Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Vitamiineistä löytyy ohjeita THL:n sivulta: https://www.thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/ravitsemus/suomalaisten-ravitsemus-ja-ruokailu/raskausaika/ravintoainevalmisteiden-kaytto-raskausaikana

Itse syön monivitamiineja jotka on tarkoitettu raskaana oleville, ja monivitamiinin lisäksi kalsiumia (sitä ei jostain syystä ole monivitamiinissa mukana), koska en käytä maitotuotteita riittävästi.

Foolihappo on tosiaan tärkeä, ja saan sitä jo tuosta monivitamiinista -- sanovat, että foolihappoa pitäisi alkaa syömään jo ainakin 3 kuukautta ennen raskautta, koska punasolut elävät sen 3kk.

 

Kiitos tiedosta Susanna38. Täytyypä huomenna marssia apteekkiin "raskausvitamiineja" ostamaan .

 

Jooh, mut oon nyt hyvillä mielin, koska mulle vähän niinkun luvattiin että asiat etenee ja päästään heti "tositoimiin" koska kaikki tutkimukset jo tehty keväällä Pitääkin ottaa toi foolihappo käyttöön ja alkaa tarkkailla kiertoa ja tikuttaa ovista. En oo halunnu kevään jälkeen tarkkailla kun odotus niin pitkä mutta nyt jo voi alkaa kun lokakuuhun enään 3kk Sain juuri kuulla että ystäväni on raskaana, kuume nousee nousemistaan. Jotenkin kuitenkin ihana viettää kesää, kun voi haaveilla siitä, että melko suurella todennäköisyydellä raskauteni on jo tosi pitkällä vuoden päästä tähän aikaan.

 

No en halua latistaa tai mitään mutta meneehän siinä monella useitakin kuukausia/inssejä ennenkun tulee tulosta, vaikkei mitään ns. vikaakaan ois tiedossa, ja siihenkin kannattaa kenties henkisesti varautua.
Sen mitä ite on tässä kaikkien vuosien ja tuloksettomien hoitojen, kkm (ei kannata nuolasta sittenkään vaikka testi ois plussaa) jne. jälkeen tajunnu ihan perinpohjin ettei nää hoidotkaan oo todellakaan mikään takuuvarma tie onneen...luovuttamisajatukset koko hommasta on varsinkin tänä vuonna ollu yhä enemmän mielessä kun koskaan.

 

Kyllä mä tiedän että voi mennä, mutta yhtä hyvin voi myös onnistua nopeesti! Uskon myös että oma luottamus onnistumiseen edistää asiaa enemmän kun murehtiminen. Jos tulee mutkia matkaan, niin sitten on muutettava suunnitelmia. Mutta luotan vahvaan tunteeseen, että unelmat toteutuvat vielä.

 

Kyllä mä tiedän että voi mennä, mutta yhtä hyvin voi myös onnistua nopeesti! Uskon myös että oma luottamus onnistumiseen edistää asiaa enemmän kun murehtiminen. Jos tulee mutkia matkaan, niin sitten on muutettava suunnitelmia. Mutta luotan vahvaan tunteeseen, että unelmat toteutuvat vielä.

Mulla on vähän sama ajatus Cinia sun kanssa ton onnistumisen suhteen eli niin kauan kaikki on mahdollista kunnes toisin todistetaan . On se kyllä jännää, miten ajatukset on (ainakin itsellä) niin kiinni tossa vauvan saamisessa öin ja päivin. Ensikäyntiin aikaa neljä päivää, ja niin paljon jänskättää että ei meinaa housuissaan pysyä. Suuria asioita tapahtumassa, niin ei kai se ole ihme että jännitystä ilmassa ja tunteet sinkoilee sinne ja tänne.

 

Ensikäynti on nyt takana päin ja hyvinhän se meni vaikka jännitys oli äärimmäisen suuri. Elokuun alussa olis vuorossa käynti psykologilla, aukiolotutkimus ja ensimmäinen inssi . Olihan se aikamoista kun lääkäri kertoi hoitosuunnitelman ja seuraavaan hengenvetoon sanoi, että:" sä voisit nyt samoin tein käydä valitsemassa siittiöiden luovuttajan. HURJAA, mutta kylläkin ihanaa. Asiat menee niin vauhdilla eteenpäin, että on syytä pitää hatusta kiinni .

 

Moi, uusi haikailija täällä hei takana on 33 ikävuotta, kolmisen vuotta sinkkuilua ja sitä ennen 10 vuoden parisuhde jossa miehen kehnojen simppojen takia ivf hoitoja. Nyt alan harkita vakavasti itsekseni hoitoon menoa, kun ei miestä tunnu löytyvän eikä tässä nyt nuorenemaankaan enää ala. Miussa ei ollut edellisten hoitojen aikaan mitään vikaa, joten suhteellisen optimistisena hankkeeseen ryhdyn. Tällä hetkellä valitettavasti akuutti valuuttavaje, koska ostin asunnon, mutta jospa sitä tästä alkuhässäkästä selviämisen jälkeen sais pienestä palkastaan kerryteltyä rahaa kylppärirempan lisäksi vauvahaaveisiin tsemppiä kaikille muillekin teille!

 

Nyt on sitten elokuu, mitä kovasti olen odottanut kesäkuun ensikäynnistä lähtien. Maanantaina oli psykologin luona käynti, mikä meni varsin hyvin ja oli oikein kiva juttelu hetki. Psykologi lupasi kirjoittaa puoltavan lausunnon lääkärille . Ja jos oikein olen laskeskellut, niin 21.8 päivän tietämillä olisi "The Day" eli ensimmäinen inseminaatio . Aivan huikeat fiilikset täällä! Valtavasti onnea yritykseen meille kaikille

 

Hei itselliset naiset. Kiva nähdä, että edelleen meitä on ja "uusiakin". Itse kävin klinikalla viime viikolla toista lasta saadakseni. Käynti oli melkoisen lämminhenkinen. Liekö sillä merkitystä, että tapaamiskierroksen "päätähti" oli iloisena ja kujertelevana mukana.

Nyt pitäisi lopettaa imetys ja aloittaa yritys. Itse pääsin nyt heti ivf:n, koska sanoimme molemmat lääkärin kanssa, että samalla mennään millä aiempikin saatu. Kun näin reippaalla aikataululla liikkeellä, sain reseptit saman tien kouraan. Ei mitään labroja yms. kun niin lyhyt aika niistä. Hyvä, sillä nekin maksavat.

Melkoisen jännittävää miettiä, miten arki kahden kanssa sujuisi, menisikö kaikki hyvin vai tulisiko esim. synnytyksessä ongelmia, mitä jos esikoisesta tulisikin orpo, miten jaksaisin, miten lapsi suhtautuisi toiseen... Onneksi vielä hieman ehtii vatvoa, vaikka varma olenkin asiasta.

Onnea matkaanne Agrafiina &Marketta.

 

Ihan mahtavaa Wannawalli, että toinen lapsi lähtee yritykseen . Itse kävin tänään aukiolotutkimuksessa ja kaikki näytti hyvältä. Yksi munasolu oli sen kokoinen että jos se jatkaa samaa tahtia kasvamistaan, niin inssi osuu (niin kuin aijemmin olen maininnutkin) tämän viikon torstaille tai perjantaille. Pieni pelko on kuitenkin, että se sattuu lauantaille, jolloin tämä peli on menetetty tämän kuukauden osalta. Toivotaan että nämä yleensä niin tarkat kierrot eivät tälläkään kertaa petä. Peukut pystyyn siis .

Kyselit Agrafiina, että onko kukaan uskaltautunut ostamaan mitään vauvajuttuja... Itse elän ajatuksissani koko vauva asiaa todella etuaikaisesti. Esim. vauvan sängyn paikka, ristiäiset yms. on mietitty moneen kertaan. En ole kuitenkaan uskaltanut mitään ostella, vaan "pelaan" varman päälle ja ostelen sitten kun raskaus on jo pitkällä. Kyllä toisaalta teki mieli hakea mm. pinnasänky kaverilta, kun hän sitä ilmaiseksi facessa tarjosi. No täytyy malttaa odotella siihen saakka kun raskaustesti edes näyttää plussaa.

 

Minä kuuluin kenguuruuhun vuosia sitten hetken ajan, mutta siitä jäi niin paha maku suuhun, etten ole sinne uudestaan mennyt.

Sisäänpääsy tuntui kyttäykseltä, ja vaatimukset paranoidisen tiukilta. Taivuin kuitenkin vaatimuksiin, ja kun hetken olin mukana ollut, kävi ilmi, että tuossa salaseurassa olikin kaiken aikaa ollut toinen, vielä suljetumpi salaseura, jonne kutsuttiin vain harvat ja valitut, eikä muille edes kerrottu tämän sisemmän salaseuran olemassaolosta.

Tämän kaiken johdosta totesin, etten halua leikkiä tällaista 10-12-vuotiaille tytöille tyypillista salaseuraleikkiä ja lähdin pois. Toivottavasti ovat nyttemmin kasvaneet aikuisiksi, ihan niiden saatujen lastenkin vuoksi, mutta muille varoituksena, että kenguruun meno on ainakin aiemmin ollut enemmän tai vähemmän sekopäistä.

Yleensä omiin fiiliksiin kannattaa luottaa; jos meno vaikuttaa heti alkuun omituiselta, se todennäköisesti on juuri sitä.

 

Harmillista Susanna jos sulla on ollut huono kokemus KenguRuusta!

Nykyiset palstan säännöt on luotu uusiksi reilu vuosi sitten kaikkien jäsenten keskuudessa, äänestyksillä. Avoimuutta haluttiin juuri sen takia, koska siellä puhutaan yksityisistäkin asioista. On kivempi kun kaikki on samalla lähtöviivalla (etunimi tiedetään) ettei tule sellaista oloa että toinen kertoo enemmän kuin joku muu.

Sisäänpääsyssäkin on tiukat vaatimukset sen takia, kun emme halua palstalle ns "uteliaita", sellaisia joilla ei ole mitään tekemistä itsellisyyden kanssa. Ja tässäkin kohtaa kaikille sisäänpyrkijöille on samat vaatimukset.

Palstalla sitten jokainen päättää kuinka paljon itsestään/hoidoistaan/lapsistaan kertoo, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Minusta palstalla on mukava fiilis, kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat ja kaikki tasavertaisia. Vertaistukea löytyy jokaiseen tilanteeseen, kun oikeastaan aina on joku samassa tilanteessa tai ainakin joskus ollut Palstalaisten kanssa on sännöllisiä tapaamisia ja nytkin kesällä oli kaksi leiriä, kiva tutustua myös livenä (jos haluaa)!

 

Kiva nähdä uusia mukana keskustelussa Onnea yritykseen kaikille!

Käyn täällä aina välillä kurkkimassa mitä porukalle kuuluu. Mulla on menossa rv 30+5, alkunsa tämä lokakuussa syntyvä tyttö sai neljännessä inseminaatiossa.

Wannawalli Ihan varmasti mietityttää arki kahden lapsen kanssa, onhan se iso muutos. Kolmen lapsen yksinhuoltajana voin sanoa, että hyvin se varmasti sujuu. Jos mitään sairasteluja tms. isompia ongelmia ei tule, niin loppujen lopuksihan kyse on vain omasta asenteesta. Sulla on se "etu", että olet tuohon yksin lasten kanssa oloon valmistautunut alusta asti.
Tietysti aina voi sattua vaikka mitä, mutta ei niistä kannata suuremmin etukäteen murehtia. Sen verran olen itse asioita hoitanut, että mulla on tehtynä huoltotestamentti, jossa toivon, että äitini saisi kaikkien lasteni huoltajuuden, jos kuolen tai vammaudun niin etten voi itsestäni ja lapsistani huolehtia.

 

Mamma/84, hyvä juttu, jos homma on siellä edes vähän järkiintynyt.

Tuosta yksin lapsista huolehtimisesta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän se minua huolestuttaa. Syynä on se, että olen nähnyt, kun ystäväni menevät naimisiin, saavat lapsia, ja yhtäkkiä se aiemmin fiksu mies vain toteaa, että vaimo hoitakoon lapset, mies ei töiden jälkeen jaksa muuta kuin juosta harrastuksissa tai ulkona kavereiden kanssa. Ja sitten vaimo hoitaa lapset yksin, tai eroaa, ja hoitaa sittenkin lapset yksin. Tämä kaava näkyy olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että on kaikille helpompaa, kun lapset tekee heti alkuun yksin. Ei tule shokkia yksinjäämisestä kun lapset ovat pieniä, ei tule riitaisaa eroa, ei tule tappelua kuka saa lapset, ei tule kinaa lasten siirtymisestä isän ja äidin kodin välillä, ei rajoituksia missä pitää asua, ei tappelua mihin kouluun lapset menevät, jne.

Tämähän ei toki nykyilmapiirissä ole poliittisesti korrekti mielipide, joten sitä ei missään kohtaa saa julkisesti ääneen sanoa. -- Tosin järjestelmällisesti kaikki ystäväni, joilla on lapsia, ovat olleet täysin samaa mieltä asiasta - nekin, jotka ovat edelleen naimisissa lastensa isän kanssa.

 

Heissan! Taidanpa ilmottautua mukaan. Hirveä vauvakuume päällä. Ensikäyntiä en ole varannut. Pohdituttaa nuo aikataulut. Mutta kyllä minä haluan sisaruksen tuolle pikkuiselleni. Muutamat on kysynyt minulta, että onko se järkevää. Olen vastannut, että jos olisin sitä pohtinut en olisi tähän hommaan ryhtynyt.

 

Samaa mieltä Susanna38:n kanssa. Paljon helpompaa on kun lapset on jo alunperin tehnyt yksin. Eron jälkeen jo tottuminen siihen, että oletkin yhtäkkiä yksinhuoltaja voi olla rankka prosessi.
Mun kaikki kolme lasta ovat syntyneet parisuhteissa (kahdessa eri), joten kokemusta siitäkin on. Kuten myös siitä, että isä ei osallistu lasten hoitoon. Sehän se enemmän rassaa kun odottaa toiselta apua jota ei saa, kuin jos omasta halustaan hoitaa kaiken yksin.
Kyllä kaiken kaikkiaan elämä on ollut yksinhuoltajan helpompaa kuin parisuhteissa. Siksi olenkin päätynyt tähän ratkaisuun; tehdä neljännen yksin.

 

Ensikäynti vaihtu suoraan suunnittelu käynniksi! Hui! Se on nyt menoa . Tähän kiertoon ei keretä koska kuukautiset oli viime viikolla. No seuraavaan toivottavasti. Se riippuu saadaanko häntiä siksi. Olen hieman ronkeli ja haluan saman luovuttajan tavaraa. Aivan ihana tulos tuli ensimmäisellä kierroksella

 

Mulla oli tänään ensimmäinen inseminaatio . Jotenkin hyvällä tavalla outo olo/tunne kun kaikki on mennyt niin vauhdilla eteenpäin. Nyt ei muuta kuin peukut pystyyn ja kahden viikon päästä nähdään,miten kävi .

 

Onnea teille piinailuun! Inseminaation tärppäysprosentti on matala, mutta kyllä se jollain tärppää jo ensimmäisellä kerrallakin. Minulla tärppäsi viidennellä kerralla, ja arvelen sen johtuneen siitä, että tuolloin siirryttiin tehokkaampiin lääkkeisiin, ja kroppani reagoi niihin paremmin.

 

Kiitos Susanna38 ... Aikamoista kidutusta taitaa kyllä olla nää kaks viikkoa, kun nyt on vasta muutama päivä mennyt ja mieli malttamaton. Kai sitä vaan pitää lähteä jokaiseen yrityskertaan sillä periaatteella, että nyt se onnistuu.

Olen tässä aijemminkin pohtinut, että onko jo ensimmäisen inssin jälkeen (siis jos se epäonnistuu) mahdollista siirtyä ivf hoitoihin? Tiedän että niissä on tietyt riskit olemassa, mutta jotenkin kuulostaa hurjalta että neljä tai jopa sitäkin useampi kerta pitää ensin normi inssillä mennä ja vasta sitten saatetaan miettiä muita vaihtoehtoja. Tuhateuroset siinä vaan vilisee silmien ohi ja aikamoista touhuavan tuo on psyykkeenkin kannalta ajateltuna, kun aina on suuret odotukset ja sitten asiat eivät menekään suunnitelmien mukaan. Miten sinä Susanna38 selvisit vaikka negatiivisia tuloksia tuli peräjälkeen?

 

Vaikka inssin onnistumis prosentit on matalat tärppäsi mulla toisella kiekalla ja täysin luomusti eli luonnolliseen kiertoon. Vaikka mulla on endo, kilpirauhasen vajaatoiminta ja endon vuoksi poistettu toinen munasarja. Saas nähdä miten tällä kertaa mennään. Toivottavasti ei kovin montaa kierrosta tarvii. Yh:n budjetti on rajallinen.

 

Niinpä... Aika paljonhan koko homma on tuurista ja oikeasta ajoituksesta kiinni.

Te jotka olette vauvan jo saaneet tai parhaillaan sitä odotatte, niin oliko teillä mitään fyysisiä tuntemuksia näiden "piina viikojen" aikana? Esim. itselläni tuntuu alavatsassa pientä nipistelyä ja jonkun sorttisia kuukautiskipuihin verrattavia (tosin äärimmäisen vaimeita) tuntemuksia. Toki välillä mietin, että onko nää mun tuntemukset vaan toive ajattelu mukanaan tuomia, vai ihan oikeita .

 

Ensimmäinen nega oli iso pettymys, mutta sitten laskin binomijakauman avulla todennäköisyyksiä. Kun onnistumisprosentti on 15%, 39%:lla yrittäjistä tulee tärppi ensimmäisellä kolmella yrityksellä, 55%:lla yrittäjistä tulee tärppi ensimmäisellä viidellä yrityksellä, ja 72%:lla tärppää kahdeksalla yrityksellä, ja näissä kaikissa on vain kyse tuurista. Minulla ei koskaan ole hyvä tuuri, joten arvelin, että on ihan turha odottaa plussaa viiden ensimmäisen yrityksen aikana, joten suunnittelin elämäni niin, että odottelin plussaa vasta 7-8. kerralla.

IVF maksaa saman verran kuin 5 inseminaatiota, ja IVF:ssä toimenpiteet ovat huomattavasti ikävämmät kuin inseminaatioissa, joten en ollut edes varma, haluanko ryhtyä IVF:ään ellei ole ihan pakko. Tuossa viimeisessä inseminaatiossa piikitettiin jo samaa lääkettä kuin IVF:ssä (tosin vähemmän), joten kyllä pikku hiljaa edettiin sitä kohti.

 

Täällähän on tullut paljon viestejä. Tsemppiä kaikille! Ihanaa pian syyskuu, mulla on oma lääkäri syyskuun lopussa, jolta tarviin vielä lausunnon mutta heti sen jälleen aikaa klinikalle ja toivon mukaan eka inssi loka-marraskuussa! Aattelin keväällä että tää syksy ei tuu koskaan mut tuli kuitenkin. Epävarma olo, että tuleeko joku mutka vielä matkaan mutta toiveikas olo kuitenki että tällä kertaa mulle tehään oikeesti inssi.