friikkis
Olen ulkomuodoltani tavallisesta poikkeava, minusta riippumattomasta syystä. Pään sisältä en. Normaali ajatteleva, tunteva, puhelias ja kohtelias ihminen.
Kohtaan päivittäin enemmän tai vähemmän pidäteltyjä ihmetyksen tuijotuksia, jotka ymmärrän täysin. Varmasti itsekin tuijottaisin itseäni toisenlaisessa tilanteessa. Ymmärrän pieniä lapsia, jotka lausuu ihmetyksensä ääneen ja jaksan jopa ystävällisesti vastata kommentteihin, tai vähintäänkin hymyillä ystävällisesti. Vähiten häiritsee salaa luodut katseet, joissa ainakin on yritystä olla tuijottamatta ja eniten törkeät katseet höystettynä ilkeillä kommenteilla. Yritän ymmärtää myös alakoululaisia, jotka on todella hävyttömiä tuijottajia. Suu auki täysin häpeilemättömiä pitkiä tuijotuksia. Toki he ovat lapsia mutta valitettavasti ne tuijotukset vain ärsyttävät tosi paljon.
Välillä tunnen surua oman lapseni puolesta. Hän on vasta neljä eikä huomaa tuijottelijoita. Mutta kyllä se jossain välissä huomaa ja ymmärtää. Yritän omalla asenteella välittää, et hittooks muista, mutta välillä sitä kyllästyy tsemppaamaan itseään. :/ Kuten tänään. Uimahallissa noin 10-12v supatteleville ja mun ympärillä uimalasien kanssa sukelteleville tytöille sanoin, että tuo on todella epäkohteliasta, ärsyttävää ja loukkaavaa. Tytöt näyttivät pelästyneiltä ja varmaan jäi ikävä fiilis ja muistokin.
Miten te muut "friikit" jaksatte?
Kohtaan päivittäin enemmän tai vähemmän pidäteltyjä ihmetyksen tuijotuksia, jotka ymmärrän täysin. Varmasti itsekin tuijottaisin itseäni toisenlaisessa tilanteessa. Ymmärrän pieniä lapsia, jotka lausuu ihmetyksensä ääneen ja jaksan jopa ystävällisesti vastata kommentteihin, tai vähintäänkin hymyillä ystävällisesti. Vähiten häiritsee salaa luodut katseet, joissa ainakin on yritystä olla tuijottamatta ja eniten törkeät katseet höystettynä ilkeillä kommenteilla. Yritän ymmärtää myös alakoululaisia, jotka on todella hävyttömiä tuijottajia. Suu auki täysin häpeilemättömiä pitkiä tuijotuksia. Toki he ovat lapsia mutta valitettavasti ne tuijotukset vain ärsyttävät tosi paljon.
Välillä tunnen surua oman lapseni puolesta. Hän on vasta neljä eikä huomaa tuijottelijoita. Mutta kyllä se jossain välissä huomaa ja ymmärtää. Yritän omalla asenteella välittää, et hittooks muista, mutta välillä sitä kyllästyy tsemppaamaan itseään. :/ Kuten tänään. Uimahallissa noin 10-12v supatteleville ja mun ympärillä uimalasien kanssa sukelteleville tytöille sanoin, että tuo on todella epäkohteliasta, ärsyttävää ja loukkaavaa. Tytöt näyttivät pelästyneiltä ja varmaan jäi ikävä fiilis ja muistokin.
Miten te muut "friikit" jaksatte?