Hei!
Keskusteluun liittyy 36-vuotias sinkkunainen, jolle jokin aika sitten iski tietoisuuteen ajatus siitä, että vuosia tulee vaan lisää, kumppania ei ole löytynyt, ja aina on kuitenkin ollut tarkoitus lapsiakin jossain vaiheessa hankkia. Nyt sitten tein päätöksen ja lähdin yksikseni hedelmöityshoitoihin. Jännittäväähän tämä on, joten jos sitä vertaistukea vaikka täältä saisin
Päädyin itse lähtemään hoitoon Viron puolelle. Puhtaasti siitä syystä, että en ole samaa mieltä Suomen lain kanssa, eli että luovuttajista ei Suomessa saa muuta tietoa, kuin pituus/paino/hiustenväri/silmienväri. Asioita, joilla itselleni ei ole juuri mitään väliä... Tärkeää sen sijaan luovuttajan persoonallisuus, älykkyys, taidot kielissä, musiikissa tms. Ainoa keino päästä itse valitsemaan luovuttaja oli siis tilata omatoimisesti siittiöt Tanskasta virolaiselle klinikalle. Suomeen kun ei tuota omaa tilaustakaan olisi voitu toimittaa. Hieno tyyppi tuntui löytyvän, ainakin siis paperilla!
Lähden suoraan omasta halustani ICSI hoitoon (+ pitkä viljely), helmikuussa ensimmäinen hoitokerta tiedossa. Lievä PCO taustalla, mutta kuulemma lievittynyt selvästi vuosien mittaan painonpudotuksen ja metformiinilääkityksen ansiosta. Eikä pitäisi juuri vaikuttaa hedelmöityshoitoihin, toki hyperstimulaation varuilta kai ollaan hiukan tarkempia. Lääkityksenä alkuun Marvelon, sitten Gonal F ja Orgalutran.
Mitään suurempaa tukiverkkoa ei itselläni ole, se tulee varmasti olemaan suurin haaste sitten jos hoidot onnistuvat. Läheinen iäkäs äiti ja kaksi hyvää ystävää perheineen. Loput avut on hankittava ihan rahalla.
No, saas nähdä miten tämä oma projekti lähtee liikkeelle ensinnäkin. Tsemppiä kaikille!