Yleisimpiä sisustusvirheitä, kammotuksia yms? Ei herkkiksille :)

Pahin sisustusviritys on ....kaljamainen miehenköriläs sohvalla verkkareissa ja hupparissa. Ei sit sovi ollenkaan maalaisromanttiseen sisustukseen . Onneksi on sentään peitto jolla sen voi naamioida sisustukseen kuuluvaksi.

 

liian pienet matot, ja auts jos ne on vielä jotain kiemura-kukka-kuvioisia.

 

liian pienet matot, ja auts jos ne on vielä jotain kiemura-kukka-kuvioisia.

Millainen on liian pieni matto?

Entäs jos jollain ei ole mattoja ollenkaan?

Meillä on neljä mattoa 170 neliömetrin asunnossa. Suurin taitaa olla käytävämatto 4 m x 80 cm. Ja muut on alle kaksimetrisiä, yksi olohuoneessa sohvapöydän alla, yksi keittiön klinkkerilattialla ja yksi vierashuoneessa. Suurin osa kämpästä on ilman mattoja... Lattia on nätti.

Jonkun kammotus varmaan tämäkin.

 

Eli jos mun seinällä on tekstitarra, joka sisältää vaikka mottoni, niin se on ok?
Mutta muuten se on mauton?

 

[QUOTE="näkökulma";27856347]Millainen on liian pieni matto?

Entäs jos jollain ei ole mattoja ollenkaan?

Meillä on neljä mattoa 170 neliömetrin asunnossa. Suurin taitaa olla käytävämatto 4 m x 80 cm. Ja muut on alle kaksimetrisiä, yksi olohuoneessa sohvapöydän alla, yksi keittiön klinkkerilattialla ja yksi vierashuoneessa. Suurin osa kämpästä on ilman mattoja... Lattia on nätti.

Jonkun kammotus varmaan tämäkin.

[/QUOTE]

Tarkoitin siis, että matto on selkeästi liian pieni siihen tilaan missä se on, esim. olohuoneessa sellainen postimerkin kokoinen

Paljas puulattia on minusta kaunis. Ei meilläkään ole mattoa esim keittiössä ja se on ihan vaan kätevintä niin (imurointi yms pesut).

 

[QUOTE="vieras";27856354]Eli jos mun seinällä on tekstitarra, joka sisältää vaikka mottoni, niin se on ok?
Mutta muuten se on mauton? [/QUOTE]

Juu, näin se on nähtävä =)

 

[QUOTE="näkökulma";27856295]Miksi? Sitä mä olen aina ihmetellyt...[/QUOTE]

Ne tavarat ovat mieheni ukin vanhoja työvälineitä tukkisavotta-ajoilta. Ne ovat aivan liian arvokkaita poisheitettäviksi ja aivan liian nostalgisia pidettäväksi piilossa ullakolla. Harvassa on ne vieraat jotka eivät menisi niitä ihmettelemään ja hypistelemään. Itsekin olen hevosihminen, joten ne valjaat ovat niin lähellä sydäntäni. Niiden patina ja ajanhammas, niiden yksinkertaisuus verrattuna nykyisiin hevosvaljaisiin. Vertaa Ponssen kone ja pokasaha. Ei saa unohtaa juuriaan, sieltä tukkisavotasta on minun oma isänikin lähtöisin.

 

Mä inhoan sellaista sisustusta missä ei näy se että kukaan elää siellä. Lisäksi inhoan kaikkia korivirityksiä, viuhkoja seinillä, sitä että kaiken pitää olla valkoista ja teko taiteellista (liikemies asuu boheemissa asunnossa tai hippi valkoisen ja metallin keskellä)...

 

[QUOTE="vieras";27856310]Tarkoitus ei ole haukkua tätä blogia, mutta mielestäni kyseinen koti on yksi iso sisustusvirhe: La Dolce Vita kylmää, kolkkoa, ankeaa, tylsää. Ollaan olevinaan niin sisustajaa mutta todellisuudessa kodista löytyy vain kaikki ne tylsät massajutut kuten puppy, tuplakupla, keep calm and carry on taulu jne.... huoh. [/QUOTE]

Samaa mieltä. Teknisesti suht ok sisustus, mutta läpi paistaa että on vain matkittu sitä mitä lehdissä on nähty. Eli ideat on viety omaan kotiin täysin pureksimatta ja miettimättä. Lopputulos on suht koht nätti siksi, että heillä ilmeisesti on rahaa matkia ko. tyyliä yksi yhteen. Persoonallista, kekseliästä, tyylikästä? No eipä juuri, toisten matkiminen vain ostamalla kallista ja paljon mainostettua on harvoin tyylikästä. Muodikasta kylläkin.

Tähän pätee sama vanha sanonta kuin vaatteisiin = jos seuraat muotia, olet sen jäljessä. Ja jos seuraa koko ajan sitä mitä trendit ovat ja noudattaa niitä orjallisesti, on pakostikin koko ajan vain muiden jäljessä kulkija ja sisustuskin vanhenee pikapikaa (koska se on niin täynnä juuri sen ajan muotia).

Eli jos mun seinällä on tekstitarra, joka sisältää vaikka mottoni, niin se on ok?
Mutta muuten se on mauton?

Kyllähän oma maku ja vaikka se motto saa näkyä. Mutta jos joka seinällä ja purkissa ja tauluissa toistetaan näitä samoja iänikuisia "carpe diem" "oma koti kullan kallis" "sleep well" jne, niin kyllähän se yksiselitteisen mautonta on.

Eikö muutes ole jännä että noin 10-15 vuotta sitten trendi oli tosiaan ne kiina-tekstit, ja nykyään samalla lailla englanti/ranska -tekstit?

 

Ahdistun, jos on liikaa pölynkerääjiä, siis erilaisia koristehärpäkkeitä joka paikassa. Ja jos höslää liikaa sisustustrendien mukaan vaihdellen sisustusta kaiken aikaa. Sellaiset kodit ovat energeettisesti levottomia ja mitä enemmän ihminen pitää roinasta kiinni sen enemmän hän sitoo itsensä menneisyyteen. Ei hyvää seuraa, eikä kiva kyläpaikka.

 

Jep, jokaisen kodista löytyy niitä virheitä, jos vaan tarpeeksi mielipiteitä kysellään. Meillä se "virhe" on Ikea, puhumattakaan ysäri-boordeista ja muovimatoista (niille tosin tulossa muutos, mutta Ikeaa en vaihda ennen kuin on oikeasti tarve vaihtaa).

Minä en tykkää puun väreistä, ainoastaan ihan tumma menee. Samoin en oikein välitä harmaat seinät - tumma lattia - yksi metallinhohteinen tehosteseinä - olohuoneista. En myöskään tykkää maisematauluista vaikka ne olisi kuinka kuuluisia ja kalliita (impressionismi poislukien).

 

Ne tavarat ovat mieheni ukin vanhoja työvälineitä tukkisavotta-ajoilta. Ne ovat aivan liian arvokkaita poisheitettäviksi ja aivan liian nostalgisia pidettäväksi piilossa ullakolla. Harvassa on ne vieraat jotka eivät menisi niitä ihmettelemään ja hypistelemään. Itsekin olen hevosihminen, joten ne valjaat ovat niin lähellä sydäntäni. Niiden patina ja ajanhammas, niiden yksinkertaisuus verrattuna nykyisiin hevosvaljaisiin. Vertaa Ponssen kone ja pokasaha. Ei saa unohtaa juuriaan, sieltä tukkisavotasta on minun oma isänikin lähtöisin.

Ok; asia on eri jos asiat liittyvät jollain lailla teidän historiaanne ja taustaanne; silloin on varmaan ok ylläpitää omaa henkilökohtaista museota, on se sitten sisällä tai pihalla.

Tosin varmaan olen sitten tämmöinen pöhkelömpi vieras joka ei mene toisten kummallisuuksia hypistelemään. En sinun valjaitasi, enkä sen yhden seipäitä siellä hänen olohuoneessaan. Kaiketi niillekin oli joku tarina, en vaan keksinyt kysyä... ehkä asianomainen olisi kovin mielelläänkin kertonut. Itselle tulee näistä härpäkkeistä vähän semmoinen olo, että hienotunteisinta yrittää olla huomaamatta, ja siksi en kyselekään... Mutta kertokaa kaikki ihmeessä kummallisista aarteistanne kun tulen vieraaksi; tulee joku järki näihin juttuihin minullekin.

 

[QUOTE="näkökulma";27856536]Ok; asia on eri jos asiat liittyvät jollain lailla teidän historiaanne ja taustaanne; silloin on varmaan ok ylläpitää omaa henkilökohtaista museota, on se sitten sisällä tai pihalla.

Tosin varmaan olen sitten tämmöinen pöhkelömpi vieras joka ei mene toisten kummallisuuksia hypistelemään. En sinun valjaitasi, enkä sen yhden seipäitä siellä hänen olohuoneessaan. Kaiketi niillekin oli joku tarina, en vaan keksinyt kysyä... ehkä asianomainen olisi kovin mielelläänkin kertonut. Itselle tulee näistä härpäkkeistä vähän semmoinen olo, että hienotunteisinta yrittää olla huomaamatta, ja siksi en kyselekään... Mutta kertokaa kaikki ihmeessä kummallisista aarteistanne kun tulen vieraaksi; tulee joku järki näihin juttuihin minullekin.[/QUOTE]

Meillä on melko tavallinen sisustus kotonamme mutta ne harvat erikoiduuset mitä löytyy, sisältävät kyllä aina tarinan.
Eteisessä meillä on iso 40-luvun radio, se on ukkini ja mummoni ensimmäinen yhteinen ostos. Makuuhuoneessa on Lappi-aiheinen taulu johon liittyy hauska tarina mieheni yhdeltä Lapin reissulta ja mieheni teki siihen itse kehykset vanhan kalaverkkosuojan jäkälöityneistä seinälaudoista. Siinä on siis muisto, tarina ja mieheni käsien jälki samassa. Eteisessä on seinällä puhvelin pääkallo sarvineen, siihenkin liittyy tarina. Olisi kai niitä kaikkia kertomuksia monistakin tavaroistamme.
Hyvin vähän meillä on krääsää, kaikilla tavaroilla on omat paikkansa ja meillä on kodikasta ja siistiä samaan aikaan. Kun muutimme uuteen kotiin ja katson niitä kuvia kun kaikki oli juuri tuotu, ne kuvat ovat jotenkin kolkkoja ja tyhjiä. Nyt sitten olemme asuttaneet uutta kotiamme 3 vuotta, alkaa sen ilmekin olla omanlaisensa, huonekaluille on valikoitunut parhaimmat paikat, olen saanut huonekasvit kukoistamaan, kirjamäärämme on lisääntynyt jnejne. Se on meidän koti ja näyttääkin siltä <3

 

Mä olen aina nauranut näille ihmisille, jotka sanoo että koti ei saa olla kuin jostain sisustuslehdestä Että ei liian selkeitä linjoja, valkoista&mustaa tai designia. Se on sama kuin sanoisi että ruoka ei saa olla kuten kokit sen tekee tai vaatteet niinkuin vaatturi ne leikkaa.

Sitten koti on muka vasta kodikas, kun se näyttää siltä että siellä on räjähtänyt pommi. Kaikki on eriparia, värit on sekamelskassa ja tavaraa on joka puolella aivan liikaa. Useimmiten ne kodit ovat samalla vähän sotkuisia, koska "elämisen jälkien pitää näkyä". Kyseessä on yksinkertaisten, vähävaraisten ja laiskojen "tyylisuunta". Ei ole osaamista ja rahaa sisustaa, eikä oikein jaksa pitää asuntoa siistin näköisenäkään. On sitten helppo sanoa, että paskakasa lattialla on "sitä mun vartavasten suunniteltua tyyliä".

 

Viihdyn kaikenlaisissa kodeissa paitsi sellaisissa missä ihan oikeasti ei yhtään välitetä sisustamisesta tai viihtyisyydestä ja kaikki kalusteet ym on hankittu vain koska on pakko. Yleensä näissä kodeissa on rumanvärinen räsy- tai bukleematto, pyökinvärinen lastulevy tv-alttari, sotkan halvin sohva, mäntyinen kellastunut Virve-niminen ruokailuryhmä keittiössä. Yh

 

[QUOTE="...";27855365]Johtoviidakot, kajarit, ylenpalttinen elektroniikka olohuoneessa.[/QUOTE]

Sanos muuta, mä olen kiristelly hampaitani tuon asian takia siitä asti kun muutettiin yhteen miehen kanssa. Oon tässä pitkään yrittäny saada olkkaria sisustettua mutta kun KAIKESSA pitää ottaa huomioon ne "piip" kajarit se "piiiiip" vahvistin. Jos löydän mieleisen tv-tason niin joko se on liian leveä = ei mahdu kajarit tai sit se "piiiiiiiippp" vahvistin ei mahdu. Jep

Noin muuten, mulle on ihan sama miten muut sisustaa, saatan mä joskus nostaa kulmia jos näkee jotain ihan outoa yhdistelmää tai vaikka pyörän satulan kirjahyllyssä, mut mikäs siinä jos asukas itse viihtyy

 

[QUOTE="hehehehe";27856588]Mä olen aina nauranut näille ihmisille, jotka sanoo että koti ei saa olla kuin jostain sisustuslehdestä Että ei liian selkeitä linjoja, valkoista&mustaa tai designia. Se on sama kuin sanoisi että ruoka ei saa olla kuten kokit sen tekee tai vaatteet niinkuin vaatturi ne leikkaa.

Sitten koti on muka vasta kodikas, kun se näyttää siltä että siellä on räjähtänyt pommi.[/QUOTE]

No joo, jotkut ajattelee noinkin.

Kyllä se sisustuslehden kansikotikin on jonkun koti, ja hänelle se paras paikka - toivottavasti.

 

[QUOTE="hehehehe";27856588]Mä olen aina nauranut näille ihmisille, jotka sanoo että koti ei saa olla kuin jostain sisustuslehdestä Että ei liian selkeitä linjoja, valkoista&mustaa tai designia. Se on sama kuin sanoisi että ruoka ei saa olla kuten kokit sen tekee tai vaatteet niinkuin vaatturi ne leikkaa.

Sitten koti on muka vasta kodikas, kun se näyttää siltä että siellä on räjähtänyt pommi. Kaikki on eriparia, värit on sekamelskassa ja tavaraa on joka puolella aivan liikaa. Useimmiten ne kodit ovat samalla vähän sotkuisia, koska "elämisen jälkien pitää näkyä". Kyseessä on yksinkertaisten, vähävaraisten ja laiskojen "tyylisuunta". Ei ole osaamista ja rahaa sisustaa, eikä oikein jaksa pitää asuntoa siistin näköisenäkään. On sitten helppo sanoa, että paskakasa lattialla on "sitä mun vartavasten suunniteltua tyyliä".[/QUOTE]

No nyt sait kaverin nauramaan. Kirjotit just sen, mitä minä ajattelen- pilkulleen.

Mä en vaan jaksa ymmärtää noita sekamelska "tahtoo tänne kaikkea"-tyylejä. Jos niitä nyt edes tyyleiksi voi sanoa. Yksinkertaista, eleganttia ja hillittyä sen olla pitää. Ja ihmiset - siivotkaa. Sotku EI ole sisustustyyli!

 

Viihdyn kaikenlaisissa kodeissa paitsi sellaisissa missä ihan oikeasti ei yhtään välitetä sisustamisesta tai viihtyisyydestä ja kaikki kalusteet ym on hankittu vain koska on pakko. Yleensä näissä kodeissa on rumanvärinen räsy- tai bukleematto, pyökinvärinen lastulevy tv-alttari, sotkan halvin sohva, mäntyinen kellastunut Virve-niminen ruokailuryhmä keittiössä. Yh

Sama! Jos vielä on kiinni juurtuneita vanhoja tiskejä tiskialtaassa, muruja lattialla ja tyhjiä kaljapulloja pöydät täynnä niin viihtyvyys on maksimoitu. Parasta on jos henkilön kodissa vedetään kessua sisällä, että siellä ei haise pahalle, vaan tupakalle... niin ja täysinäisiä tuhkiksia on myös aina siellä sun täällä. Tän kodin ehdoton helmi oli vielä vanhat pornolehdet, joita oli sentin parin kerros vessan lattialla. Meee like... like it a lot.

 

[QUOTE="vieras";27856700]Sama! Jos vielä on kiinni juurtuneita vanhoja tiskejä tiskialtaassa, muruja lattialla ja tyhjiä kaljapulloja pöydät täynnä niin viihtyvyys on maksimoitu. Parasta on jos henkilön kodissa vedetään kessua sisällä, että siellä ei haise pahalle, vaan tupakalle... niin ja täysinäisiä tuhkiksia on myös aina siellä sun täällä. Tän kodin ehdoton helmi oli vielä vanhat pornolehdet, joita oli sentin parin kerros vessan lattialla. Meee like... like it a lot.[/QUOTE]


Sotkuisuutta olen lapsiperheissä nähnyt mutta en tällaista? Missä piireissä tuollaista on?
Mutta joo, siis en tajua tiskejä, tahroja, pölypalloja, rojua, lehtipinoja, pyykkikasoja jne. Minä en ainakaan voisi rentoutua jos ei olisi paikat siisteinä. Toki jotain lasten leluja voi olla olohuoneessa jne. mutta nekin kerätään iltaisin omille paikoilleen.

 

[QUOTE="vieras";27856700]Sama! Jos vielä on kiinni juurtuneita vanhoja tiskejä tiskialtaassa, muruja lattialla ja tyhjiä kaljapulloja pöydät täynnä niin viihtyvyys on maksimoitu. Parasta on jos henkilön kodissa vedetään kessua sisällä, että siellä ei haise pahalle, vaan tupakalle... niin ja täysinäisiä tuhkiksia on myös aina siellä sun täällä. Tän kodin ehdoton helmi oli vielä vanhat pornolehdet, joita oli sentin parin kerros vessan lattialla. Meee like... like it a lot.[/QUOTE]

Mutta, pilkkua hieman nusaisten, eihän tuo ole sisustusta vaan likainen koti. Siivous ja sisustus ei ole vissiin ihan sama asia?

 

Kaikilla on tietysti omanlaisensa koti ja sisustus. Jotkut eivät edes välitä sisustaa. Mutta tässä asioita, joita en voisi omassa kodissa sietää:

- keinomateriaalit esim. muovi- ja polypropyleenimatot ja kalusteet sekä petivaatteet. Muoviastiat. Itse suosin luonnonmateriaaleja kuten puuta, kiveä, villaa, silkkiä, untuvaa, puuvillaa
- joka huoneessa eri värimaailma esim. kaikissa huoneissa käytetty huonekaluissa eri puuta/puun sävyjä mm. keittiössä kirsikkapuun väriset kaapit ja männynvärinen pöytä tai olohuoneessa tammiparketti ja keittiössä pyökkilaminaatti. Itse suosin sitä, että koko talossa sama värimaailma toistuu huoneesta toiseen. Toki lastenhuoneessa voi pitää väriläiskiksi. Meillä sisustuksen väreinä klassiset valkoinen, musta sekä harmaan ja tummanruskean eri sävyt. Näihin esim. tytön huoneessa vaaleanpunainen sopii hyvin.
- liian tumma, ahdas ja pimeä sisustus, jossa ei mahdu liikkumaan kieltämättä huonekaluja
- liikaa huonekaluja, krääsää ja muovikippoja ym. pölynkerääjiä
- joka huoneessa eri tyyliset ja väriset / kuosiset verhot ja matot
- liian pienet matot
- vanhat ja kuluneet tekomateriaalset peitot ja tyynyt, joita ei koskaan pestä
- liian pienet, märät ja likaiset käsipyyhkeet
- sekaiset kirja/tv-hyllyt, jotka täynnä krääsää ja johtoja ja cd/dvd-levyjä
- design-keräily, jossa ei kuitenkaan panostettu kokonaisuuteen
- pyykkien kuivaus saunassa
- ja vähän kaikki "feng shuin" vastainen esim. taulut väärällä korkeudella, liian pieni peili isolla seinällä, huonekalut järjestetty tilaan väärin...

 

Jokainen tehköön kodistaan sellaisen jossa viihtyy, mutta itsellä tulee kolmen tyyppisiä koteja mieleen jotka saa kyllä mun päässä aika karmea ajatuksen heräämään.

-Koti johon on ajanmittaan kerätty ihan älyttömästi kaikkea mahdollista tavaraa niin paljon että ne ei enää kunnolla mahdu huoneisiin. Näihin jos yhdistää vielä raskaat verhot ja erittäin yksityiskohtaisesti kuvioidut huonekalut, on lopputulos melko ahdistava. Itsellä herää kysymys, että mitän talon omistaja jaksaa siivota kun tavaraa on ihan joka paikassa.

-Koti jossa ei ole yhtään mietitty mitään. Huonekalut on laskettu ensimmäiseen paikkaan missä on tilaa. Värejä ei ole mietitty sopiiko yhteen vaan kaikkea on sekaisin. Jokainen huonekalu on erivärinen ja tyylinen. Lattia, katto ja seinät ovat kaikki eriparia. Kaikki eivät ole taitavia sisustajia, mutta kyllä jokainen saa kodin aikaiseksi jos vähän viitsii miettiä. Jos ei ole mietitty yhtään ja lätkitty vaan tavaroita sinnetänne ilman mitään järjen hiventä, niin ei oo mun mielestä kauheen kaunista

-Koti joka on todella kulunut. Huonekalut on rikki, tapetit on repeilleet irti. Pinnoilla on vuosiensaatossa pinttynyttä likaa joka ei lähde pois millään. Ei kaikille ole varaa remontoida tai ostaa kaikkia huonekaluja uusiksi, mutta ei se yhden seinän/huoneen maalaus niin paljon maksa, etteikö siihen olisi varaa. Tai jos sohvatyynyt alkaa repeillä ja täytteet tulee ulos, niin käytettynäkin saa ihan siistejä sohvia jos ei ole varaa ostaa uutta.

Itse olen todella tarkka oman kotini sisustuksesta, kuten myös mieheni. Mielestäni meillä on tyylikästä ja juuri meidän näköistä. Joidenkin mielestä kotimme on varmaan kamala, mutta tärkeintä että itse siitä pidämme. Sama pätee myös muiden koteihin, tärkeintä että itse viihtyy. Nämä kolme esimerkkiä olivat kuitenkin kodeista, joissa minun on vaikea kuvitella omistajiensakaan viihtyvän. Ainakaan jos koti on vielä niiden kaikkien kolmen yhdistelmä. Itse harvoin näen ihmisillä koteja, jotka olisivat mielestäni todella hienoja ja omaan makuuni sopivia. usein kuitenkin monestä kodista löytyy kauniita yksityiskohtia ja yksittäisiä ideoita omaan sisustukseeni. Täysiä kammotuksiakaan ei useasti tule vastaan. Vaan useimmat suomalaiset kodit tuntuvat olevan kultaisella keskitiellä sisutamisen suhteen.

 

ne tekstit seinillä, purkeissa, tyynyissä, jokapaikassa.
kaikki on valkoista.

ja sit toinen pää
tyhjiä-täysiä viinapulloja kirjahyllys joka on pyökinväristä lastulevyä.

 

Kyllä se sisustuslehden kansikotikin on jonkun koti, ja hänelle se paras paikka - toivottavasti.

Ei muuten ole ihan niinkään. Veljeni koti on ollut ns. kansikuvakoti, ja kuvauksia varten kaikki henkilökohtaiset kamat pantiin piiloon ja stailisti toi kukkia yms. Kuvia varten myös mielenkiintoisia esineitä tuodaan erikoisiin paikkoihin jne. Kuvien koti harvoin on se, millaisessa perhe siellä arjessa elää...