Hello. Treffit pitää JS 
. Täällä hyvin alussa, mutta hyvin raskaana. Iloista pääsiäistä kaikille.
. Täällä hyvin alussa, mutta hyvin raskaana. Iloista pääsiäistä kaikille.Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?
- Viestiketjun aloittaja Rapulainen
- Ensimmäinen viesti
Onneksi olkoon Wannawalli! Ja tervetuloa HilleviHiiri! :flower:
Mun eka inssi ei onnistunut, mitä vähän ennakoinkin. Mut uusin voimin seuraavaan ~ Se vähän helpottaa, että odotusta on "vaan" kaksi viikkoa. Tosin jos laskuni pitävät täysin paikkaansa, niin hymynaamat osuvat viikonloppuun ja seuraava inssi lykkääntyy kuukaudella. Argh. Hitusen toivon, että olisi kuitenkin pe-la tai su-ma hymynaamat. Mutta ei se kuukausikaan loppujen lopuksi ikuisuus ole, kun kesä koko ajan lähestyy. Pidän ajatukseni kiireisinä töiden, käsitöiden ja puutarhan kanssa. Tai yritän ainakin. xD
Mun eka inssi ei onnistunut, mitä vähän ennakoinkin. Mut uusin voimin seuraavaan ~ Se vähän helpottaa, että odotusta on "vaan" kaksi viikkoa. Tosin jos laskuni pitävät täysin paikkaansa, niin hymynaamat osuvat viikonloppuun ja seuraava inssi lykkääntyy kuukaudella. Argh. Hitusen toivon, että olisi kuitenkin pe-la tai su-ma hymynaamat.
Mutta ei se kuukausikaan loppujen lopuksi ikuisuus ole, kun kesä koko ajan lähestyy. Pidän ajatukseni kiireisinä töiden, käsitöiden ja puutarhan kanssa. Tai yritän ainakin. xDVoi miten ihanaa johsar. Paljon onnea!!!:heart:
Täällä sitä syödään kilpparilääkettä joka nostettiin puolikkaasta tabletista yhteen, mutta varovaisesti seurataan myös vointia...nimittäin oireita on et annostus ois liian suuri...energiaa on kuin pienessä kylässä ja oireita ei ole lainkaan... No nyt onneksi TsH.n lisäksi tsekataan myös toinen arvo,joka toisen lääkärin mielestä ois pitänyt katsoa ehkä jo heti...
Aurinkoista viikkoa kaikille!!!:heart:
Täällä sitä syödään kilpparilääkettä joka nostettiin puolikkaasta tabletista yhteen, mutta varovaisesti seurataan myös vointia...nimittäin oireita on et annostus ois liian suuri...energiaa on kuin pienessä kylässä ja oireita ei ole lainkaan... No nyt onneksi TsH.n lisäksi tsekataan myös toinen arvo,joka toisen lääkärin mielestä ois pitänyt katsoa ehkä jo heti...
Aurinkoista viikkoa kaikille!!!:heart:
Viimeksi muokattu:
Sisko36: Kuullostele vointia viikko pari josko tasaantuu olo. Oisko se T4V joka sinulta katsotaan. Minulta aina on katottu molemmat samaa aikaa. T4V on mulla yleensä hyvä ja TSH heitelee. Nostin lääkärin kannustamana nyt thyroxina 0,25mg:lla. Masuasukin kannalta pahempaa on vajaatoiminta kuin liikatoiminta. Raskauden myötä tarve nousee 0,25-0,5mg.
Hei kaikki,
Täällä mukaan keskustelemaan ilmoittautuu 36-vuotias (jo) kolmen lapsen äiti, joka nyt yrittää vielä sitä viimeistä yksin, elikkä itsellisenä naisena.
Olen ollut pian viisi vuotta yksinhuoltaja. Nuorimmaisista vastuu on oikeastaan yksin minun, koska heidän isänsä ei pysty vastuutaan ottamaan ja tapaa lapsia hyvin harvoin ja epäsäännöllisesti. Eli kokemusta on ennestään ksinhuoltajuudesta (ja hoidoistakin) että myös jonkin verran lasten elämästä ilman isääkin, vaikkakaan nuorimmaisten tilanne nyt ei ihan suoraan vertaannu lahjasoluilla aikaan saadun elämään.
Ensiksi yritin koti-insseillä netistä löytämäni lahjoittajan kanssa, viisi kertaa. Välimatkamme takia päätimme lopettaa "yhteistyön" ja minä jatkaa klinikalla. Netistä löytää sitten mukavan kattauksen kaikenlaisia pervoja.
Olen aloittanut hoidot Väestöliitossa ja nyt ollaan niin pitkällä, että kaikki alkututkimukset on tehty ja psykiatrilla käyty. Ja se EI sitten ole arvio, kuten netissä pelotellaan, vaan neuvontakäynti Seuraavana edessä ensimmäinen inseminaatio toukokuun kierrossa, siinä kuun puolen välin jälkeen. Jännittää
Olipa muuten mukava löytää tällainen ketju vertaistukea
Täällä mukaan keskustelemaan ilmoittautuu 36-vuotias (jo) kolmen lapsen äiti, joka nyt yrittää vielä sitä viimeistä yksin, elikkä itsellisenä naisena.
Olen ollut pian viisi vuotta yksinhuoltaja. Nuorimmaisista vastuu on oikeastaan yksin minun, koska heidän isänsä ei pysty vastuutaan ottamaan ja tapaa lapsia hyvin harvoin ja epäsäännöllisesti. Eli kokemusta on ennestään ksinhuoltajuudesta (ja hoidoistakin) että myös jonkin verran lasten elämästä ilman isääkin, vaikkakaan nuorimmaisten tilanne nyt ei ihan suoraan vertaannu lahjasoluilla aikaan saadun elämään.
Ensiksi yritin koti-insseillä netistä löytämäni lahjoittajan kanssa, viisi kertaa. Välimatkamme takia päätimme lopettaa "yhteistyön" ja minä jatkaa klinikalla. Netistä löytää sitten mukavan kattauksen kaikenlaisia pervoja.
Olen aloittanut hoidot Väestöliitossa ja nyt ollaan niin pitkällä, että kaikki alkututkimukset on tehty ja psykiatrilla käyty. Ja se EI sitten ole arvio, kuten netissä pelotellaan, vaan neuvontakäynti
Seuraavana edessä ensimmäinen inseminaatio toukokuun kierrossa, siinä kuun puolen välin jälkeen. Jännittää Olipa muuten mukava löytää tällainen ketju vertaistukea
Viimeksi muokattu:
Hei tännekin pitkästä aikaa,
onnea Wannawallille ja JohSarillekin ultranäkymistä!
Toivotaan Nippusipulille nappiajotusta inssiin!
Aavatar75esta ei oo kuulunu siirron jälkeen mitään..?
Tervetuloa uusille!
Tuolla toisessa ketjussa kirjottelinkin jo tarkemmin, mutta tänään siis haettu mukaan yks 2,5-pisteinen alkio, siis pp0.. oikein mitään hirveen suuria odotuksia ei tässä nyt oo (aiemmin laitettu aina 2 ja paremman laatusiakin) mutta katotaan!
Nyt pitää vaan keskittyä muistaan noi lääkkeet ja uutena vielä 3 päivän päästä se gonapeptylkin.
OT; onneks kanini sai poikasia tossa vapun jälkeen :heart: että on vähän muutakin ajateltavaa kun tää oma homma..
Loppuun vielä pakko lisätä, miten tässä tuntuu jotenkin tosi hassulta se, että mun sisällä on nyt jonkun tuntemattoman tyypin perimää, siis ketä en luultavasti koskaan oo nähny edes vilaukselta, saati että mitään siitä ukosta ois ollu muuten aiemmin mun sisällä heh..
(lisäys)
Kalina*lle piti vielä kommentoida sen verran että itelläkin on pidemmän ajan (turhauttava) kokemus noista netin pervoista kaikenlaisia sitä on tullukin nähtyä...
Niin ja tosta psykologista, pelottavaa siinä mun mielestä on se että sieltä voi oikeesti saada sen hylkäyksenkin, eli joku muu päättää mun puolesta että mihin oon valmis, mitä haluan jne. Mulla sen ekan käynnin (joka siis meni reisille) lausunnossa lukee käynnin tarkotuksena että "psykologin haastattelu ennen lahjasoluneuvontaa" vaikka tohon neuvontaanhan mä luulin meneväni! En tiä sitten muuttuko tollaseks sen ei-puoltamisen takia.. vasta tosiaan siinä toisessa lukee se "lahjasoluneuvonta". Eli mä kyllä koin sen ekan ihan arviointina eikä mitenkään miellyttävänä sellasena (melkeinpä silkkana v*ttuiluna)...
(terv. ent. risupesä)
onnea Wannawallille ja JohSarillekin ultranäkymistä!
Toivotaan Nippusipulille nappiajotusta inssiin!
Aavatar75esta ei oo kuulunu siirron jälkeen mitään..?
Tervetuloa uusille!
Tuolla toisessa ketjussa kirjottelinkin jo tarkemmin, mutta tänään siis haettu mukaan yks 2,5-pisteinen alkio, siis pp0.. oikein mitään hirveen suuria odotuksia ei tässä nyt oo (aiemmin laitettu aina 2 ja paremman laatusiakin) mutta katotaan!
Nyt pitää vaan keskittyä muistaan noi lääkkeet ja uutena vielä 3 päivän päästä se gonapeptylkin.
OT; onneks kanini sai poikasia tossa vapun jälkeen :heart: että on vähän muutakin ajateltavaa kun tää oma homma..
Loppuun vielä pakko lisätä, miten tässä tuntuu jotenkin tosi hassulta se, että mun sisällä on nyt jonkun tuntemattoman tyypin perimää, siis ketä en luultavasti koskaan oo nähny edes vilaukselta, saati että mitään siitä ukosta ois ollu muuten aiemmin mun sisällä
heh..(lisäys)
Kalina*lle piti vielä kommentoida sen verran että itelläkin on pidemmän ajan (turhauttava) kokemus noista netin pervoista
kaikenlaisia sitä on tullukin nähtyä... Niin ja tosta psykologista, pelottavaa siinä mun mielestä on se että sieltä voi oikeesti saada sen hylkäyksenkin, eli joku muu päättää mun puolesta että mihin oon valmis, mitä haluan jne. Mulla sen ekan käynnin (joka siis meni reisille) lausunnossa lukee käynnin tarkotuksena että "psykologin haastattelu ennen lahjasoluneuvontaa" vaikka tohon neuvontaanhan mä luulin meneväni! En tiä sitten muuttuko tollaseks sen ei-puoltamisen takia.. vasta tosiaan siinä toisessa lukee se "lahjasoluneuvonta". Eli mä kyllä koin sen ekan ihan arviointina eikä mitenkään miellyttävänä sellasena (melkeinpä silkkana v*ttuiluna)...
(terv. ent. risupesä)
Viimeksi muokattu:
Heippa! Olen lueskellut ketjua pitkään ja uskaltaudun itsekin viimein kirjoittelemaan. Kalinalla ja minulla on aika samanlainen tilanne, itselläni myös lapsia aiemmasta liitosta muttei ole löytynyt uutta miestä tai no, ainakaan sellaista jonka kanssa olisi lapsia voinut harkita. Ikäkin kolkuttelee. Haluaisin kuitenkin vielä yhden lapsen ja olen päätynyt kokeilemaan josko saisin vielä yhden hoitojen kautta. Mulla on menossa kierronkartoitus (oviksen metsästys tällä hetkellä, ei näy vielä :/) ja toive olisi että kesällä/alkusyksystä voitaisiin tehdä eka inssi. Psykologikäynnit olivat tosi mukavia, jännitin niitä etukäteen mutta kaikki meni hyvin. Lääkärikin aivan ihana, ei tosin tietysti koskaan voi tietää mitä toisen pään sisällä liikkuu.
Itsekin mietiskelin jos löytäisin jonkun tutun tai puolitutun luovuttajaksi mutta sitten tulin siihen tulokseen että en edes harkitse. Vaikka tavallaan jonkinlainen yhteishuoltajuus voisi olla lapselle mukavinta (isä kuitenkin olisi olemassa). En vaan uskalla ottaa riskiä jos tämän miehen kanssa tulisikin hankaluuksia. Siksi klinikka on mulle paras vaihtoehto.
En välttämättä halua hirveästi avautua täällä (nyt kun sanon tämän niin saatte varmaan kohta kuulla kaiken mun ovislimoista yms.) joten jos joku haluaa jutella enemmän vaikka meilitse niin voi laittaa yksityisviestiäkin niin vaihdellaan meiliosoitteet.
Muoks! Ja tsemppiä vielä ihan hirveästi kaikille!
Kalinalla ja minulla on aika samanlainen tilanne, itselläni myös lapsia aiemmasta liitosta muttei ole löytynyt uutta miestä tai no, ainakaan sellaista jonka kanssa olisi lapsia voinut harkita. Ikäkin kolkuttelee. Haluaisin kuitenkin vielä yhden lapsen ja olen päätynyt kokeilemaan josko saisin vielä yhden hoitojen kautta. Mulla on menossa kierronkartoitus (oviksen metsästys tällä hetkellä, ei näy vielä :/) ja toive olisi että kesällä/alkusyksystä voitaisiin tehdä eka inssi. Psykologikäynnit olivat tosi mukavia, jännitin niitä etukäteen mutta kaikki meni hyvin. Lääkärikin aivan ihana, ei tosin tietysti koskaan voi tietää mitä toisen pään sisällä liikkuu. Itsekin mietiskelin jos löytäisin jonkun tutun tai puolitutun luovuttajaksi mutta sitten tulin siihen tulokseen että en edes harkitse. Vaikka tavallaan jonkinlainen yhteishuoltajuus voisi olla lapselle mukavinta (isä kuitenkin olisi olemassa). En vaan uskalla ottaa riskiä jos tämän miehen kanssa tulisikin hankaluuksia. Siksi klinikka on mulle paras vaihtoehto.
En välttämättä halua hirveästi avautua täällä (nyt kun sanon tämän niin saatte varmaan kohta kuulla kaiken mun ovislimoista yms.
) joten jos joku haluaa jutella enemmän vaikka meilitse niin voi laittaa yksityisviestiäkin niin vaihdellaan meiliosoitteet.Muoks! Ja tsemppiä vielä ihan hirveästi kaikille!
Viimeksi muokattu:
Terve! Jospa nyt sitten minäkin uskaltaudun esittäytymään. Olen myöskin seuraillut teidän juttuja jo pikkasen täällä taustalla. Mukava että vertaistukea löytyy!
Itse oon vähän vajaa kolmekymppinen ja juuri aloittamassa hoitoja. Jos kaikki tähdet on kohdillaan, pääsen ekaan inseminaatioon vielä tässä kuussa! Vikaa ei periaatteessa pitäisi olla, joten "luomuna" mennään. Omaa yritystä on kuitenkin jo jonkin verran takana, joten toiveet ei ole kovin korkealla. Sitä jotenkin kuvittelee, että raskaaksi tulee tuosta noin vaan, niin kuin koulun terveystunneilla opetettiin... Nyt tosin alkaa taas toivo heräillä, kun vihdoin jotain konkreettista tapahtuu. Olen myöskin pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen, että tuntematon luovuttaja on ehkä sittenkin parempi vaihtoehto tässä tilanteessa. Eli nyt jatkan klinikan avulla yksin, joten toivoa sopii, että sieltä saa sellaisia superuimareita joille mikään ei ole mahdotonta
Hirmusti onnea plussanneille ja tsemppiä kaikille minunkin puolesta!
Itse oon vähän vajaa kolmekymppinen ja juuri aloittamassa hoitoja. Jos kaikki tähdet on kohdillaan, pääsen ekaan inseminaatioon vielä tässä kuussa! Vikaa ei periaatteessa pitäisi olla, joten "luomuna" mennään. Omaa yritystä on kuitenkin jo jonkin verran takana, joten toiveet ei ole kovin korkealla. Sitä jotenkin kuvittelee, että raskaaksi tulee tuosta noin vaan, niin kuin koulun terveystunneilla opetettiin... Nyt tosin alkaa taas toivo heräillä, kun vihdoin jotain konkreettista tapahtuu.
Olen myöskin pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen, että tuntematon luovuttaja on ehkä sittenkin parempi vaihtoehto tässä tilanteessa. Eli nyt jatkan klinikan avulla yksin, joten toivoa sopii, että sieltä saa sellaisia superuimareita joille mikään ei ole mahdotonta Hirmusti onnea plussanneille ja tsemppiä kaikille minunkin puolesta!
Tervetuloa minunkin puolestani uusille!
Risulle, kivaa kaninpoikasia ja ehkäpä se munasolu on super! Tai sitten kun heität kirveen kaivoon, tärppää..
Itsellä oli varhaisultra ja kaikki ainakin vielä juuri kuten pitää.
Risulle, kivaa kaninpoikasia ja ehkäpä se munasolu on super! Tai sitten kun heität kirveen kaivoon, tärppää..
Itsellä oli varhaisultra ja kaikki ainakin vielä juuri kuten pitää.
millanen, toivottavasti onnistaa ja pääset inssiin vielä ennen kesälomia! Mä oon kans paljon miettinyt tuttua luovuttajaa vs. tuntematon lahjoittaja, ja päädyin aika samoista syistä jälkimmäiseen. Kun sulla nyt on lapsia jo ennestään niin miten oot aatellut lahjoitussoluista syntyvän lapsen kanssa puhua siitä, että sisaruksilla on (ehkä?) biologiset isät, jotka he tuntevat ja hänellä ei? Tää ajatus on kovasti mua mietityttänyt, jos sattuukin käymään niin että joskus elämään tulisi mies joka haluaisi biologisia lapsia. Sisarukset on sillon kuitenkin aika eri asemassa, vaikka ovatkin yhtä lailla haluttuja ja rakastettuja. Mulla ei ole tähän vastauksia, mut oon yrittänyt pohtia asioita eri näkökulmista ja ois kiva kuulla, mitä ajatuksia muilla on.
Santi, mulla on ollut ihan samanlaisia luuloja koulun lisääntymisopetuksen peruilta. Ennen kuin näihin hoitoihin lähdin niin ei mulla ollut kovin realistista kuvaa siitä, kuinka tärkeää esim. ajoitus on. Jotenkin elin siinä luulossa, että raskaaksi voi tulla milloin vain paitsi kuukautisten aikaan jos ei ole kummempia ongelmia. Tätä ajatusta vahvisti vielä kaikki kauhukertomukset teineistä, jotka raskautuvat yhden kerran perusteella. En muista, että mulle ois koskaan kerrottu tarkemmin siitä, missä vaiheessa kiertoa tulee herkemmin raskaaksi jne. Nyt kun lapsen saanti onkin kiinni yhdestä inssistä per kierto, niin prosentit onnistua tuntuvat kovin alhaisilta. Toivottavasti pääset inssiin jo tässä kuussa ja tärppäisi jo ensimmäisestä ~
Onnittelut Wannawalli positiivisesta varhaisultrasta!
Santi, mulla on ollut ihan samanlaisia luuloja koulun lisääntymisopetuksen peruilta. Ennen kuin näihin hoitoihin lähdin niin ei mulla ollut kovin realistista kuvaa siitä, kuinka tärkeää esim. ajoitus on. Jotenkin elin siinä luulossa, että raskaaksi voi tulla milloin vain paitsi kuukautisten aikaan jos ei ole kummempia ongelmia. Tätä ajatusta vahvisti vielä kaikki kauhukertomukset teineistä, jotka raskautuvat yhden kerran perusteella. En muista, että mulle ois koskaan kerrottu tarkemmin siitä, missä vaiheessa kiertoa tulee herkemmin raskaaksi jne. Nyt kun lapsen saanti onkin kiinni yhdestä inssistä per kierto, niin prosentit onnistua tuntuvat kovin alhaisilta. Toivottavasti pääset inssiin jo tässä kuussa ja tärppäisi jo ensimmäisestä ~
Onnittelut Wannawalli positiivisesta varhaisultrasta!
Onhan se psykiatrilla käynti, ja sen sujuvuus, kiinni siitä psykiatristakin. Mulla oli tosi mukava tyyppi, keskusteltiin vähän ja sillä selvä. Tosin mulla on pohjilla kokemusta hoidoista (esikoinen ICSI-hoidoilla), yksinhuoltajuudesta ja siis siitäkin, että lapset on täysin mun vastuulla (vaikka parisuhteessa syntyneitä). Lisäks sen lahjoittajan kanssa, jonka kanssa koti-inssejä tein, keskusteltiin asiasta pariinkin kertaan pitkästi.
Se mihin tarvitsin neuvoa oli juurikin tuo mitä Nippusipulikin on miettinyt. Eli miten kertoa lapselle, ettei isää ole, ainakaan sellaista jonka voisi tavata. Sehän tulee eteen siinä tilanteessa kun muut lapset lähtevät isälleen. Meillä tosin siis hyvin harvoin ja epäsäännöllisesti, ja lyhyitä aikoja kerrallaan. Siihen miten lapsi asiaan suhtautuu ei voi mitenkään varautua, jokainen tavallaan. Usein lapset kuitenkin sopeutuvat hyvin, ja miksi eivät sopeutuisi. Vaikeat kysymykset ja pohdinnat tulevat sitten ehkä teini-iässä.
Se miten olen itse ajatellut asiasta kertoa, on ihan luonnollisesti siinä arjessa. Siihen tyyliin, että isää ei ole joka elämään osallistuisi, mutta on joku joka on halunnut lapsen kuitenkin syntyväksi. Ja äiti ja sisarukset. Ja se miksi näin on tulee varmaan myös ihan luonnostaan tilanteen tullessa ns. päälle Äiti halusi vielä sinutkin tms.
Psykiatri myös kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan lahjasoluilla syntyneet lapset etsivät yleensä ennemmin (puoli)sisaruksiaan, kuin sitä lahjoittajaa. Sisarukset ovat ne tärkeimmät, ja niitähän mulla on tarjota
Nyt kun menkat on alkaneet ja ekaan inssiin on enää se noin kaks viikkoa niin alkaa vihdoin olla sellainen ihana fiilis "mulla on sittenkin mahdollisuus saada vielä vauva!"
Tervetuloa joukkoon Santi30
Onnittelut Wannawalli
Se mihin tarvitsin neuvoa oli juurikin tuo mitä Nippusipulikin on miettinyt. Eli miten kertoa lapselle, ettei isää ole, ainakaan sellaista jonka voisi tavata. Sehän tulee eteen siinä tilanteessa kun muut lapset lähtevät isälleen. Meillä tosin siis hyvin harvoin ja epäsäännöllisesti, ja lyhyitä aikoja kerrallaan. Siihen miten lapsi asiaan suhtautuu ei voi mitenkään varautua, jokainen tavallaan. Usein lapset kuitenkin sopeutuvat hyvin, ja miksi eivät sopeutuisi. Vaikeat kysymykset ja pohdinnat tulevat sitten ehkä teini-iässä.
Se miten olen itse ajatellut asiasta kertoa, on ihan luonnollisesti siinä arjessa. Siihen tyyliin, että isää ei ole joka elämään osallistuisi, mutta on joku joka on halunnut lapsen kuitenkin syntyväksi. Ja äiti ja sisarukset. Ja se miksi näin on tulee varmaan myös ihan luonnostaan tilanteen tullessa ns. päälle
Äiti halusi vielä sinutkin tms. Psykiatri myös kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan lahjasoluilla syntyneet lapset etsivät yleensä ennemmin (puoli)sisaruksiaan, kuin sitä lahjoittajaa. Sisarukset ovat ne tärkeimmät, ja niitähän mulla on tarjota
Nyt kun menkat on alkaneet ja ekaan inssiin on enää se noin kaks viikkoa niin alkaa vihdoin olla sellainen ihana fiilis "mulla on sittenkin mahdollisuus saada vielä vauva!"
Tervetuloa joukkoon Santi30
Onnittelut Wannawalli
Viimeksi muokattu:
Moikka kaikki, tänään pilkisti hymynaama ovistestissä (kp 18) joten viikon kuluttua voin mennä ekaan hormonitestiin, progesteroni tai jotain.. Olisipa vain ollut raskaustestin hymynaama kyseessä.
Onnea odotukseen oliko nyt Wannawalli ja JohSar, ja oliko muitakin
Nippusipulille ja risukasalle nyt ainakin toivotaan tärppiä. On varmasti muitakin jännääjiä, mutta uutena en nyt muista muita kuin mitä tältä sivulta näen. Sitten Kalina ja Santi30 ehkä pääsevät jo inssiin tässä kuussa, mä tulen sitten pahnanpohjimmaisena.
Nippusipuli, en voi muuta kuin kompata Kalinaa tossa isäasiassa. Erotuksena mulla on, että mun olemassaolevat lapset tapaavat isäänsä hyvinkin säännöllisesti ja siitä paljon puhuinkin psykologin kanssa, että mitenhän se lapsiin vaikuttaa kun toiset "saavat" mennä isälleen säännöllisesti ja yksi "saa" olla koko ajan äidin kanssa. Psykologi sanoi samoin tuosta lasten sopeutumisesta ja siitä että asioista ei kannata tehdä ongelmia. Oikeastaan ei niistä tilanteista voi etukäteen tietää miten ne menevät.
Sitäpaitsi on aika todennäköistä että monen meidän elämään tulee jossain vaiheessa mies (ajattelen nyt ihan heteronormatiivisesta näkökulmasta, älkää kukaan loukkaantuko tai lapselle löytyy jotenkin muuten isähahmo. Muokkaan sen verran että isähahmo hiukan väärin valittu sana, miehen malli varmaan parempi.
On noissa psykologeissa näköjään eroja, mullekin nimenomaan painotettiin sitä että kyseessä ei ole arviointikäynti vaan ihan neuvonta- ja keskustelukäyntejä. Ja aika leppoisaa rupattelua se olikin. Ootteko muuten saaneet itsellenne psykologin lausunnot? Itse en tajunnut edes kysyä.
Onnea odotukseen oliko nyt Wannawalli ja JohSar, ja oliko muitakin
Nippusipulille ja risukasalle nyt ainakin toivotaan tärppiä.
On varmasti muitakin jännääjiä, mutta uutena en nyt muista muita kuin mitä tältä sivulta näen. Sitten Kalina ja Santi30 ehkä pääsevät jo inssiin tässä kuussa, mä tulen sitten pahnanpohjimmaisena.Nippusipuli, en voi muuta kuin kompata Kalinaa tossa isäasiassa. Erotuksena mulla on, että mun olemassaolevat lapset tapaavat isäänsä hyvinkin säännöllisesti ja siitä paljon puhuinkin psykologin kanssa, että mitenhän se lapsiin vaikuttaa kun toiset "saavat" mennä isälleen säännöllisesti ja yksi "saa" olla koko ajan äidin kanssa. Psykologi sanoi samoin tuosta lasten sopeutumisesta ja siitä että asioista ei kannata tehdä ongelmia. Oikeastaan ei niistä tilanteista voi etukäteen tietää miten ne menevät.
Sitäpaitsi on aika todennäköistä että monen meidän elämään tulee jossain vaiheessa mies (ajattelen nyt ihan heteronormatiivisesta näkökulmasta, älkää kukaan loukkaantuko
tai lapselle löytyy jotenkin muuten isähahmo. Muokkaan sen verran että isähahmo hiukan väärin valittu sana, miehen malli varmaan parempi.On noissa psykologeissa näköjään eroja, mullekin nimenomaan painotettiin sitä että kyseessä ei ole arviointikäynti vaan ihan neuvonta- ja keskustelukäyntejä. Ja aika leppoisaa rupattelua se olikin. Ootteko muuten saaneet itsellenne psykologin lausunnot? Itse en tajunnut edes kysyä.
Viimeksi muokattu:
risukasa, juu, varmaan ne sitten lähettäisi jos pyytäisin. Ehkä jätän kuitenkin pyytämättä ja elän siinä uskossa että musta on kirjotettu vain hyvää ja kaunista
Kalina ja Santi30, oviksenmetsästysonnea!
On muuten todella jännää seurata meidän kaikkien hoitojen etenemistä ja onnistumista!
Kalina ja Santi30, oviksenmetsästysonnea!
On muuten todella jännää seurata meidän kaikkien hoitojen etenemistä ja onnistumista!
millanen, mä pyysin ne lausunnot silkkaa uteliaisuuttakin, pakkohan mun on nähdä mitä musta on kirjotettu ja minkälaisen kuvan joku vieras on musta saanu oli se sit hyvää tai huonoo.. Lisäks aattelin vielä että jos syystä tai toisesta joutuu joskus vaihtaan klinikkaa niin niistä vois olla ehkä hyötyä, tai lähinnä siitä puoltavasta ja ainakin vois näyttää että on käyny jo sellasessa.
Nyt kun on enimmäkseen yrittäny olla ajattelematta tätä koko hommaa sen siirron jälkeen (no tälläsillä palstoilla roikkumallahan se onnistuukin..:ashamed:) eikä tää nyt ehkä aiempien negojen jälkeen ihan niin "piinaavaa" ookaan, eikä odotuksetkaan oo puolikskaan niin korkeella "vain" 1 alkion siirron takia, niin näkee kuitenkin jatkuvasti jotain tähän liittyviä unia... pari yötä sitten näin että tein muka 2 plussatestiä (ärsyttävää!! en tod. haluis nähdä just näitä) ja sitten seuraavana että niistä jatkoviljellyistä ei jääny kun joku pari siinä roskiksen rajoilla olevaa rupua ja kaikki muut oli kuollu! Sit mulle vielä sanottiin että ne oli kuollu heti alkuvaiheessa 1-2 päivinä ja olin siis saanu väärää tietoo sillon siirtopäivänä, mistä aattelin että mun munasoluissa on oltava jo jotain vikaa. Tästä oli sentään mukava herätäkin.. huh.
No ei mulle oo kyl soitettu vieläkään miten niille lopuille on käyny. Pitää varmaan kysyä ite viimestään kun soittaa tuloksesta sinne.
oli se sit hyvää tai huonoo.. Lisäks aattelin vielä että jos syystä tai toisesta joutuu joskus vaihtaan klinikkaa niin niistä vois olla ehkä hyötyä, tai lähinnä siitä puoltavasta ja ainakin vois näyttää että on käyny jo sellasessa. Nyt kun on enimmäkseen yrittäny olla ajattelematta tätä koko hommaa sen siirron jälkeen (no tälläsillä palstoilla roikkumallahan se onnistuukin..:ashamed:
) eikä tää nyt ehkä aiempien negojen jälkeen ihan niin "piinaavaa" ookaan, eikä odotuksetkaan oo puolikskaan niin korkeella "vain" 1 alkion siirron takia, niin näkee kuitenkin jatkuvasti jotain tähän liittyviä unia... pari yötä sitten näin että tein muka 2 plussatestiä (ärsyttävää!! en tod. haluis nähdä just näitä) ja sitten seuraavana että niistä jatkoviljellyistä ei jääny kun joku pari siinä roskiksen rajoilla olevaa rupua ja kaikki muut oli kuollu! Sit mulle vielä sanottiin että ne oli kuollu heti alkuvaiheessa 1-2 päivinä ja olin siis saanu väärää tietoo sillon siirtopäivänä, mistä aattelin että mun munasoluissa on oltava jo jotain vikaa. Tästä oli sentään mukava herätäkin.. huh. No ei mulle oo kyl soitettu vieläkään miten niille lopuille on käyny. Pitää varmaan kysyä ite viimestään kun soittaa tuloksesta sinne.
Kiitos kaikille! Uusille tervetuloa!
Varhais ultra oli ja siellä kaikki hyvin. Pini sydän sykkii!!! Nyt alkaa tuntua että olen raskaana. Oksentanu en ole vielä kertaakaan, mutta pitää olla tosi tarkka milloin ja mitä syö. Huono oksettava olo on ollut kuppanini viimeiset 1,5 viikoa. Viikon päästä jo eka neuvola.
Onnea kaikille! Toivottavasti saadaan lisää plussa uutisia!
Varhais ultra oli ja siellä kaikki hyvin. Pini sydän sykkii!!! Nyt alkaa tuntua että olen raskaana. Oksentanu en ole vielä kertaakaan, mutta pitää olla tosi tarkka milloin ja mitä syö. Huono oksettava olo on ollut kuppanini viimeiset 1,5 viikoa. Viikon päästä jo eka neuvola.
Onnea kaikille! Toivottavasti saadaan lisää plussa uutisia!
Se on kyl totta, ettei kannata tehdä asioista ongelmia etukäteen.
Mä sain psykologilta automaattisesti lausunnon kotiin, josta piti itse toimittaa toinen kappale Fertinovalle. Pakollisia käyntejä oli kaksi, joista sain yhteisen lausunnon. Koska ton lausunnon kirjoittaminen venyi psykologin kiireiden vuoksi niin hän soitti "hyväksynnästä" klinikalle heti toisen keskustelun jälkeen, jotta pääsin seuraavalla viikolla ekaan inssiin. Lausunto tupsahti postilaatikkoon noin 3 viikkoa myöhemmin. Psykologi antoi vielä sellaisenkin vaihtoehdon, että jos lausunnossa on jotain, mitä en halua ylös kirjoitettavaksi, niin hän sen siitä poistaa. Jännältä tuntui, kun miettii et tää lausunto jää vain psykologin mappeihin, omaan kirjahyllyyn ja klinikalle kuitenkin. Mutta ehkä joku kertoo psykologille sellaisia asioita, joista ei halua "paperijälkeä".
Mäkin otin keskustelun enemmän neuvonnan kannalta, mutta psykologi sanoi, että on joskus joutunut kirjoittamaan kielteisenkin lausunnon. Silloin oli kuulemma henkilö itsekin keskustelun aikana hoksannut, ettei hoitoihin lähtö ollut hänen elämäntilanteessaan hyväksi. Ilmeisesti pitää kuitenkin aika vakavia ongelmia olla oman elämän hallinnassa, jotta kyseinen psykologi kielteisen lausunnon antaa. Koin keskustelut positiivisina ja niissä oli vähän samaa henkeä, kun siskon tai äidin kanssa saunan lauteilla jutellessa.
Mä sain psykologilta automaattisesti lausunnon kotiin, josta piti itse toimittaa toinen kappale Fertinovalle. Pakollisia käyntejä oli kaksi, joista sain yhteisen lausunnon. Koska ton lausunnon kirjoittaminen venyi psykologin kiireiden vuoksi niin hän soitti "hyväksynnästä" klinikalle heti toisen keskustelun jälkeen, jotta pääsin seuraavalla viikolla ekaan inssiin. Lausunto tupsahti postilaatikkoon noin 3 viikkoa myöhemmin. Psykologi antoi vielä sellaisenkin vaihtoehdon, että jos lausunnossa on jotain, mitä en halua ylös kirjoitettavaksi, niin hän sen siitä poistaa. Jännältä tuntui, kun miettii et tää lausunto jää vain psykologin mappeihin, omaan kirjahyllyyn ja klinikalle kuitenkin. Mutta ehkä joku kertoo psykologille sellaisia asioita, joista ei halua "paperijälkeä".
Mäkin otin keskustelun enemmän neuvonnan kannalta, mutta psykologi sanoi, että on joskus joutunut kirjoittamaan kielteisenkin lausunnon. Silloin oli kuulemma henkilö itsekin keskustelun aikana hoksannut, ettei hoitoihin lähtö ollut hänen elämäntilanteessaan hyväksi. Ilmeisesti pitää kuitenkin aika vakavia ongelmia olla oman elämän hallinnassa, jotta kyseinen psykologi kielteisen lausunnon antaa. Koin keskustelut positiivisina ja niissä oli vähän samaa henkeä, kun siskon tai äidin kanssa saunan lauteilla jutellessa.
Mulla todettiin aukiolotutkimuksessa kaikki ok ja nyt olis edessä ne psykologikäynnit. Jännittää ihan todella paljon, mitäs jos se psykologi vaan sanoo, ettei aio antaa puoltavaa lausuntoa????