Yli 1-vuotiaan imettäjät?

Palezzu: joo, olen kanssa sitä mieltä, että lasten kanssa on turha lukea mistään käsikirjasta (Edes siitä baby-whispererin ;)) sääntöjä, joiden mukaan sitten elellä. Jokainen vauva on yksilö, toiset sopeutuvat helpommin muutoksiin, toiset ovat hitaampia sopeutumaan ja jotkut eivät vain sopeudu. Me epävarmat esikoisen äidit luetaan mielellään kirjoja ja ammennetaan niistä tietoa, mutta itse olen huomannut hurjan vuoden äitiyskokemuksen myötä, että järkevintä on kuunnella omaa äidinvaistoaan, kyllä lapsen kanssa aikaansa viettävä äiti oppii tuntemaan lapsensa luonteen ja tarpeet niin hyvin, että ainakin meillä jouti Hoggin kirja romukoppaan jo vauvan ollessa 3kk:n ikäinen :whistle:

Ravitsemuksellisesti jotkut vauvat eivät välttämättä tarvitse kasvaakseen ruokaa yöllä, mutta koska itse 33-vuotiaana saatan olla aamuyöstä todella nälkäinen ja joudun syömään esim,. jugurtin hiljentääkseni kurisevan mahan ja saadakseni uudelleen unen päästä kiinni, niin olisi hiukan tekopyhää odottaa, että 1-vuotiaani sitten pärjäisi koko yön yli ilman välipalaa :LOL:

Huomasin, että olet tykännyt tuosta Tracy Hoggin kirjasta. Se on kiva, että oma vauvasi on ns. käsikirjalapsi (Hoghin omaa luokittelua), mutta voin vakuuttaa, että esim. omani, joka on jotain herkän ja vaativan väliltä, ei todellakaan toimi Hoggin "sääntöjen" mukaan. Oma taaperoni esim. nukahtaa itse omaan pinnikseen, mutta heräilee pitkin yötä joka tapauksessa. Kuukauden ajan olivat yösyötötkin poissa kuvioista, koska silittelyllä sitten rauhoittui uudelleen (ei onneksi kuku yöllä vaan ainoastaan hiukan itkeskelee), mutta heräilyt eivät suinkaan vähentyneet yövieroituksen johdosta. Ja pian sitten palasivatkin imetykset kuvioihin, kun ei pelkkä silittely riittänytkään nukuttamaan parissa minuutissa takaisin unten maille.

Ja voin vakuuttaa, että joillain vauvoilla ei todellakaan päde sääntö, että jos läheisyyskiintiö tulee täyteen päivällä, ei yöllä kaivata läheisyyttä. Vauvaa kannettiin (nukkui myös päikkärit) kantoliinassa päivät pitkät ekat 6 kuukautta ja senkin jälkeen sylissä/kantoliinassa/repussa AINA, kun vain hiukan sen suuntaan vinkaiseekaan, mutta siltikin yöllä haluaa läheisyyttä sekä silittelyn että imetyksen muodossa. Jos taas joku pitää yösyöntiä vain pilalle lellittyjen kersojen tapana, niin sitä en suinkaan kiellä :D Meillä on just sellainen lellivauva, joka saa tissiä silloin kun haluaa, pääsee syliin aina kun haluaa ja yöllä lellitään myös silittelemällä, imettämällä ja lopulta ottamalla myös viereen, kun heräilyt käy niin tiheiksi, ettei enää jaksa nousta pinniksen luo rauhoittelemaan. Mutta elän toivossa, että lukioon mennessä jää nää yösyönnitkin pois :LOL:
 
Meidän poitsu ei kyllä ole "käsikirja vauva" :LOL: Minun mielestä poika kuuluu siihen vilkkaisiin lapsiin vai mikä se nyt oli. Englanniksi se takoitti jotain energistä ym... Mut välillä osaa olla tosi rauhallinen. Meilläki on aika sylivauva. Ensimmäiset 2kk asui mun sylissä ja nukkui paljon yöllä minun vieressä. Sitten 4-5kk iässä alkoi minulta voimat loppua, kun heräilin 1-2h välein yöllä enkä osannut oikein koskaan nukkua vauva vieressä. Siinä unikoulussa kesti 1-2vkoa (kovaa työtä) ja miehestä oli suuri apu. Mieheltä poika ei odottanutkaan yötissiä, niin se sitten jäi jotenkin siinä pois. Mut alkuun ei meinannut antaa periksi. Minusta vain tuntu siltä, että se käytti minua tuttina pitkin yötä. Mut nyt kun poika oli pahassa flunssassa ja heräs yöllä, niiin annoin välittömästi vellipullon. Itkusta oppii lukemaan mitä vauva haluaa. =) Mut jos vauva herää joka yö tasan samalla kellon lyömällä, niin silloin syönti saattaa olla vain tapa. Kerran yössä jaksaisin varmaan vieläki imettää, mut en kuutta kertaa. Pakko oli vain jotain tehdä. Tuo Hoggin kirja ei varmaan passaa kaikille, mut meillä se sattui toimimaan hyvin. Monta ongelmaa ratkesti heti kerralla. Meidän poitsu on periaatteessa aika helppo vauva, mutta kyllä sellainenkin työtä teettää! :D Vieläki vauva on tosi paljon sylissä ja rauhoittuu oikeastaan vain sylissä. Mut mukavaahan se vain on. =) Meillä taitaa toimia se, et päivällä tankataan läheisyyttä. Yöllä ei poikaa kyl ylös saa millään. :D Ja mun on pakko saada nukuttua kunnon yöunet. Muuten oon ihan sekasi.
Kyllä kaikki äidit oman lapsen tuntee. Hyvähän se on et lukee paljon nykyaikaisia tutkimuksia ja kirjoja, koska niissä on paljon hyvääkin tietoa. Eihän sitä tietoa syntyjään tule. x) Mut loppupeleissä jokainen äiti tekee niin kuin lapselle parhaaksi katsoo. Kannattaa luottaa itseensä. Huonoja äitejä ei olekkaan, muuta kuin ehkä päihderiippuvaiset/lasten heitteillejättäjät/pahoinpitelijät.
 
meillä on Hoggin kirja ja Gina Fordin kirja (jossa on mm. controlled crying menetelmä - miun mielestäni huudattamista, joten aivan TURHA opus..) mutta lähinnä ne on tulleet kirjahyllyyn uteliaisuudesta. Paras kirja on ollut Searsien "Kiintymysvanhemmuuden opas" Joka aiheutti sen että todellakin uskaltaa luottaa omiin vaistoihin, se kirja nimittäin ylistää näitä luonnollisia vauvanhoitomenetelmiä eli nukuttamista imettämällä, keinuttamista, kantamista, vierellä nukkumista jne jne eli kaikkia näitä mitä useissa muissa "vauvakouluttajien" kirjoissa käsketään välttämään....ihana kirja suosittelen!!! Helpotti huomattavasti ensikertalaista ja aiheutti sen että ylpeänä teen juuri kuten vaistoni sanovat enkä kuuntele ketään turhia "vauvakouluttajia"

Meidän 10 kk poika nukkuu vieressäni, heräilee nyt taas tiheemmin syömään n. 3-6 krt yössä, ihmeen hyvin jaksan! Unirytmit on tahdistunut, toki välillä miettii että olisihan se helpompaa jos poika ei olisi niin kiinni minussa, mutta tämä aika on niin lyhyt. Olen vaan itse väsyneempi jos nukun sikeemin joskus yöllä. Olemme miettineet hieman tuota yövieroitusta sen takia, että jos näin yöunet pojalla paranisivat - on kovin väsynyt välillä päivisin. Mutta ei vaan jotenkin haluta vielä...kun tuntuu että silloin taistelee jotain luonnolista asiaa vastaa. Ympäri maailmaa lapset nukkuu äitiensä kanssa (varsinkin kehitysmaissa) eikä siellä ole mitään uniongelmia, ihmislapsi on riippuvainen emostaan pitkän aikaa ja jos herää yöllä ja imetyksellä nukahtaa eikö tämä ole silloin luonnollista?

No kuitekin, meillä on iso dilemma nyt tässä...yritetäänkö yövieroitusta vai ei. Ollaan aateltu että lähemmäs vuoden ikää voitaisi yrittää ja toiveissani olisi muuten imettää 1,5 v. asti. Välillä tulee fiilis että pitäisi, mutta sitten taas vaistot lyö vastaan...

Onko kellään kokemusta pitkästä yöimetyksestä ja siitä lopulta vieroittamisesta?
 
minulla toinen lapsi, 1v 3kk, jota imetän myös yöllä. välillä enemmän välillä vähemmän. ja todella, nyt kun pikkuinen on kipeenä, ei paljon muuta mene kuin rintamaitoa.
olen kyllä ajatellut lopettaa yöimetyksen, vaan se vaatisi mieheni panosta. esikoisen vieroitin 2-vuoden iässä, kun aloin odottamaan kakkosta. selitin vaan, että "äidin rinnat on pipit, enää ei voi juoda niistä". 2-vuotias jo ymmärsi asian ja lopettaminen oli todella helppoa. siksi koitan jaksaa kuopuksenkin kanssa vielä, kun tuntuu tisuttaminen olevan tärkeää.
plussana pysyy itsekin kaidalla tiellä! ei ole hoppu baari-iltoihin =)
ja, juu! kuukautisia ei kuulu vieläkään! esikoisen syntymän jälkeen meni vain 8kk.
 
Ket
Kuukautisten tulo voi kestää - kaverillani ne alkoivat 18 kuukauden jälkeen... Itse en tiedä kauanko olisi mennyt, koska aloin käyttää varmuuden vuoksi minipillereitä joskus 7 kk synnytyksen jälkeen, ja silloin mulla ei tule kuukautisia.

Nuo tiheämmät yö- tai päiväimetykset on vaiheita jotka kuuluu asiaan ja joilla on syynsä. Esim flunssaisena vauva hankkii luonnon lääkettä juomalla äidinmaitoa! Äidinmaito antaa vasta-aineita (varsinkin jos äidilläkin on sama flunssapöpö) ja LIEVITTÄÄ esim. KURKKUKIPUA. (Testattu on ;) ) Myös hampaiden tullessa imetykset monesti tihentyvät.

Meidän tyttö ei useimmiten TODELLAKAAN rauhoittuisi pelkällä silittelyllä. Olen kyllä välillä yrittänyt, ja mieskin on yrittänyt.Tuttikin jäi pois joskus 10 kk ikäisenä, ei huolinut sitä enää. Jos itse olen jo nukkumassa niin kaikille osapuolille on helpointa kun vain avaan liivin ja annan rintaa. En aina edes itse muista tapahtumaa eli en ole kunnolla edes herännyt. :D
 
Meillä vauva jätti muuten itsestään tissin kokonaan pois 8kk iässä. Ei vain jotenkin enää kiinnostunut siitä. Ja sairasti myös tällöin flunssan eikä ilmeisesti jaksanut enää imeä eikä minulta pumppaamiseen asti riittänyt maitoa. Rintaraivareita oli aikoinaan paljon,mutta niistä huolimatta imetys onnistui hyvin, joten imetyksen oli vain tarkoitus jäädä tuolloin 8kk iässä pois. Vauva ei mitenkään huutanut vastaan, mutta käänsi vain päänsä pois eikä malttanut juoda. Nokkamuki kelpaa nykyisin. Tuttipullo aika huonosti.

Me nukutettiin 5kk asti tissillä/keinuttamalla ym. Se ei toiminut sen jälkeen enää ollenkaan, sillä poikaa piti hyssytellä illalla n.30min et nukahti. Tämän jälkeen n.klo20-22 välillä piti käydä 5-10 kertaa uudestaan hyssyttelemässä, kun vauva ei osannut nukahtaa itse uudestaan ja havahtui vähän väliä. Yöllä heräili tunnin välein ja minä tietty kävelin zombina kaikki päivät. Ihan painajaismaista! Sitten kun opetettiin vauva nukahtamaan itse, niin sen jälkeen tosiaan on nukkunut 12h öisin ja päikkärit myös hyvin. Vauva on jotenkin tuntunut olevan paljon tyytyväisempikin kun on saanut onnistumisen tunteen. Et näin meillä.. Eri perheissä erilailla. Tuntuu et osaan jo lukea hyvin mitä poika haluaa ja tarkoittaa. =)
 
Meillä poika 1v3kk nukahtaa hyvin itsekseen iltaisin,mut päivisin rinnalle.Oon kokeillu opettaa nukahtamaan itsekseen myös päivisin,mut ei oo toistaseks onnistunu.
Yöllä ei yleensä enää syö.Aamusin annan kerran...
Käytännössä annan tissiä silloin,kun pyytää.
 

Yhteistyössä