Keittiönoita
Kaksi viikkoa yrittäjyyttä takana ja hikeä puskee. Tiesinhän minä - pienyrittäjän kakara kun olen - mitä se yrittäjyys on. Ekat päivät olivat todella cool : ei pomoa eikä "kellokorttia" B) Mutta iskihän se totuuskin tajuntaan: ei vapaa-aikaa eikä rahaa :/ Viime perjantai oli pahin.
Systeri täytti viime viikolla 50 v ja vanha äitini ei ole oikein vielä tajunnut, että en ole enää hyväpalkkainen palkansaaja vaan rutiköyhä aloitteleva yrittäjä. Äitini ehdottomasti vaati, että mun on pyydettävä pomolta palkallinen vapaa, koska "lähisukulaisella on 50-vuotispäivät". Koitin äidilleni selittää, että ensinnäkin siskon 50 -vuotispäivä ei ole palkallinen vapaapäivä ja siks toiseksi mulla ei ole pomoa, jolta sitä vapaapäivää pyytäisin. Sitten äitini keksi, että koska olen itseni pomo, voin mainiosti pitää sen vapaapäivän. Koitin äidille selittää, että on pikkuisen eri asia pitää vapaata 2 viikkoa pyörineessä pennittömässä - eikun sentittömässä - yrityksessä kuin yli 40 vuotta pyörineessä vakavaraisessa yrityksessä. Mutta äiti on näköjään onnellisesti unohtanut, millasta se aikoinaan oli, kun isäni yksityisyrittäjäksi ryhtyi. Enkä viitsinyt ruveta vänkäämään vastaan, sillä siinä olisi pahoitettu vain molempien mieli.
Viime viikolla olin siskoa auttamassa ja tosiaan sen merkkipäivän pidin vapaana. Viime viikon osalta olen siis firman tulostavoitteissa reippaasti miinuksen puolella. Perjantaina iski jo paniikki, kun tällä viikolla olen 3 päivää kurssilla ts rahaa ei tule mistään. Muutoinkin suurin osa tekemästäni työstä on vielä toistaiseksi sellaista, josta en asiakkaita voi laskuttaa. Siis saan tekemästäni työstä vain sen työnilon. Onneksi edes sen =)
Tänään sentään helpotti. Sain 10 tunnin työpäivän aikana tejhtyä 5 tuntia palkallista työtä. Toinen tällainen päivä vielä ja saan firman juoksevat menot maksettua. Palkkaa en siltikään vielä pystyisi itselleni nostamaan, mutta jospa tämä tästä.
Välillä mietin, että mun on täytynyt olla päästäni vialla, kun irtisanoin itseni hyväpalkkaisesta vakityöstäni ja ryhdyin yrittäjäksi. Mutta tässä on kuitenkin puolensa: en ole sidottu aikaan enkä paikkaan. Lasten kanssakin olen ollut, vaikka ehkä henkisesti poissaolevana. Mutta ainakin täällä kotona =)
Systeri täytti viime viikolla 50 v ja vanha äitini ei ole oikein vielä tajunnut, että en ole enää hyväpalkkainen palkansaaja vaan rutiköyhä aloitteleva yrittäjä. Äitini ehdottomasti vaati, että mun on pyydettävä pomolta palkallinen vapaa, koska "lähisukulaisella on 50-vuotispäivät". Koitin äidilleni selittää, että ensinnäkin siskon 50 -vuotispäivä ei ole palkallinen vapaapäivä ja siks toiseksi mulla ei ole pomoa, jolta sitä vapaapäivää pyytäisin. Sitten äitini keksi, että koska olen itseni pomo, voin mainiosti pitää sen vapaapäivän. Koitin äidille selittää, että on pikkuisen eri asia pitää vapaata 2 viikkoa pyörineessä pennittömässä - eikun sentittömässä - yrityksessä kuin yli 40 vuotta pyörineessä vakavaraisessa yrityksessä. Mutta äiti on näköjään onnellisesti unohtanut, millasta se aikoinaan oli, kun isäni yksityisyrittäjäksi ryhtyi. Enkä viitsinyt ruveta vänkäämään vastaan, sillä siinä olisi pahoitettu vain molempien mieli.
Viime viikolla olin siskoa auttamassa ja tosiaan sen merkkipäivän pidin vapaana. Viime viikon osalta olen siis firman tulostavoitteissa reippaasti miinuksen puolella. Perjantaina iski jo paniikki, kun tällä viikolla olen 3 päivää kurssilla ts rahaa ei tule mistään. Muutoinkin suurin osa tekemästäni työstä on vielä toistaiseksi sellaista, josta en asiakkaita voi laskuttaa. Siis saan tekemästäni työstä vain sen työnilon. Onneksi edes sen =)
Tänään sentään helpotti. Sain 10 tunnin työpäivän aikana tejhtyä 5 tuntia palkallista työtä. Toinen tällainen päivä vielä ja saan firman juoksevat menot maksettua. Palkkaa en siltikään vielä pystyisi itselleni nostamaan, mutta jospa tämä tästä.
Välillä mietin, että mun on täytynyt olla päästäni vialla, kun irtisanoin itseni hyväpalkkaisesta vakityöstäni ja ryhdyin yrittäjäksi. Mutta tässä on kuitenkin puolensa: en ole sidottu aikaan enkä paikkaan. Lasten kanssakin olen ollut, vaikka ehkä henkisesti poissaolevana. Mutta ainakin täällä kotona =)