Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Kiitokset Putskulle ja BB.lle tsempeistä
aika todellakin matelee....varasin varhaisultran,mutten pääsekään työesteen vuoksi siihen osallistumaan. Hitsi, pitääkö sitä klinikalle mennä sitten ultraan... Voi däm,kun pääsis ees jonnekin...joskus.
Työkiireitä aika paljon,mutta nekään ei jaksa jännittää...

Koko ajan pelottaa niin...on tämä vaan niin jännää...ja todellakin aina sitä saa jännittää jotain,millon mitäkin...

 

Olen lueskellut viestejä mutten aiemmin kirjoitellut.
Olen 41 ja ensikäynti klinikalla nyt takana, muutaman vuoden olen tässä vitkutellut.. Seuraavaksi psykologille. Olin huolissani että joko on liian myöhäistä yrittääkkään mutta amh ja fsh oli kuulemma vielä tosi hyvät, tänään sain siis kuulla. Oli kyllä helpotus. Lääkäri sanoi että iän puolesta mennään suoraa ivf hoitoihin mutta muistutti että onnistumisprosentti on melko pieni. Mutta toivoa siis on. Nyt jännittää parin viikon päästä oleva psykologikäynti.
Tukiverkostoa mulla ei täällä juuri ole, olen pari vuotta sitten muuttanut pääkaupunkiseudulle. Kaikki sukulaiset asuu pohjosessa. Jos täällä on muita tällasia vanhempia alottelijoita niin mieluusti tutustuisin.

 

Ultrassa oltu.Sikiö vastaa viikkoja ja pieni sydän sykki.
Kunpa kaikki menisi hyvin.
Palaan asap kommentoimaan muiden kuulumisia.
Tsemppiä ja plussatuulia meille kaikille!

 

Moikka kaikille,

minäkään en ole juuri viime aikoina tänne kirjoitellut, mutta mielessä ollut ja kohta se omakin yritys (inseminaatio) lähenee, joten ajattelin aktivoitua täälläkin taas seurailemaan, mitä kellekin kuuluu

Onnittelut Henrietta! Ihanaa, kun tulee onnistumisia. Myös Zarozalle sellainen kommentti, että vaikken itse kovin vanha (34) olekaan, niin mielelläni vaihdan ajatuksia ja etenkin jos tämä oma projekti ottaa onnistuakseen

Tsemppiä siis kaikille ja ihanaa kesän odotusta ja toivottavasti muutakin odotusta!

 

Zarozalle mäkin haluan kommentoida,et vaikka klinikalta sanotaan mitä ota silti positiivinen asenne ja yritä olla stressaamatta. Helpommin tietty sanottu kuin tehty,mutta älä anna kommenttien lannistaa.
Hurjasti tsemppiä hoitoihin!
Mimosalle myös tsemppiä kuten Putskullekin! Täydestä sydämestäni toivon plussia kaikille meille!

 

Hei mä olisin tosi kiinnostunu kans yhteistapaamisista. En oo nyt aikoihin täällä palstalla käynyt. Mulla siis 8kk kaksoset, espoossa asutaan. Pitäiskö perustaa facebookii joku ryhmä, pystyis sopii tapaamisia?

Face ryhmä olis kyllä tosi hyvä juttu

 

Zaroza: mä olen myös 41 v. ja helmikuussa kävin ekassa tapaamisessa. Yksi ivf-hoito on takana ja nyt perjantaina vuorossa PAS, eli pakastetun alkion siirto. Eka hoito ei siis tuottanut tulosta eikä mulla pakkasessa enempää ole kuin tämä yksi alkio, joten paljon on nyt sen varassa. Jos ei tämäkään tärppää, niin sitten on ehkä harkittava lahja-alkiota. Mullakaan ei täällä Pirkanmaalla oikeastaan kovin hääppöistä tukiverkostoa ole, mutta luotan siihen, että asiat kyllä sitten järjestyy, jos tarvetta on.

 

En pääse siirtoon tänään, koska eilen ilmoitettiin, ettei alkio selvinnyt sulatuksesta. Se oli se mun viimeinen oljenkorsi omilla soluilla, kun en neulakammoisena kykene niitä enää kasvattelemaan. Mietin jatkoa sit, kunhan tästä pettymyksestä tokenen.

 

Putsku: Voi ei Toivoin niin, että tästä kierrosta olisi tärppi osunut! Enkä itse jotenkin osaa edes varautua siihen, etteivät alkiot sulatuksesta selviä. Olen vain niin pahoillani puolestasi! Itse olin pakastuksen suhteen hyvin skeptinen, kunnes sain luennon miten jokaisella pakastetulla alkiolla on ihan yhtälaiset mahdollisuudet raskauteen kuin tuoresiirroilla ja miten pakastus ja sulatusmetodit ovat kehittyneet viime aikoina (tämä sen jälkeen, kun totesin itse tappavani kaikki solut viimeistään sulatus vaihteessa). On tämä vain niin mystistä... ja toivottavasti lähdet vielä tauon jälkeen yrittämään Minulle vakuuteltiin ensimmäisen kierroksen aikana, josta meinasi tulla täysi susi, että tämä ensimmäinen kierros on aina vain sellainen kokeiluerä ja toivottavasti lähipiiristä löytyisi sitten edes joku luottopiikittäjä...

Henrietta: Ihanaa kuulla, että maha-asukki voi ja kasvaa hyvin

Zaroza: Ja tervetuloa mukaan Itselläni ei koskaan otettu noita hormoniarvoja (ikää minulla oli viime syksynä 35)... minulla heittää muut hormoniarvot eri tutkimusten perusteella, joten ehkä oli parasta mielenrauhanikin takia, ettei niitä koskaan otettu (tuskin olisivat osuneet standardisuoralle ). Ainoastaan ultrattiin follikkelit. Lopputuloksena olikin sitten surkea vaste stimulaatiolle (toinen munasarja vain reagoi niihin) ja ainoastaan neljä solua. Yllätys oli melkoinen kun kaikki olivat kypsiä, kaikki hedelmöittyivät ja kaikista tuli top-alkioita... ja nyt tuo yksi neljästä (kolme on pakkasessa) potkii kovasti mahassa... lisääntyminen on lopulta aika mystistä ja oikeasti ei siihen tarvita kuin yksi elinkykyinen munasolu ja vastaavasti siittiö. Eli hurjasti tsemppiä yritykseen!

Itselläni jatkuu mahamöykyn kasvattelu ilman sen kummempaa dramatiikkaa. Maha kutistui yli puolella kun möykky vaihtoi vihdoin asentoa ja luopui ilmeisesti ahtaaksi käyneestä lempipaikastaan. Ulkomaanreissu teki hyvää ja tulevaisuuskin näyttää taas pitkästä aikaa valoisammalta, eikä tuo pikkuhiljaa lämpenevä ulkoilmakaan tee pahaa... reilun viikon päästä taas ultraan ja pohditaan möykyn oman möykyn kasvuolosuhteita. Toivon taas kaikille oikein paljon plussatuulia ja pidän sormet ja varpaat ristissä kaikille!

 

Heippa! Voi putsku,miten huono tuuri sulla. Nyt aikaa asian sulatteluun ja jatkon pohdintaan. Lahja alkio varteenotettava vaihtoehto. Tsemppiä ja voimia!

Viime to ultrassa pikkuisen sydän löi terhakkaasti. Yhtään en osaa silti vielä rauhoittua...en yhtään. Pikkuisen koko pari päivää pienempi kuin päivien mukaan pitäisi,murehdin sitäkin vaikka täysin normaalia kuulemma.

 

Moikka kaikille! Mahtuuko mukaan vielä tällainen 28v 4v tytön totaali yh äiti joka on nyt 3vuoden mietinnän jälkeen päättänyt tehdä vielä yhden lapsen yksin ja tosiaan tällä kertaa ihan hoidoilla! Eli vähän taustaa... Elin parisuhteessa vielä 2011 jossa lasta oli yritetty 3vuotta tuloksetta ja saatu lähete lapsettomuushoitoihin mun vaikean endon takia.. No hoitoja ei ehditty aloittaa kun multa lähti työt, sitten vasta saatu lainalupaus ja sit mies ja siihen lapsihaaveet. No tämä tapahtui jouluna 2011 ja sen jälkeen velloin omassa pahassa olossani kunnes päätin ryhdistäytyä... Sain töitä ja elämä maistui niinkuin myös irtosuhteet... Ja yllättäen tajusin että menkat olleet 2viikoa myöhässä ja soitin lääkäriin et mulla on varmaan munasarjat tuhoutuneet lopullisesti kun vasen oli silloin jo kiinnittynyt.. No sain ajan 3päivän päähän ja sanoivat et eka pitää raskaustesti tehdä ja ajattelin että no ostan itse ja teen niin ei tarvitse lääkäriin sitä varten mennä ja tein seuraavana aamuna ja siihe ilmestyi kaksi viivaa! Olin kuolla nauroin huusin ja itkin! No olin raskaana ja yksin... Ovat olleet elämäni parhaimpia aikoja ja on edelleen! ja mulle ei taida sopia parisuhde.. Ja ei sitä oikeaa oo tullut vielä vastaan ja mulla käy aika vähiin fyysisesti kun endometrioosi on alkanut vauhdilla leviämään.. No odotan pääsyä laproskopiaan ja sen jälkeen oisi tarkoitus klinikalle mennä.. Kun sitten olisi itse viisaampi että missä mennää et pitääkö aloittaa heti rankalla kädellä vai voiko mennä kevyellä.. Anteeksi näin sekava kirjoitus! tsemppiä kovasti kaikille!

 

Tervetuloa kaikille uusille mukaan ja vanhoille edelleen tsemppiä... itsestäni tuntuu vähän väärältä päivitellä tänne omia kuulumisiani, koska omat päivitykseni pyörivät mahamöykyn ympärillä, vaikka sanottava on, että kyllä sitä voi olla rikki paksunakin. Tänään taas ultrattu... mahamöykyn oma möykky, jonka ei pitänyt kasvaa on taas kasvanut ja ilmeisesti kiinni munuaisessa. Uutena satunnaisena ekstralöydöksenä (koska onhan sitä vain niin kiva huvikseen tehdä lisämittauksia ) lievästi laajentunut aivokammio. Kuulema tulos on ihan ok, mutta ylittää tarkkailurajan, mutta muistutteli minua kuinka kaikilla meillä on on erikokoinen ja mallinen pää ja pipo... tämä lääkäri oli ensimmäistä kertaa yksin tositoimissa ilman takapirua ja kukaan konkari ei päässyt paikalle löydöksiä tarkistamaan (ja itseäni risoo edelleen, että kuulin viimeisimmästä käänteestä kahden lääkärin välisestä puhelinkeskustelusta). Ilmeisesti koska olen tapauksena jo toivoton, eikä takaovia enää ole, antoivat ohjeeksi antaa kontrolliaikaa neljän viikon päähän. Lääkäri yritti taas olla ekstrakiva kun kysyin, että mitä poikkeavaa meinasi seuraavaksi etsiä ja otti nättejä ekstrakuvia (joita en ole saanut moneen viikkoon saatesanoilla "saat nämä jos haluat itsellesi muistoksi") ja kehui kuinka vauvalla ei ole mitään hätää ja miten aktiivinen ja eläväinen on ja esitteli kasvukäyriä kuinka kasvu on niin tasaista ja nättiä... juuh ja nyt tarkkaillaan kystan lisäksi päätä. Munuaisia löytyy varakappale ja suolta voi aina pätkiä, aivot tulevat vain yhtenä uniikkina settinä. Kuulema hyvin usein kaikki häviää itsestään, mutta ei tuon kystankaan pitänyt kasvaa. Ja mitäpä tästäkin tiedosta hyödyttiin, seuraavat neljä viikkoa on taas yhtä helvettiä... harkitsin taas jo yksityiseen ultraan menemistä, mutta kuten sanoin, lukeudun jo toivottomiin tapauksiin ja loppuun saakka on mentävä tuli mitä tuli.

 

BB81, kyllä sua nyt koetellaan. Tuossa tilanteessa ei varmaan kauheasti pysty raskaudesta nauttimaan, kun koko ajan on pelko persauksissa, että mitä siellä kohdussa oikein on meneillään. Ei kai auta kuin toivoa parasta, että löydökset kuitenkin olisi harmittomia ja tasaantuisivat ajan kanssa. Hurjasti peukutusta sille täältä! Tää kaikki odottelu on muutenkin tosi syvältä, niin saati sitten, kun tietää jotain epäilyttävää löytyneen... Täydestä sydämestäni toivon, että kaikki järjestyy parhain päin! Ja jos kovin tuskainen olo alkaa tulla, niin käy ihmeessä sitten yksityisellä ultrassa. Jos saisi vähän tarkempaa tietoa suuntaan tai toiseen. Iso halaus!

Mä en jostain syystä ole saanut soitettua klinikalle. Tai siis mähän kävinkin siellä jo viime viikolla lääkärin juttusilla, mutta oli täysin turha käynti. Lääkäri suositteli lahjoitettuja munasoluja + siittiöitä ja mulla kesti tovi ennen kuin hoksasin, ettei puhutakaan valmiista alkioista, joita mä itse olin mielessäni ajatellut. Olin vielä siinä vaiheessa jotenkin niin lukossa, että annoin lääkärin jatkaa höpinöitään ja keskityin vain pitämään itseäni kasassa. Hoitajan kanssa sit juttelin vielä sen jälkeen ja sain siltä kysyttyä niistä lahja-alkioista. Se hoito olisi yli puolet halvempi kuin nuo luovutettujen solujen kanssa tehtävät hoidot, joten alkiojonoon olen menossa. Psykologille pitäisi varata uusi aika, jotta saisi hoidot taas nytkähtämään eteenpäin. Heinäkuun klinikka onkin kiinni, joten väkisinkin tulee taukoa hoitoihin. Lisäksi sopivia alkioita saattaa joutua odottelemaan, mutta mä luulen, että tauko tekee tässä vaiheessa pelkästään hyvää. Oli yllättävän kova kolaus tuo viimeisen oman alkion menetys. Tuli itselleni jotenkin ihan puskista, että reagoin siihen näin voimakkaasti.

Ihanaa ja lämmintä kesää joka tapauksessa kaikille! Kesä ja kärpäset...

 

Heippa!
Itse odotan ma ultraukseen ja jos alkion koko vastaa raskausviikkoa 10 otetaan tuo nipt testi....jännittääkö. Ei kauheasti.
BBlle sanoisin,että voin täysillä samaistua sun tilanteeseen. Itellä ei eka raskaus ollut ihan normijuttu ja rakenneultra paljasti mullakin yllätyksen,mutta alkujärkytyksen jälkeen asia meni sivuun ja lapsen synnyttyä tilanteeseen sopeuduttiin ja ns. normaali lapsi mulla on.
Ja ehkäpä toinenkin tulossa....raskaus on oireeton ja edelleenkään en oikein voi uskoa että kaikki menis loppuun asti ok kun eka raskaus toi yllätyksen. Eli hurjasti tsemppiä.
Eihän nuo arvot tarvitse tarkoittaa mitään ja jos 4 viikon päästä ultrataan ei kai lääkärikään voi pitää asiaa kovin vakavana?????

Putskulle Hurjasti tsemppiä jatkopohdintoihin. Tee ratkaisu,joka itsestä tuntuu oikealta. Itse ottaisin lahja alkiohoidon varmasti vaihtoehtona. Tiedän,miltä susta tuntuu, oikeastaan ainoa asia,mikä omaa oloa helpotti oli jatkohoidon pohdinta. Auttoi jaksamaan pahimman pettymyksen yli.

Noh,nyt vaan jännätään onko kukaan enää hengissä masussa.

 

Kiitos Putsku ja Henrietta... on tämä kuitenkin vain tosi raskasta. Aina kun ehtii sopeutua yhteen asiaan seuraavaksi keksitään jotain uutta kivaa... edelleen hienoa, että syynätään ja ultrataan, mutta ei minuakaan ole koskaan päästä varpaisiin ultrattu ja ilmeisen terve kuitenkin kai olen, joten tämä jatkuva kyttääminen käy oikeasti psyykkeen ja samalla oman kropan päälle. Mietin jo sitäkin vaihtoehtoa, että ottaisin luonnonmukaisen loppuraskauden ja kieltäytyisin kaikista seurannoista Tuskin siihen oikeasti pystyn, mutta tänään totesin neuvolassa vain piipahtavani ja vetosin kiireisiin, ettei sydänääniä ja kohdun kasvua syynätty... kohtukin kun kuulema laahaa essutädin mukaan kasvussa jäljessä (siitä huolimatta, että vauva on kasvanut viimeiset 10 viikkoa tehoultrauksen mukaan +1 käyrillä). Sydänäänet sentään ovat olleet aina normaalit, mutta en oikein ole jaksanut innostua erityisesti niistäkään. Antaisivat mahamöykyn olla ja touhuta rauhassa

En muuten ole kuullut, että Suomessa saa lahja-alkioita? Ulkomaillahan alkioadoptiota on paljon. Itse aikoinani haaveilin hakevani Puolasta pari kyytiläistä matkaan, kunnes sieltä(kin) evättiin hoidot pelkille naisille. Asia ei sinällänsä ole itselleni ajankohtainen ja pakkasessakin toistaiseksi köllöttelee kolme alkiota (ja ilmeisesti minulla on lisäksi oljellinen simppojakin tallella... ainakin pitäisi) ja kerrasta paksuksi pamahdin, mutta en ole ollenkaan vakuuttunut, että minusta olisi toiseen hoitokertaan. Kuinka pitkiä nuo jonotusajat ovat? Ja toivon todella paljon ettet Putsku jätä koko hommaa tähän. Minulle lääkäri vakuutteli ensimmäisen ultran jälkeen, jossa surkea hoitovaste todettiin, että ei se määrä vaan laatu ja ensimmäinen kerta kuulema aina on sellainen kokeiluerä (tosin olin tuosta aika kiukkuinen, koska ei minulle kukaan mistään testikerrasta ollut etukäteen mainostanut). Itse toivon vain niiiin kovasti lapsia tusinoittain kaikille niitä haluaville

Ja Henrietta oikein kovasti tsemppiä! Toivottavasti pääset fiilistelemään raskautta urakalla ja unohdat kaikki huolet edes hetkeksi Itse kovasti toivon, että olisin osannut ottaa iisimmin edes hetken... koska on tämä pääkopalle vain tosi kuluttavaa. Edelleen en kyllä käsitä miten ihmiset nauttivat raskaana olemisesta ja säteilevät mutta ilman muuta soisin ja toivon sitä kaikille

 

Tulehan sitten Henrietta77 kertomaan ultran tulokset! Varmasti siellä kaikki on hyvin. Ihanaa näitä on kyllä jännitellä muidenkin puolesta! Sitä on jotenkin niin hengessä mukana.

Ja BB81 yrittää nyt vain pitää pääkopan kasassa. Joo, en osaa kyllä sanoa miten se käytännössä tapahtuu, mutta yritä! Voin uskoa, että tuo on todella raskasta sekä fyysisesti että etenkin henkisesti. Epävarmuus on niin pe*seestä...

Mä soittelin klinikalle eilen ja varasin ensi viikolle psykologiajan lahja-alkiohoitoja varten. Samalla mulle varattiin kaksi alkiota, jotka nyt siis odottelee kyytiin pääsyä. Kävi sikäli onnellisesti, ettei niitä tarvinnut jäädä jonottamaan. Olo helpotti kummasti... Riippuen siitä miten kierrot nyt asettuvat, niin elokuussa todennäköisesti on seuraava siirto. Sitä odotellessa yritän nyt keskittyä kesästä nauttimiseen kaikin siemauksin.

 

Ihania uutisia olet saanut Putsku! Samalla omaan napaan tuijotellessa kuullostaa todella lohdulliselta, että itsellänikin on tarpeen vaatiessa joku takaportti olemassa jos tästä tai jatkosta ei tule mitään ja uskallan joskus jotain jatkoa ajatellakaan Itse en ole aikaisemmin kuullut alkioadoptiota tehtävän Suomessa. Minkä hintaisia nuo Suomessa ovat ja mitä taustatietoa niistä saa tietää? Näissä hoidoissa itselläni ainakin oli se, että nälkä ja vauvakuume kasvoi piikittäessä. Itse vannoin kokeilevani vain ja ainoastaan kerran, mutta kummasti sitä munasolusaaliin jälkeen aloin jo miettimään seuraavaa yrityskertaa ja miettimään kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja Omalla psyykkeelläni ei ole asiaa back-to-back piinailuun, joten alustavasti olin jo varautunut useamman kuukauden taukoon epäonnistumisen jälkeen... joten nauti oikeasti kesästä täysin rinnoin! Lapsenteko on sen verran rankkaa puuhaa, psyykkisesti ja fyysisesti, että olet sen ansainnut

Itse juttelin tänään puolitutun lasten neurologin kanssa, joka totesi aivokammioiden olevan ihan normaalit näilläkin mitoilla, eikä ymmärtänyt mitä ultraaja on ajatellut kun on niistä tehnyt numeron... helpotti taas kummasti Siis tosiasiassahan neljän viikon päästä voi paljastua ihan mitä vain ja aivokammiot laajentuneet entisestään tai ultraaja voi löytää taas jotain uutta... mutta jos nyt uskaltaisi taas hetken hengähtää. Verenpaineetkin voisi tykätä ihan hyvää

Olen jotenkin ihan totaalisesti sivuuttanut monta asiaa tässä stressailussa... mutta onko teillä muilla "itsellisillä" ollut ketään mukana synnytyksessä? tai ajatelleet ylipäätänsä ottaa ketään mukaan? Minulta on kysytty sitä nyt kahdesti ja vastaukseksi olen vain sanonut, että en ole ehtinyt edes miettiä koko asiaa

 

Olipa hyvä uutinen Putsku, tsemppiä myös muille.
Ensimmäinen yritys olisi jo seuraavaan kiertoon. Jos on sopivia luovuttajia, vielä ei ole kuulunut mitään. Ja jos sitten saadaan aikaiseksi käyttökelpoisia munasoluja. Jännitystä riittää. Aika paljon on jossiteltavaa vielä näin alkuvaiheessa.

 

BB81, noin 3000€ maksaa tuo lahja-alkiohoito ja mä tosiaan saan tuolla hinnalla nyt kaksi alkiota. Jos ei ensimmäisestä lähde raskaus käyntiin, niin toisen siirron kohdalla joudun varmaan maksamaan vielä sulatuksen ja siirron erikseen. Helsingissä ilmeisesti tuo hoito on n. 1000€ edullisempi, mutta siellä käsittääkseni klinikoilla ei ole omia alkiovarastoja, vaan kaikki alkion odottajat joutuvat samaan jonoon ja sen takia niitä saattaa joutua odottamaan kuusikin kuukautta. Sain tietää luovuttajapariskunnasta pituudet, silmienvärin ja hiustenvärin. Ilmeisesti jossain vaiheessa selviää myös naisen ikä, koska saatan tarvita munasolun ikää jossain vaiheessa, jos/kun raskaus käynnistyy.
Ihanaa, että sait hyviä uutisia aivokammioista! Taatusti helpotti oloa ja vähensi stressiä. Ihan kuin sitä ei olisi muutenkin näissä hommissa jo tarpeeksi - ilman, että sitä vielä lietsotaan jotain kauhukuvia maalailemalla. Mä lähetän täältä silityksiä sun mahamöykylle! <3

Mä en ole vielä yhtään miettinyt synnytystä ja sitä, että saanko/haluanko siihen mukaan jonkun. Kyllähän siinä tilanteessa varmasti olisi kiva, että joku henkinen tuki olisi vieressä. Psykologi siitä kysyi ekassa haastattelussa ja hiukan siitä keskusteltiin, mutta en ole sitä sen jälkeen miettinyt. Ehkä siinä vaiheessa tulee sitäkin pohdittua, kun jotain konkreettista näyttöä raskautumisesta ilmaantuu. Psykologi vinkkasi doula-palveluista, mutten ole niihinkään yhtään vielä perehtynyt.

Zarozalle onnea ekaan yritykseen ja tsemppiä odotteluun! Tää tuntuu olevan yhtä odottelua ja jännitystä koko ajan.

 

Ultrassa käyty. Kaikki oli ok,siellä se pikkuinen potki,laittoi käsiä suuhunsa ja näytti jo vauvalta.kaikki oli kunnossa ja kokokin vastasi nyt itae asiassa päivää enemmän.
Laajan nipt testin otin. Nyt jännitetään niitä tuloksia.maina saa jännittää jotain... olen väsynyt.
Ajoa kertyi kiitettävästi tälle päivälle.huoh.
Niin vaika sitä on väsynyt niin kuitenkin onnellinen.

 

Henrietta77, ihania uutisia!

 

Hei,

Toivottavasti mukaan mahtuu vielä yksi lasta toivova sinkkunainen.
Olen pitkän harkinnan jälkeen aloittamassa hedelmöityshoidot itsellisenä naisena ja lasta toivon kovasti. Ikää on jo pitkälle päälle kolmenkymmenen ja hedelmällisyyden kanssa on vähän niin ja näin, joten aikaa ei ollut enää loputtomiin.

Tällä hetkellä mietitään menetelmää, kokeillaanko inseminaatiolla ja mennäänkö kuinka pian IVF:n. Viime viikolla tehtiin munatorvien aukiolotutkimus ja siellä onneksi kaikki ok. Kierto on mulla aina ollut aika sekaisin, nyt kun verikokeita varten ovista tikutin, se tuli aika myöhään (15/23-25), mutta katsotaan nyt mitä lääkäri on mieltä, kun verikokeet saadaan.

Paljon on kysymyksiä vielä ilmassa, mutta iso asia on saada tämä projekti vihdoin liikkeelle!

 

Heip. Täällä olis yksi kolmikymppinen haaveilija. Pitkään olen miettinyt lapsen hankintaa ja vihdoin rohkaistunut miettimään ottaakseni yhteyttä klinikkaan hoitoja varten.

Pitkään yritin luottaa miehen löytymiseen, mutta itsenäisesti tähän hommaan lähden hyvillä mielin. Ainoa mieltä huolestuttava asia on painoindeksi tai siis painoni. Ylipainoa on kyllä, mutta niin on hyvää kuntoakin. Mitään toiminnallista haittaa en ole painostani saanut, mutta mietin kuinka hankalaa on saada paino putoamaan jos en kiloineni ole käypä aloittamaan hoitoja.

 

Ylipainosta minulle sanottiin kolme vuotta sitten kun asiasta kysyin, että jos painoindeksi on yli 35, ei IVF-hoitoja periaatteessa saisi tehdä, koska IVF on riski myös äidille. Lääkäri ilmaisi asian aika epämääräisesti, joten voihan se olla, että tuostakin joustavat. Inseminaatioisssa ei tällaista rajaa ilmeisesti ole.

 

Olen jotenkin ihan totaalisesti sivuuttanut monta asiaa tässä stressailussa... mutta onko teillä muilla "itsellisillä" ollut ketään mukana synnytyksessä? tai ajatelleet ylipäätänsä ottaa ketään mukaan? Minulta on kysytty sitä nyt kahdesti ja vastaukseksi olen vain sanonut, että en ole ehtinyt edes miettiä koko asiaa

Minulla oli mukana siskoni, jolla myös on omia lapsia. Hän oli hyvä valinta, koska hän tiesi omasta kokemuksesta, mitä siellä tapahtuu ja missä fiiliksissä synnyttäjä on. Kaikki synnytykseen liittyvät asiat oli keskusteltu etukäteen niin hyvin, että hän osasi puhua minun suunani kun itse en saanut sanaa sanottua.