneet, ja istuminen ja liikkuminen sai aikaan veren pakkaamisen sinne alas missä ne sulamattomat tikit sitten infernaalisesti kiristi. Neljän viikon jälkeen kävin lääkärillä nypittämässä ne irti, ja heti helpotti. Muistoksi kuitenkin jäi yhden tikin kohtaan sellainen paksuuntunut arpikudos ja onpa tuo alaosasto aika epäsymmetrisen näköinenkin. :| Toivossa elän että palautuu ennalleen.

Onkos muuten minkä ikäisenä hampaita alkanut tulla? Meillä on nyt viikon verran kuolattu ja järsitty nyrkkiä aivan himona, ja kovasti toivoisin, että kyseessä ei ole vielä hampaat! Ikää siis 2,5 kk ja juuri vasta saatu se imetys hyvin toimimaan... Nyt ei kaipaisi siihen hammastusvaikeuksia!

 

Onpas mukava huomata. että tänne vauvapuolelle alkaa pikkuhiljaa tippua tuttuja tyyppejä odotuspuolelta!

Ginnifer, meidän poika on nyt vajaa 4 kk ja hän aloitti kuolaamisen ja nyrkin vimmaisen jäystämisen samoihin aikoihin kuin teidän vauva. Kuolaa tulee edelleen niin että paidan etumus on aina märkänä. Nyrkkiä purraan puuskittain. On kuulemma aivan normaalia ja hampaiden puhkeamisoireet voivat alkaa jo pari kuukautta ennen niiden puhkeamista! Meillä ei ainakaan vielä ikenissä ole merkkejä hampaiden tulosta lähiaikoina.

Emma, joko teidän poika kääntyy? Meillä asia ei ole pahemmin kiinnostanut tähän asti, mutta eilen vauva vaan yhtäkkiä päätti vaihtaa näkökulmaa ja meni pari kertaa ympäri lattialla.
Voisikohan Emma iltahuuto johtua siitä, että vauva olisi yliväsynyt?! Meillä nimittäin poika huutaa hysteerisenä eikä osaa rauhoittua, jos on liian väsynyt. Silloin ei kelpaa tutti eikä tissi ja rauhoittuminen on vaikeaa. Meillä illalla nukahdetaan yleensä hyvin, mutta päiväunille käynti voi välillä olla vaikeaa, kun menee ylikierroksille.

 

Joo, kuolaamista ja nyrkkien/sormien syömistä on ohjelmassa täälläkin, ollut tosiaan tuosta parikuukautisesta saakka... Välillä tyypille tulee ihan oksennusrefleksikin kun sormet on siin syvällä kurkussa

Emma, joko teidän poika kääntyy? Meillä asia ei ole pahemmin kiinnostanut tähän asti, mutta eilen vauva vaan yhtäkkiä päätti vaihtaa näkökulmaa ja meni pari kertaa ympäri lattialla.
Voisikohan Emma iltahuuto johtua siitä, että vauva olisi yliväsynyt?! Meillä nimittäin poika huutaa hysteerisenä eikä osaa rauhoittua, jos on liian väsynyt. Silloin ei kelpaa tutti eikä tissi ja rauhoittuminen on vaikeaa. Meillä illalla nukahdetaan yleensä hyvin, mutta päiväunille käynti voi välillä olla vaikeaa, kun menee ylikierroksille.

Ei käänny meidän poika vielä mihinkään. Muutaman kerran on vahingossa keikahtanut mahalta selälleen, ja selältään saattaa vähän yrittää kyljelleen mutta enimmäkseen kyllä pötköttelee selällään ja potkii vimmatusti jaloilla. Kiva kuulla meme että teillä jo mennään ympäri!

Tuosta yliväsymyksestä; oon itsekin ajatellut että voisi olla sitä, mutta monenkohan aikaan niitä iltapuuhia sitten jo pitäisi ruveta tekemään... me ollaan tehty pesut ja yöpuvun vaihtamiset klo 20 maissa, joskus ennenkin jos poika on tuntunut erityisen väsyneeltä. Alusta saakka on kyllä ollut sellaista, että imetys-torkahdus-imetys- tahtia on menty tuosta kahdeksasta noin klo 21-22 saakka ennenkuin on oikeasti nukahtanut, mutta nyt on tullut tuo paniikinomainen huuto mukaan eikä sitten tosiaan ota enää rintaa eikä tuttia eikä mitään vaan rääkyy naama punaisena. Maha on siis jo täynnä, mutta ei vaan saa unta. Tai jos saa, niin "säikähtää" hereille muutaman minuutin päästä, ja taas syliin ja heijaamaan...

Ensi viikolla mennään 4kk-neuvolaan, voisi vaikka sielläkin asiasta kysäistä, vaikka epäilen kyllä että vastaus on tyyliä "tuo on ihan normaalia, kyllä se menee ohi".

 

Lauralein, ihan sama juttu täällä unien kanssa. Ei meilläkään taida tulla täyteen ne tuntimäärät mitä yleensä mainitaan. Mutta kun on terve ja hyväntuulinen, niin ei se varmaan ole ongelma. Tai se on sitä äidille, joka ei saa kotitöitä tehtyä, ei sitten ollenkaan! Kun kuvioon vielä kuuluu, että päiväunia ei nukuta lainkaan muuten kuin vaunuissa, niin se sitten tarkoittaa pyykin levittelyjä ja pikaisia ruuan lämmityksiä hereillä olevan vauvan kanssa. Viihtyy nyt jonkin aikaa sitterissä, mutta melko nopeasti hermostuu. Yritän kuitenkin ajatella niin että vauvan ehdoilla mennään ja olla ottamatta stressiä, sillä kuten mainitsitkin niin se heijastuu kyllä vauvaan. Itse huomasin sen niinkin pienessä asiassa kuin ristiäisvalmistelut: sen verran stressasin, että vauvalta meni ne normaalisti tosi hyvät yöunet. Jälkeenpäin olen ottanut rauhallisesti: aikaa mennyt kohta 2 viikkoa mutta on tässä jälkiä vielä korjaamatta...

Nyt nukkumaan.

Ginnifer

 

Lauralein, nuo "hyvää tarkoittavat" neuvot on kyllä aikamoista kestettävää... Meille ei ole hirveästi tuollaisia sadellut, anoppi ja äiti ovat antaneet meidän yllättävän rauhassa tehdä omat juttumme. Joskus ärsyttää kun anoppi puhuu pojalle siihen tyyliin että minua tarvitaan oikeasti vain "maitoautomaattina", muutenhan he pärjäisivät pojan kanssa yötä päivää mutta kun syöminen ei onnistu ilman "tissipaikkaa" joksi hän kerran minua kutsui Mä kyllä jotenkin haluaisin uskoa että lapsi viihtyy äitinsä kanssa muustakin syystä kuin siksi että sieltä tulee ruokaa...

Tietysti mummo odottaa pojan yökyläilyjä kuin kuuta nousevaa, siis niin ettei me miehen kanssa olla mukana, mutta suoraan sanottuna mä en ole ainakaan vielä mitenkään valmis jättämään lasta yön yli. Kerran ollaan oltu iltamenoissa niin että tultiin yöllä kotiin vauvan luo (mummo oli siis meillä ), ja se kyllä riittää nyt pitkäksi aikaa. Ja onpahan nyt toisaalta "tekosyynä" tuo imetys, että en voi antaa lasta yön yli hoitoon, vaikka oikea syy tosiaan on se etten taitaisi itse vielä pärjätä koko yötä ja varsinkaan aamua vauvasta erossa!

Pakko ilmoittaa ilouutisia K-18- rintamalta: seksi alkaa sujua Alkuun yritykset oli aika toivottomia kun mun limakalvot rutisi kuivuuttaan, mutta näköjään hormonitoiminta siltäkin osin alkaa palautua... Tähän löysästi liittyen tulikin mieleen, että missä vaiheessa teillä on menkat alkaneet lapsen syntymän jälkeen? Minä sain menkat "riemukseni" takaisin jo joulukuussa, eli poika oli hädintuskin kolmen kuukauden ikäinen :| Olin kuvitellut että imetysaikana ei menkkoja tulisi, mutta niinpä ne vaan sieltä ilmaantuivat!

Taitaa olla aika mennä laittamaan pyykit koneeseen kun poika on nokosilla.

 

Kuulumisia. Nyt ollaan oltu viikko kotosalla, jokainen päivä vähän erilainen eli tietenkään ei mistään rytmistä vielä tietoakaan, paitsi ehkä että yöllä valvotaan. No ei itse asiassa edes joka yö. Muutama kauhuyö ollut, jolloin vaavi huutanut ilmeisesti mahaansa, muutakaan syytä ei keksitty. Mutta esim viime yönä ei syöttöjen jälkeen alkanut huutelemaan vaan rauhoittui nukkumaan, se on aina ihana tunne Tosin söi 2h välein.

Imemisote on välillä hallussa, välillä ei, etenkin kun on kovin pinkeänä rinta, eihän siitä voi isoa otetta pienellä suulla saada! Siispä rintakumia käytetään pääsääntöisesti, joskus kun olen ehtinyt valutella tai pumpata pahimmat pois alta, onnistuu ilmankin. Ja makuultaan ollaan nyt opeteltu myös syömään, auttaa öisin tosi paljon jos vain suostuu keskittymään ja ottamaan rinnan suuhun; viime yön yksi syöttö oli melkoinen show kun ei meinannut ottaa enää istualtaankaan kumin kanssa mitään vaan raivosi ja heilui vain hulluna. Pelästyin oikein kun huomasin kuinka hermostuin ja tiukasti otin ranteesta kiinni kun huitoi kipeätä nänniä :ashamed:

Eli vaikka imemisote ei ehkä ihan priima ole, on tuttiakin välillä saanut koska sitä näyttää tarvitsevan, rauhoittuu ehkä paremmin kun huutaa ei-nälkää.

Neuvolan th kävi toissapäivänä: paino noussut jo viikossa yli syntymäpainon (3320, syntyessä 3250 ) eli on tainnut maitoakin saada!

Toinen rinta mulla työntääkin maitoa ihan ylimäärin, yritän tasapainoilla pienellä pumppauksella kipua ja vauvan tukehtumisvaaraa pois (ei tahdo ehtiä niellä kun tulee niin vuolaasti) ja toisaalta varoa ettei tyhjentely vain lisää tuotantoa! On tää melkoista taidetta, imettäminen. Ja tuo on varmasti totta mitä Lauralein kirjoitti, että ohjeita ja mielipiteitä on joka lähtöön. Kai se yritettävä luottaa johonkin omaan vaistoon ja maalaisjärkeen (anteeks mikä järki, missä niitä jaetaan?! )

Oletteko itse pumpanneet maitoa pois tai talteen?
Kuinka kauan menee että maidontulo tasaantuu tässä alussa? Varmaan se taas muuttuu kun lapsi kasvaa ja tarvitsee enemmän.
Ja samaa asiaa, kuinka kauan menee että rintojen koko "vakiintuu"; eri kokoiset toki ennen ja jälkeen syötön mutta alkuturvotus? Pitäisi meinaan hakea toiset tai paritkin imetysliivit lisää kun nämä ainokaiset ihan maidossa ja ovat ainakin tässä vaiheessa vähän pienetkin.

Napa meillä on outo, juuri lähdössä vasta se kuiva osa mutta irtoaa ikäänkuin liian ylhäältä ja alle jää ylimääräinen pompula (th:kin sitä ihmetteli) + ehkä pientä napatyrää
Toivottavasti jotenkin asettuu ja pienenee ettei jää kovin ruma napa toiselle...

Ja vielä omaa napaa, tai alakertaa (Emma, seksiä?? AUAUAU, hullu! Sanoo reilu vko sitten synnyttänyt, revennyt eukko :kieh: ) : onkohan tämä mieletön jomotus jotain liitosten takaisin vaeltamista tms? Haavat alkaa paranemaan kohisten, ihanaa, tosin välilihaan jää koko pituudelta puolen sentin korkuinen (? no ehkä kuitenkin pienenee vähän) törö, ällöä. Minkähän verran vaivaa eli hankaa tms jatkossa... Vi-Sibliniä otettu useita päiviä, aina vaan jännittää mennä tarpeilleen kun sattuu tai ainakin VOI sattua :x

Meille ei ole ehtinyt vielä kovasti neuvoja satelemaan, jotain pientä oma äitini on sanonut josta kyllä heti olen hieman ärsyyntynyt, myönnettäköön. Hyväähän nuo juu tarkoittaa.
Yksi mikä vähän ärsyttää on "kenen näköinen"-arvuuttelu. Jokainen näkee asian omalla tavallaan. Vaikka kyllä sitä itsekin tuli heti alkuun sitä katseltua, että selvästi mieheni suu =) No, tuota näköisarviointia varmaan jatkuu useampi vuosi, paras totutella!

Lauralein, hyvinhän olet kuitenkin tilanteen tasalla mielialojesi kanssa, tuo kuulostaa hyvältä asenteelta että vähän annat tilanteen tasoittua ja apuja jos alkaa liika pohtiminen rasittaa entisestään.

Eiköhän tässä taas tarpeeksi tällä erää, heipä!
m + Unelma 1vko 2pv

 

Oletteko itse pumpanneet maitoa pois tai talteen?
Kuinka kauan menee että maidontulo tasaantuu tässä alussa? Varmaan se taas muuttuu kun lapsi kasvaa ja tarvitsee enemmän.
Ja samaa asiaa, kuinka kauan menee että rintojen koko "vakiintuu"; eri kokoiset toki ennen ja jälkeen syötön mutta alkuturvotus? Pitäisi meinaan hakea toiset tai paritkin imetysliivit lisää kun nämä ainokaiset ihan maidossa ja ovat ainakin tässä vaiheessa vähän pienetkin.

Mun oli aikoinaan pakko alussa pumpata pois, koska rinnat olisivat räjähtäneet. Mutta kyllä se max kahdessa kuukaudessa alkoi tasaantua. Pumpata piti hieman myöhemminkin, kun imetystä hieman vähennettiin.

Mulla rinnat kasvoivat 4 kuppia! Ja ne pienenivät vasta noin 6-7kk kuukauden kuluttua hieman (yksi kuppi), kun vähensin imetyksen pariin kertaan päivässä. Imetyksen loputtua ei ole mitään mahdollisuuksia käyttää vanhoja rintsikoita vaikka ympärys onkin sama. Kilojakin tosin on 4-5 enemmän kuin ennen raskautta.

Mulla yhdellä ystävällä eivät rinnat muuttuneet mihinkään imetyksen takia, joten laidasta laitaan löytyy kokemuksia.

 

Taas olisi kysymyksiä! Ensinnäkin ihmetyttää tuo toinen rinta kun on melkein puolet isompi kuin toinen ja tosiaan työntää tavaraakin niin että sattuu ja pieni ihmisenalku meinaa joka kerta tukehtua kun siitä rinnasta saa maitoa. Onkos mitään keinoa tasoittaa noita puoliskoja vai tapahtuukohan se ajan kanssa itsestään?

Entä mitä kipulääkkeitä tikatut emot olette syöneet ja kuinka kauan? Mulle neuvoivat laitoksella ottamaan Burana 600mg + Panadol 500mg yhtäaikaisesti 8h välein + Panadolia vielä siinä välissä jos tarvis. Nyt pari päivää alakerta tosiaan pakottanut paljon enemmän kuin tuossa välissä, en sitten tiedä vaikuttaako kun otin pelkkää Buranaa (800mg kun ei vähempi tehonnut), kun P:t oli jo loppu. En osaa paikallistaa edes kipua, mielestäni haavat ei ole tulehtuneet mutta olisko sitten sitä tikkien kinnaamista? Mutta jomottaa kyllä muualtakin kuin tikkien kohdalta. Tuntuu että kävely jopa auttaisi, paitsi että kävelyn jälkeen kun istahtaa, ylösnousu onkin ihan hirveää.

En ole yhtään valmis vielä ajattelemaan että voisin joskus synnyttää uudelleenkin, ei ole häipynyt mielestä synnytyksen inhokohdat ja toisaalta ärsyttää kovin tämä kun vieläkin sattuu sekä alakertaan että rintoihin, äh ja öh. En kyllä haluaisi olla näin negatiivinenkaan, kuten kaikki sanoo, onhan palkinto jotain korvaamatonta, mutta juuri nyt en osaa ajatella että vauva ja vauva-arki olisi jotain niin ihanaa että tekisin synnytyksiä ihan vain huvikseni... Tylyn kuuloista varmaan, ei, ei täällä mielestäni masennuskaan jyllää, kai vain olen niin itsekäs ja kipuherkkä :snotty: Ja kuitenkin mulla mennyt kaikki hyvin, ainakin muitten mielestä. Jaahas, ehkä tässä KUITENKIN on jotain ei-normaali-minää eli baby blues nostaa päätään? Tallotaas se samantein maanrakoon, lits, noin!

Positiivista esim se että viime yönä pikku söi vain 2x (jos ei oteta aamusyöttöä mukaan) eli hieman pidemmät unet saanut itsekin!

Nyt syömään mars, uudella innolla sitten taas eteenpäin!
minimi + Unelma 1vko4pv

 

Minimi, mä söin Paratabseja öbaut sen 4 viikkoa eli siihen asti että sain tikit poistatettua. Välillä jätin ottamatta mutta sitten tuli taas tarve. Tosta ibuprofeenin ja parasetamolin yhdistämisestä oon kuullut sellaisen ohjeen, että vuorotellen neljän tunnin välein, niin menee vaikutusajat sopivasti limittäin.

Ihan samalta joo kuulostaa toi kipuilu, just sellaista koko alueen jomotusta ja nimenomaan kun nousee istuttuaan. Mulla oli sitä myös jos olin ollut pitkään pystyssä. Kävellessä se ei niinkään tuntunut, mutta jälkeenpäin kyllä. Mutta loppui tosiaan yhdessä yössä kun sain ne tikit pois.

Hyvä kun oot valpas ja päättäväinen baby bluesin kukistaja!

Ai niin, ja minäkin täällä mietin mitä kuuluu Neferille ja muille.

 

Hei, tällä palstalla alkaa olla kivasti jo vipinää! =)

Minimi, mulla oli sama ongelma aluksi, että toisesta rinnasta tuli maitoa tosi vuolaasti ja vauvalla oli kova työ hallita tilannetta.. siis vauvalla meni helposti maitoa väärään henkeen, kun ei ehtinyt niellä maitotulvaa. Siihen ainakin mulla auttoi se, että syötin samasta rinnasta kaksi kerta peräkkäisillä syöttökerroilla. Itse syötän vain yhdestä rinnasta kerrallaan. Kokeile. Jos vauva tarvitsee nälkäänsä molemmista rinnoista samalla syötöllä, kannattaa ensin antaa "heikommasta" ja sitten vuolaasta. Seuraavalla syöttökerralla aloitat sitten taas vuolaammalla, niin tulee periaatteessa kaksi kertaa peräkkäin. Meillä ainakin tilanne helpottui tällä... vauva oppi imemään rauhassa ja hallitsemaan maitomäärää ja samalla rinnan maidon eritys tasoittui. Tämän ohjeen luin imetystukiryhmän sivuilta, joilta kannattaa hakea tietoa imetykseen liittyvissä ongelmissa. Mulle ainakin on tullut niiden sivujen välityksellä rauhallisempi ja varmempi olo imetyksen suhteen. Suosittelen!

Emma kyseli kuukautisista...mulla myöskin alkoivat nyt 4 kk:n tienoilla synnytyksestä oikein kunnolla. Ovulaatiokin taisi olla, kun pari viikkoa sitten oli tosi kipeä vatsa kuin ennen vanhaan... Pari kertaa jo aiemminkin kuukautisten aikaan on tullut ihan minimaalisesti verensekaista vuotoa.
Seksi sujuu, kunhan muistaa käyttää liukkaria riittävästi. Täälläkin limakalvot on kuivat eikä kondomi ehkäisynä ole mikään riemukas kokemus. Kuitenkin sillä ehkäisykeinolla mennään, koska en hormooneja halua itseeni tässä vaiheessa syytää sotkemaan omaa hormoonitilannetta, jos toiveissa olisi vielä toinenkin vauveli suhtlähitulevaisuudessa. Tosin vielä pikku kakkonen ei tunnu ajankohtaiselta jo ihan sektiohaavankin takia. Emma, mitä sulle sanottiin uuden raskauden suunnittelemisesta- siis kuinka kauan neuvoivat odottelemaan uuden raskauden yrittämistä?

Lauralein, luulenpa että on aika yleistä tämä äidinvaisto ja ylitsevuotava herkkyys suhteessa toisten neuvoihin ja ohjeisiin oman lapsen hoidosta. Mulla ainakin nousee karvat pystyyn anopin ohjeista ja neuvoista...on ne sitten miten hienovaraisia tahansa...joita ne ei edes yleensä ole... Tuttua on siis...sitä kun haluaa olla hyvä ja täydellinen äiti lapselleen ja sitten kokee epäonnistuvansa siinä, kun joku vihjailee, että voisi tehdä toisella tapaa. Tiedän, että ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia, mutta ärsyttää, kun joku joka ei tunne lastani käy sanomaan, mikä hänelle on parasta...

Tämä tyttö on nyt aika väsynyt. Oltiin anoppilassa reisussa ja nyt poika on ihan väsynyt ja kitisevä. Pari yötä on mennyt melko levottomissa merkeissä ja äitiäkin väsyttää.... Joskus tuntuu, että olis parempi hautautua vaan tänne kotinurkkiin, niin arki sujuisi ja vauva voisi paremmin, vaikka äidille voisi tulla pikkuhiljaa mökkihöperyys. Valivali...

Kuitenkin kaikille mukavaa viikonloppua!

 

kiitos meme! Mites se toinen rinta silloin kun toisesta antaa useamman kerran peräkkäin, vähempituottoinenkin kun täyttyy ja kipeytyy sitten -> voisko sitä pumpata? En löytänyt tuolta imetyksentukisivuilta ylituotannosta juttua...
Toisaalta hassua että useammin tyhjennettynä rauhoittuu maidontulo, voisi toisaalta ajatella että sitä enemmän tuottaa mitä enemmän tyhjää. kun tuota olen juuri pohtinut pitääkö imettää/pumpata mahd. harvoin vai usein ja pitkään vai vain vähän kerralla. Mutta kokeilen tuota parin kerran tekniikkaa nyt!
Meillä siis tuntuu riittävän yhden tankin maito yhteen imetyskertaan-> kannattaako edelleen pahin paine alkuun pumpata pois vai yrittää vain pitää taukoja tiheästi ettei vauva vedä väärään kurkkuun? Tuo rauhassa imeminen kai olisi se avain...