Yli 30-v ensikertalaiset

Iltaa!

Ja tervehdys Dana! Kiva kuulla sinustakin.

Ginnifer, pakko oli munkin käydä vilkaisemassa, että millainen herhiläispesä siellä toisessa pinossa oli. Sellainen viestimäärä, että kuitenkin luovutin. Samaa olen minäkin ihmetellyt, että ihmeen helposti äidit luovuttavat imettämästä ja miksi ihmeessä korvikelapsillekaan pitää niin tosi aikaisin alkaa kiinteitä syöttämään. Ymmärrän kyllä hyvin, että niitä tapauksia on, joissa imettäminen ei vain jostain syystä millään maailman tahdolla onnistu tai se ei ole lapselle hyväksi, mutta tuntuu, ettei tähän kategoriana voi sentään kuulua niin suurta määrää, kuin mitä nuo pienet imetysprosentit kertovat. Tullut kanssa se tunne, että ehkä luovutetaan liian helposti. No mä olen kyllä väärä henkilö tällaisia kritisoimaan, koska mulla ei ole esim. noista kipeistä rinnoista minkäänlaista kokemusta ja saattaisin olla ihan eri mieltä, jos olisin niitä kipuja joutunut kärsimään. Siihen tainnutukseen olen kyllä itse syyllistynyt, mutten kuitenkaan sentään korvikkeista asti ole siihen aseita lähtenyt hankkimaan. Minusta vain pidemmät yöunet ovat seurausta paremmin syömisestä ja olen koittanut niitä edesauttaa suuremmilla ruokamäärillä. Alkuunhan pullosta äidinmaidon antaminen tuntui meillä auttavan nukahtamaan, mutta onneksi siihen tarkoitukseen tuota pullon antamista ei ole enää vähään aikaan tarvinnut edes miettiä, koska iltanukahtamiset meillä menneet ilahduttavan helposti muutenkin suoraan omaan sänkyyn silittelyjen avittamana. Pidemmät yöunetkin tuntuvat tulevan nykyään nekin ilman pulloa, joten en ole viimeisen viikon aikana enää jaksanut sitä varten pumpata.

Ginnifer, mä tunnustan miettineeni raskausaikana ihan samaa tuon ansiosidonnaisen suhteen siinä kohtaa, jos en lähempää kotia onnistu töitä löytämään. Kovin houkuttelevalta tuntuu, mutta ei musta varmastikaan ole siihen. Omatunto ei anna lupaa ja toisaalta mietin myös, että miten työttömyyskausi myös vaikuttaisi myöhempään työn saantiin. Eli siis villiksi ajatuksesi jää. Työmietelmäsi kuulostavat kovasti muutenkin omiltani alaa myöten.

Kantoliina täälläkin jonkin verran käytössä. Varmaan tiheämminkin kantsis käyttää, kun ilmeisesti sen myötä siitä tulisi nopeasti luontevampaa. Ja samaa ristisidontaa trikooliinalla on täälläkin käytetty, mitä joku muukin mainitsi käyttävänsä. Meilläkin liinaan laittaminen aiheuttaa vastarintaa, mutta suht nopeasti sitten kuitenkin rauhoittuu, mikä yleensä tarkoittaa nopeasti nukahtamista siihen rintaa vasten. Mä ajattelin, että lainaisin tutulta sellaista rintareppua, koska sellainen kiinnostaisi myös, mutta haluaisin sellaista kokeilla ennen ostoa, ettei tule turhaan rahoja tuhlattua. Musta kun tuo kantoliina on jotenkin hankala kaupungilla liikkuessa, koska vauvan laittaminen vuorotellen auton turvaistuimeen ja kantoliinaan tuntuu hankalalta. Varsinkin näin talvella talvivarusteiden kanssa. Ja meidän käytössämme tuollainen nopeammin päällepuettava vaihtoehto tuntuisi kätevämmältä. Oliko jollain noista repuista kokemuksia?

Ja, Minimi, napasieni ilmeisesti meilläkin vaivana. Yhdeltä tutulta kuulin tuosta viikonloppuna ja diagnosoin sen heti vaivaavan meidänkin tyttöä. Nyt harmittaa, kun huomisaamuna piti olla neuvola, mutta se nyt peruuntuikin tädin sairastumisen takia.Toi sieni kyllä oli jo viime kerralla, muttei lääkäri sille silloin kyllä mitään nimeä antanut. Neuvoi vain laittamaan lisää metyleenisineä ja jos ei auta, niin seuraavalla kerralla sitten tehtäisiin jotain muuta, mikä nyt ilmeni olevan juuri tuota sienen hoitoa. Toivottavasti muutama päivä lisää ei enää ole pahaksi sienen puolesta ja toivotaan, että saadaan mahdollisimman pian uusi neuvola-aika.

Minimi, mulla tuossa kanssa taannoin oli se pelko, että tyttö oppii mm. siihen, että aina kannetaan uneen ja tuntui kanssa, että osa itkuista oli sellaisia vain äitin ja isän passauttelemisia. Mutta koska niitä sellaisia ei tosiaan tässä iässä vielä ole, niin vielä ei myöskään päde se, että tietyissä tilanteissa lapsen voisi antaa vain huutaa ja itku menisi sillä ohi. Silloin kun noita itkuja oli, sitä kyllä joskus mietti, että voi kun voisikin antaa lapsen vain huutaa, mutta sitä on vain tässä iässä vielä reagoitava jokaiseen isompaan itkuun. Uneen kantelusta ollaan meillä nyt ainakin väliaikaisesti taas päästy ja olen ollut tosi iloinen siitä, että nyt jo monasti sekä päivä että yöunille rauhoitutaan, kun vain lasketaan omaan sänkyyn. Sängystä jotenkin selvästi tullut paikka, jossa hyvä nukkua, joten riittää kun pidetään kädestä kiinni ja vähän silitellään niin uni yleensä tulee suht helposti. Monasti iltaisin myöskin äidin ja/tai isän tuhina siinä viereisessä sängyssä riittää rauhoittamaan unea odotellessa. Voi kun nukkumaanmeno säilyisikin näin ongelmattomana. Se minkä liiallisesta juurtumisesta olen tällä hetkellä huolissani on tutin käyttö. Meillä nimittäin sitä syödään tosi paljon ja syylistyn sitä ajattelematta varmaan liikaakin tarjoamaan, kun sitä tarvitaan meillä nyt aina väsyneenä.

Dana, harrastukset tosiaan aloitettu jo näin varhain. Vauvahan ei tuollaisia tarvitse, vaan äiti ehkä enemmänkin. Sitä kun asuu kaupungissa, josta ei tunne juuri ketään niin josko noissa sitten tutustuisi samassa tilanteessa oleviin ihmisiin. Mielummin olisin aloittanut nuo vasta muutaman kuukauden myöhemmin, mutta kun tytön syntymä ja uusien ryhmien alkamiset nyt ajoittuivat näin lähekkäin ja syksyllä olen todennäköisesti jo töissä, niin muutakaan vaihtoehtoa ei oikein ollut. No käydään noissa asenteella, että silloin kun tuntuu hyvältä mennä, eikä raahauduta niihin väkisin joka viikko. Toi muskari sen puolesta kyllä hyvä, että vaikka tyttö onkin vasta näin nuori, niin äiti oppii siellä lauluja ja leikkejä, joita voidaan sitten vanhempana leikkiä yhdessä kotona, eikä tytön tarvitse kuunnella pelkästään improvisoituja musiikkiesityksiä. Teillä onkin tytöllä erinomainen tilanne, kun sinä olet oikein ammattilainen sillä saralla.

Minäkin täällä taas kukun, vaikka tyttö antaisikin mahdollisuuden nukkua. Taidan siirtyä sinne viereen tuhisemaan. Hyviä öitä!

 

Tulipa mieleen tuosta imetyksestä. Silloin kun esikoista odotin monet tuttavistani eivät imetäneet ollenkaan tai imettivät vain noin 3-6 kk. Ajattelin vain ,että ehkäpä tuttavapiiriini on vain sattunut näin paljon äitejä ,joilla imetys ei ole onnistunut. Itse ajattelin ,että minä kyllä näen kaiken mahdolisen vaivan ,jotta saan sen onnistumaan. Synnytysvalmennuksessa imetyksestä puhuttiin, mutta myös korostettin ,että jos imetys ei onnistu niin sitten voi antaa korviketta. Odotusaikana tutuistuin Imetystuki ry:n sivuihin ja sieltä sain kaipaamaani kannustusta. Vauvamme syntyi sitten jo rv 35 ja muutaman ensimmäisen vuorokauden oli keskolassa. Siellä ravasin häntä imettämässä ,vaikka ei maito ollut edes noussut. Pullosta sai lisää. Osastolle, kun pääsimme niin pyysin apua imetykseen. Onneksi vuorossa oli vanhempi kätilö, joka todella autoi minua tomerasti. Osastollakin pumppasin välillä ,jotta sain maitoa herumaan, koska pieni vauvamme oli niin väsynyt ,että ei kovin hyvin jaksanut imeä. Olimme osastolla viikon ja sinä aikana sain hyvän alun imetykselle. Kiitos tuolle eräälle hoitajalle. Osaston nuoremmat hoitajat eivät minua asiasssa juurikaan tukeneet. Pari kuukautta kotona sai imetyksen kanssa tehdä töitä ,mutta sitten se sujui. Nyt todellakin tyttö 1v5kk ja eilen imetyksen lopetin kokonaan haikein mielin. Onnistui kyllä hyvin.
Minulle on jäännyt sellainen tunne ,että imetyksen ohjaus neuvolassa ja osastolla on puutteellista ja siksi se ei ota sujuakseen.

Nyt kyllä menen myös pehkuihin..öitä!

 

Hei kaikille piiiitkästä aikaa =)

Aloin lukemaan tätä koko pinoa, mutta alkoi oikein itkettämään jossain vaiheessa... Olen kai ihan hirveä, mutta mä olen niin kade teille, kenellä imetys sujuu ja maitoa tulee hyvin ja vauvat nukkuu :'( *huoh*

Meillä poika olisi koko ajan tissillä. Maitoa tulee kyllä, mutta juuri yhtään en saa talteen sitä pakkaseen ja se olisi tosi tärkeää mulle, koska joudun jättämään lapsen usein mummille hoitoon. Mulle on ystäväni kanssa yritys, jonka toimintaa ollaan lopettamassa, mutta loput työt ja järjestelyt pitää saada tehtyä vielä ja siellä tarvitaan minuakin muutamana päivänä viikossa muutaman tunnin ajan.

Mulle on ollut tosi stressaavaa se, että on pakko käydä töissä, vaikka tekisi mieli vaan olla vauvan kanssa kotona. Ja kaiken sen ajan, jonka olen kotona, vauva melkein on tissillä. Öitä hän ei suostu nukkumaan omassa sängyssä, vaan nukkuu minun ja mieheni kanssa samassa sängyssä ja herää vieläkin syömään 1-2 tunnin välein. Olen aivan poikki :'(

Rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta, mutta välillä mieleen hiipii epäilys, että olenko ihan huono äiti, kun usein tulee iltaisin itkeskeltyä vaan...

Elättelen toiveita, että kuukauden päästä firma olisi lopetettu ja normaali vauva-arki alkaisi meilläkin.

Terkuin,
auringonkukka ja Pikku-S, melkein 3 kk

 

Voimia sulle auringonkukka :hug: ! Et varmasti ole huono äiti, väsynyt vain - eikä ihmekään kun tuollaisella nukkumisella vielä töitäkin koitat painaa. Väsymys on kamalaa, silloin ei kyllä näy mitään valoa tunnelin päässä! Mutta kohti kevättä mennään ja valoa...ja sullakin tilanne varmasti helpottuu kohta. Ja mä tosiaan luulen, että se sun "huono äiti" -olo kummasti helpottaa kunhan saat levättyä.

Ai ja sit semmoinenkin pointti (vaikka sun kohdalla väsymys varmaan yksinkin selittää huonon mielen) että mulla just tuossa vajaan 3kk kohdalla oli semmoinen mielialan laskukausi, kesti ehken 2 viikkoa. Vaikka ihan hyvin nukuttiinkin. Myöhemmin olen kuullut monen sanovan samaa, ei siis mitään masennusta varsinaisesti mutta just semmoinen "paskaolo" ja mä ainakin just ajattelin silloin että olen ihan huono äiti kun oli välillä huono mieli. Mut eihän se niin mene, että kun ajattelee olevansa huono ni sitten on, se on vaan väsyneen ihmisen uupunut tunne. Jaksamista sinne pikkuisen kanssa, kohta siitä alkaa olla hauskaa seuraa! Meidän jäppinen (kohta 5 kk) pilasi mun vatsalihastreenit tänään totaalisesti nauramalla katketakseen kun yritin veivata istumaannousuja. Koita siinä sitten...

 

Kiva, kiva Auringonkukka, että sustakin kuulimme. Kurja vain, jos nämä jutut täällä saivat sinulle huonon mielen. Yksi asia on varma, että huonosta äitiydestä ei kohdallasi ole kyse. Lapset ovat vain niin erilaisia ja ajattele vaikka niin, että tämä eka nyt sattuu olemaan se huono nukkuja ja rinnalla roikkuja ja mahdolliset seuraavat lapset todennäköisesti sitten ovatkin ihan toisenlaisia. Minä nimittäin, joka olen saanut ilmeisesti hyvän nukkujan (jos ekat kuukaudet nyt edes voivat kertoa mitään tulevasta), en ole tietenkäänkertaakaan miettinyt, että tytön hyviin uniin olisi ollut minulla mitään vaikutusta. Ennemmin mietin tuosta niin, että tuskin kahta samanlaista voi tulla, joten mahdollisen seuraavan lapsen kanssa sitten saadaan valvoa ja silloin valvominen varmasti vielä raskaampaa, kun on kuitenkin toinenkin hoidettava. Niin raskauspahoinvoinnin ja -väsymyksen kuin huonounisen lapsenkin olisin mielummin ottanut nyt ensimmäisen kohdalla, kuin sitten kun on enemmän lapsia huolehdittavana ja lepääminen vielä hankalampaa. No tuskin tämäkään ajattelutapa sinua tässä kohtaa paljoa lohduttaa, mutta huono äiti ajatukset ainakin saat perättöminä unohtaa. Ne ja itkuisuus varmasti johdannaisia vain väsymyksestä mikä kirjoittamasi perusteella hyvin ymmärrettävää.

Tuo töissä käyminen on varmasti raskasta ja vaikuttaa jaksamiseesi. Minusta ei olisi töissä käyjäksi tässä kohtaa ja arvostan niitä, jotka tuota yhdistelmää jaksavat pyörittää. Tässäkin pinossa oli useampikin teitä yrittäjiä ja silloin ei tosiaan kysytä, että jaksaako vaiko ei vaan pakko on. Minähän tuossa aikaisemmin kerroin olleeni stressaantunut ihan vain jo siitä, että oli vauvan lisäksi useampi muu juttu hoidettavana ja nyt kun tuollaisia ei enää ole, niin todellakin on helpompi olla, kun voi elää lähes täysin vauvan ehdoilla. Toivotaan, että saatte työkuviot pian kuntoon ja sinäkin pääset keskittymään vain vauvaan ja itseesi. Sen myötä elämä varmasti ainakin vähän helpottuu.

Ja tuo, että miten paljon pystyy maitoa pulloon pumppaamaan ei ole kuulemma mitenkään suhteessa maidontuotantoon, koska nuo pumput kuitenkin paljon tehottomampia kuin vauva, joten vaikkei pulloon oikein mitään saisikaan, niin vauva voi silti samaan aikaan saada rinnasta ihan kunnolla maitoa.Tietty tuollaisessa tilanteessa, jossa sitä maitoa nyt vain olisi ihan pakko saada pumpattua, tämäkään tieto ei yhtään tippaa auta. Itsekin olen kyllä vielä vältellyt kovin korvikkeiden aloittamista, kun ei siihen mitään erityistä tarvetta edes ole ollut ja ymmärrän, jos et niitä halua aloittaa, mutta ehkä niitäkin kannattaa tilanteessasi harkita imetyksen rinnalle, jos sitten niiden avulla saisi ainakin yhden stressin aiheen pois. Ja vaikka käsittääkseni minulta maitoa on koko ajan tullut hyvin ja ajoittain runsaastikin, niin mullakin monta kertaa käynyt niin, että pumpulla en ole pulloon saanut kuin muutaman hassun millin, kun toisella kertaa sitä tulee vaikka kuinka.

Auringonkukka, onko teillä muuten tutti käytössä? Siis, että onko poika tosiaan aina nälkäinen kun rinnalla haluaa olla vai onko vain imemisen tarve, jolloin apua voisi olla tutista. Siellä sairaalareissulla sain ison kasan neuvoja, joista monet kylläkin keskenään ristiriitaisia, mutta tuo tutin antaminen perusteltiin mulle siellä sen verran hyvin, että siitä lähtien meillä on ollut tutti käytössä. Meilläkin tyttö halusi tiheään rinnalle, mutta syöminen jäi kuitenkin todella vähiin monella kertaa, joten ilmeisesti oli vain imemisen tarve. No nyt lopetan taas kaikkitietävältä kuulostavan neuvojen jakelun tähän...

Täällä puklailu jatkuu ja vähän jo huolestuttaa, kun todennäköisesti saatu myöskin mahavaivat kiusaksemme. Tyttö nyt muutamana päivänä saanut pari sellaista hirveä kipuitkulta kuulostavaa itkukohtausta, johon mikään ei auta. Toivottavasti ei vain kärsitä mistään allergiasta.

Josko minäkin tänään siirtyisin suosiolla jo vähän aikaisemmin unten maille. Hyvää yötä jälleen!

 

No joo.. meillä ainakin valvotaan edelleen, joten taitaa tuo 23 olla taas nykyään turhan positiivinen arvio...
Isä on vaihteeks sängyn vieressä, kun alkaa jo välillä kypsyttää tunti tolkulla itse maata siellä, kun mies täällä surffailee. Notta tasa-arvoa sanon minä! :attn:

Jep, eipä tässä kummempia..
Palaan varmaan huomenna paremmin.

Vielä sitä, että se tutti meilläkin on vaan ihan ehdoton ja mm. rauhoittaa sänkyyn imetyksen jälkeen. Antoivat sen jo sairaalassa, joten voin sitten niitä hoitsuja syyttää, jos tarvii

 

Voi ei Auringonkukka, nyt täällä jo minuakin itkettää! Ja heti mietin, että olenko täällä kohtuuttomasti hehkuttanut sitä, että nyt meillä imetys niin hyvin sujuu... Ainakin just ollaan maristu siitä, että sitten joskus pitää töihin palata. :ashamed: Vaikuttaa hankalalta noidankehältä tuo teidän tilanne. Olisiko niin, että vauva vaistoaa sinun stressisi ja vähän hätääntyneenä hakee turvaa sillä ainoalla tavalla minkä osaa, eli rinnalta? Ja tosiaan minullekin tuli mieleen, että ehkä korvike ei olisi aivan mahdoton ratkaisu? Kun minulla oli alussa imetysongelmia, niin imetystukihenkilö (sillä niinkuin Poni tuossa jo sanoikin, niin neuvolasta on melko turha imetysneuvoja kysellä ) sanoi, että yöimetykset ovat kaikkein tärkeimpiä maidontulon kannalta. Eli jos jaksat edelleen imettää tiheästi öisin, niin sitten voisit päivällä korvata yhden tai kaksikin imetyskertaa korvikkeella ilman, että imetyksesi siitä välttämättä menisi piloille. Se ei tietysti ratkaise väsymysongelmaa, mutta voisi ehkä auttaa stressiin? Minultakaan ei juuri mitään irtoa pumppuun, joten ymmärrän hyvin miten turhauttavalta tuntuu. Ja huono äiti et muuten missään nimessä ole!

Lauralein, meillä myös nyt viimeisen viikon aikana ollut noita kipuitkuja. Ekalla kerralla todellista sydäntäraastavaa paniikkihuutoa 2 tuntia putkeen, sittemmin olen jotenkin paremmin onnistunut rauhoittelussa; kanniskellen, hytkytellen, hieroen ja kun sen pahimman kaarelle jännittymisen saa auki niin jalkoja pumppaamalla. Ja olen näitä nyt tehnyt vähän ennaltaehkäisevästikin heti jos kuulostaa siltä, että vatsassa ilmaa kiertää. Jos se tästä pahenee tai jatkuu pidempään niin mennään vyöhyketerapeutille, monilla on siitä hyviä kokemuksia koliikkioireiden hoidossa.

Vielä siitä Lokavauvojen sosesodasta; tottakai tiesin etukäteen, että siellä tullaan provosoitumaan. Ja pikkupiru minussa tiedosti tämän jopa mielihyvällä. Hieman yllätyksenä ehkä kuitenkin tuli se laajuus millä herneet viuhuivat neniin ympäri Suomenniemen, ja ennenkaikkea se valtava vihamielisyys ja v-sanojen määrä mitä sain vastaani. No, tavallaan se itsessään vahvisti sen, että asia oli syytäkin ottaa esille. Ja kyllähän se "keskustelu" kannatti käydä jo senkin vuoksi, että pari ihmistä ilmoitti harkinneensa asiaa uudelleen ja päättäneensä jatkaa vielä täysimetystä. Hassuinta kaikessa on se, että mut leimattiin auktoriteettiuskovaiseksi, vaikka oikeesti olen kaikkea muuta!

Noissa töihinpaluukuvioissa minulla myös painaa matkoihin menevä aika. Ei nyt sentään neljästä tunnista ole kyse, mutta on kaksikin tuntia todella pitkä aika vauvan elämässä, jos se tulee 8- tai vaikka 6-tuntisenkin päivän päälle. Lisäksi ko. firmassa ei tuo työkulttuuri on kovinkaan perheystävällinen: ylitöitä pitäisi tehdä (tietty epävirallisesti ja ilman korvausta) ja muutenkin pitää työtä elämänsä tärkeimpänä asiana. Nyt kun asiaa ajattelen, niin eipä siellä monikaan pienten lasten äiti kovin pitkään ole viihtynyt. Olen koko alaankin niin kypsä, että jos vain kenelläkään on mitään alanvaihtoideoita, niin ne otetaan kiitollisuudella vastaan!

Ette muuten arvaa mitä syötiin tänään (tai nyt jo eilisen puolella), Ellenin 3kk-päivänä. Jep, runebergejä! Koukussa olen runkeleihin, ja meneillään jokavuotinen projekti testata kaikki eri leipomoiden ehdotelmat.

Nyt yrittämään nukkumista. Vaan tulleeko mitään, täysikuulla.

Ginnifer & Ellen 3kk

 

On sitten niitä päiviä voi p****n suti..täällä yks "hyvä äiti" ilmoittautuu :headwall:. Ensteks leikkasin pojalta palan pikkusormen nahkaa kun trimmasin kynsiä, ei se mitään huomannut kuten en minäkään - vasta myöhemmin kun oli pikku sormenpää ihan veressä. Ja sitten meillä "aloitettiin kiinteät", aamulla tuli postia ja lapsukainen kaikesta kiinnostuneena haromaan kirjettä käteen. Annoin sille sitten hetkeksi kirjekuoren kun katsoin että siinä ei ole semmoista viiltävää reunaa...ja ihan valehtelematta parin minuutin sisällä se söi siitä kuoresta palasen alakulmasta! Että tulevaisuutta ajatellen luulis sen potun maistuvan ainakin tuohon ¤%#)&% selluloosa-ateriaan verrattuna. Ja tais mennä maha vähän sekaisin, ainakin tuli toisesta päästä ihan hirveet lastit äsken (ja osa tieteskin hoitopöydälle). Eikä vieläkän yhtään ruuneperintorttua talossa, pelkkää soppaa :headwall: .

 

Ginnifer ja muut masukipuilijat. Meillä tytön ollessa n. 3 kk alkoi masu enemmän vaivata. Muutaman valtotun yön jälkeen varasin ajan vyöhyketerapiaan. Viisi käyntiä riitti ja masuvaivat jäivät. En voi olla ylistämättä vyöhistä . Terapeutti löysi ohutsuolen alueelta vaivoja. Antoi myös hyviä kotihoito- ohjeita.

 

:hug: Klytaimnestra
Anteeksi, mutta kyllä mua vähän naurattikin :ashamed: Ei tietenkään se sormeen tullut haava. Meidänkin neidillä on ihan pituushyppääjän kynnet, mutta en meinaa uskaltaa leikata, oon vaan viilannut.

Me kokeiltiin korviketta vauvalle toissapäivänä ja siitähän tuli kauhee huuto. En nyt osaa sanoa, missä vika oli. Pullossa, sisällössä, tilanteessa ylipäätään...? Pitää kokeilla vielä uudestaan, josko olisi parempi onni. Mulla ei nimittäin myöskään oikein riitä maitoa varastoon asti, joten hyvä olisi, jos korvikekin kelpaisi.

Ihan kiva, kun tuota lunta saatin tännekin, mutta tartteeko sitä nyt sitten tulla koko vuoden lasti kerralla?
Vaunut oli 15 minuutissa lähes hautautuneet lumeen, vaikka olivat katoksessa. Neiti jatkaa uniaan nyt autotallissa

 

Heipä vain kaikille!

Meillä oli tiistaina neuvola jossa valitettiin itkuisuudesta ja unettomuudesta, painoa oli tullut viikossa vajaa 200g ja kaikki näytti olevan ok. Paitsi että iho marmoroitunut, eikä saatu vastausta miksi th sitä miettii, onko merkitsevää vai ei. Sontakin ollut välillä vihreää, välillä keltaista, th meinasi että jos saa paljon laimeaa alkumaitoa (kun syö niin tiheästi ja tuntuu ettei ikinä syö tissiä tyhjäksi), voi johtua siitäkin, ja ehkä siksi olisi myös nälkäinen, tai ainakin kierteesä ettei nälkä pysy kauaa poissa.

No, th soitti sitten jälkikäteen että oli kuitenkin varannut meille ajan kättärin lääkärille. Siellä käytiin tänään ja lääkäritäti oli sitä mieltä että itkut on mahavaivaa kun vaavi on tankannut liikaa. Eli pitäisi pitää pidemmät imetysvälit. Ja näytti asentoja miten pidellä tyttöä että saisi paremmin rentoutumaan ja röyhtimään/pieremään. Tutkimusten ja ohjeistusten ajan tyttö oli tietysti hiljaa ja tarkkaavainen, mutta oikeastaan onneksi loppuhetkillä sai huutokohtauksen jolloin lääkärikin näki mitä se on: ei saanut rauhoittumaan missään asennossa ja lähetti meidät vielä verikokeisiin. Tulokset huomenna ja jos ei asentojutuilla ja Disflatylillä tehoa, parin vkon päästä uusi aika jatkotutkimuksiin.
Kovasti lääkäri neidille jutteli että ei kannata huutaa niin kovin kun ei häneen silloin saa kontaktia ja jää kaikki seurustelu ja vuorovaikutus toteutumatta. Ja pisti meidät vielä fysioterapeutin tykö että näyttäisi siellä niitä rentoutumisasentoja- paskat, fysio näytti niitä samoja mitä ollaan jo kokeiltu, enemmän lääkäriltä tuli neuvoja (maha-asentoa ja toinen jalka koukkuun kaikissa asennoissa ettei selkä yliojennu). Odotin että fysio olisi näyttänyt jotain hierontajuttuja tms mutta ei. Vyöhyketerapia varmasti olisi meilläkin hyödykäs, ihan jo sen takia että saisi sitä "vuorovaikutusta"...

Että Auringonkukka, tajuan ihan tasan tuon sun tunteen että itku tulee kun lukee kuinka hyvin muilla menee. Mulla taisi tulla jossain vaiheessa reaktio kun luin (en muista oliko tällä palstalla, taisi olla joulukuisissa) jonkun tai useamman onnellisen äidin juttua kuinka päivässä on jo rytmi ja kuinka vauva vain keskittyy syömään ja söpöilemään ja nukkumaan, että "haistakaa paska!"... Ei niin että tarvitsisi muilla hankalaa olla mutta tulee vain epätoivo että Miksi meillä on tämä huutava tapaus?!
No, onneksi meilläkään ei ole ihan joka päivä pelkkää huutoa ollut, auttaa taas jaksamaan kun on yksi edes puolikas päivä jolloin esiintyy vain ns. normaalia itkua!
Ja luojan kiitos, mun ei ole tarvinnut puuttua duunijuttuihin pätkääkään, Auringonkukalle kaikki myötätunto ja tsempitys että saisitte pian pillit pussiin ja saisit keskittyä olennaiseen!

Se on toinen juttu mitä en tajua, miten jaksaa ne joilla on useampia lapsia ja mies töissä ja sitten sattuu tollainen huutoepeli, miten siinä voi itse enää tehdä yhtään mitään? Vaikka helpottuuhan se vauvan hoito kai sen myötä kun on aiempia, ei mieti näitä turhia ja tyhmiä juttuja mitä nyt esikoisen kanssa pohtii päänsä puhki jatkuvasti.

Kai mun on uskottava että sitä maitoa sitten tulee riittävästi ja että vauva siitä on tarpeeksi saanut energiaa, kun lääkäri niin sanoi. Th kun pyöritteli asiaa ihan toisin. Th on mukava tyyppi mutta ei siltä ole mihinkään mitään vastauksia saanut, kaikkia asioita pyörittelee ottamatta kunnolla kantaa. Ei sovi meille kun molemmat ollaan miehen kanssa pähkäilijöitä, meille pitää olla jämtti :kieh:
Ja tuttia lääkäri ihan melkein määräsi, kätilöt ja th taas ei olis halunnut suositella (th siinäkin asiassa kyllä pyörsi sanansa kun sanottiin että ollaan kyllä vähän annettu...).

Menihän omaksi tarinaksi, mutta jospa taas aivot selkenisi tälla tavalla.

Hei joku tuskasteli pulauttelun kanssa, lääkäri meille sanoi että jos sitä on, kannattaa antaa Gavisconia 2ml/kg, tosin en enää muista pitikö antaa ennen tai jälkeen syötön ja kuin monesti päivässä mutta ideana on että sakkauttaa maitoa eikä tulisi niin ylös.

Onko itkuhälyttimissä kovasti eroa?
Jos sellaisen hankkisi niin voisi aloittaa parvekkeella nukuttamisen. Meidän partsi tosin hirmu avonainen, sateella ja tuulella aika suojaton, uskaltaako sinne sitten laittaa?

Nyt olisi kohta tytön syöttöaika mutta toinen nukkuu lääkärireissun jäljiltä täysillä. Kantapäästä otettiin verta monta putkiloa, siinä oli kyllä hirmu nätisti, lyhyesti itkahti ekaan pistoon mutta jatkoi sitten uuden tutin syömistä (meillä kotona MOM, sai lääkäriltä nyt NUKin, näyttäisi kelpaavan paremmin), ehkä hiukan väsyneenä kun oli antanut reilun mittaisen huutonäytteen vastikään leurille.

Katotaas kuinka pitkä jaaritus saatiin aikaan, tsemppiä vain lukijoille

Ainiin, Lauralein, meillä tuolle napasienelle ei tarvinnut tehdä kummempia kuin putsata edelleen päivittäin kuten ennen napatyngän irtoamista. Alunperin meillä oli iso möntti ikäänkuin ylimääräistä, pikkuhiljaa pienentynyt ja kuivunut, edelleen jäljellä olevassa pienessä nypyssä kostea pinta jota putsataan.

Vielä tuli mieleen, kuinka usein kylvetätte vaaveleitanne? Lekuri suositteli sitäkin rauhoittelukeinoksi, ei muuta kuin lotraamaan...

NIIN ja vielä vaippaihottumasta, en tajua tarvitaanko talkkia vai perusvoidetta vai sinkkivoidetta kun peffa punoittaa kovasti ja tulee jopa näppyä, musta se pesun jälkeen on kovin kuivan oloinen ja kallistuisin rasvan puolelle kun taas mies laittaa talkkia Ja th suositteli rasvojen sijaan öljyä, lääkäri sinkkivoidetta...

 

Hei taas!

Ja kiitos teille :flower: Tuntuu ihanalta puhua tunteistaan, kun joku oikeasti ymmärtää, eikä sano, että "älä nyt, sullahan on kaikki hienosti." Ja kun kirjoitin, että alkoi oikein itkettämään, kun tuntuu, että kaikilla muilla menee niin hienosti kaikki.. En sitten tarkoittanut sitä, että olisi hienoa, että ei menisi niin hienosti. Sitä vaan väsyneenä toivoo, että omassa perheessä menisi myös yntä hienosti. Mutta olen kyllä sen verran tolkuissani, että tajuan, ettei se minulta ole pois, jos jollain menee hyvin. Sehän on tosi hyvä vaan.

Minimi Meillä tuli ihan alussa punaista sellaista hautuneen näköistä ihottumaa(?) pojan nivustaipeisiin. Kokeilin talkkia ja sinkkivoidetta, mutta kumpikaan ei ollut mielestäni hyvä. Sinkkivoide tuntui hautovan vielä enemmän, koska se ei ikäänkuin kuivu ollenkaan vaan jää siihen ihon pintaan sellaiseksi ketoksi. Meillä toimii tosi hyvin ceridal-ihoöljy. Olen aina pyllynpesun jälkeen sipaissut öljyä nivustaipeisiin sekä peppuun. Ja hyvänä on iho pysynyt. Kylvyn jälkeen olen öljynnyt koko pojan. Jotkut käyttävät kylpyöljyä, mutta meillä se ei toiminut. Tai siis mulle se oli liian hankalaa, kun lapsi muuttui liukkaaksi kuin silakka Helpompi siis öljytä vasta kylvyn jälkeen. Ja toi ceridal imeytyy tosi nopsaan.

Tuosta kylvettämisestä vielä. Meillä kylvetään tai käydään suihkussa noin joka toinen ilta. Ostettiin lastentarvikkeesta sellainen baby laguna- amme ja siihen sellainen tuki osa. Lapsi köllii siinä tuen päällä ja itse voi valella vettä helpommin lapsen päälle. Kovasti poika nauttii niistä kylpyhetkistä. Silloin ihan pienenä tuo tuki ei ollut hyvä, koska lapsi oli siihen liian pieni. Mutta nyt menee hienosti sen kanssa.

Minkä kokoisia teidän lapset ovat olleet n. 3 kk iässä. Me käytiin neuvolassa eilen, kun mulla oli huoli siitä, saako poika tarpeeksi ruokaa. Stressaan siitä maidosta aika tavalla... Mutta th sanoi, että hyvin kasvaa. Pituutta oli 65,2cm ja painoa 6570g. Paino oli edelleen hieman siellä miinuskäyrän puolella, mutta ei siellä mittän alenevaa piikkiä ollut, joten ruoka näyttäisi riittävän.

Vähän aikaa sitten kokeilin korvikkeita lisäksi, mutta niistä tuli aivan mielettömät vatsanväänteet ja kakka muuttui ihan vihreäksi. Kai siihen maha tottuisi, mutta jotenkin tuntui sydäntä särkevälle, kun toinen kirkui suorastaan niitä vatsanpurujaan :'( Yritetään pelkällä tissillä siis.

Tuttia olen tarjonnut 3-viikkoisesta lähtien, mutta edelleen ollaan siinä tarjoamisvaiheessa. Meillä on kokeilti vaikka minkälaisia tuttimalleja, mutta ei tuo lapsonen suostu niitä syömään. Olenkin miettinyt, että pikku tippa pikaliimaa ylähuulessa saattaisi auttaa... vitsi.. Varmaan käy niin, että sitkeällä opetuksella meidän poika oppii syömään tuttia sen ikäisenä, kun toiset yrittävät jo vieroittaa lapsiaan tutista

Kipuitkusta/ paniikki-itkusta... Oletteko kokeilleet kietoa lasta peittoon sillai kääryleeksi? Meillä se ei auttanut, mutta eräs ystäväni sanoi, että kun heidän vauva huusi tunti tolkulla, niin ainoa miä auttoi oli se, kun lapsen rullasi peittonsa sisälle. Ei tietysti kasvoja peittoon. Kai siinä tulee vauvalle jotenkin kohtu-fiilis ja rauhoittuu siihen. Mutta niinkuin sanoin, meillä ei toiminut.

No niin, taidanpa lähteä imetyspuuhiin. Poika tuhisee tuolla keinussaan jo siihen malliin, että tissi olisi oltava kohta suussa =) Ai niin, tuo fisherPrisen keinu on ollut ihan ehdoton itkun taltuttaja. Ei sekään aina auta, mutta helpottaa kyllä suunnattomasti. Yritin etsiä kuvaa ja laittaa osoitteen tänne mut enpä löytänyt. Se nimi on kuitankin kokonaisuudessaan fisher price aquarium cradle swing, jos jotakuta kiinnostaa. On oikeasti tosi hyvä.
Nonni... nyt menen.

T: Auringonkukka, jo paljon paremmalla mielellä. Iso kiitos teille :flower:

 

Minimi, mitä vaippoja teillä käytetään? Me ollaan nyt lähes kokonaan kestoilla, ja iho on pysynyt hyvänä. Välillä jos on ollut kertis niin sen kyllä huomaa heti punoituksesta. Etupäässä siis käytetään Fuzzi Bunzeja, joissa ihoa vasten on fleecepinta, mutta tietty jos iho on tosi herkkä niin ei sekään ehkä käy kun on kuitenkin tekoaine... Mitään rasvoja tai talkkeja ei siis käytetä peppuun, nivustaipeet sipaisen joskus öljyllä (Weledan vauvaöljyllä tai oliiviöljyllä ruokakaapista). Tosin kun tyttö on tuollainen laiheliini niin eipä ne poimut niin hirveästi pääse hautumaankaan.

Meillä kylvetään vaan kerran viikossa kun iho on sangen kuiva. Reisiä ja sääriä joudunkin sitten rasvailemaan, koska kastuvat pyllypesulla. Suihkussa ei olla vielä oltu, mutta mä opin juuri että on olemassa sellainen vesiliina, joka vaikuttaa kätevältä idealta suihkuun... Saatan joutua ostoksille!

Auringonkukka, meillä oli viikkoa vajaa 3-kuisena mitat 59,5cm ja 5105g, ja th:n mielestä ihan hyvä kasvu on. Syntymämitat oli 51cm/3720g. Mitään käyrää se th ei ole mulle näyttänyt, sanoi vaan että tyttö näyttää ihan mun lapselta, millä meinas että kasvuenergia on mennyt pituuteen enemmän kuin painoon. Vaikka eihän toi pituuskaan mikään huikea ole.

Ja meillä muuten sama juttu, että korvikkeesta tulee väännettä ja kakka muuttuu pestoksi. Mulle suositeltiin, että pumpulle heruu helpommin jos pumppaa samaan aikaan kun imettää. Kokeilinkin tuota tänään, mutta en vaan mitenkään saanut sitä pumppua vauvan viereen mahtumaan ilman että olisi joutunut pumppaamaan ylöspäin. Onko kukaan kokeillut tätä? Vai onko mulla vaan luonnottomasti ylöspäin sojottavat nisät??

Nyt pehkuihin. Huomenna on taas (torttu-)päivä uus!

Ginnifer & Ellen, jo kymmenen jälkeen nukahtanut!!

 

No just, poistin sitten ihan omaa tyhmyyttäni koko pitkän kirjoitelmani..'
Ehkä se oli teidän etu, sillä nyt tulee tiivistelmä

Rintarepusta: Joo, meillä on koekäytössä Babybjörnin perusmalli. Neiti ei viihdy naama muhun/isään päin, mutta kun saa katsella touhuja, niin paremmin, muttei pitkiä aikoja vielä kuitenkaan. Ilmeisesti ihan hyvä niin, koska on kuitenkin niin pieni vielä. Olikos se Akuutti vai mikä, missä oli hiljattain juttua niistä?

Meillä kylpyä myös n. kerran viikossa, mutta on rauhoittanut kyllä ja tyttö tykkää. Meillä vaan pitää aina lämmittää sauna sitä varten ja ihokin on aika kuiva, niin siksi vain noin harvoin.

Tuota kapalointia kannattaa kokeilla myös. Meillä on auttanut ainakin vähäksi aikaa, ei tosin aina, mutta toisinaan :/

Meillä parhaaksi tutiksi on osoittautunut se ihan perinteinen malli (Ainu ensitutti?) Mutta kuten sanottua, kaikki ei tuttia huoli, vaikka mitä tekisi.

Niin, ja kyllä myönnän, että kun meillä huudettiin kovasti, niin en halunnut kauheasti täälläkään käydä, kun tuntui, että kaikilla muilla vaan sujuu ja itsellä ei mikään. Lisäksi kaikki lähipiiristä tulevat neuvot alkoi ainakin mun korvissa kuulostamaan lähinnä syytöksiltä, joten päätin olla ihan hiljaa omissa oloissani ja uskotella, että hyvin menee. Oikeasti olisi pitänyt vaan tulla tänne, koska täällä on niin fiksua ja ihanaa porukkaa, että fiilis olisi noussut varmasti.

Meillä tapahtuu kummia. Neiti nukkuu parvekkeella toisia päiviäunia. Vähän rikkonaisesti, mutta kuitenkin. Saapa nähdä, vaikuttaako se iltaan mitenkään.

Tuli vähän tuollainen tylyn oloinen lista, mutta ymmärtänette

Mukavaa viikonlopun alkua kaikille!

 

Hei Dana, mähän voisin kanssa kokeilla tuota kynsiviilaa! Onpa tosi Einstein-olo kun ei tullu itelle mieleenkään :ashamed:. Silläpä nokkelasti saisi ne pienet terävät kulmat pois eikä tarttisi silmät ristissä sihtailla saksilla ylläkuvatulla lopputuloksella...

Minimi, meillä on kanssa avonainen parveke mutta ihan hyvin mä olen siellä uskaltanut nukuttaa. Pitänyt vaunuissa vaan sadesuojaa sillä aatoksella, että se suojaa vähän tuuleltakin. Niissä itkuhälyttimissä on aika lailla hintahaitaria, riippuu millaisia ominaisuuksia kaipaa (esim. onko linja koko ajan "auki" vai aktivoituuko äänestä yms.) Kannattaa myös katsoa kestääkö vehje yhtään pakkasta. Siitä perspuolesta: meillä pojalla kanssa taannoin punoitteli se peffavako ja tais siinä jossain kohtaa pari näppyäkin olla. Laitettiin yöksi sinkkivoidetta ja sillä toimi, sittemmin ollaan ihan varuiksi sipaistu sitä aina illalla. Punoittaviin taipeisiin minäkin olen sipaissut öljyä tai rasvaa. Ai joo ja kylpy 3xvko, öljyä ollaan pistetty kylpyveteen ja siellä se penska sit on nuljunut...onhan se kieltämättä liukasta puuhaa.

Auringonkukka, meidän poika oli 3kk 60,5 cm ja 6300 jotain. Että pitkä potra poika teillä! Ei ole mennyt maidot hukkaan =)

 

Moi! Huh kun ootte kirjoitelleet paljon viime aikoina Auringonkukalle haluaisin minäkin sanoa omat tsempitykseni! Mun kirjoitukset on varmaan olleet kanssa niitä joista sulle on tullut paha mieli :ashamed: Mutta kaikilla meillä on omat juttumme joiden kanssa painiskelemme ja varmasti jokaisella käy mielessä tuo "olenko huono äiti", mutta muistetaanhan se, että meistä jokainen on maailman paras äiti juuri sille omalle lapselle :heart:

Tuosta kasvamisesta, meidän jannu oli 3kk neuvolassa vähän yli 7kg ja 63cm, mutta onkin kuulemma keskimääräistä isompi. Eli aivan loistavilta Auringonkukka kuulostaa teidän lukemat!

Mitäs täällä on kyselty, rintarepusta ainakin. Meillä on kanssa tuo BabyBjörn, onneksi vain lainassa, koska ei oikein ole tullut sitä käytettyä. Liina tuntuisi fiksummalta (siis paremmalta kantaa) mutta siihen mä taas oon ollut liian laiska... Jotenkin tuntuu että kesällä se liinan kanssa ulkona liikkuminenkin olisi helpompaa.

Nyt taitaa olla kyllä omien iltapuuhien aika, joten hyvät yöt ja mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Nopsaan vaan noista vaippaihottumista. Oletteko Bebesin postituslistalla? Siellä (siis Bebesissä ) on ihon hoidon teemaviikko, ja tietoa ja tarjouksia aiheesta!

 

Huah! Silmäilin koko ketjun läpi, kaikenlaisista asioista olette ehtineet kirjoittelemaan.

Meilläkin oli imetys alkuun ihan h*****ttiä. Maitoa tuli ihan älyttömästi, poika ei saanut otetta muuta kuin rintakumin kanssa ja sitten vielä hormoonit heittivät häränpyllyä. Mun mielestä parin ekan viikon baby bluesia vähätellään, mulle se oli ainakin aika kauheaa aikaa.

Onneksi tuli terkkari kotikäynnille ja valoi minuun uskoa, että imetys onnistuu ilman rintakumia, ja niin sitten kävikin aika pian. Nykyään imetys sujuu jo mallikkaasti, mutta en silti imetä mielelläni missään muualla kuin kotona, sillä toisessa rinnassa oleva maidonkerääjä täyttyy aina imetyksen aikana, ja sen kanssa on hankala puljata, paita kastuu helposti.

Sinänsä kätevää, jos pitää pullottaa maitoa, niin ei tarvitse lypsää, kunhan säästää parin ruokailun maidot, niin jo on pullo täynnä. Ja onneksi poika juo myös pullosta, niin pääsen välillä omiin rientoihin.

Pääsääntöisesti heitän maidon kuitenkin viemäriin. Ja arvatkaa vaan, kuulenko aina äidiltäni, että voi voi, taas menee hyvää tavaraa hukkaan. Se ärsyttää ihan mielettömästi, sillä alkuun ei ollut puhettakaan, että energia olisi riittänyt esim. maidon myymiseen. Jonkun verran olen maitoa pakastanutkin, mutta jos kaiken ylimääräisen ottaisin talteen, pitäisi ostaa uusi pakastin...

Meillä poika syö myös tuttia, lähinnä väsyneenä. Tutti auttoi myös löytämään paremmin ruokarytmin, kun imemistarvetta ei tarvinnut tyydyttää tissillä. Lisäksi tutilla voi "ostaa" vähän lisäaikaa, jos on hankalassa paikassa juuri kun ruokahetki koittaa.

Mekin olemme pikkuhiljaa totutelleet kantoliinaan. Poika viihtyy jonkin aikaa "sammakkoasennossa", mutta ongelmana on se, ettei hän tykkää, jos pää peitetään. Meillä on myös BB:n rintareppu (lainassa), jossa pikkumies viihtyy naama eteenpäin. Fysioterapeuttien mielestähän sekä kantoliina että rintareppu ovat lapsen lonkkien kehitykselle haitaksi, joten olen käyttänyt niitä vain silloin, kun pitää tehdä ruokaa, rispustaa pyykkejä tai muutoin saada molemmat kädet vapaaksi. Meillä on myös babysitter, mutta lyhyissä askareissa pidän pojan mielummin lähelläni, kun lattialla.

Ginnifer, aloititko kestoilun heti? Minulla on tuossa pari erilaista kestovaippaa, lisäksi läjä päin harsoja. Pikku hiljaa ajattelin niitä kokeilla, mutta pelkään, että poika on tottunut jo mukavan kuiviin kertakäyttöisiin...

Nyt käy kutsu, täytyy mennä...

Ai niin, olisi mukavaa, jos aina välillä laittaisitte lastenne iän näkyviin, kun aika meneen niin nopeasti, ettei meinaa pysyä kärryillä...

Nefer & poika 9 vkoa

 

Ollut ihan vieroitusoireita kun ei ole päässyt palstalle, oma koneeni ei ollut pariin päivään käytettävissä ja miehen kone ei jostain syystä päästä näille sivuille, luulin itse asiassa että näitä päivitetään tms mutta nyt omalla koneella pääseekin, ihme juttu...

Kävin 30:n esikkojen odotuspuolella ensin ja "pötkylän" vauvan teholle joutuminen pysäytti, meillähän on kaikesta itkuisuudesta huolimatta pääasiat kuitenkin hyvin! Yhtälailla siis Lauraleinin sairaalareissuinen alku ollut varmasti hankalampi kuin meidän tilanne, pitäisi muistaa tosiaan olla onnellinen ja tyytyväinen perusasioista... Toivotaan että pötkylä pääsee pian tänne meidän kanssamme turisemaan arjesta!

Ginnifer: En kuulu Bebesin listoille, mutta meillä tuo sinkkivoide kyllä auttoi nopeasti, jee jee! Ja kertakäyttömaailmantuhovaippoja käytetään, mulla ei into herännyt lainkaan kestoihin kun luin äippäpakkauksen mukana tulleen kestovaippaoppaan. En vaan ihan oikeasti jaksa alkaa säätämään, varmasti kun sisään pääsisi hommaan, olisi ok, mutta niin on laiska kakkiainen tämä eukko että ei kiitos! Ainakaan vielä...

Meidän itkuiita on taas vuorokauden koetellut hermoja. Pari pv tuntui olevan (lääkärireissun ja edellisten päivien valvomisen jäljiltä?) sen verran poikki että käyttäytyi kuin normaalivauvat ja nukkuin ihanan pitkiä pätkiä, itkaisi vain hetkisen ja väliin tapitti ja melkein seurustelikin. Vaan eilisestä alkoi taas tuo en-nuku-kukun-vain ja kiukuttaa-kun-väsyttää-anna-heti-ruokaa show. Nyt kuukahti ja antoi mahdollisuuden tulla koneelle myös kirjoittamaan.
Meillähän siis huutoa on milloin vain: heti herättyä, heti tai hetki syötön ja vaipan vaihdon jälkeen (= ei ole nälkä), aamusta alkaen (koliikkityyppinen kai pitäisi olla iltaa kohden) mutta ONNEKSI ei jostain syystä aamuyöllä! Mutta nyt mua taas alkoi kovasti epäilyttää onko tämä syöttöjen välin pidennys ihan oikeasti tällä tavalla oikein: kun pieni heräilee, haluaa tietty heti syödä. Nyt kuitenkaan ei heti saa vaan sinnitellään se lääkärin neuvoma 3h väliä, siispä pari kertaa ollut niin että on huudatettu n. tunti ja sitten annettu vasta ruokaa kun kerran lääkäri määräsi. Tuntuu ihan älyttömän pahalta kun miettii että jos toisella kuitenkin on kauhee nälkä, eikä hänen signaaleihinsa reagoida, tai sylitetään kyllä, mutta tulee sellainen tunne että vauva turhautuu ja oppii että me ei sitä ymmärretä ja lapsen mielenterveys järkkyy loppuiäksi... Joo, vähän liioittelua, ja sitä samaa itkua siis on silloinkin kun ihan varmasti EI ole nälkä, mutta sydäntä niin särkee!
Ja eri tahoilla kun neuvot on aina erilaisia, imetystukisivuilla (? googlella koliikista tms) nimenomaan käskettiin unohtamaan neuvot syöttöjen kellottamisesta suoliston rauhoittamiseksi. Ja lääkäri oli iäkkäämpi nainen, mitäs jos ei ole kuitenkaan ns. ajan tasalla? Ja me rääkätään pientä turhaan? apuaapuaapua. Äh, pari päivää täytyy vielä jatkaa näin että näkee josko pikkuisen maha muokkautuisi hieman pitempiin syöttöväleihin ja päästäisiin kierteestä. Vaikka "äidinvaisto" sanoo toisin, tai ehkä se on vaan omat hermot kun ei kestä huutoa ja ensimmäinen keino itsellä on se tissin anto jotta toinen hiljenisi. Ja huutaa sitten taas jos kerta maha vaivaa, oijoi.

Anteeksi kovasti tämä jaarittelu, ihan turhaa jauhamista, olen vain niin väsy ja pihalla tuon otuksen kanssa. Eilen mies oli asioilla 4h ja tuo aika tuntui hirmu pitkältä kun koko aikana ei lasta saanut pois sylistä, huusi sylissäkin puolet ajasta.
Mutta hei, pari kertaa tässä vuorokauden sisään on ollut 5-10min ihan hiljaakin hereillä ja hieman tuijotellut asioita ja meitä! Pieni ihmeemme! Ja nyt nukkunut jo kohta 3h, WAU! Kyllä taas jaksaa huutoa hetken!

Kapalointia joku ehdottikin ja se kyllä tepsii usein eli itku talttuu nopeammin. Tosin vaikka typy sitten nukahtaa, herää heti jos yrittää laskea sylistä, mutta hiljaisuus on jo voitto sinänsä! Silloin kun kapalointikaan ei auta, tulee toiselle melkoinen hiki kun siellä kapalon sisällä riehuu.

jahas, se on menoa taas..
minimi ja typy 3vkoa 5pv

 

Voih, kuulin juuri, että yksi parhaista ystävistäni on saanut keskenmenon viimeyönä rv10. Tai oikeastaan sikiö oli kuollut jo 3 viikkoa sitten, mutta viimeyönä kävi vasta ilmi. Se aika tavallinen tarina siis, mutta tosi kurjaa. Minäkin lamaannuin täällä jotenkin ihan täysin :'( No, onneksi yleensä se onnistuminenkin sieltä aikanaan vielä tulee.

Minimi
Mun korvaan ainakin kuulostaa aika tylyltä tuo lääkärin ohje. Ehkä siinä suolistoasiassa voi tietysti olla perää, mutta kolme tuntia tuntuu aika kohtuuttomalta, jos vauva on hereillä. Meillä nykyään sopiva syöttöväli hereillä ollessa on enintään n. 1 1/2 tuntia tai sitten ollaan jo melkoisen huudon keskellä, josta onkin sitten vaikea saada vauvaa syömään.
Meillä myös huutelu alkoi usein jo hetimiten syönnin jälkeen ja usein päivälläkin ja tuntuikin ihan loukkavalta, kun joku kehtasi epäillä, että vauva itkee nälkäänsä, enkä imetä tarpeeksi usein.
Silti päädyin siihen, että varsinkin iltaisin tungin tissiä suuhun vähän joka välissä tai vuorotellen tutin kanssa ja pikkuhiljaa alkoi helpottamaan. Tosin, edelleen uskon, että etupäässä ikä paransi meidän vaavin. Varmasti kyse oli tosiaan jonkinlaisestä suoliston kypsymättömyydestä, mutta tuntui siltä, ettei lasta voi nälässäkään pitää. Maito kuitenkin kuulemma sulaa jo noin tunnissa.
Voimia kovasti teille :hug:

Noissa syömisasioissa ja vähän muissakin olen lueskellut Anna Wahlgrenin Lapsikirjaa. Minua se on usein auttanut, vaikka jossain kohtaa Wahlgren sukeltaa vauvan psyykeen ehkä jopa ahdistavankin syvälle.

- Dana ja tyttönen 2 1/2 kk

 

Luin tuota edellistä juttuani ja aika sekavaa tekstiä taisi tulla.. :ashamed:

Tarkoitin siis, että kun meillä huuto oli pahimmillaan n. 3vk ikäisestä vajaa 2kk ikään, päädyin vaan syöttämään entistäkin tiuhempaan. Tosin, kun on kunnon raivari päällä, ei syöttämisestäkään tahdo tulla mitään, joten kyllä siinä usein aikamoista turhautumista koki.

Jostain muuten luin, että tuon huutamisen taitekohta on yleensä n.6vk kohdalla ja meillä se sattui Jouluun. Silloin vielä huudettiin kovasti, mutta sitten alkoikin helpottaa.

 

Dana76:Älä huoli sen pukeutumisen yms. suhteen, näin talvisin on vaan joka paikassa flunssaa liikkeellä. Sain itse tuotua flunssan perheeseen hoitamalla tutun lasta, jolla hiukan nenä vuoti. Niin se vaan tuli meillekin sieltä. Onneksi alkaa olla jo voitettu kanta ja syksyn flunssien jäljeltä löytyi vielä Panadoliakin kaapista.

Meillä on ihan samanlaista (ollut koko ajan) noiden päiväunien suhteen: noin puolen tunnin tirsoja parin tunnin välein. Tosin en sitten ole sen antanut rajoittaa elämää, enkä edes pyri päivystämään niitä lyhyitä unia kotona. Autossakin nukkuu nykyään ihan hyvin, parin kuukauden ikäisenä nosti aina kunnon konsertin autossa.

Meinasin kirjoittaa enemmänkin, mutta nyt kaipaillaan nukkumaan laittajaa...

 

Minimi, kyllä mäkin menisin sen mukaan mitä oma vaisto sanoo. Itse kuitenkin parhaiten vauvansa tuntee ja merkkejä tulkitsee, niinkuin tuossa Pötkylänkin tapauksessa huomattiin. Tai ainakin jos yhtään lääkärin ohjeet epäilyttää niin hankkisin sitten toisen mielipiteen, sillä eiväthän ne lääkäritkään mitään kaikkitietäviä jumalia ole.

Nefer, juu kyllä aloitettiin kestot heti. Tammisaaressa kun synnytin niin siellähän oli kestot jo laitoksella ja sain kädestä pitäen opetuksen siihen harsojen taitteluun. Ihan pienellä vauvalla ne harsot toimikin ihan mainiosti, mutta enää en niiden kanssa jaksa ährätä ja kyllähän ne isosta pissasta kastuvat todella märän tuntuisiksi. Sama juttu sen ä-pakkauksen vaipan kanssa, että pissa leviää koko vaippaan, eikä sellaisella viitsi lastaan kiusata. Mutta ne paremmat kestot on sitten kyllä mun mielestä ihan yhtä kuivan tuntuisia kuin kertikset, ilman kertisten hautovaa muovintuntua. 2.3. on muuten Kaapelilla kestovaippahulinat, jossa pääsee ihan livenä hiplaamaan kaikenlaisia vaippoja, joita normaalisti on vain nettimyynnissä. Mä meen ehdottomasti sinne tutkimaan tarjontaa ja ostelemaan kokeilukappaleita... Oon vissiin pikkasen hurahtanut tähän. Ihan ekologisesta velvollisuudentunnosta alunperin lähdin kestolinjalle, mutta todella mieluinen yllätys on ollut, että se onkin helppoa ja mukavaa. Ainoa vaikea asia oikeastaan oli juuri päästä yli siitä alun hämmennyksestä niiden lukemattomien eri vaippamallien edessä. Ja kun ne tulee eri väreissä ja kuoseissa niin kivahan niitä on mätsätä päivän asusteisiin.

Hurjaltahan ne kuulostavat nuo baby blues -kokemukset. En oikeasti osaa kuvitella miltä se tuntuu, kun itsellä ei vaan tullut yhtäkään matalan mielen päivää. Vaikka mulla synnytyksen jälkeen oli sitä veritankkaushässäkkää, niin kuitenkin selvisin koko hommasta aika helpolla, ja sen lisäksi tämä meidän neiti nukkui silloin aikuaikoina niitä kuuden tunnin unia. Eli se voi olla ihan yksinkertaisesti niin, että kun mua ei pantu tosi koville fyysisesti, niin ei tullut sitten sitä toisenlaistakaan uupumusta... No, kuka näistä tietää. Pääasia kuitenkin, eikö vaan, että tänne saa kirjoittaa missä tunnelmissa nyt sattuukin olemaan, ja paljastaa todellisuudestaan juuri sen verran kuin itsestä tuntuu. Mä ainakin tunnustan, että hieman sensuroin välillä: meidänkin perhe on "erityinen" tavalla, jota en ole valinnut käsitellä näillä avoimilla palstoilla. Tai ehkä pidän sitä takataskussa ja lyön pöytään tuolla lokakuisissa, jos saan vielä yhdenkin kultalusikka-tyyppisen kommentin siellä!

Ja samasta teemasta vielä: kun puhun "Ellenistä" niin siinä on nuo lainausmerkit mukana. Oikea nimi on sinne päin, mutta käyköön tuo lempinimi nimimerkistä nettikäytössä. Eiköhän se riitä, että syntymäaika on tänne julkistettu.

Nyt öitä!

Ginnifer & "Ellen" 3kk

 

Kiitos Ginnifer kestoiluvinkeistä. Täytyy varmaan tilata niitä Fuzzy..mitänenytolikaan-vaippoja. Mulla oli juuri tuollainen ä-pakkauksen kestovaippa testissä ja en tosiaan tykännyt, kun se oli ihan likomärkä ympäriinsä.

Meillä mies vieritteli jo eilen keskustelua pikku-kakkosen suunnittelusta. Huomaa kyllä, että se on vähän pienemmässä roolissä tässä hommassa
Eipä silti kyllähän mäkin aika pienellä välillä lapset haluaisin, mutta en tiedä, kuinka sitä sitten jaksaa.
Noh, taloudellisessa mielessä enimmäkseen asiasta eilen keskusteltiin, mutta olin ihan yllättynyt, kuinka pian mies jo suurempaa perhettä haikailee

Olinpas reipas ja kävin 1 1/2 tunnin vaunulenkillä. Tämä oli tosin seurausta siitä, että neiti ei suostunut jostain syystä nukkumaan parvekkeella. Ehkä tyttö varmaan vaan huolehtii äidin kunnosta

- Dana ja "Tiltu" 2,5kk

 

Heipä hei, arvon ladyt =)

Meillä oli ristiäiset sunnuntaina. Poika on jo melkein kolme kuukautta, mutta halusin ehdottomasti yhden tietyn papin, ja hänelle ei käynyt aiemmin. Eli meidän lapsonen sai nimen vähän myöhässä.

Olin ihan hepulissa ennen ristiäisiä. Olen tosi herkkä ja pelkäsin, että itkeä vollotan koko tilaisuuden ajan. No, onneksi kävi kaikkea hassua, niin pysyi itku pois silmästä, pikemminkin nauratti.

Kerronpa alusta alkaen...
Meillä on tosi tarkka kakka-rytmi pojalla. Aamulla kakka tulee aika tarkasti 9.30, viimeistään klo 10 on vaipassa lasti. No, ristiäispäivänä kakkaa ei alkanut kuulumaan. Laitoin pojan aamupäivä unille ja hän nukahti ihme kyllä. Tavallisesti on ihan turha edes yrittää laittaa unille, jos ei ole kakannut.

Kastetilaisuuden oli määrä alkaa klo 13. Herättelin lasta puolenpäivän aikoihin syömään ja vaatteen vaihtoon. Itse olin jo pukeutunut juhlavaatteisiin, valkoiseen paitaan ja mustiin housuihin. Vaihdoin lapsoselle vaipan ja samalla valkoisen bodyn ja valkoiset sukkahousut. Sitten annoin maitoa pullosta, jonka olin aiemmin lypsänyt. Kesken ruokailun alkoi kauhea murina ja ähkiminen. Ja sitten turahti. Valtava niskakakka |O Siinä meni kastemekon alle suunnitellut valkoiset vaatteet vaihtoon. Samaten oma paitani oli aivan vauvankakassa. :kieh:

Kastemekkona oli meidän suvussa kulkeva, melkein 70-vuotias asu. Se on varmaan oikein hyvä, jos vauva on kuukauden vanha, mutta meidän pojulle se oli melkein liian pieni. Varsinkin olkapäistä puku oli tosi nafti ja sinne alle oli ostettu hihaton body, joita ei sitten tietystikään ollut kun se yksi ja ainoa, se kakkainen.

Meinasi iskeä paniikki. Lapsen tuleva kummitäti ehdotti, että ottaisimme hänen 10 kk vanhalta pojalta päältä hihattoman bodyn ja laittaisimme hänelle jonkun vaalean bodyn tilalle. Onneksi mulla oli kaapissa jo valmiina 80cm vaatteita, joista saatiin kummin lapselle hihallinen varavaate. Oli melkoisen koomisen näköistä, kun meidän 3kk vanha poika oli puettu 80cm kokoiseen bodyyn Onneksi kaikki kuitenkin järjetyi.

Meidän kissat, 4 kpl, oli teljetty ulkotarhaansa kastetilaisuuden ajaksi. Yksi olohuoneen ikkuna on suoraan ulkotarhaan päin. Kesken virren veisuun yksi kissoista hyppäsi ikkunan ulkopuolelle ikkunalaudalle naukumaan tosi kova äänisesti. Kyllä meinasi hymyilyttää ihan tosissaan.

Mutta kaikki meni kuitenkin hyvin ja poika sai nimen.

Tällaista meillä, tällä kertaa.

auringonkukka ja pikku-S