yksinhuoltajan arki

Olen tulossa yksinhuoltajaksi. Lapsen isa, joka ei haluaisi erota minusta, pelottelee minua tulevasta arjesta. Kahdeksantuntisista tyopaivista, yksinaisyydesta kun kaikki pitaa tehda yksin, vasymyksesta, siita, etta lapsesta tulee hullu, kun on vain aidin kanssa (vaikkakin tulee menemaan paivakotiin), rahanpuutteesta... Tiedan, etta tulen olemaan onnellisempi ilman tuota miesta, mutta tuollainen pelottelu ahdistaa minua. Mies siis tulee asumaan ulkomailla. Muutto kylmaan ja harmaaseen suomeen... Onko siella nyt niin harmaata? Eiko yksinhuoltajana parjaa suomessa ihan hyvin?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 01.10.2005 klo 23:05 selma kirjoitti:
Olen tulossa yksinhuoltajaksi. Lapsen isa, joka ei haluaisi erota minusta, pelottelee minua tulevasta arjesta. Kahdeksantuntisista tyopaivista, yksinaisyydesta kun kaikki pitaa tehda yksin, vasymyksesta, siita, etta lapsesta tulee hullu, kun on vain aidin kanssa (vaikkakin tulee menemaan paivakotiin), rahanpuutteesta... Tiedan, etta tulen olemaan onnellisempi ilman tuota miesta, mutta tuollainen pelottelu ahdistaa minua. Mies siis tulee asumaan ulkomailla. Muutto kylmaan ja harmaaseen suomeen... Onko siella nyt niin harmaata? Eiko yksinhuoltajana parjaa suomessa ihan hyvin?
Pärjää! Ei tämä harmaata ole vaan todella värikästä :) Sulje korvasi (tai yritä ainakin) tuolta henkiseltä väkivallalta missä ei ole mitään perää. Ei täällä yksin jää, on monen monitusta kerhoa ja kahvilaa, jumppaa ja puistoa missä voi tavata kaltaisiaan ja saada hyviä ystäviä. Ota päivä kerrallaan ja muista ettei sen kodin sitten tarvitse olla niin tip top ja välillä voi antaa esim. lelujen jäädä yöksi lattialle jos ei ehdi/jaksa/huvita niitä pois kerätä. Rahan kanssa pärjää jos kohtuudella sitä käyttää. Ja näkeehän lapsesi paljon muita ihmisiä kun liikut kaupungilla ja käytte leikkipuistoissa, ei hänestä hullua sen takia tule! Hän kärsii enempi miehesi aiheuttamasta pahasta olosta äidillä, ei laspet ole tyhmiä! Voimia sinulle ja lapsellesi ja tervetuloa kauniiseen Suomeen :flower:
 
Täällä pärjää aivan mainiosti.

Vaikka ulkona luonto on välillä harmaata saa se ihania sävyjä kun elämää ajattelee positiivisesti ja nostaa sieltä niitä hyviä asioita joka päivään.

Anna ne pelottelut mennä toisesta korvasta ulos ja vauhdilla, niitä älä jää miettimään. Sä oot taatusti lapselles se tuki ja turva, eikä hänestä tuu yhtään hassumpi.


Me voidaan neidin kans nykyään huomattavasti paremmin henkisesti mitä sillon ku olin vielä avioliitossa, vaikka luulin että olin onnellinen sillonkin, niin ei vaan olekaan ollut.
 
Äläs huoli, hyvin sinulla menee. Vaikka kaikki hommat ja talous onkin vastuullasi, saat suunnitella itse ja päättää mikä on tärkeää. Keskityt siihen ja annat muiden juttujen olla.

Jos se tuntuu raskaalta käytännössä että lapsi ei käy isällään välimatkan takia ja sinulla ei ole omaa aikaa, sovi kavereiden kanssa vuorosysteemistä lastenhoidossa tai pyydä säännöllistä apua isovanhemmilta. Jos ei onnistu ja tunnet tarvitsevasi aikaa vain itsellesi, pyydä neuvolan kautta sijaisperhettä esim yhdeksi viikonlopuksi kuussa.

Tokihan suomessa on harmaata, mutta siitäkin voi iloita =) Meidän neidin ensimmäinen ajatus arkiaamuisin on uusi polkupyörän lapppu. Jos on yhtään hämärää tai sumuista hän on onnellinen, lamppu näyttää tietä.
 
Itsearvostuksesi kasvaa kun pääset oman elämän alkuun.

Vaikka alussa esim. taloudellisesti hankalaa ja väsymys painaa, niin kyllä se siitä. Ja muista myös lapselle tärkeää että äiti arvostaa itseään.

Anna miehen juttelun mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tulet pärjäämään ja kyllä elämäsi siitä selkiintyy.
 

Yhteistyössä