Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?
- Viestiketjun aloittaja Rapulainen
- Ensimmäinen viesti
Paljon onnea Marketta!
Mulla on nyt se tilanne et huomenna hoidon suunnittelukäynti, vein viime viikolla lääkärin lausunnon ja kaiken pitäis olla ok. Jännittää hirveesti jos tulee viel joku mutka matkaan, toivon hartaasti et eka inssi voitais tehä jo seuraavaan kiertoon eli kolmen viikon päästä. Tuntuu et on odottanu niin pitkään ettei yhtään lykkäystä enää haluais.
Mulla on nyt se tilanne et huomenna hoidon suunnittelukäynti, vein viime viikolla lääkärin lausunnon ja kaiken pitäis olla ok. Jännittää hirveesti jos tulee viel joku mutka matkaan, toivon hartaasti et eka inssi voitais tehä jo seuraavaan kiertoon eli kolmen viikon päästä. Tuntuu et on odottanu niin pitkään ettei yhtään lykkäystä enää haluais.
Tänä aamuna tein digi testin, ja raskaana olemistahan se näytti . Minä päätin mennä klinikan tarjoamaan varhaisultraan, niin saan nopeammin itselleni selvyyden siitä, että missä mennään. Tämä ultra olisi lokakuun loppupuolella, joten muutama viikko ihmettelyä sitä odotellessa.
Mitä kaikkia seuloja on muuten tarjolla? Niitä pitää luultavasti itsekin miettiä, joten olisi kiva tietää etukäteen, mitä kaikkea eteen tulee ja siten osaisi kenties helpommin päättää mitä seuloja sitä tekee.
Mitä kaikkia seuloja on muuten tarjolla? Niitä pitää luultavasti itsekin miettiä, joten olisi kiva tietää etukäteen, mitä kaikkea eteen tulee ja siten osaisi kenties helpommin päättää mitä seuloja sitä tekee.
Onnea onnistuneille ja muillekin omiin vaiheisiinne!
HupuTupu Mulla on esikoinen 18v ja asuukin jo omillaan
mutta niin oon aatellu että jos tää raskaus nyt onnistuu loppuunsaakka että yritän mahdollisimman pian saada vielä sisaruksen sille. Ei tiedä kauanko hoidoissa joutuu käymään eikä iänkään puolesta oo enää viivyttelemistä.
Viime viikon uä-käynnillä lääkäri alkoi jo puhua saman luovuttajan varaamisesta sisarukselle, mutta se menis mun mielestä ihan liikaa asioiden edelle..
Otin tälläkin kertaa yhdistelmä-seerumiseulan, jonka verikoe on rv9-11 ja nt-ultrassa mitataaan niskaturvotusta, joista sitten lasketaan jonkinlainen riskiluku. En tiedä miten toi sitten menee jos ei ota sitä verikoetta, onko vaan joku tavallinen uä sillon rv12 aikoihin. On ne kaikki siinä esitteessä kerrottu minkä saa neuvolasta mut vähän sekavan olonen se kaavio.
HupuTupu Mulla on esikoinen 18v ja asuukin jo omillaan
mutta niin oon aatellu että jos tää raskaus nyt onnistuu loppuunsaakka että yritän mahdollisimman pian saada vielä sisaruksen sille. Ei tiedä kauanko hoidoissa joutuu käymään eikä iänkään puolesta oo enää viivyttelemistä.Viime viikon uä-käynnillä lääkäri alkoi jo puhua saman luovuttajan varaamisesta sisarukselle, mutta se menis mun mielestä ihan liikaa asioiden edelle..
Otin tälläkin kertaa yhdistelmä-seerumiseulan, jonka verikoe on rv9-11 ja nt-ultrassa mitataaan niskaturvotusta, joista sitten lasketaan jonkinlainen riskiluku. En tiedä miten toi sitten menee jos ei ota sitä verikoetta, onko vaan joku tavallinen uä sillon rv12 aikoihin. On ne kaikki siinä esitteessä kerrottu minkä saa neuvolasta mut vähän sekavan olonen se kaavio.
Hyvin meni suunnittelukäynti. Eka inssi tehään seuraavaan kiertoon, eli vajaan kolmen viikon päästä. Voiko ihminen olla onnellisempi
Ok, eli seulonnoista.
NT-ultra tehdään yleensä viikoilla 10+0 - 13+6, ja ainakin täällä pääkaupunkiseudulla suurin osa kutsutaan ultraan viikolla 12. NT-ultrassa mitataan niskan turvotusta ja se sitten suhteutetaan sikiön pää-peppu-mittaan, ja saadaan vertailuluku. Jos tuo vertailuluku on suuri, on todennäköisyys kromosomivirheisiin suurempi kuin tavallisesti. Tämän lisäksi yleensä 10+0 odottava äiti passitetaan verikokeisiin, jossa mitataan S-PAPPA ja S-hCGBV/D. Nämä veriarvot suhteutetaan viikkoihin ja niistä lasketaan myös vertailuluvut, joilla tuo kromosomihäiriön todennäköisyysarvio tarkentuu, ja tarkentuu myös arvio siitä, missä kromosomissa häiriö on. Eri oireyhtymät tuottavat eri tavalla poikkeavia arvoja. Kumpaan tahansa tutkimukseen saa mennä tai olla menemättä toisistaan riippumatta.
NT-ultrassa ja siihen liittyvässä verikokeessa lasketaan riskiluvut Downin ja Edwardsin oireyhtymiin. Down on noista se lievempi, Edwardsin oireyhtymässä taas on elinvaurioita, sydänvikaa ja syvää kehitysvammaa, ja elävänä syntyneet lapset kuolevat keskimäärin alle kahden viikon ikäisinä. Samoista vertailuluvuista voi myös laskea muidenkin kromosomihäiriöiden todennäköisyyksiä, en tiedä lasketaanko niitä täällä vai ei, minun papereistani löytyivät vain Down- ja Edwards-riskisuhdeluvut. Vertasin itse huvikseni arvojani myös Pataun oireyhtymän arvoihin, mutta kaukana oli sekin riski.
Jos NT-ultrassa tai siihen liittyvässä verikokeessa löytyy jotain poikkeavaa, niin ainakin täällä pääkaupunkiseudulla lähetetään odottava äiti NIPT-tutkimukseen, jossa äidiltä otetaan verikoe, joka lähetetään ulkomaille tutkittavaksi, ja siellä selvitetään sikiön kromosomit äidin verestä. Jos tuossa NIPT-tutkimuksessa löytyy jotain poikkeavaa, tulee sen jälkeen kyseeseen lapsivesipunktio tai istukan koepala. Lapsivesipunktiossa ja istukan koepalassa on pieni keskenmenon riski, joten siksi niitä ehdotetaan vasta sitten, kun kaikki muut testit ovat näyttäneet poikkeavaa tulosta. Mikään näistä jatkotutkimuksista ei ole automaattinen tai pakollinen, vaan niistä kustakin voi erikseen valita, haluaako sinne mennä vai ei, vaikka aiempiin kokeisiin olisikin osallistunut. Kukaan ei missään vaiheessa pakota mihinkään.
Viikolla 18-22 tehdään rakenneultra, jossa tarkastetaan, näyttääkö lapsi, lapsen elimet ja rakenne ja istukka siltä kuten pitääkin. Ja taas jos tästä jotain löytyy, aletaan selvitellä sikiön kromosomeja tarkemmin, edelleen kaikki jatkotutkimuksetkin ovat vapaaehtoisia.
Ainoa syy, miksi meille nuo ultrat julkisella puolella tarjotaan, on nämä seulonnat, eli ultra ja seulonta ovat sama asia. Monet menevät ultriin siksi, että haluavat söpöjä kuvia sikiöstä ja mahdollisesti tiedon siitä, onko tulossa tyttö vai poika, eivätkä tajua, että osallistuivat juuri seulontaan. Kaikki eivät lue niitä neuvolan lippulappusia ajatuksella.
Jos seulonnoissa löytyy jotain hälyttävää, esim. vaikeaa vammaa tai jos lapsi ei varmasti kykene elämään kohdun ulkopuolella, saa Valviralta anoa keskeytyslupaa viikolle 24 asti. Kukaan ei pakota odottavaa äitiä hakemaan lupaa tai tekemään keskeytystä, jos äiti haluaa kokeilla onneaan ja katsoa kuinka paha se vamma sitten oikeasti onkaan.
Jos kehitysvammaisen lapsen haluaa kantaa täysiaikaiseksi, on noista seulonnoista ainakin se etu, ettei lapsen vamma tule äidille yllätyksenä, vaan hän on ehtinyt tottua ajatukseen jo raskauden aikana, ja on voinut ottaa sairauden luonteesta selvää etukäteen. Pakkohan siitä on jossain vaiheessa ottaa selvää ja järjestää asiat niin, että lapsella on mahdollisimman hyvä olla.
NT-ultra tehdään yleensä viikoilla 10+0 - 13+6, ja ainakin täällä pääkaupunkiseudulla suurin osa kutsutaan ultraan viikolla 12. NT-ultrassa mitataan niskan turvotusta ja se sitten suhteutetaan sikiön pää-peppu-mittaan, ja saadaan vertailuluku. Jos tuo vertailuluku on suuri, on todennäköisyys kromosomivirheisiin suurempi kuin tavallisesti. Tämän lisäksi yleensä 10+0 odottava äiti passitetaan verikokeisiin, jossa mitataan S-PAPPA ja S-hCGBV/D. Nämä veriarvot suhteutetaan viikkoihin ja niistä lasketaan myös vertailuluvut, joilla tuo kromosomihäiriön todennäköisyysarvio tarkentuu, ja tarkentuu myös arvio siitä, missä kromosomissa häiriö on. Eri oireyhtymät tuottavat eri tavalla poikkeavia arvoja. Kumpaan tahansa tutkimukseen saa mennä tai olla menemättä toisistaan riippumatta.
NT-ultrassa ja siihen liittyvässä verikokeessa lasketaan riskiluvut Downin ja Edwardsin oireyhtymiin. Down on noista se lievempi, Edwardsin oireyhtymässä taas on elinvaurioita, sydänvikaa ja syvää kehitysvammaa, ja elävänä syntyneet lapset kuolevat keskimäärin alle kahden viikon ikäisinä. Samoista vertailuluvuista voi myös laskea muidenkin kromosomihäiriöiden todennäköisyyksiä, en tiedä lasketaanko niitä täällä vai ei, minun papereistani löytyivät vain Down- ja Edwards-riskisuhdeluvut. Vertasin itse huvikseni arvojani myös Pataun oireyhtymän arvoihin, mutta kaukana oli sekin riski.
Jos NT-ultrassa tai siihen liittyvässä verikokeessa löytyy jotain poikkeavaa, niin ainakin täällä pääkaupunkiseudulla lähetetään odottava äiti NIPT-tutkimukseen, jossa äidiltä otetaan verikoe, joka lähetetään ulkomaille tutkittavaksi, ja siellä selvitetään sikiön kromosomit äidin verestä. Jos tuossa NIPT-tutkimuksessa löytyy jotain poikkeavaa, tulee sen jälkeen kyseeseen lapsivesipunktio tai istukan koepala. Lapsivesipunktiossa ja istukan koepalassa on pieni keskenmenon riski, joten siksi niitä ehdotetaan vasta sitten, kun kaikki muut testit ovat näyttäneet poikkeavaa tulosta. Mikään näistä jatkotutkimuksista ei ole automaattinen tai pakollinen, vaan niistä kustakin voi erikseen valita, haluaako sinne mennä vai ei, vaikka aiempiin kokeisiin olisikin osallistunut. Kukaan ei missään vaiheessa pakota mihinkään.
Viikolla 18-22 tehdään rakenneultra, jossa tarkastetaan, näyttääkö lapsi, lapsen elimet ja rakenne ja istukka siltä kuten pitääkin. Ja taas jos tästä jotain löytyy, aletaan selvitellä sikiön kromosomeja tarkemmin, edelleen kaikki jatkotutkimuksetkin ovat vapaaehtoisia.
Ainoa syy, miksi meille nuo ultrat julkisella puolella tarjotaan, on nämä seulonnat, eli ultra ja seulonta ovat sama asia. Monet menevät ultriin siksi, että haluavat söpöjä kuvia sikiöstä ja mahdollisesti tiedon siitä, onko tulossa tyttö vai poika, eivätkä tajua, että osallistuivat juuri seulontaan. Kaikki eivät lue niitä neuvolan lippulappusia ajatuksella.
Jos seulonnoissa löytyy jotain hälyttävää, esim. vaikeaa vammaa tai jos lapsi ei varmasti kykene elämään kohdun ulkopuolella, saa Valviralta anoa keskeytyslupaa viikolle 24 asti. Kukaan ei pakota odottavaa äitiä hakemaan lupaa tai tekemään keskeytystä, jos äiti haluaa kokeilla onneaan ja katsoa kuinka paha se vamma sitten oikeasti onkaan.
Jos kehitysvammaisen lapsen haluaa kantaa täysiaikaiseksi, on noista seulonnoista ainakin se etu, ettei lapsen vamma tule äidille yllätyksenä, vaan hän on ehtinyt tottua ajatukseen jo raskauden aikana, ja on voinut ottaa sairauden luonteesta selvää etukäteen. Pakkohan siitä on jossain vaiheessa ottaa selvää ja järjestää asiat niin, että lapsella on mahdollisimman hyvä olla.
Viimeksi muokattu:
Hei kaikki!
Täällä yksi yksinäinen nainen miettimässä inssin mahdollisuutta. Pohdin vain muutamia asioita. Minkä ikäisinä te olette hoitoja saaneet? Olen vasta 22-vuotias, suostutaanko minulle hoitoja tekemään näin nuorena jo? Ajatellaankohan, että on "aikaa vielä löytää mies" tai jotain vastaavaa..
Itselläni on kuitenkin selvää, että lapsen haluan, vaikka miestä ei kuvioissa olisikaan.
Ihana lukea teidän päivityksiä ja tsemppiä hirmuisesti kaikille!
Täällä yksi yksinäinen nainen miettimässä inssin mahdollisuutta. Pohdin vain muutamia asioita. Minkä ikäisinä te olette hoitoja saaneet? Olen vasta 22-vuotias, suostutaanko minulle hoitoja tekemään näin nuorena jo? Ajatellaankohan, että on "aikaa vielä löytää mies" tai jotain vastaavaa..
Itselläni on kuitenkin selvää, että lapsen haluan, vaikka miestä ei kuvioissa olisikaan.
Ihana lukea teidän päivityksiä ja tsemppiä hirmuisesti kaikille!
Hasu, mietin pitkään, miten tämän kirjoittaisin.
Klinikoiden asenteet itsellisiin naisiin vaihtelevat. Yhdellä klinikalla suhtautuminen on täysin positiivista, toisella klinikalla taas koetaan, että heidän tehtävänsä, mikäli mahdollista, on suostutella itselliset naiset pois tästä huonosta ideastaan tehdä lapsi yksin, koska "lapsella kuuluu olla isä ja äiti". Riippuen tuurista ja henkilökemiasta, sinulle voidaan sanoa hoitojen esteeksi ihan mitä tahansa. Itse kävin neuvontakäynnillä tuollaisella negatiivisella klinikalla joitakin vuosia sitten (koska se oli halvin), ja minulle sanottiin siellä suoraan, etteivät he tee ollenkaan hoitoja yksinäisille nuorille naisille, vaan ainoastaan niille, joilla ikä on nousemassa esteeksi "normaalin" perheen perustamisen suhteen. Tuo ei koskenut minua, koska en ollut kovin nuori silloinkaan, mutta tutustumiskäynti ja henkilökunnan asenteet tuolla olivat muutenkin niin negatiivisia ja kummallisen konservatiivisia, että päätin mennä hoitoihin muualle.
Eli sanoisin, että jos saat yhdestä paikasta negatiivisen vastaanoton, käy kokeilemassa myös jossain muualla. Saattaa olla, että saat ihan erilaisen vastaanoton toisella klinikalla.
Klinikoiden asenteet itsellisiin naisiin vaihtelevat. Yhdellä klinikalla suhtautuminen on täysin positiivista, toisella klinikalla taas koetaan, että heidän tehtävänsä, mikäli mahdollista, on suostutella itselliset naiset pois tästä huonosta ideastaan tehdä lapsi yksin, koska "lapsella kuuluu olla isä ja äiti". Riippuen tuurista ja henkilökemiasta, sinulle voidaan sanoa hoitojen esteeksi ihan mitä tahansa. Itse kävin neuvontakäynnillä tuollaisella negatiivisella klinikalla joitakin vuosia sitten (koska se oli halvin), ja minulle sanottiin siellä suoraan, etteivät he tee ollenkaan hoitoja yksinäisille nuorille naisille, vaan ainoastaan niille, joilla ikä on nousemassa esteeksi "normaalin" perheen perustamisen suhteen. Tuo ei koskenut minua, koska en ollut kovin nuori silloinkaan, mutta tutustumiskäynti ja henkilökunnan asenteet tuolla olivat muutenkin niin negatiivisia ja kummallisen konservatiivisia, että päätin mennä hoitoihin muualle.
Eli sanoisin, että jos saat yhdestä paikasta negatiivisen vastaanoton, käy kokeilemassa myös jossain muualla. Saattaa olla, että saat ihan erilaisen vastaanoton toisella klinikalla.
Mä oon 26 ja hoitoihin hakeuduttaessa olin 25. Vastaanotto oli mukava, mutta kehoitti miettiä tarkkaan kun olen vielä niin nuori ja ehkä odottaa vielä mutta iän takia ei tyrmännyt kuitenkaan. Kun olin kuitenkin monia vuosia jo miettinyt ei mua estelty. Nyt ens viikolla tehään eka inssi.
2 ja puoli vuotta ennen omaa ensikäyntiäni koin ahaa elämyksen että voin hankkia lapsen näin. Silloin oli Helsingissä yksi klinikka joka teki hoitoja itsenäisille naisille ja se oli fertinova. Väestöliitosta joku oli saanut hoitoja mutta muistaakseni luin että kohtelu oli ollut ynseetä. Kun lapsella on oikeus isään oli huomauteltu jatkuvasti. Sitten kun rupesin töihin ja ennen kuin varasin ensikäyntini huomasin että kaikki teki nyt hoitoja itsellisille naisille. Uutisista luin/kuulin että parien hedelmöityshoidot on laskussa mutta meidän itsellisten naisten hoidot on taas kasvussa. Näin sen olen itselleni selittänyt. Pitäähän muidenkin klinikoiden tulosta saada ja jos pelkästään pareja hoitamalla ei tulosta tule niin... Kun valitsin klinikkaa niin fertinova oli minulle itsestään selvyys juuri tuon seikan vuoksi. Nyt toisella kierroksella huomaan että KELA korvauksissa on tiukempi linja. Muistaakseni sain suunnittelu käynnistä myös KELA korvaukset silloin ja nyt en saanu. Mutta siihen voi olla syy taloudellinen tilanne jota elämme.
Tämän kierron pidän väliä. Stressi tekiät on katossa muuttoa pukkaa jne... ensi kuukaus huomattavasti rauhallisempi niin silloin uusi yritys.
Tämän kierron pidän väliä. Stressi tekiät on katossa muuttoa pukkaa jne... ensi kuukaus huomattavasti rauhallisempi niin silloin uusi yritys.
Nyt on eka inssi takana.
Lääkäri sano et just oli oikee ajotus ja munasolu ja limakalvot yms näytti todella hyvältä. Ja eikun jännittämään, parin viikon päästä saa tehä raskaustestin. Tulee kyllä varmaan sellaset piinaviikot. Todella hyvä fiilis ku jännitin et jos tehään liian aikasin tai liian myöhään.
Lääkäri sano et just oli oikee ajotus ja munasolu ja limakalvot yms näytti todella hyvältä. Ja eikun jännittämään, parin viikon päästä saa tehä raskaustestin. Tulee kyllä varmaan sellaset piinaviikot. Todella hyvä fiilis ku jännitin et jos tehään liian aikasin tai liian myöhään.
Ihania uutisia Cinya . Nyt on sitten jännittävät ajat edessä.
Mulla raskausviikko 6+6 nyt menossa ja reilun viikon olen saanut kärvistellä jonkin asteiseen raskauspahoinvoinnin kanssa. En oksentele, mutta on tää kyllä ollu melko häiritsevää ja ympäri vuorokautista. Eilen mun työkaveri ehdotti että ostaisin akupunktiorannekkeet tätä huonovointisuutta helpottamaan. Ideasta innostuneena aina huonon olon piikin tullessa painoin ranteesta sormella jonkun aikaa. Ja ihan alkoi nopeasti tuntumaan siltä että huonovointisuus katosi tai ainakin muuttui lähes huomaamattomaksi. Tänään kävin sitten apteekista sellaiset rannekkeet ostamassa (19€/pari) ja ihan tuntuu että niistä olis suurempaakin apua .
Agrafiina, onko sun pahoinvointi yhtään laantunut?
Mulla olis ens viikon maanantaina varhaisultra
. Ihanaa, mutta samalla tosi jännittävää.
Mulla raskausviikko 6+6 nyt menossa ja reilun viikon olen saanut kärvistellä jonkin asteiseen raskauspahoinvoinnin kanssa. En oksentele, mutta on tää kyllä ollu melko häiritsevää ja ympäri vuorokautista. Eilen mun työkaveri ehdotti että ostaisin akupunktiorannekkeet tätä huonovointisuutta helpottamaan. Ideasta innostuneena aina huonon olon piikin tullessa painoin ranteesta sormella jonkun aikaa. Ja ihan alkoi nopeasti tuntumaan siltä että huonovointisuus katosi tai ainakin muuttui lähes huomaamattomaksi. Tänään kävin sitten apteekista sellaiset rannekkeet ostamassa (19€/pari) ja ihan tuntuu että niistä olis suurempaakin apua .
Agrafiina, onko sun pahoinvointi yhtään laantunut?
Mulla olis ens viikon maanantaina varhaisultra
. Ihanaa, mutta samalla tosi jännittävää.Isosti ONNEA kaikille raskautuneille =)
Vielä yhdeksän kuukautta sitten olin aktiivinen osallistuja tässä keskustelussa. Lukemassa käyn yhä muiden kuulumisia silloin tällöin.
Viikko sitten maanantaina minulle syntyi neljäs lapseni, Väestöliitossa inseminaatiolla alkunsa saanut tyttö, iltatähteni. Tyttöä katoessa ei voi olla herkistymättä, että vielä sain tämänkin vauvan. Hoitojen aikana sitä ehti heittää toivon useaan kertaan, onneksi kuitenkin jaksoin jatkaa. Tyttö sai alkunsa neljännestä inseminaatiosta. Ennen klinikalle lähtöä yritin muumimukitekniikalla lahjoittajan kanssa samoin neljä kertaa. Yhteensä aloittamisesta raskautumiseen kesti hieman vajaa kaksi vuotta.
Tarkoitukseni ei ole kehuskella onnistumisella, vaan tuoda toivoa Lapsettomuudenkin kokeneena (esikoista teimme silloisen mieheni kanssa 4 vuotta luomusti ja sitten hoidoilla) tiedän miltä tuntuu kun itsellä ei raskaus onnistu, ja joka toinen vastaantulija tuntuu olevan vatsa pyöreänä. Lähes kaikilla kuitenkin jossain vaiheessa tärppää, joillain se vain vie kauemmin kuin toisilla.
Vielä yhdeksän kuukautta sitten olin aktiivinen osallistuja tässä keskustelussa. Lukemassa käyn yhä muiden kuulumisia silloin tällöin.
Viikko sitten maanantaina minulle syntyi neljäs lapseni, Väestöliitossa inseminaatiolla alkunsa saanut tyttö, iltatähteni. Tyttöä katoessa ei voi olla herkistymättä, että vielä sain tämänkin vauvan. Hoitojen aikana sitä ehti heittää toivon useaan kertaan, onneksi kuitenkin jaksoin jatkaa. Tyttö sai alkunsa neljännestä inseminaatiosta. Ennen klinikalle lähtöä yritin muumimukitekniikalla lahjoittajan kanssa samoin neljä kertaa. Yhteensä aloittamisesta raskautumiseen kesti hieman vajaa kaksi vuotta.
Tarkoitukseni ei ole kehuskella onnistumisella, vaan tuoda toivoa
Lapsettomuudenkin kokeneena (esikoista teimme silloisen mieheni kanssa 4 vuotta luomusti ja sitten hoidoilla) tiedän miltä tuntuu kun itsellä ei raskaus onnistu, ja joka toinen vastaantulija tuntuu olevan vatsa pyöreänä. Lähes kaikilla kuitenkin jossain vaiheessa tärppää, joillain se vain vie kauemmin kuin toisilla.Hejsan vaan kaikille ja onnea Kalinalle!
Maanantaina oli varhaisultra ja kyllähän siellä kauniisti mini sydän sykki. Niin liikuttava ja ihana hetki. Kävin noin viikk sitten akupunktiossa tuon raskauspahoinvoinnin takia. No, minulta se ei huonovointisuutta kokonaan vienyt, mutta koen että sen muoto muuttui paljon siedettävämmäksi. Ensi viikolla on vuorossa eka neuvola käynti .
Kaikkea hyvää kaikille meille
Maanantaina oli varhaisultra ja kyllähän siellä kauniisti mini sydän sykki. Niin liikuttava ja ihana hetki
. Kävin noin viikk sitten akupunktiossa tuon raskauspahoinvoinnin takia. No, minulta se ei huonovointisuutta kokonaan vienyt, mutta koen että sen muoto muuttui paljon siedettävämmäksi. Ensi viikolla on vuorossa eka neuvola käynti .Kaikkea hyvää kaikille meille
Huh... ovulaation ultra takana. Pääsen ehkä harjoittelemaan itseni pistämistä. Tänään on kp10 ja lääkäri oli sitä mieltä että voi jo nyt olla ovulaatio. Heti kotiin päästyäni tein käskystä testin joka oli nega. Jos ei luonnollisesti tule ovulaatoita niin perjantai aamuna pistän irroituspiikin ja iltapäivästä on inssi. Toisaaltaan ihan hyvä että ei mene tämä kierto hukkaan, mutta... Tää lääkäri on yleensä arvioinut mun ovulaatiot aikaisemmiksi. Säikähdin hiukan että onpa agressiivinen lähestyminen, mutta toisaalta olen hyvilläni koska uhka on että ovulaatio on lauantaina jolloin tämä kierto ois menetetty. Ja toiseksi eihän sieltä voi irrota useampaa munasolua? Hyvä taas päästä hommiin.
Onnea Kalinalle pikkuisesta!
Onnea kaikille plussanneille! Toivottavasti pääsen kohta samaan seuraan.
Onnea Kalinalle pikkuisesta!
Onnea kaikille plussanneille! Toivottavasti pääsen kohta samaan seuraan.
Huh! Hymynaama bongattu. Ei tarvinnu harjoitella sitä itsensä pistämistä. Suhtaudun varauksella neuloihin. Varsinkin kun olen itse pistettävänä. Mielummin saa joku muu hoitaa sen pistämisen...
Juu tuo veriryhmän juttu kannattaa hoitaa kunnolla. Sanon nyt kokemuksen syvällä rinta äänellä että eihän sitä koskaan tiedä tuossa vaiheessa.
Mutta nyt yritetään pysyä nahoissa seuraavat 2 viikkoa. Piinailu alkakoon!
Juu tuo veriryhmän juttu kannattaa hoitaa kunnolla. Sanon nyt kokemuksen syvällä rinta äänellä että eihän sitä koskaan tiedä tuossa vaiheessa.
Mutta nyt yritetään pysyä nahoissa seuraavat 2 viikkoa. Piinailu alkakoon!
Olen täällä ihan uusi, joten kaikki termit ovat minulle melko tuntemattomia. Olen nyt 30-vuotias, vuonna 2004 kraniofaryngeooman sairastanut (saatu siis leikkauksella pois) ja hormonikorvaushoidossa aivolisäkkeen toimimattomuuden osalta. Käytössä mm. naishormoni Femoston.
Ajatus lapsen saannista ollut enemmän tai vähemmän mielessä aiemminkin, mutta nyt vasta oo en ruvennut ottamaan asioista enemmän selvää.
Seurustelusuhteita ei ole ollut tuon sairastumiseni jälkeen. Syynä lienee itsetuntoni joka oli pitkään nolla. Ja jotenkin en vaan "kaipaa ketään, pärjään ihan hyvin yksinkin".
Olisi mukava tietää vähän käytännön vinkkejä: miten lähteä liikkeelle, paljonko varattava rahaa, miten vaikeaa tulla raskaaksi huomioden sairauteni tms.
Ajatus lapsen saannista ollut enemmän tai vähemmän mielessä aiemminkin, mutta nyt vasta oo en ruvennut ottamaan asioista enemmän selvää.
Seurustelusuhteita ei ole ollut tuon sairastumiseni jälkeen. Syynä lienee itsetuntoni joka oli pitkään nolla. Ja jotenkin en vaan "kaipaa ketään, pärjään ihan hyvin yksinkin".
Olisi mukava tietää vähän käytännön vinkkejä: miten lähteä liikkeelle, paljonko varattava rahaa, miten vaikeaa tulla raskaaksi huomioden sairauteni tms.
Tein eilen positiivisen ovulaatiotestin, eli tää kierto jää välistä. Harmittaa niin paljon, olin ihan varma että ovis tulee vasta su tai ma niinku yleensä on tullut vasta kierron päivänä 13, nyt tuli 11. Pe ultrattii ja lri sano et follikkeli on jo aika iso mut en silti aatellu, että jo la ovuloisin. Harmittaa senki vuoks että on mahdollista, että seuraavanki kierron ovis saattaa juuri osua lauantaille. Täytyy varmaan kysellä sitten, olisiko sitä irrotuspiikkiä mahdollista käyttää jos epäily et ovuloin la.
Cinya eiköhän se onnistu se irroitus piikki. Mä en kyselly sen perään ja sain automaattisesti reseptin kun uhkaavasti näytti että tää kierto menetetään. Jännää miten on eroja lääkäreiden ja klinikoiden välillä....
Tervetuloa potkupuku! Rohkeasti vaan varaamaan ensikäyntiä klinikalle. Mukaan tietty epikriisit sun muut paprut mitä on sairaus historiaa. Ensikäynti ei ole vielä sitova. Siellä voi lääkärin kanssa keskustella mahdollisuuksista ja hoito muodoista jne... Mulla ekaa tehdessä meni noin 3500 euroa ja mulle tehtiin kevyemmästä päästä hoitoja eli inseminaatio (inssi). Siinä lääkäri ruiskuttaa luovutetun sperman kohtuun ja sitten rukoillaan että luonto hoitaa loput. IVF on koeputkihedelmöitys. Kun puhutaan sperma annoksesta niin puhutaan hännästä. Mitä rankempia hoitoja tehdään sitä kalliimpia ovat. Tuolla aikaisemmin varmaan köytyy multa kirjoitus jossa tarkemmin erittelen mitä meni ja mihin. Laita viestiä jos on joku asia joka mietityttää.
Tervetuloa potkupuku! Rohkeasti vaan varaamaan ensikäyntiä klinikalle. Mukaan tietty epikriisit sun muut paprut mitä on sairaus historiaa. Ensikäynti ei ole vielä sitova. Siellä voi lääkärin kanssa keskustella mahdollisuuksista ja hoito muodoista jne... Mulla ekaa tehdessä meni noin 3500 euroa ja mulle tehtiin kevyemmästä päästä hoitoja eli inseminaatio (inssi). Siinä lääkäri ruiskuttaa luovutetun sperman kohtuun ja sitten rukoillaan että luonto hoitaa loput. IVF on koeputkihedelmöitys. Kun puhutaan sperma annoksesta niin puhutaan hännästä. Mitä rankempia hoitoja tehdään sitä kalliimpia ovat. Tuolla aikaisemmin varmaan köytyy multa kirjoitus jossa tarkemmin erittelen mitä meni ja mihin. Laita viestiä jos on joku asia joka mietityttää.
Viimeksi muokattu:
Olen seurannut tätä keskustelua, vaikken itse ole vähään aikaan osallitunutkaan. Pettymykset toisensa jälkeen ovat masentaneet. Kaksi viikkoa sitten tehtiin 5. inssi. Ja nyt! Oon raskaana! Toivottavasti pysyy matkassa. Mulla ei siis mitään fyysistä ongelmaa tulla raskaaksi ole eli voi tosiaan ottaa useemman yrityksen ennen kuin onnistuu. Eli älkää masentuko vaikka ei heti onnistuisi. Itse menetin toivoni kokonaan.
Oih! Onnea wishing! Toivottavasti pysyy mukana.
Itse kärvistelen vielä. Viikko vielä niin pääsen testaamaan. Toivottavasti tärppää koska mulla ei ole enään häntiä pakkasessa. Tammikuussa aloitan työt ja TODELLAKIN toivon että pullat ois uunissa. Sitten ei onnistu klinikalla juokseminen näin helposti kuin nyt.
Jaksaa jaksaa ja malttaa malttaa....
Itse kärvistelen vielä. Viikko vielä niin pääsen testaamaan. Toivottavasti tärppää koska mulla ei ole enään häntiä pakkasessa. Tammikuussa aloitan työt ja TODELLAKIN toivon että pullat ois uunissa. Sitten ei onnistu klinikalla juokseminen näin helposti kuin nyt.
Jaksaa jaksaa ja malttaa malttaa....
Onnea Wishing! Minullakin tärppäsi viidennellä yrityksellä, mutta omasta mielestäni minulla oli melko hyvä tuuri kun se onnistui noin nopeasti.
Ensimmäisen nega-pettymyksen jälkeen laskin binomiaalijakaumalla tilastolliset todennäköisyydet sille, kuinka monella yrittäjällä tärppää niin-ja-niin-monen yrityksen aikana, eli:
Jos yhden inseminaation onnistumistodennäköisyys on 10-15%, ja todennäköisyys on riippumaton, niin tilastollisesti yrittäjistä onnistuu:
yhdellä yrityksellä: 10%-15% yrittäjistä
kahden yrityksen aikana: 19%-28% yrittäjistä
kolmen yrityksen aikana: 27%-39% yrittäjistä
neljän yrityksen aikana: 34%-48% yrittäjistä
viiden yrityksen aikana: 41%-56% yrittäjistä
kuuden yrityksen aikana: 47%-62% yrittäjistä
seitsemän yrityksen aikana: 52%-68% yrittäjistä
kahdeksan yrityksen aikana: 57%-73% yrittäjistä
jne.
Tämän perusteella päättelin, että jos ei kuuden yrityksen aikana tärppää, niin vasta silloin voin sanoa, että minulla on keskimääräistä huonompi tuuri (koska yli puolella yrittäjistä ei tärppää ensimmäisen 5 yrityksen aikana). Olin todella ällistynyt, kun jo viides yritys tärppäsi, koska olin jo suunnitellut tulevaisuuden sen mukaan, että hoitoja on tulossa ainakin yhteensä se seitsemän kertaa. Ja tiedänpä yhden yrittäjän, jolla inseminaatioita tehtiin 9 kertaa ennen kuin tärppäsi. Ja kun tämän tilaston näki, eivät ne alkupään negat harmittaneet juuri lainkaan, koska oli osannut asettaa odotukset realistisiksi.
Toivottavasti tämä tilasto auttaa masennusta vastaan myös muiden kohdalla!
Ensimmäisen nega-pettymyksen jälkeen laskin binomiaalijakaumalla tilastolliset todennäköisyydet sille, kuinka monella yrittäjällä tärppää niin-ja-niin-monen yrityksen aikana, eli:
Jos yhden inseminaation onnistumistodennäköisyys on 10-15%, ja todennäköisyys on riippumaton, niin tilastollisesti yrittäjistä onnistuu:
yhdellä yrityksellä: 10%-15% yrittäjistä
kahden yrityksen aikana: 19%-28% yrittäjistä
kolmen yrityksen aikana: 27%-39% yrittäjistä
neljän yrityksen aikana: 34%-48% yrittäjistä
viiden yrityksen aikana: 41%-56% yrittäjistä
kuuden yrityksen aikana: 47%-62% yrittäjistä
seitsemän yrityksen aikana: 52%-68% yrittäjistä
kahdeksan yrityksen aikana: 57%-73% yrittäjistä
jne.
Tämän perusteella päättelin, että jos ei kuuden yrityksen aikana tärppää, niin vasta silloin voin sanoa, että minulla on keskimääräistä huonompi tuuri (koska yli puolella yrittäjistä ei tärppää ensimmäisen 5 yrityksen aikana). Olin todella ällistynyt, kun jo viides yritys tärppäsi, koska olin jo suunnitellut tulevaisuuden sen mukaan, että hoitoja on tulossa ainakin yhteensä se seitsemän kertaa. Ja tiedänpä yhden yrittäjän, jolla inseminaatioita tehtiin 9 kertaa ennen kuin tärppäsi. Ja kun tämän tilaston näki, eivät ne alkupään negat harmittaneet juuri lainkaan, koska oli osannut asettaa odotukset realistisiksi.
Toivottavasti tämä tilasto auttaa masennusta vastaan myös muiden kohdalla!