Löysin tämän keskustelun etsiessäni netistä tietoa yksinäisen naisen lapsen hankinnasta. Täytyn äskettäin 35 vuotta ja tuli todellinen paniikki kun tajusin miten vanha jo olenkaan, vuodet ovat vierineet huomaamatta. En ole pystynyt yhteenkään parisuhteeseen (parisuhde ei ole minulle mahdollinen, koska kiinnostukseni on hyvin vähäistä, sekä miehiin että naisiin, ns. aseksuaalisuusongelma, josta olen kärsinyt koko elämäni), joten lapsen hankkiminen luonnollisin keinoin on hyvin rajoitettua. Olisihan mahdollista pokata mies baarista, mutta ajatus epäilyttää, entäs jos hyvässä lykyssä tulee hiv. Itse olen pienituloinen, vuokralla asuva, mutta olen säästänyt noin 16 000 euroa ja näistä säästöistä olisi mahdollista laittaa hoitoihin. Mitä olette mieltä, pitäisikö säästössä olla enemmän? Kalliit hoitojen hinnat hirvittävät, mutta tulenko katumaan viiden vuoden päästä, jos en nyt yritä? Kuitenkin haluan lapsen ja olen miettinyt tätä keinohedelmöitysmahdollisuutta jo yli 10-vuotta. Tunnen yhden reilusti yli nelikymppisen yksin asuvan naisen, joka katuu, ettei ajoissa yrittänyt.
Asun pohjoisempana, joten Tallinan klinikat olisivat matkojen takia hyvin hankalat. Jos asuisin hesassa, suunnistaisin sinne.
Miten muuten on nuo perustutkimukset? Korvaako Kela edes niistä vaikka ei hedelmöityshoitoja korvaakaan? Onko peruslääkärikäynnin yhteydessä jo selvitettävä onko yksinäinen nainen vaiko parisuhteessa? Harmittaa kun sanoin aikaa tilatessani, että olen yksinäinen.
Varasin ajan tälle viikolle, ensimmäiselle käynnille. Minua jännittää jostain syystä ihan hirveästi, tämähän on eka kerta kun olen päättänyt ottaa askelen todellakin eteenpäin. Mietin kovasti olenko jo liian vanha ja ovatko munatorvet tukossa, entä tapahtuuko ovulaatiota jne. Nämä kaikki asiat varmaan selvitetään klinikalla. Pelottaa mahdollisesti kivuliaat hoidot jne. En tiedä ovatko nämä normaaleja tuntemuksia ennen ekaa käyntiä.
Tiedän, etteivät vanhanaikaiset vanhempani tätä hyväksy. Jos lapsi ihan oikeasti lähtisi alulle ja syntyisi, heille tulisi iso ongelma miten selittää tämä kaikille sukulaisille. Mikään heistä ei ole halpa-arvoisempi kuin nainen, joka tekee "yksinäisen lapsen". Mutta en elä vanhempiani varten, minulla on aikuisena ihmisenä oikeus omiin päätöksiin.
Asun pohjoisempana, joten Tallinan klinikat olisivat matkojen takia hyvin hankalat. Jos asuisin hesassa, suunnistaisin sinne.
Miten muuten on nuo perustutkimukset? Korvaako Kela edes niistä vaikka ei hedelmöityshoitoja korvaakaan? Onko peruslääkärikäynnin yhteydessä jo selvitettävä onko yksinäinen nainen vaiko parisuhteessa? Harmittaa kun sanoin aikaa tilatessani, että olen yksinäinen.
Varasin ajan tälle viikolle, ensimmäiselle käynnille. Minua jännittää jostain syystä ihan hirveästi, tämähän on eka kerta kun olen päättänyt ottaa askelen todellakin eteenpäin. Mietin kovasti olenko jo liian vanha ja ovatko munatorvet tukossa, entä tapahtuuko ovulaatiota jne. Nämä kaikki asiat varmaan selvitetään klinikalla. Pelottaa mahdollisesti kivuliaat hoidot jne. En tiedä ovatko nämä normaaleja tuntemuksia ennen ekaa käyntiä.
Tiedän, etteivät vanhanaikaiset vanhempani tätä hyväksy. Jos lapsi ihan oikeasti lähtisi alulle ja syntyisi, heille tulisi iso ongelma miten selittää tämä kaikille sukulaisille. Mikään heistä ei ole halpa-arvoisempi kuin nainen, joka tekee "yksinäisen lapsen". Mutta en elä vanhempiani varten, minulla on aikuisena ihmisenä oikeus omiin päätöksiin.