Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Mäkin odotan innolla, että miten Aavatar75:n ja JohSarin ekat käynnit menee

Tervetuloa Wannawalli ja onnea ekaan IUI:hin! Jos jossain vaiheessa ehdit, olisi kiva kuulla mistä kaikesta tuo 2947 euroa koostuu. Osaisi varautua paremmin! Mutta noin olen ymmärtänyt, että helpossakin tapauksessa rahaa saattaa mennä useita useita tuhansia...

Kiitos Risupesä tuosta uutislinkistä! Olisipa mahtavaa jos jossain vaiheessa kaikki saisivat hedelmöityshoitoja julkisellakin

Niin ja Pikku enkeli, tuollaiset mietteet ovat varmasti ihan normaaleja. Kyllä minuakin on välillä mietityttänyt, että mitä jos lapsen kanssa onkin kovin vaikeaa ja uuvun tai masennun, ja kadun sitä että lähdin hankkimaan lasta yksin. Minulle on kuitenkin moni tuttu sanonut, että vaikka lapsen kanssa olisi kuinka rankkaa, eivät he ole lapsen hankkimista kertaakaan katuneet.

 

Kiitos. Sisältää ensikäynnin, verikokeet kunnallisella ja ilmaiseksi työpaikkalääkärillä sekä klinikan lääkärin lähetteellä, munatorvien aukiolotutkimuksen, psykoterapeutin sukusoluneuvontakäynnin sekä toimistomaksut ja lahjoitetut siittiöt. On sitten lisäksi mm. vitamiineja, parkkikuluja yms. joita olisi naurettavaa edes säilöä ja laskea. Yllättävän vähän ihan tarkloja tietoja löytää mistään. Pelkät hinnastot eivät heti avaudu.

 

Onnea Wannawalli IUI:hin! Ja kiitos hintatiedoista, olin kyllä ajatellutkin että rahaa menee paljon mutta että kolme tonnia heti alkuun, huh. Ei taida mun säästöt riittää kovin moneen hoitokertaan.. Mutta kaipa sitä voi hätätilanteessa sitten kysyä sitä rahoitusta, josta joku vinkkasikin aiemmin.

Pikku enkeli, ihan normaalia mustakin että välillä tulee tuollaisiakin ajatuksia. En tiedä lohduttaako, mutta ainakin mun kaveri sanoi (jolle puhuin tästä asiasta) että lapsi on tuonut hänen elämäänsä paljon iloa ja naurua ja että suosittelee lämpimästi Ja muutkin lapselliset kaverit, joille olen puhunut, ovat olleet tosi kannustavia. Eli varmasti välillä voi olla vaikeitakin aikoja lapsen kanssa, väsymystä ynnä muuta mutta kuitenkin mulla on sellainen käsitys että voittopuolisesti on hyviä asioita ja hyviä aikoja.

Minäkin olen miettinyt tuota miehen mallia, kun kaveripiiri on aika naisvaltaista. Vinkki mieskaveritoiminnasta oli hyvä, kiitos eppula ! Mahdollisella lapsellani tulisi olemaan isoisä mutta luulen että olisi hyvä että olisi myös jonkinlainen nuorempaa sukupolvea edustava miehen malli, ts. lähempänä isän ikää oleva jos lapsella isä olisi.

Ja myös on mietityttänyt sosiaalisen elämän kapeneminen ja yksin pärjääminen. Luulen kyllä että lapsen kanssa tutustuisi muihin samassa tilanteessa oleviin, ja varmaan myös yhteydenpito perheellistyneisiin kavereihin muuttuisi vilkkaammaksi. Toisaalta tässä oma aktiivisuus on varmasti ihan olennaista, ja kannattaisi mennä vaikka oman asuinalueen leikkipuistoon, perhekerhoon yms. Mulla on se ongelma että olen vähän ujo tutustumaan ja hiljainen vieraassa seurassa mutta ehkä sitä sitten olisi pakko reipastua Mun kaveripiirissä on muuten hyvä esimerkki hyvin pärjäävästä kahden lapsen yksinhuoltajasta. Hänen vanhempansa eivät asu lähellä mutta hänellä on mielettömän laaja kaveriverkosto ja lapsille löytyy tarvittaessa lähes aina hoitaja ja muuta apua, ja toki hän puolestaan hoitaa vastavuoroisesti kavereiden lapsia.

Onko kellään muuten kokemusta/tietoa Väestöliitosta? Jostain kuulin että siellä kyllä hoidetaan itsellisiä naisia mutta kohtelu voi olla melko kylmää. Mulla on käsitys, että siellä olisi jonkin verran halvempaa kuin muilla klinikoilla?

Onnea vielä Aavatar75:lle ja JohSarille ensikäynneille! Minuakin ihan jännittää teidän puolesta Tulettehan tänne kertomaan kuulumisia?

 

Pohdin Wannawalli korvaako Kela jotain? No ylihuomenna saan tietää. Flunnsa edelleen painaa päälle, mutta taidan mennä enkä perua aikaa. Buranaa ääntäkohti... Omalla kohdalla pohdin, että joudunko leikkaukseen ennen kuin kuin hoitoja voidaan aloittaa? Mulla edellissessä leikkauksessa jäi pieni myooma kohtuun sekä muutama pieni endo pesäke. No maanataina sekin valkenee.

Joku pohti tuota väestöliittoa. Myös minä olen siinä käsityksessä, että tekevät kyllä hoitoja itsenäisille naisille, mutta käytös on ynseää ja joka kohdassa korostetaan parisuhteen merkitystä.

Kunpa tuo maanatai tulisi nopeasti...

 

Mitä nyt muualta oon lueskellu niin kelakorvauksia sattaa hyvällä onnella saada IVF-hoidoista jos on hedelmällisyyteen vaikuttava sairaus (insseistä ei jokatapauksessa mitään)... tosin jollekin oli tosta kysyttäessä vastattu jostain toimistosta niin että ei heru jos on sopontaani raskaakstulon mahdollisuus. Tietenkin selkee tilanne ois sillon jos johtimet on tukossa, mutta entä jos sitä on spontaanisti jo yritetty useita vuosia entisessä suhteessa eikä oo onnistunu, riittääkö se "näytöks" että tuskin on mahdollista?
Kummallista että parit kuitenkin saa niitä korvauksia, vaikka niillähän nyt varsinkin se spontaani mahdollisuus ois joka kuukausi... mutta ei välttämättä yksinäiset, vaikkei ois mitää vakituista suhdettakaan!

 

Samankaltaisia ajatuksia olen itsekin pohtinut kuin esim. Paju ja muut. Olen ajatellut hakea vertaistukea (kauhea sana) muista samassa tilanteessa olevista. Itse olen valmis hoitamaan toisten lapsia tai hakemaan ruokaa esim. hankalan synnytyksen jälkeen jollekin ja toivon samaa omalle kohdalleni. Samaten "pelkkä" ajatustenvaihto ja tapaaminen ovat tärkeitä. Itselläni on iso joukko kavereita ja kannustava suku, mutta olen ainoa "kaltaiseni" positiivisesta tsempistä huolimatta.

Käsitykseni mukaan (ei varma tieto) VL ei hoida laisinkaan itsellisiä naisia.

Valitettavasti myös en näköjään mene maanantaina ekaan inssiin, sillä CB-ovis vilautti hymynaaman päivän liian ajoissa. Todella kellontarkkuutta hipovan kiertoni mukaan su-iltana - maanantai aamuyönä olisi pitänyt alkaa tapahtua. Kuulemma jos lauantaina on ovis, on turha tehdä maanantaina inssi. No, eipä mitään. Ensi kuussa uudelleen.
Olisiko tuolla SSG-toimenpiteellä ollut nopeuttava vaikutus? Osaako kukaan arvata?

Hö, taas jauhan rahasta, vaikka olin ajatellut etten siihen keskity laisinkaan. 1. unohdin tietysti laskuista, joita en laske laisinkaan vielä vitamiinit ja eri tikut yms. 2. Koska minulla ei ole mitään raskautumista estävää sairautta ja olen itsellisenä liikenteessä, en saa Kela- korvausta ainakaan tähän mennessä kuin 3x28e maksaneesta verikokeesta. Taidampa olla lähettämättä papereita ja olla anomatta näitä suuria korvauksia =).

 

Ainiin ja JohSar:lle sellainen, että olen kuullut - voipi olla urbaanilgendaa - Buranan olevan haitallista raskautumisessa. Eli kuulemma voi vaikuttaa hedelmöittyneen munasolun kiinnittymiseen haitallisesti. Siksi en ottanut SSG:n mennessäni (to) edes sitä suositeltua Burana 600, kun ajattelin IUI:n olevan maanantaina. Olen kyllä turhan tarkka itse ja helppo sanoa, kun en kipulääkkeitä juuri tarvitse.

 

Onneksi kyseessä on ensikäynti. Mulla IUI ei ihan heti ole ajankohtainen. Lopetin vasta e-pillerit. Söin niitä vain endon takia. Pitää keskittyä kohta siihen mitä saa ja mitä ei saa syödä. Kaiketi mun on otettava kuuri rautaa ja se foolihapon syöminen aloitettava. Mitenkön on omega-rasvahappojen kanssa saako vai ei? Pitää tutkia....

Palataan huomenna käynnin jälkeen. Laittakaa kysymyksiä!!!

 

Kyllä VL varmaankin hoitaa myös yksinäisiä, ainakin kun pari kk sitten kyselin s.postilla hoidoista sieltäkin, niin vastauksessa ei sanottu että ei hoidettais.

 

Sellainen juttu tuli vielä mieleen, että osaatteko arvioida miten pitkään koko prosessissa menee? Tietty se on tapauskohtaista, mutta useampi kuukausi varmaankin?

 

No niin!!! Nyt se on takana. Klinikalla istuessani jännitti jo jonkinverran. Lääkäri oli onneksi mukava ja rauhallinen niin minäkin rauhoituin. Hän kävi minun paperit läpi. Käytiin läpi mitä tutkimuksia tehdään ja missä vaiheessa kiertoa. Alkukierrosta katsotaan tietyt labrat. Sitten tehdään ultra ja minun kohdalla myös katsotaan munajohtimen aukiolo. Käyn psykologin haastattelussa jonka jälkeen varataan suunnittelu käynti. Heillä itsenäisten naisten kohdalla tämä psykologin käynti on kaksi osainen.

Voipi olla, että minun kohdalla ei saada raskautta aikaiseksi IUI:llä vaan joudutaan IVF:n. Apua, järkytys, kauhistus jne... No nyt tovin mietittyä olen rauhoittunut. Katsotaan mitä tutkimukset kertoo.

 

JohSar, oon käynyt varmaan tunnin välein katsomassa joko olet kirjoittanut kuulumisia
Kiva kuulla, että se meni noin hyvin! Mä toivon, että saisin lähipäivinä juteltua sen mun työkaverin siskon kanssa, jos hän vaan suostuu. Sulattelen varmaan vielä hetken, ennen kuin uskallan soittaa klinikalle...

 

Ei klinikalle menoa tarvitse pelätä. Rohkeasti vaan jos päätös on tehty!!! Nyt kun pillerit on pois niin pitäisi raskautua mahdollisimman nopeasti, ettei endo kerkee tehdä enempää tuhoja.

 

Siitä se lähtee JohSar! Ensitapaamisella sinulle ei siis tehty vielä mitään tutkimuksia? Eikä ilmeisesti komennettu myöskään leikkauspöydälle? Keskustelitteko rahapuolesta? Sovitteko jo, milloin menet seuraavan kerran klinikalle? Iskipä kyselyikä...

Olen itse tuskaillut täällä kaksi päivää kierron ekojen päivien vuoksi. Päätin selvitä vaikka päällä seisten ilman särkylääkkeitä, jotta osaan kertoa lääkärille keskiviikkona todellisen tilanteen. On kyllä ollut ihan järkyttävän kivuliasta. Viime yönä en nukkunut lainkaan ja tänään oli turha yrittää töihin. Vessassa vaan istunut jatkuvasti tuskan hiki päällä. Ilmeisesti endo on tosiaan jo uusinut melkoisesti.

Voi harmi Wannawalli, että IUI meni ohi. Oletko millä klinikalla hoidoissa? Olen jostain lukenut, että jotkut klinikat saattavat tarvittaessa tehdä toimenpiteitä viikonloppuisinkin.

Olen koonnut kaikki mahdolliset paprut hoitohin liittyen vuosien varrelta ja melkoinen pinohan noista tulikin! Vähän jännittää, miten nopeasti voisi päästä itse asiaan, kun olen juuri viime joulukuussa käynyt tämän saman hoitavan lääkärin vastaanotolla ja siellä otettiin jo infektionäytteet, papa ja ultra. Ehkä niitä ei siis tarvitsisi nyt tehdä enää uudelleen? Aukiolotutkimuksesta on jo vuosia ja silloin oli kaikki ok, mutta saa nähdä, haluaako tehdä kuitenkin uudelleen. Löysin myös vanhan Puregon-kynäni, jospa sen olemassaolo toisi vaikka hiukan säästöjä hoitoihin Vaikka voihan toki olla, että tuleekin ihan eri lääkitykset.

Olen kanssa miettinyt noita Kela-korvausasioita. Tuntuu olevan ihan lottoa niiden saaminen ja evääminen. Joillain korvaukset tulevat automaattisesti esim. lääkkeistä, mutta sitten Kela saattaakin jossain vaiheessa alkaa pyytämään lisäselvityksiä ja vaativatkin maksamaan takaisin, kun selviää, että on itsellinen nainen hoidoissa. Itsellänikin tuo endo on, mutta silti epäilyttää tässä tilanteessa, voisiko mitään saada (ja ettei niitä sitten jälkeenpäin ruvettaisi takaisin pyytämään). Ei ois kiva, kun muutenkin tähän projektiin saa varmasti muutenkin palamaan kaikki mahdolliset irtoavat pennoset. Sitten tupsahtaisikin vielä joku ylläriylläri-lasku!

Pikku enkelille hoitojen kestosta, se on tosiaan kovin yksilöllistä. Varmaan jos oikein hyvin käy, niin parissa kuukaudessakin voisi saada jo tulosta. Toisaalta jos on jotain ongelmia raskaaksi tulemisessa, niin voi mennä useita vuosia - ja jopa ilman minkäänlaisia tuloksia.

 

Pöksyt pysy jalassa! Mulle ei ole mitään tutkimuksia tehty niin joudutaan aloittamaan A:sta. Kaikki muut mahdollisuudet kävin mielessäni läpi aiemmin, mutta toi että rööri ois tukossa ei tullu mieleen... No noin 11-14 päivää niin kaipa sen tietää sitten. Se myooma ei kuulema haittaa. Näkeekö se lääkäri ultrassa sen endon tilan? Mulla tuo endo ei oireile mitenkään. Eli meininki on, että tutkitaan ja katotaan sitten mitä tehdään. Eli PIIIIIIIIIIITKÄÄÄÄÄÄÄÄ kaksi viikkonen tulossa... Rahapuolesta ei keskusteltu. Pitää kysellä myöhemmin. Varsinkin jos mennään IVF:ään. Se tosin oisi varmempi... Vai?

Olen käsittänyt KELA:n korvauksissa niin, että jos oisin parisuhteessa ja tarvitsisin silloinkin nuo hoidot niin ne korvaukset saa. Joudutaan varmaan hakemaan ne jälkikäteen. Aika näyttää tämänkin. Aargh! Kärsivällisyys ei ole hyveeni.

Kierron 3-5 päivänä käyn labrassa. Samalla varaan ajan UÄ:n ja silloin ultrassa kai katotaan se seuraava aika.

Vaikea sanoa milloin joutuu uusinta tutkimuksiin? Jos on äskettäin tehty, mutta mikä on aika raja? Lääkärillä oli kyselevä meininki. Eli haluanko esim sen aukiolotutkimuksen jne... Tapaus kohtaisesti määrätään tutkimukset. Näin lukee siinä mun saamassa brosyyrissä.

 

Mä kävin kanssa täällä eilen useampaan kertaan kattomassa, että joko on tullut JohSarilta kuulumisia

Kerro sitten Aavatar75, että kelpaako ne jo joulukuussa tehdyt tutkimukset! Olisi hauska jos voisi itsekin sitten tilanteen tullessa ajankohtaiseksi tehdä edes jotain perustestejä etukäteen, että pääsisi nopeammin tositoimiin.

Omaa napaa: kauhea vauvakuume!! Miten mä jaksan vielä odottaa vuoden, että tähän mun tän hetkiseen epämääräiseen tilanteeseen tulee jokin selvyys...

Vähän olen miettinyt myös munasolujen pakastamista nyt kun se on viime syksystä lähtien ollut kaikille mahdollista. Mutta se on niin hirmusen kallista, ja sitten kun niitä joskus haluaa käyttää, on pakko mennä suoraan IVF-hoitoihin. Mutta se antaisi ehkä vielä vähän lisäaikaa ja mahdollisuuksia isäehdokkaan löytämiseen. Toisaalta en mä kyllä mitenkään enää jaksais oottaa perheen perustamista vuosikausia.

 

Terveiset ensitapaamiselta! Oli kaikin puolin miellyttävä käynti. Käytiin nopeasti läpi aiempi hoitohistoria ym. ja päästiin jo monessa asiassa eteenpäin. Lääkäri teki ultran ja pääsin samantien alkukierron verikokeisiin. Myös hoitosuunnitelma laadittiin ja tilattiin siittiöt. Seuraavaksi varaan ajan psykologin tapaamiseen (yhdestä kerrasta oli puhe) ja lääkäri ottaa 5.2. kohdun limakalvonäytteen. Tuosta kyseisestä tutkimuksesta en ollutkaan ennen kuullut. Aukiolotutkimus päädyttiin jättää tällä kertaa tekemättä. Joulukuisista verikokeista ei siis ollut hyötyä, koska niistä puuttui osa tätä tarkoitusta varten tarvittavista kokeista - kaikki otettiin siis uudelleen. Hoitomuodoksi omalla kohdallani sovittiin suoraan IVF jo seuraavaan kiertoon. Tähän ratkaisuun päädyttiin, koska taustalla on useita vuosia raskauden yritystä (myös eri miesten kanssa) sekä viisi inseminaatiota ilman yhtään alkanutta raskautta, eikä tässä enää nuorrutakaan... Että järeillä aseilla lähdetään sitten aikailematta tositoimiin Rahaa paloi tänään 600 eur ja ensimmäinen IVF-hoito tulee arviolta kustantamaan n. 6000 eur (lääkkeineen ja siittiöineen).

Ajatukset on olleet melkoista pyöritystä pitkin päivää. Samanaikaisesti helpottunut, toiveikas, innostunut, jännittynyt, pelokas ja tällä hetkellä varsin väsynyt. Pari unetonta yötä menkkatuskien kanssa ja lyhyeksi jäi viime yökin jännityksen vuoksi. Tänään sitten olen käynyt tapaamiseen liittyviä asioita ja ajatuksia läpi oman tukiverkoston kanssa - huh, huh! Mutta nyt se on menoa! Jaiks!

 

Vau Aavatar75! Onnea hoitoihin! Seuraavaan kiertoon!!! Tosiaanikin voi olla vähän pyöritystä... Tuo hinta yllätti minut... Tiesin tämän olevan kallista, mutta... On se kyllä sen kaiken arvoista.

Mulla tänään alkoi kuukautiset. Eli seuraavan 3-5 päivän aikana labraan. Pienoinen pulma kun mulla alkaa yövuorot huomenna. Voin kuullemma tulla töistä suoraan labroihin jos vaan jaksan. Mutta näkyyköhän se tuloksissa jos oon viuhtonut menenään edelliset 11 tuntia nukkumisen ja levon tilalla.

 

Oi miten mahtavaa, jo seuraavaan kiertoon! Sullahan tulee jännittävät paikat jo hyvinkin pian

Mutta tosiaan, tässä huomaa taas miten vaikea on saada minkäänlaista käsitystä todellisista hinnoista klinikoiden hinnastoa lukemalla. Enpä olisi uskonut, että yksi IVF:kin voi maksaa 6000 euroa, vaikka olenkin yrittänyt sieltä laskeskella mukaan kaikkea muuta mitä voisin kuvitella : /

 

Hei kaikki,

Ilmoittaudun minäkin tänne keskustelemaan. Olen 36-vuotias, kesällä täytän 37-vuotta...eroamassa oleva nainen. Olen yrittänyt aktiivisesti lasta nykyisen mieheni kanssa puoli vuotta. Minut on tutkittu ja kaikki näyttää olevan ok, miestä ei siis ole tutkittu eikä tulla koskaan tutkimaankaan. Hän pisti uutena vuotena totaalisen jarrun projektiin, oli kuulemma saanut aikaa ajatella asioita ja oli tullut siihen lopputulokseen että ei halua lasta kanssani. Ei haluaisi erota, mutta minä haluan lapsen, joten vaihtoehdoksi jää sitten ero. Toisaalta alan olemaan sinut asian kanssa ja tunnen päivä päivältä olevani päätökseni kanssa entistä varmempi ja vahvempi.

Olen jo kertonut gynellekin tilanteesta ja olemme sopineet, että menen Ovumiaan kun lähden tosissani yrittämään lasta yksin. Minun tapauksessa lähdetään inseminaatiolla liikkeelle. Aion vain valmistua ja saada nyt muutaman kuukauden päästä olevan gradun valmiiksi sitä ennen...tulee muuten liikaa stressiä.

Asun toistaiseksi vielä miehen asunnossa ja olenkin miettinyt tuota psykologin käyntiä ajatellen tulisiko tästä muuttaa nopeasti omaan asuntoon, jotta eron tapahtunut olisi perusteltavissa psykologille paremmin. Onko tuo 6 kk. sääntö josta olen jossain lukenut sellainen aika että odottavat erosta olevan kulunut sen, jotta antavat puoltavan lausunnon? Henkisellä tasolla ero alkaa olemaan totta ja miehen poissaolo on jo mukavampaa kuin hänen läsnäolonsa. Aion ensiviikosta alkaen alkaa toteuttaa tuota asumuseroa "osittaisena".

Itseni askarruttaa samat kysymykset ja asiat kuin muitakin tällä palstalla kirjoittavia eli taloudellinen selviäminen, omien tukiverkostojen riittävyys (kun noita sukulaisia ei juuri ole, jotka lasta voivat hoitaa), miten lapseen vaikuttaa se, kun ei ole isää (isän mallin löytäminen) ja miten kertoa asia lapselle. Olen kuitenkin luoteeltani varsin itsenäinen ja vahva, joten uskon selviäväni. Suurin haaste on nykyisin tukiverkoston pienuus...aion kuitenkin selvittää niitä tahoja mistä apua toivottavasti on saatavissa projektille.

Tsemppiä toivotan meille kaikille itsellisille naisille tässä tärkeässä "projektissa".

 

sisko36 Mut ainakin juuri Ovumiassa passitettiin takasin kotiin ja käskettiin tulla aikasintaan puolen vuoden päästä uudelleen, kun olin just eronnu... vaikka vakuuttelin kyllä että oon itsekseni käsitelly asian, valmis jatkaan yksin, jne., ei auttanu. Mutta ainahan sitä voi yrittää.. suosittelisin mieluummin AJ:tä kuin MP:tä, vaikka en tiedä onko henkilökemioilla lopulta vaikutusta lausuntoon.
Jos sutkin nyt laitetaan odotteleen, niin itse varmaankin hyödyntäisin sen puoli vuotta kotiyrityksillä jos vaan on joku luotettava miestuttava joka vois auttaa asiassa ja inseminaatiokin vois toimia niin ja meneehän siinä gradua tehdessäkin aika nopsaan! Jos se asumusero viivästyy niin välttämättä ei ehkä kannata kertoakaan siellä muuta kun se varsinainen eroaika...

 

Kiva kuulla teidän ensikäynneistä JohSar ja Aavatar75! Ja huimaa miten nopeasti prosessi voi edetä, kuten Aavattarella.. Sulla onkin heti oikein jännät ajat edessä! Lykkyä molemmille

JohSarille: jos endo ei ole tehnyt mitään isompia pesäkkeitä tai kiinnikkeitä esim. munasarjoihin niin sitä ei ultrassa välttämättä näy mitenkään. Joskus lääkäri voi sisätutkimuksessa havaita niitä pesäkkeitä mutta ei aina. Mutta ehkä, ja toivottavasti, sun oireettomuus kertoo siitä, ettei endo ole kovin pahassa vaiheessa ja että tuhoja ei ole tapahtunut!

Tervetuloa sisko36! Harmi jos klinikoilla on tosiaan tuollaisia joustamattomia aikarajoja, 6 kuukautta erosta ja niin edelleen. Kyllähän aikuinen ihminen itse parhaiten tietää milloin on valmis tällaiseen projektiin. Varmasti ei kannata olla turhan avoin, jos joudut vielä olosuhteiden pakosta asumaan miehen kanssa samassa asunnossa. Eihän se klinikalle kuulu missä asut, vaan se milloin ero on tapahtunut. Ja tsemppiä graduun, kokemuksesta tiedän että siinä onkin tekemistä

Täytyy sanoa että olen vähän ahdistunut siitä, kuinka paljon hoidot maksaa. Hinnastoja ynnäilemällä ei tosiaankaan saa kokonaiskuvaa, sillä en ollut päässyt lähellekään kuutta tonnia per hoitokerta, vaikka olen yrittänyt laskea kaiken mahdollisen ja vielä yläkanttiin. On jotenkin hirveän kurjaa miettiä raha-asioita ja hintoja tällaisen asian yhteydessä, ja haluaisin ajatella että vain se päämäärä on kaikkein tärkein, mutta jotenkin alkoi ahdistaa.. En ollut osannut varautua näin suuriin summiin, ja olin ajatellut että säästöt riittäisivät ainakin pariin kolmeen hoitokertaan. Mutta näin ollen ne riittävätkin nipin napin yhteen hoitoon (oletan että mun taustalla siirrytään myös suoraan ns. tehokkaampiin keinoihin). Hurja ajatus, se olisi sitten kaikki yhden kortin varassa.. Mietin jo että kannattaako sitten edes lähteä yhtä kertaa kokeilemaan, sillä stressitasot on varmasti jo valmiiksi tosi korkealla kun tietää että se todennäköisesti on ainoa yritys. Joten tuskin lopputuloskaan on sitten kovin hyvä... No niin, nyt selvästi yleensä nukuksissa oleva perus-pessimisti minussa on taas herännyt Mutta en tiedä, olenko nyt vain turhan neuroottinen ja pessimistinen?

 

Eikös ne useiden tonnien hoidot oo niitä missä käytetään lahjamunasoluja? Tavallinen ivf on yleensä jotakin 2300-2500e (ilman kelakorvausta) ja lääkkeet ainakin mitä mulla on ollu aikalailla max 1000e. No sit tietysti siittiöt 700 ja jos saa alkioita pakkaseen niin jotakin 700-900/siirto. Siittiöiden hinnat on noussu rajusti jostain parin vuoden takasesta, aiemmin oli "vain" 200-300... oisko luovuttajien määrät niin romahtanu uuden lain myötä vai miks..

 

Täällä on myös meinannut pupu tulla pöksyyn kun lukenut noista hinnoista. Aikani panikoitua päätin rauhoittua ja odottaa kun tutkimukset on tehty sekä minun hoitosuunnitelma on tehty. Kuunes lääkäri kertoo minulle paljonko hoidot minun kohdalla maksaa.

Google! Mitenhän olemme pärjänneet ennen ilman sitä? (Ihan hyvin) Googletin "luovutetun sperman hinta" ja löysin jonkun vastauksen jostain keskustelusta. Oli päivätty viime keväälle ja tämä kirjoittaja kirjoitti, että heille oli kerrottu mm. fertinovalta, että luovutettu sperma maksaa noin 1500-2000 euroa. Riippuen hoito muodosta. Voiko olla totta?

Olen hieman huolissani endoni kivuttomuudesta. 1,5 vuotta sitten kun minut leikattiin niin leikkauksen jälkeen sain taputuksia olalle "onpas sinulla hyvä kipukynnys"... Puhuivat, että mulla oli ovario torsio joka kuullemma TODELLA kivulias. Olihan mulla muutama kipukohtaus, mutta ne meni ohi...

Nyt odotellaan maanatai aamua ja labraa. Jonne saan kuullemma mennä töistä yövuoron jälkeen suoraan...

 

Tervetuloa sisko36! :wave:

Toi 1500-2000 euroa kuulostaa kyllä hurjalta hinnalta siittiöille! Väestöliitolla luovutetut siittiöt maksaa 440 eur (Tutkimusten ja hoitojen hinnat - Väestöliitto), jotenkin tuntuu oudolta, että ne vois muualla maksaa noin paljon enemmän. Toisaalta harva klinikka on ilmoittanut sivuillaan niiden hintaa.

Voi miksi en tajunnut ruveta säästämään tähän jo aikaisemmin? Olisi hienoa, jos löytyisi joku vapaaehtoinen tuttu siittiöiden lahjoittaja jonka avulla voisi tehdä edullisesti koti-inseminaatioita. Mutta mulla ei kyllä oikein ole ketään sellaista tarpeeksi luotettavaa tuttua, saati sitten että kehtaisin ikinä kysyä keltään...