yle etsii pian kuolevia tositeeveeseensä

on tarkotus saada kokea suruntunne, ilman, että oikeasti menettää läheisen. eli makustella tuntemattoman surua.

Joka on minusta jotenkin pipiä...

 

Ihan pimeetä jotenki, en voi tajuta!! |O

 

Mie lainasin kerran kirjastosta dvd:n, jossa käsiteltiin ihmisen elämää syntymästä kuolemaan.. viimeinen osa tosiaan oli kuolemasta ja siinä seurattiin, olikos sen nyt englantilaisen miehen, joka oli vakavasti sairas, viimeisia aikoja ennen kuin hän kuoli.. dokkarissa todellakin näytettiin, kun hän kuoli ja lääkäri totesi kuolleeksi.. lopuksi oli sitten hautajaiset.. siinä haastateltiin sitä miestä, sen perhettä ja tuttuja.. se oli kaunis dokumentti, mutta myös surullinen.. en tiedä ajatteliko yle tehdä sitten samantyylisen sarjan, mutta minusta se dokumetti oli tehty todella hyvin..

 

Nykypäivän ihminen pelkää kuolemaa, koska ei ole kohdannut, eikä nähnyt sitä. Siitä on tullut pelottava kummajainen. Suurin osa kuoleman hetkistä tapahtuu laitoksissa tai yksin kotona. Ennen oli toisin, kun suku asui saman katon alla ja kuoltiin kotona.

 

minusta kyseissestä aiheesta tosiTv tekeminen on arveluttavaa parista syystä. Ensinnäkin miten taataan, että osallistujan varma toive osallistua varmistetaan? Kun ihminen sairastuu vakavasti hänen psyykensä käy läpi erilaiset kriisin vaiheet. Voi olla, että yks päivä ihminen haluaa kertoa koko maailmalle mitä hänelle on tapahtunut ja toinen hetki haluaa olla omissa oloissaan. Miten tuottaja varmistaa, että ihminen varmaan haluaa kertoa tarinansa toisTvssä? No sitten vaikka tuottaja jotenkin tään asian varmistaiskin useaan otteeseen ja näytettävään ohjelmaan jäisivät lopulta vain ne ihmiset, jotka olivat varmoja halustaan osallistua jää kysymysmerkiksi vielä osallistuvan kuolevan läheiset. Varmistaako tuottaja, että myös he varmaan haluavat osallistua? Haluavatko he, että heidän kuollut rakkansa kertoo heitä koskevan testamenttinsa tv ohjelmassa koko kansalle?
Minusta on hyvä, että kuolema ei ole tabu ja siitä voi käydä keskustelua, mutta sitä en hyväksy, jos kaikki ohjelmassa tavalla tai toisella esiintyviltä ihmisiltä kaikilta ei oo saatu useaan otteeseen varmistusta, että he varmasti haluavat heitä koskevat otokset julkaista. Kuolevat ja heidän läheisensä ovat hyvin haavoittuvassa tilanteessa ja missään tapauksessa heidän haavoittuvuuttaan ei saa käyttää hyväksi!

 

No ei minuakaan kiinnosta. Mutta kai ihmiset on niin turtia, että ne haluaa kokea kaikenlaisia tunteita. Näin se onnistuu perseenkään nousematta sohvasta.

Näin juuri. Minä en oikein voi tajuta mitenkä niin ko. ohjelma muka olisi opettava ja toisi kuoleman käsittelyn olohuoneisiin? Mitä ihmettä? Ei niitä tunteita television välityksellä edes pysty tajuamaan.
Onko tarkoitus kerätä koko perhe lauantai-iltana surkuttelemaan ja säälimään kuolevaa ja hänen läheisiään vaiko jännäämään onko Millan syöpä levinnyt paljonkin edellisestä viikonlopusta ja saako Jaakko sovittua vanhat kaunansa veljensä kanssa? Minä en ymmärrä sitten yhtään että näillä asioilla tehdään rahaa.

Minusta on aika vaikea kuvitella, että katselisin ko. tosi-tv-ohjelmaa. Mutta minusta se ei ole oikeastaan ajatuksena yhtään sen irvokkaampi, kuin se että televisiosta tulee päivittäin sarjoja, joissa kerrotaan erittäin sadistisista ja irvokkaista murhista. Tavallaan on sairaampaa, että ne ovat kuviteltuja murhia ja silpomisia, ja niitä sitten katsellaan.

 

katsoo 4d =) maailmam pienimmät penikset ?
ALKAA NY

 

minä ensin olin todella tyrmistynyt tästä tosi teeve aiheesta mutta asiaa hiukan kun olin miettinyt niin se on oikeastaan aik kaunis aihe.näin sen niin että kun ihminen sarastaa parantumatonta sairautta sen elämänarvot muuttuu täysin..tärkeintä elämässä onne asiat jotka meille kaikille pitäisi olla tärkeitä jo sillon kun olemme terveitä ja hyvinvoivia..luin artikkelin eräästä lehdestä en nyt muista mikä lehti oli, niin siinä oli pariskunta jotka kummatkin sairastivat muistaakseni syöpää ja heille oli annettu jo tietty elinaika minkä anää elävät.En ole onnellisemmasta perskunnasta koskaan kuullut..he nauttivat toisistaan ja elämästään..he saivat järjestää pienten lastensa elämän ja suunnitella omat hautajaisensa.Kuulostaa todella pahalta mut jotenkin ajattelin että he ovat sinut sen asian kanssa ja nauttivat viimeisistä hetkistään.Ehkäpä tällä ohjelmalla on tarkoistus herättää ihmisissä se mikä meissä jo on mutta joka on jäänyt kaiken tän kauhean kiireen ja materian taakse.Pitäisi nauttia elämästä ja unohtaa kaikki muu turha.koska sillon kun sairastut ja saatat saada sen tuomion kaikki saattaa olla jo myöhästä..tässä hiukan minun ajatuksia kommentoida saa jos haluaa

 

[/quote]


Olen joskus nähnyt kyllä puhuttelevan, karun ja samalla kauniin ohjelman
Terhokodista ja muutaman ihmisen poismenosta.[/quote]


Tämän minäkin olen nähnyt. Oli kaunis ja koskettava ja herätti paljonkin ajatuksia.

Muistaako kukaan muutama vuosi sitten tulleen vastaavan dokumentin semmosesta vanhasta pariskunnasta. Kuvattiin ensin heidän yhteistä elämää omassa kodissa. Toinen sairastui ja joutui muuttamaan johkin vanhainkotiin ja toinen muistaakseni meni pian perässä. Siinä kuvattiin muutos hyvin voivasta vanhuksesta sairastuneeseen ja lopulta kuoltiin... Ohjelma oli erittäin liikuttava ja kaunis!

 

Hyvä että tabuistakin uskalletaan puhua ja tuoda asioita esiin niiden oikeilla nimillä. Kuolema on osa elämää, miksi vain syntymästä ja elämästä saa esittää dokkaria televisiossa, muttei kuolemasta, joka on luonnollinen osa jokaista elämää... kukaan meistä ei ole kuolematon. =)

 

Sanalla sanoen: S-O-S-I-A-A-L-I-P-O-R-N-O-A.
Kiva, kiitos, hei! :wave:

 

Sellaista asiaa mietin, kun joskus näin dokumentin miehestä, joka kuoli syöpään. Hän oli toivonut, että viimeiset hetket taltioidaan. Surumielinen, mutta mielenkiintoinen dokumentti. Miten se tosi-tv eroaisi siitä.

 

Mitähän tälle hankkeelle kuuluu?