Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Löysin tämän keskustelun etsiessäni netistä tietoa yksinäisen naisen lapsen hankinnasta. Täytyn äskettäin 35 vuotta ja tuli todellinen paniikki kun tajusin miten vanha jo olenkaan, vuodet ovat vierineet huomaamatta. En ole pystynyt yhteenkään parisuhteeseen (parisuhde ei ole minulle mahdollinen, koska kiinnostukseni on hyvin vähäistä, sekä miehiin että naisiin, ns. aseksuaalisuusongelma, josta olen kärsinyt koko elämäni), joten lapsen hankkiminen luonnollisin keinoin on hyvin rajoitettua. Olisihan mahdollista pokata mies baarista, mutta ajatus epäilyttää, entäs jos hyvässä lykyssä tulee hiv. Itse olen pienituloinen, vuokralla asuva, mutta olen säästänyt noin 16 000 euroa ja näistä säästöistä olisi mahdollista laittaa hoitoihin. Mitä olette mieltä, pitäisikö säästössä olla enemmän? Kalliit hoitojen hinnat hirvittävät, mutta tulenko katumaan viiden vuoden päästä, jos en nyt yritä? Kuitenkin haluan lapsen ja olen miettinyt tätä keinohedelmöitysmahdollisuutta jo yli 10-vuotta. Tunnen yhden reilusti yli nelikymppisen yksin asuvan naisen, joka katuu, ettei ajoissa yrittänyt.

Asun pohjoisempana, joten Tallinan klinikat olisivat matkojen takia hyvin hankalat. Jos asuisin hesassa, suunnistaisin sinne.

Miten muuten on nuo perustutkimukset? Korvaako Kela edes niistä vaikka ei hedelmöityshoitoja korvaakaan? Onko peruslääkärikäynnin yhteydessä jo selvitettävä onko yksinäinen nainen vaiko parisuhteessa? Harmittaa kun sanoin aikaa tilatessani, että olen yksinäinen.

Varasin ajan tälle viikolle, ensimmäiselle käynnille. Minua jännittää jostain syystä ihan hirveästi, tämähän on eka kerta kun olen päättänyt ottaa askelen todellakin eteenpäin. Mietin kovasti olenko jo liian vanha ja ovatko munatorvet tukossa, entä tapahtuuko ovulaatiota jne. Nämä kaikki asiat varmaan selvitetään klinikalla. Pelottaa mahdollisesti kivuliaat hoidot jne. En tiedä ovatko nämä normaaleja tuntemuksia ennen ekaa käyntiä.

Tiedän, etteivät vanhanaikaiset vanhempani tätä hyväksy. Jos lapsi ihan oikeasti lähtisi alulle ja syntyisi, heille tulisi iso ongelma miten selittää tämä kaikille sukulaisille. Mikään heistä ei ole halpa-arvoisempi kuin nainen, joka tekee "yksinäisen lapsen". Mutta en elä vanhempiani varten, minulla on aikuisena ihmisenä oikeus omiin päätöksiin.

 

Tsemppiä matkaan mindiminnis! Hienoa että uskaltaudut hoitoihin noinkin ajoissa, tulin kommentoimaan siksi että itselläni aloitus jäi myöhään... Rahaa sulla on kivasti säästössä, insseillähän aloitetaan jos kaikki on kunnossa ja ne on noin 700-800 e kipale. Ja alkututkimuksissa selvitellään onko kaikki kunnossa (nekin tietty maksaa jotain). Ensikäynnillä asioita selviää! Ota vaikka kysymyslista mukaan, että muistat kysyä "kaiken", mulla ainakin helposti unohtuu puolet. Ja hoidot ei välttämättä ole yhtään kivuliaita, inssit ainakaan, riippuu anatomiasta. Ihan normaalia on olla peloissaan, mutta kun hoitosuunnitelma etenee, yleensä se oma päätöskin selkiintyy! Onnea matkaan!

 

Hei!
Pääsisikö kerhoon? Meidän perheessä (2 naista) on ensikäynti Ovumiassa 14.5. ...

 

Kiitos vastauksesta Inia. Eniten minua jännittää se pystynkö saamaan edes lapsia. Sitä ei ole koskaan tutkittu ja koskaan en ole yrittänytkään. No, nyt varmaan tutkitaan. Toivon kovasti ettei olisi munajohtimien tukkeumaa, se pelottaa ehkä tässä projektissa kaikkein eniten. Silloin ne hoidot vasta kalliiksi tulevat. Olen hyvin taloudellinen ihminen ja sitä parempi, mitä pienemmillä kustannuksilla sitä selviäisi tuosta mahdollisesta hedelmöityksestä. Ettei säästöt kaikki hupenisi, vaikka onhan tuossa vähän pelivaraa. Uskon että pärjään taloudellisesti lapsen kanssa yksinkin, koska olen niin tarkka rahoistani enkä turhia tuhlaile. Toisaalta, maksaahan moni koiranpennustakin yli tuhat euroa, miksipä siis en minä sijoittaisi rahojani sitten näin. Kaikki on niin suhteellista.

Unika: mehän sitten edetään suunnilleen samassa tahdissa. Te kaksin, minä vaan yksin

 

Kiitos vastauksesta Inia. Eniten minua jännittää se pystynkö saamaan edes lapsia. Sitä ei ole koskaan tutkittu ja koskaan en ole yrittänytkään. No, nyt varmaan tutkitaan. Toivon kovasti ettei olisi munajohtimien tukkeumaa, se pelottaa ehkä tässä projektissa kaikkein eniten. Silloin ne hoidot vasta kalliiksi tulevat. Olen hyvin taloudellinen ihminen ja sitä parempi, mitä pienemmillä kustannuksilla sitä selviäisi tuosta mahdollisesta hedelmöityksestä. Ettei säästöt kaikki hupenisi, vaikka onhan tuossa vähän pelivaraa. Uskon että pärjään taloudellisesti lapsen kanssa yksinkin, koska olen niin tarkka rahoistani enkä turhia tuhlaile. Toisaalta, maksaahan moni koiranpennustakin yli tuhat euroa, miksipä siis en minä sijoittaisi rahojani sitten näin. Kaikki on niin suhteellista.

Unika: mehän sitten edetään suunnilleen samassa tahdissa. Te kaksin, minä vaan yksin

Minulla on munajohtimet tukossa ja siksi mun ja mieheni ainoa hoitokeino on IVF.olin helpottunut että syy löytyi, pahempaa olisi olla tilassa" syy tuntematon".IVF ää on turha pelätä, yksityisellä se tehdään ns lyhyellä kaavalla, hormmonipistokset, punktio hedelmöitys ja siirto!ONNEA SINULLE, päädytpä mihin tahan sa hoitoon.Itse olen ajatellut että kun kerran kovasti lasta haluamme,ei puhuta rahasta.Vaikka tietysti se tili alkaa jossain vaiheessa tyhjenemään.

 

Juu,..ja mä lisäisin vielä että noihin kalliisiin hoitoihin on mahdollista yksinäisenkin saada kelakorvauksia, jos on joku hedelmällisyyttä haittaava sairaus eikä spontaania raskaaksitulon mahdollisuutta ole.. esim. mun tapauksessa käsittääkseni näin vois käydä kun on endometrioosi joka on tukkinu johtimet. Toistaseks kuitenkin yritetään vielä tutun lahjottajan kanssa.
Mulla ei varmaan vieläkään tota endo-diagnoosia ois jollei pesäke ois kasvanu munasarjaankin ja siks ois näkyny ultrassakin, ja jonka ansiosta pääsin tähystysleikkaukseen. Eli jos sairaudesta mitään "hyötyä" voi ajatella olevan, niin ehkä ainakin rahallista sitten.. en tiedä saako hedelmöityshoitojen lääkkkeitä yleensä sairauden hoitoon, mutta mulla kaikki on ruksittu aina siihen kohtaan.

 

Kävin siellä klinikalla. Ultrassa kohtu ja munasarjat olivat normaalit. Painosta huomauttivat, että pitäisi pudottaa. Täytyy käydä nuo verikokeet läpi ja elokuussa sanoivat, että aikaisintaan on spermaa saatavilla, silloin tehtäisi tuo munatorvitutkimus. Ajattein otattaa klamydiavasta-aineetkin, sillä on olemassa pieni riski, että sen joskus olisin saanut. Sehän kuulemma tuhoaa munatorvien värekarvat. Toivottavasti ei klamydiaa ole koskaan ollut.

 

Kävin siellä klinikalla. Ultrassa kohtu ja munasarjat olivat normaalit. Painosta huomauttivat, että pitäisi pudottaa.

Voinko kysyä, että paljonko painat ja kuinka paljon olisi klinikan mielestä hyvä painaa? Mulla pientä ylipainola, mutta mielestäni ihan normaalin rajoissa 163/70....

 

tuskin puuttuvat unika tuohon painoon, mulla paino oli hoitojen alussa 78 kiloa ja pituuttta oli 160 cm, kirjasivat et ylipaino tullut pikkuhiljaa vuosien aikana, eivät käskeneet laihduttaa, mutta josssain kohti kysyivät mun painosta uudelleen. sulla kuitenkin ihan erilukemilla tuo paino kun olet pidempi mua ja kuitenkin 8 kg laihempi.

 

Hei

Ihan ensin anteeksi, että tulen vieraana tunkeilemaan ketjuunne, ja toiseksi siksi, etten ole yksinäinen nainen. Uskaltauduin kuitenkin kirjoittamaan, koska luulen, että olette avoimia ja avuliaita naisia. Syy miksi kirjoitan, näkyykin otsikossa. Eli onko teillä jollain tietoa tai omakohtaista kokemusta Nova Vita -klinikasta? Huomasin, että siellä lahjasiittiöinseminaatio maksaa vain 300 e. Me olemme maksaneet Väestöliitossa (mieheni kanssa) noin 700 - 800 e.

Onko Nova Vitaan jonoa donor-inseminaatioihin?

Käytetäänkö siellä virolaista vai/sekä tanskalaista spermaa?


Kiitos, jos joku viitsii tai haluaa vastata!


Plussia toivottaen
amv

 

aiemmin ainakin on ollut tallinnan kävijöitä, selaapa ketjua taaksepäin ja katsele josko sieltä löytyisi---> kannattaa laittaa yv kyseiselle nimimerkille joka asiasta on kirjoittanut

 

:attn: Moni on kysynyt kerhosta, parasta aikaa sitä uudistetaan ja rakennamme keinon päästäkseen uusia sisään ja samalla turvata vanhojen jäsenien turvallisuutta. Tarkemmat ohjeet jäseneksi pääsy ilmestyy niin pian kun ne ovat valmiit - maltathan odottaa! :attn:

Kivaa kun tällä palstalla on aktiivisuutta, ja onnea kaikille!

Viki/Anni

 

Unika: Painoa on noin 75 kg ja pituutta 168 cm. Omastanikin mielestäni painoa on ehdottomasti jo liikaa, käskettiin pudottaa 7 kg. Tämä painonpudotus vain ei ole niin kovin helppoa, koska olen aina ollut todella kova syömään. En siis välttämättä ahmi herkkuja vaan syön todella paljon ylipäätäänkin ns. normiruokaa, liekö sitten mahalaukkukin jo venynyt tuon takia. Toki muutama päivä pienemmällä (pienemmät annokset) ja terveellisellä ruokavaliolla (enemmän salaattia jne.) sujuu hyvin, mutta sitten yhtäkkiä tulen kovin näkäiseksi ja syön entiseen malliin päivän pari, harmitellakseni taas "dieetin kariutumista" . Nyt varmaan moni ajattelee, että miten noin itsekuriton ihminen hoitaa yksin lasta, mutta no, tämä painoasia toivottavasti ei ole este eikä kuvasta koko minuutta ja kykyjäni mahdollisena äitinä. Yritän pikkuhiljaa pienentää ruokamääriä ja katsoa terveellisempää ruokavaliota vähemmin kalorein varustettuna. En pysty mihinkään nälkäkuuriin ja ihmedieetteihin eli painonpudotus tulee olemaan hidasta.

 

Viime perjantaina oli ensikäynti ja nopeaa toimintaa olikin! Tanskalaiset siitiöt varattuna, tänään aamulla oli verikokeet ja ensi perjantaina on SSG-tutkimus....jos kaikki on kunnossa lääkäri sanoi, että voidaan kokeilla ensimmäinen inssi jo tähän kiertoon...luulen kuitenkin, että pidämme kiinni jo suunnitellusta heinä-elokuusta...

 

:attn: Moni on kysynyt kerhosta, parasta aikaa sitä uudistetaan ja rakennamme keinon päästäkseen uusia sisään ja samalla turvata vanhojen jäsenien turvallisuutta. Tarkemmat ohjeet jäseneksi pääsy ilmestyy niin pian kun ne ovat valmiit - maltathan odottaa! :attn:

Kivaa kun tällä palstalla on aktiivisuutta, ja onnea kaikille!

Viki/Anni

Mielelläni liittyisin mukaan, laitattehan viestiä, kun se on mahdollista. Ihanaa löytää muita samassa tilanteessa olevia!

 

Mieheni jätti minut vastikään viiden yhteisen vuoden jälkeen. Olen kolmekymppinen ja olen vuoden verran vakavasti ajatellut että haluan oman lapsen. Mieheni toiveesta olin kätkenyt vauvakuumeeni, mutta salaa pelännyt sitä että mitä jos hän ei haluakaan. Noh, nyt sekin asia on sitten selvä. Ahdistavaa ajatella etten voisi ikinä saada lasta sen takia etten kelpuuta mitä tahansa miestä. Rinnallani oli jo elämäni rakkaus, mutta hän ei tuntenutkaan samoin. Olenkin miettinyt, että olenko hullu jos haluan lapsen ilman miestä. Päiväni pelasti se kun löysin tämän palstan. Olen käyttänyt koko aamun lukeakseni keskustelua läpi. Toivoisin kovasti pääseväni mukaan tuohon kerhoonne. Vertaistuki tulisi todella tarpeeseen.

 

Mielelläni liittyisin kerhoon mukaan sitten kun se on mahdollista! Olen tätä vauva-asiaa ajatellut useamman vuoden enemmän ja vähemmän, nyt pitäisi ryhtyä vihdoin tuumasta toimeen. Tältä palstalta löytyi ihan superpaljon hyvää tietoa, ihanaa kun löytyy muitakin ihmisiä jotka ovat samassa tilanteessa!!

 

Modet tekevät parhaillaan töitä saadakseen uuden foorumin avatuksi myös uusille! Ilmoitamme heti tällä palstalla kun ovet aukeavat =) . Maltattehan odottaa vielä hetken aikaa.

-Leena77-

 

=)

 

olin just sulle meere vastaamassa toiseen ketjuun, että tuu tänne niin saat vertaistukea, mutta löysitkin jo tämän, =)

 

Juu, löysin , on vaan niin paljon luettavaa mutta enköhän tästä selviä. :wave:

 

Hei

Tässä osoite itsenäisten äitien foorumille, joka piakkoin avataan taas uusillekin jäsenille!

http://kenguruu.foorumit.fi

Itsenäisten äitien eli harkitusti sinkkuäideiksi päätyneiden tai tätä harkitsevien vertaistukipalsta. Suurin osa toivoo lasta hedelmöityshoidoilla, osa pohtii adoptiota, osa muita mahdollisuuksia saada oma lapsi ilman mukana olevaa isää.


Kehittelemme kovaa vahtia foorumia laajemmaksi ja teknisesti toimivammaksi. Samalla virittelemme yhteistyötä myös hedelmöityshoitoja antavien klinikoiden kanssa. Järjestämme vertaistapahtumia muutaman kerran vuodessa. Tavoitteemme on pitkäjänteinen itsenäisten äitien vertaistukiverkosto.

Kuun vaihteessa osa foorumin info- ja linkkivinkkiosista aukeaa julkisisksi ja pian sen jälkeen olemme myös valmiit ottamaan uusia jäseniä. Jo nyt foorumin esittely ja säännöt ovat kaikkien luettavissa. Varsinaiset keskusteluosiot turvaamme tarkasti ulkopuolisilta, jotta luotettava ja turvallinen vertaistuki olisi jäsenille mahdollista. Tapaamisiin kukin osallistuu tietenkin vain jos siltä tuntuu.

Tervetuloa - mutta siis vasta piakkoin!

KenguRuun mode

=) =)

 

Meere: Huomasin sun kirjoituksen missä kyselit hoidoista Tampereen Ovumiassa. Oletko jostain päin Pirkanmaata? Asun itse Tampereella ja olen käynyt yksin hoidoissa Ovumiassa, nyt 5,5 kk ikäisten kaksosten onnellinen yh-äiti! Olisi kiva tutustua muihin Pirkanmaalaisiin.

 

Laitoin AnnaBelle sulle yv:tä

 

up :wave: