Henrietta77 hurjan paljon onnea! ja
ThePutskulle pidetään kovasti edelleen peukkuja! Olen käynyt täällä aina välillä kurkkimassa... kovin hiljaista tuntuu tällä hetkellä olevan
ja itsestäni tuntuu hyvin epäreilulta ja epäkorrektilta valitella omaa elämääni, kun niin moni vaihtaisi paikkaa kanssani hetkessä (myös minä itse
).
Täällä kasvatetaan edelleen mahaa raskausviikon 26 loppupuoliskolla. Rakenneultran jälkeinen alavire kuitenkin tuntuu jatkuvan ja koko ajan on pelko persuuksissa, että jotain tässä on pielessä, joten ihan hirveästi en ole ollut superinnoissani. Itseasiassa en edelleen ole kertonut koko raskaudesta kovin monelle... ja jotenkin koen tarvetta tilittää kaikille missä mennään, että miksi näin, joka taas saa ihmiset tosi vaivaantuneiksi, johon itse selitän, että ei hätää ja kaikki on hyvin... no ei ole.
Asiaa ei ollenkaan auta, että olen jostain syystä joutunut neuvolan rattaiden hampaisiin (tai sitten se vain tällä hetkellä tuntuu siltä
). Minulle iskettiin tuon rakenneultran jälkeen eteen mielialakaavake, jossa vastailin väittämiin, että olen viime aikoina nukkunut huonommin kuin yleensä ja olen itkeskellyt useammin ja tottakai kahmaisin siitä pohjapisteet, jotka on tietenkin talletettu järjestelmään
Samalla sinne on tungettu merkintöjä kuinka en ole osallistunut raskaudenseurantaan, koska en ole osallistunut tai perunut osallistumistani VAPAAEHTOISEEN perhevalmennukseen, vaikken kyllä koskaan ole sinne ilmoittautunutkaan. Neuvolalääkäri on säätänyt endokrinologin määräämän lääkityksen uusiksi, vaikka edelleen siinä uskossa elän, että kilpirauhasen vajaatoimintaan erikoistunut lääkäri tietää kilpirauhasen vajaatoiminnasta enemmän kun neuvolalääkäri. Nyt sain raskausdiabetes tuomion, koska yksi arvoista heitti 0.2 (vaikka yritin selittää, että unohdin kyllä paastota ohjeen mukaan ennen testiä ja että minulla oli samaan aikaan sylkirauhasen tulehdus päällä) ja kuulema en saisi syödä mitään kivaa koko loppuraskauden aikana. Samalla tietenkin pitäisi orjallisesti seurata kotona verenpainetta, koska neuvola ahdistaa niin paljon aina, että arvot huitelevat taivaissa... ja seurata verensokeria ja neuvolatädin mukaan pohtia kovasti tulevaa synnytystä ja neuvolalääkärin mukaan lukea iso kasa opuksia (oli järkyttynyt kun en edelleen ole lukenut yhtään kirjaa, netistä kauhukertomuksia senkin edestä
)... perhetyöntekijäkin oli tunkemassa juttelamaan (kun tätä tarjotaan heillä aina näille yksin odottajille), katsoin kämppää samalla kun puhuin puhelimessa ja totesin, että jos ei nyt ihan heti kuitenkaan (varmaan siitäkin on merkintä jossain papereissa kuinka yhteistyökyvytön olen). Ja valivalivali...
Ensi viikolla kontrolliultra ja jos lääkäri näyttää vihreää valoa, sen jälkeen lähden ulkomaille karkuun lomalle
Oikein paljon tsemppiä kaikille ja lämpimiä plussatuulia! Täällä toivotaan niin paljon, että kaikkien piinailut päättyisivät onnellisesti... mitä muuten kuuluu kaikille taustailijoille ja yritystä suunnitteleville? Niitäkin oli jossain vaiheessa täällä kanssa iso kasa...