Yksinäisyys ja kumppanin kaipaaminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yli 30v,
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yli 30v,

Vieras
Kuinka moni tuskailee vielä, kun ei herra oikeaa löydy?
Olen yli 30v ja en ole löytänyt ja tuntuu, että aika vaikeammaksi käy.
Kaipaisin kovasti toista ihmistä elämääni, mutta ei löydy. Olen ollut noin kuusi vuotta sinkkuna. Tähän ei mahdu yhtäkään seurustelua. Ainoastaan tapailua joka on jäänyt siihen.
 
Minäminä!
Samaa ikää suin kanssa, sinkkuna jo yli neljä vuotta. Takana tasan kaksi seurustelusuhdetta, jotka molemmat olivat tuhoontuomittuja jo alkujaan.. Samat mietteet kuin sullakin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Laita ilmoitus jonnekin deittipalstalle.
Tai lopeta etsiminen, niin se oikea voi astella vastaan :) Silloin hän löytyy kun vähiten etsii! :)

Voi elämä miten mä vihaan just tuota neuvoa "lopeta etsiminen jne".
Ei se kuule vaikuta mitenkään asiaan, etsiikö vai eikö etsi. Ihan sama lopputulos on joka tapauksessa. Koitettu nimittäin on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja samma här:
Minäminä!
Samaa ikää suin kanssa, sinkkuna jo yli neljä vuotta. Takana tasan kaksi seurustelusuhdetta, jotka molemmat olivat tuhoontuomittuja jo alkujaan.. Samat mietteet kuin sullakin.

Minulla on vielä se, kun kaikki ystäväni ovat viime vuodet perustaneet perheitä ja saaneet vauvoja. Itsekin haluaisin kokea tätä onnea. Olen siis lapseton. Olen yrittänyt etsiä miestä. Käydä treffeillä, mutta mikään ei ole johtanut seurusteluun.

 
Alkuperäinen kirjoittaja yli 30v:
Alkuperäinen kirjoittaja samma här:
Minäminä!
Samaa ikää suin kanssa, sinkkuna jo yli neljä vuotta. Takana tasan kaksi seurustelusuhdetta, jotka molemmat olivat tuhoontuomittuja jo alkujaan.. Samat mietteet kuin sullakin.

Minulla on vielä se, kun kaikki ystäväni ovat viime vuodet perustaneet perheitä ja saaneet vauvoja. Itsekin haluaisin kokea tätä onnea. Olen siis lapseton. Olen yrittänyt etsiä miestä. Käydä treffeillä, mutta mikään ei ole johtanut seurusteluun.

Ymmärrän kyllä. Mulla on onneksi lapset jo tehtyinä.. Olen sitä miettinyt tässä vuosien varrella, että ilmeisesti oli ihan tarkoitus saada nuo lapset suhteisiin jotka eivät sitten kestäneetkään.. kun näemmä en tässä elämässä kohtaa ollenkaan "sitä oikeeta" jonka kanssa lapset sitten ois voinut tehdä. Tarkoituksensa kaikella.
 
Opiskelen yliopistossa ja olen yrittänyt olla silmät tarkkana..Olen tutustunut moniin miehiin ja olen saanut heistä ystäviä, mutta ei ole johtanut seurusteluun. Netissä olen pyörinyt vuosia ja on ollut deitti-ilmoituksia.. Käynyt treffeillä ja mikään ei ole johtanut mihinkään suurempaan. Ei ole ollut tunne molemminpuolista ja ystävinä jatkettu. Käyn myös töissä, mutta hyvin naisvaltaisella alalla ja ei löydy. Harrastan liikuntaa ja käyn ulkona, mutta ei vaan onnista.
Siis liikun ympäriinsä, mutta kun ei ole ilmeisesti "tarkoitettu" mistään ei tule mitään. Ystäväni ovat tehneet minulle treffejä myöskin ..siis olen tavannut ystävieni miesten vapaita mieskavereita, mutta ei tuu mitään.
Aina on niin pettynyt tunne, kun pitää yksin aina olla :(
 
Mä olen kanssa ihmetellyt samaa.. treffipyyntöjä kyllä satelee, mutta loppujen lopuksi niistä ei kehkeydy mitään muuta kuin ystävyyssuhteita. Miehet kyllä pitää yhteyttä jälkeenkin päin, mutta vain ja ainoastaan ystävinä. Joku klikki on, jota en hoksaa. Jos oisin ihan kauhea ja kammottava ja vastenmielinen, tuskin ne tahtois kavereiksi jäädä omasta aloitteestaan vielä?
En tiedä. Ei kai tähän koskaan vastausta löydy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yli 30v:
Kuinka moni tuskailee vielä, kun ei herra oikeaa löydy?
Olen yli 30v ja en ole löytänyt ja tuntuu, että aika vaikeammaksi käy.
Kaipaisin kovasti toista ihmistä elämääni, mutta ei löydy. Olen ollut noin kuusi vuotta sinkkuna. Tähän ei mahdu yhtäkään seurustelua. Ainoastaan tapailua joka on jäänyt siihen.

Vähän samanlaisia tuntemuksia täälläkin päin.. Itselläni tosin takana yli 10 vuoden avioliitto ja lapsia, mutta kun en kaikenlaisia kaksilahkeisia huoli itselleni;tarjoutujia siis olisi. Elämässä on vaan tullut varovaisemmaksi noiden miesten suhteen. Mutta tosiaan on sitä itsekin kaivannut miestä vierelleen..
 
Alkuperäinen kirjoittaja samma här:
Mä olen kanssa ihmetellyt samaa.. treffipyyntöjä kyllä satelee, mutta loppujen lopuksi niistä ei kehkeydy mitään muuta kuin ystävyyssuhteita. Miehet kyllä pitää yhteyttä jälkeenkin päin, mutta vain ja ainoastaan ystävinä. Joku klikki on, jota en hoksaa. Jos oisin ihan kauhea ja kammottava ja vastenmielinen, tuskin ne tahtois kavereiksi jäädä omasta aloitteestaan vielä?
En tiedä. Ei kai tähän koskaan vastausta löydy.

Minulla on myös miespuolisia ystäviä ja yksi naispuoleinen ystäväni sanoi, että miksi minä kerään vaan miespuoleisia ystäviä, että eikö aika olisi jo ottaa yksi mieheksi, mutta kun ei onnistu. Nämä miehetkin tuntuvat olla kuin ikisinkkuja joten eivät kai halua oikein sitoutua. Minä haluaisin vakavaa ja sioutumista. Tuntuu, että oman ikäiset miehet alkaa olla jo tosi pitkälle varattuja siis sellaiset jotka tykkäävät perustaa perheen. Vapaina olevat miehet monesti tykkäävät vapaudesta. No mutta en saa kuitenkaan yleistääkään.
En osaa sanoa, missä mättää.

 
Ethän ap ole liian ronkeli??
muuta pohjoseen, niin jospa tärppäis... :)
Kaupungissa on vähän eri meininkin ko täällä pohjosemmassa. Mä tiedän montakin sitoutumishaluista miestä... ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
Ethän ap ole liian ronkeli??
muuta pohjoseen, niin jospa tärppäis... :)
Kaupungissa on vähän eri meininkin ko täällä pohjosemmassa. Mä tiedän montakin sitoutumishaluista miestä... ;)

Ok. Mun pitää tulla sitten sinne, kun saan vaan graduni valmiiksi =) Sitten olen vapaa vaihtaan maisemia.
Pidetään mielessä ;)

 
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
Ethän ap ole liian ronkeli??
muuta pohjoseen, niin jospa tärppäis... :)
Kaupungissa on vähän eri meininkin ko täällä pohjosemmassa. Mä tiedän montakin sitoutumishaluista miestä... ;)

Millainen on liian ronkeli?

Mä itse tiedän tarkkaan, millaista miestä EN halua, mutta se jättää silti avoimeksi paljon mahdollisuuksia sille, millainen kumppanini voisi olla.

Kovin usein tuntuu, että varsinkin pitempään sinkkuna olleen naisen pitäisi huolia ihan minkälainen mies tahansa, tai muuten on "liian nirso".
 
Alkuperäinen kirjoittaja yli 30v:
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
Ethän ap ole liian ronkeli??
muuta pohjoseen, niin jospa tärppäis... :)
Kaupungissa on vähän eri meininkin ko täällä pohjosemmassa. Mä tiedän montakin sitoutumishaluista miestä... ;)

Ok. Mun pitää tulla sitten sinne, kun saan vaan graduni valmiiksi =) Sitten olen vapaa vaihtaan maisemia.
Pidetään mielessä ;)

Tervetuloo vain :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
Alkuperäinen kirjoittaja yli 30v:
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
Ethän ap ole liian ronkeli??
muuta pohjoseen, niin jospa tärppäis... :)
Kaupungissa on vähän eri meininkin ko täällä pohjosemmassa. Mä tiedän montakin sitoutumishaluista miestä... ;)

Ok. Mun pitää tulla sitten sinne, kun saan vaan graduni valmiiksi =) Sitten olen vapaa vaihtaan maisemia.
Pidetään mielessä ;)

Tervetuloo vain :)

Kiitos :)

 
Alkuperäinen kirjoittaja samma här:
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
Ethän ap ole liian ronkeli??
muuta pohjoseen, niin jospa tärppäis... :)
Kaupungissa on vähän eri meininkin ko täällä pohjosemmassa. Mä tiedän montakin sitoutumishaluista miestä... ;)

Millainen on liian ronkeli?

Mä itse tiedän tarkkaan, millaista miestä EN halua, mutta se jättää silti avoimeksi paljon mahdollisuuksia sille, millainen kumppanini voisi olla.

Kovin usein tuntuu, että varsinkin pitempään sinkkuna olleen naisen pitäisi huolia ihan minkälainen mies tahansa, tai muuten on "liian nirso".

Ronkeli on just nirso... kumppanin pitäis olla täydellinen ja semmoistahan tästä maailmasta ei taida löytyä :D Ja emmä sitä tarkoita, että on vain joku huolittava.... ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja samma här:
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
Ethän ap ole liian ronkeli??
muuta pohjoseen, niin jospa tärppäis... :)
Kaupungissa on vähän eri meininkin ko täällä pohjosemmassa. Mä tiedän montakin sitoutumishaluista miestä... ;)

Millainen on liian ronkeli?

Mä itse tiedän tarkkaan, millaista miestä EN halua, mutta se jättää silti avoimeksi paljon mahdollisuuksia sille, millainen kumppanini voisi olla.

Kovin usein tuntuu, että varsinkin pitempään sinkkuna olleen naisen pitäisi huolia ihan minkälainen mies tahansa, tai muuten on "liian nirso".

Niin onhan minullakin kriteereitä.
Tunne pitää olla molemminpuolista. Miehen tulee olla ehdottamasti luotetteva ja rehellinen. Sopivan kiltti, mutta ei liikaa. Huomioi kauniisti perhettä arjessa. Vastuuntuntoinen ja uskollinen.
Tuollaisen miehen kun saisin.. Onnellinen olisin :)

 
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
Ronkeli on just nirso... kumppanin pitäis olla täydellinen ja semmoistahan tästä maailmasta ei taida löytyä :D Ja emmä sitä tarkoita, että on vain joku huolittava.... ;)

Paitsi Rane.
Etkä tieteskään niin, kun aina voi saada Ranen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yli 30v:
Miehen tulee olla ehdottamasti luotetteva ja rehellinen. Sopivan kiltti, mutta ei liikaa. Huomioi kauniisti perhettä arjessa. Vastuuntuntoinen ja uskollinen.
Tuollaisen miehen kun saisin.. Onnellinen olisin :)

Kuvailit juuri Ranen.
 

Similar threads

Yhteistyössä