Ihanaa, taas lukea vauvauutisista! Ja onneksi olkoon
UusiElämä2016! Pakko kysyä, että minkä verran tuolle projektille tuli hintaa ja laittoivatko yksi vai kaksi alkiota kasvamaan? Käsittääkseni Tsekeissä ei ainakaan sivujen mukaan hoitoihin ole sinkkunaisilla asiaa, mutta ilmeisesti senkin voi jollakin tavalla kiertää?
Minä kanssa olisin mieluusti tulossa tapaamiseen ja pääkaupunkiseudulla kanssa asutaan
Mahamöykyn kasvatus on edelleen kesken (tosin asukkia enemmän täällä kasvatetaan vaan mammalle vararavintoa
), viikon päästä ollaan puolivälissä ja rakenneultrassa. Innokas neuvolatäti meni jo haaravälin vilauttamaan ja täällä on ulvottu tämä päivä, että taloon muuttaa näillä näkymin kesänlopussa pikkumies
Hymyilin kun naantalin aurinko eilisen ja tänään iski ahdistus, että ihan oikeesti tyttöä minä halusin ja kamalaa jos toista ei koskaan tulekaan. Muistan kun aikoinaan odotin pikkuveljestä siskoa ja tulosten tullessa olin sitä mieltä, että pääasia, että on vauva (jonka sitkeästi vaatetin mekkoon sukupuolesta huolimatta
). Kamalalta kuullostaa kiittämättömyys itsestänikin, mutta syytän siitä hormoneja (kun kerrankin joku tekosyy löytyy). Yhtä voimakkaasti reagoin viimeksi pari päivää sitten rucolasalaattiin
Noin yleisesti ottaen raskaus on sujunut ilman sen suurempia komplikaatioita. Olin kuitenkin pitkään IVF:stä invaliidi kipujen takia ja pää on meinannut seota useampaan kertaan. Olen lamaannuttavasti pelännyt keskenmenoa ihan viikolle 16 saakka (ilman mitään oikeaa syytä). Olen juossut paniikkiultrassa tarkastamassa (kun tuli vain tunne, että se kuoli) ja sydänääniä kuuntelemassa (kun edelleen tuntuu vain, että siellä enää mitään ole) ja ravannut neljä kuukautta vessassa tarkistamassa, etten vuoda (siitäkin huolimatta, etten ole vuotanut pisaraakaan koko prosessin aikana).Öitä on valvottu ja taas googletettu lisää. Neuvola lääkäri oli kauhuissaan, etten ole lukenut yhtään raskaus opusta, mutta puollustukseni sanottakoon, etten ole vielä kertaakaan uskonut tämän raskausviikon alussa, että ensi viikollakin ollaan raskaana
Ja ihan sivuhuomautuksena kaikille, etten suosittele tätä lähestymistapaa. On nimittäin henkisesti aika raskasta, jonka johdosta raskaudestani ei edelleen tiedä kuin pieni piiri. Raskaudesta en ole siis nauttinut tippaakaan ja olen aina vain laskenut viikkoja, että kun viikolle 28 pääsisin, voisin (ehkä) hengittää hiukan.
Nyt jo kuitenkin mietityttää pikku kakkonen. Millaisella ikäerolla muut ovat lähteneet kaveria hankkimaan? Minulla on pakkasessa periaatteessa kolme alkiota, joita lääkäri piti alustavasti ennen pakastusta top-luokkaisina, joten hyvällä tuurilla niistä vielä sisaruksen saisi