Hei! Mukava nähdä, että täällä on taas keskustelu virinnyt. Olen seurannut tätä keskustelua jo useamman vuoden, mutta en ole tätä ennen rekisteröitynyt, kun asia ei ole ollut vielä kovin ajankohtainen, harkinnassa vain ns. vaihtoehto B:nä, jos perinteisen perheen perustaminen ei ole mahdollista.
Oma tilanteeni on siinä mielessä varsin epämääräinen, että olen nyt 2,5 vuotta seurustellut ja asun edelleen avoliitossa. Lapsiasia on kuitenkin koko ajan hiertänyt suhdetta. Mies on aina kriittisissä keskusteluissa myöntynyt, että lapsia voidaan hankkia sitten joskus, mutta jälkikäteen saa aina ahdistuskohtauksia siitä että on mennyt sellaista lupaamaan. Nyt olemme sopineet, että hänellä on tämä vuosi aikaa miettiä asiaa, mutta tämän vuoden jälkeen hänen pitää joko olla valmis hankkimaan lapsia heti (eikä joskus tulevaisuudessa), tai sitten eroamme, jolloin erosta toivuttuani yritän lapsen hankkimista yksin. Mies sanoi tuossa joku aika sitten, että aika paljon täytyisi hänessä jotakin muuttua, jotta olisi valmis vuoden kuluttua lapsen hankkimiseen. Vaikka tietenkin toivon parasta enkä millään haluaisi erota muuten niin rakkaasta miehestä, tilanne tuntuu minusta varsin epätoivoiselta. Näyttää siltä, että hyvin suurella todennäköisyydellä minun täytyy hankkia lapsi yksin.
Täytän tänä vuonna 34 vuotta. Olen pohtinut lapsen hankkimista yksin jo kauan, ja perhekin on luvannut olla tukena ja apuna jos siihen päädyn. Minua huolettaa asiassa tällä hetkellä eniten taloudellinen puoli. Olen ryhtynyt säästämään tätä asiaa varten, mutta pelkään että hoidot tulevat maksamaan yli 10 000 euroa, jos raskautuminen osoittautuu hankalaksi. Minulla on todettu polykystiset munasarjat (ylipainoa ei ole), joten gynekologi on jo sanonut että jonkinlaista apua raskautumiseen tulisin varmasti tarvitsemaan parisuhteessakin. Jossain määrin pelottaa myös yksinhuoltajuuden myötä harrastusten pois jääminen ja sosiaalisen verkon kapeneminen. Lisäksi jonkinlaisena pelkona on myös se, että yksinhuoltajana en jaksa etsiä uutta parisuhdetta ja jään loppuelämäkseni ilman elämänkumppania. Toisaalta oma lapsi on elämäni suurin toive.
Olen todella iloinen että tälläkin palstalla on muita asiaa pohdiskelevia, minulla kun ei nykyisessä tilanteessani ole vielä mitään asiaa Kenguruun palstalle. Kuitenkin päätös on iso, ja tuntuu tärkeältä päästä pohtimaan sitä jo hyvissä ajoin ennen tositoimiin ryhtymistä.