Yksinäiset illat..

["yksinäinen"]

Olen vuosi sitten eronnut 12 vuoden suhteesta enkä meinaa millään tottua näihin yksinäisiin iltoihin...

Olen jo miettinyt kaikkea läheisriippuvuudesta lähtien kun ei tää helpota ollenkaan.

Mun elämään on eron myötä tullut paljon uutta sisältöä; harrastuksia, ystäviä jne.
Tänäänkin mun ystävä oli tässä pari tuntia ja kun se lähti, niin yksinäisyys jysähti samantien.

Mä en kaipaa parisuhdetta koska tiedostan etten ole siihen vielä valmis. Mä luen kirjoja, katson elokuvia, istun netissä. Mutta silti on sellainen ahdistus aina näihin aikoihin. Samoin jotenkin kateellisena ajattelen kaikkia perheellisiä/seurustelevia ystäviäni joilla on se joku siellä kotona jonka kainaloon käpertyä, jonka kanssa jutella ja käydä saunassa, jonka kanssa syödä iltapala ja jonka viereen mennä nukkumaan.

Mä olen hirvittävän kiitollinen siitä, että mulla on ystäviä, perhe, terveyttä, asiat kunnossa, mutta tää yksinäisyys ei nyt jotenkin helpota.

Onko täällä ketään joka ymmärtäisi mun pointin ja osaisi antaa vertaistukea tai kertoa omista kokemuksistaan? Olisin kiitollinen juttuseurasta

 

["Yks vaan"]

Tunteesi ovat ihan luonnollisia. Ei 12 vuoden yhdessäolon jälkeen totu edes vuodessa yksinäisiin iltoihin. Sanoisin, että anna tunteidesi tulla ja mennä, ilman että jäät niihin roikkumaan. Elä, tee ja nauti yksinäisyyden tunteesta huolimatta. Tunteesi voi tulla jostain hyvin syvältä, eikä se tarkoita sitä että sinun pitäisikään kaivata parisuhdetta. Ja olet varmaan jo sellaisessa iässäkin, ettei syvää suhdetta helpolla syntyisikään. Tämä voi olla hyvä aika tutustua itseensä ja rakastaa itseään. Jos et koe syvää surua tai tuskaa etkä itke iltojasi, voit minusta olla ihan rauhassa ja kuunnella itseäsi. Tee jotain mukavaa, hemmottele itseäsi vaikka jalkakylvyillä, hyvillä tuoksuilla ja kynttilöillä yms.

Toivottavasti ajatukseni toivat jotain uutta sinulle.

 

[niinpä niin]

mitä jos opiskelisit jotain, ihan vakavasti? saisit ehkä semmoisen tunteen, ettei ole samantekevää, luenko tätä kirjaa. kai se on nykyihmisen yksi ongelma, että helposti se ajanvietto on ajantappoa, ja mitään ei jää käteen.