Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Kuten tuossa aikaisemmin mainitsin, olen itse vielä siinä miettimisvaiheessa, sanoisin että olen jo about 70% varma että pyrin aloittamaan hoidot vuoden 2009 puolella ---- työstän nyt tämän loppuvuoden tuota puuttuvaa 30% ja yritän sisäistää mitä tarkalleen sydän ja pää sanovat, ja voisiko niiden tuntemukset yhdistää.
Jotenkin olen kuitenkin taipuvainen uskomaan, että kaikki asiat järjestyvät lopulta parhain päin, ja juuri niinkuin on tarkoitettu. Jatkan siis tätä pähkäilyäni, ja luen vilpittömän kiitollisena täällä palstalla teidän kaikkien TOSI tarpeellisia ja ajattelemaan pistäviä kommentteja...

Zella näin on asioilla on taipumus järjestyä.. mä olen ottanut eka kerran yhteyttä fertinovaan joulukuun alussa 2007, mutta eka käynnille varasin ajan helmikuussa 2008, se oli vaan sellainen kokeilen tikulla jäätä juttu, jota sit pyörittelin mielessäni hetken, tai en edes ihan kamalasti, sit vaan yksi aamu päätin et soitan, mun fiilis eka käynnillä oli se et mut laitetaan jonoon, ja oletin että sen jälkeen menee vuosi ennenkuin mua aletaan hoitaa, no siinä menikin vain kk, kun jonoja ei ollut, se oli ekana järkytys, mutta positiivinen sellainen, eli pointtina se et kyl se oma tunne sit vahvistuu ja kannattaa toimia sitten ku on tietyllä tapaa varma olo, me kyllä täällä kuunnellaan ja tuetaan... joten =)

evenstar tuollaisiin kommentteihin saattaa törmätä, mutta sinä itse tiedät ja moni muu tietää että susta tulee hyvääiti, mua satutti pahiten mun täti joka sanoi kuultuaan et käyn hoidoissa niin että "sitä itkettää jo nyt sen syntymättömän lapsen puolesta, koska se tulee kasvamaan ilman isää..." juu no tässä maailmassa on miljoonia lapsia ilman isää, ja tätä lasta rakastetaan ihan hirmusti, ja on myös lapsia joilla on isä, mutta joka ei heistä välitä, EN VÄHÄTTELE ISÄN TÄRKEYTTÄ, mutta ei tässä itkeä eikä syytellä kenenkään tartte.. voimia sinulle ja unohda tai ainakin yritä unohtaa nuo kommentit :hug:

rahasta vielä mä uskon pärjääväni, mulla on pieni kiva omakoti ja vakituinen työ, joten eihän elämästä koskaan tiedä, mutta olen nyt tehnyt valmisteluja vauvaa varten ja äippäloman 3 ekaa kk saan vielä normi palkan joten, ehkä ne asiat hoituu, enemmän mietin sitä että olisi kivempi olla kotona vaikka se pari vuotta mutta tässä kohdin se tuskin onnistuu, tarvitsee nauttia siis joka hetkestä sitten äippiksellä..

vielä piti jollekin kommentoida mutta mutta...

tää räkänokka lähtee keittää teetä.. :snotty: =)

 

Olin viikonlopulla reisussa ja IHANAA kun näin paljon keskustelua sillä välillä. =) Mulla tuli eteen tämmönen asia yhden ystävän kanssa (sinkku,lapseton ja ikää liikaa) hän oli sitä mieltä että mun pitäisi odottaa viellä että kyllä se sulho tulee vastaan, mutta minä ite olen varma että hoitoon on mentävä nyt pikimmiten. Olen ZELLA-68 ja KRISTIINA-68 teidän ihanaa vuosikertaa vuotta vanhempi, joten luulen ettei odottelu ole järkevää...Ja olen sinut asian kanssa, pyöritellyt asiaa kuin palloa ja tulokseksi saanut että hoitoon vaan. EVENSTAR kyllä me törmätään kaikkiin negatiivisiin puheisiin. Yritetään laittaa ne toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Onneksi meillä on tämä palsta ja tuki.

Esimerkiksi voisin sanoa yhden puolitutun joka antoi asian mennä liian pitkälle iän puolesta ettei ollut mitään tehtävissä, harmi.Ja hän katuu sitä tosi paljon. Mutta naisten on jotenkin vaan päätettävä ja otettava vastuu asiasta ja elettävä sen kanssa loppuelämän. Sitten on turha jossitella että mun olisi pitäny.. Toki luulen että kun kaikki sen ratkaisun sitten tekevät niin silloin, sillä hekellä, se on oikea ratkaisu. Mutta paljon ajattelua ja itsensä tuntemista se vaatii.

Taloudellisesti kyllä kaikki pärjää uskon niin. Monta hyvää vaihtoehtoa on niinkuin edellisisä kirjeissä jo olikin. Jokainen tekee sitten omat säästö liikkeensä tarpeen mukaan. Espoo lisää en muistanut ollenkaan, kiitos muistutuksesta HILISTIN jatkuukohan se ensi vuonnakin?

Minua harmittaa paljon se etten pääse siihen tapaamiseen koska paljon on täältä Helsingin seudulta ja olisi oikeesti ihana keskustella face to face. Toivon että toinenkin tapaaminen järkkääntyy joskus, eikö niin?

Heitän keskusteluun kysymyksen. Miten, milloin, millä tavalla kerrotaan lapselle alkuperä, klinikalla käynti? Mulla on itsellä 2 siskoa joilla kummallakin on 3 lasta. Jokaisella lapsella on eri isä, luomulla. Ikä haarukka on 2v.-21v. joten läheltä olen seurannut alkuperä kysymystä. Joten siihen mahtuu monta vaihtoehtoa. Yhden lapsen synnytyksessä olen ollut mukana,heh

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille

 

Risukasa ja muut hoitoja vielä odottelevat, miun hoitava lääkäri Väestöliitossa sanoi, että nykyisen lain mukaan luovuttajista saa kertoa silmien värin, hiusten värin ja pituuden. Edes painon kertominen ei miun lääkärin mukaan ole laillista, vaikka ilmeisesti joillakin klinikoilla niin saatetaan tehdäkin.

Ai, siis noi muut saa kertoa muttei painoa..? Voikohan siinä toivoo että ois kuitenki hoikka/normaalivartaloinen, vaikkei tarkkaa kg ilmotetakaan?

Evenstar Juu, paheksuntaan oon mäkin jo varautunu, mutta oon päättäny tehdä miten itsestä tuntuu parhaalta, on sitä tarpeejks monta vuotta eletty niinkin että tekee asioita vaan muiden miellyttämiseks.. Ei kannata välittää, vaikka jokkut ajattelee omituiseks tms.!

Mulla on tällähetkellä myös se fiilis että katuisin myöhemmin enemmän sitä jos en edes yritä kun että muutamaan hoitoon uppoo rahaa ilman tulosta.. ei tarvi ainakaan jossitella ja miettiä loppuelämää että oisimpa tehny kaikkeni ja vielä enemmän, miksen uskaltanu, oiskohan sitten tullu jotain...

 

Evenstar :hug:

Muiden kommenteista: se nyt vaan on niin että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tiedän tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, mutta kannattaa kuitenkin yrittää. Jossain vaiheessa elämä on vaan otettava omiin käsiin tai muuten se jää elämättä. Itse en tosiaan kertonut kenellekään sen enempää aikeistani, hoidoista kuin raskaudestakaan ennenkuin aika myöhään, mutta sitä enemmän kyttäsin aiheeseen liittyviä kommentteja ja luin "rivien välejä". Sehän oli sitä aikaa kun keskustelu lainsäädännöstä kävi kiivaimmillaan ja kaikilla tuntui olevan sanottavaa. Huomasin kuitenkin, että kun joku asia ei oikeasti kosketa itseä läheisesti, niin siitä on helppo heittää mielipiteitä ja eihän ne sitten ole ollenkaan yhtä syvällisiä ja mietittyjä kuin sellaisella (=tällaisella) joka asiaa on joutunut omalta kohdalta pohtimaan. Siis syyllistyn sellaiseen varmaan itsekin jonkun muun asian kohdalla; esim. rasismi tai homous on asioita joiden kipeyttä omakohtaisesti en joudu kohtaamaan, ja voi hyvin olla että olen joskus heittänyt ilman mitään pahaa tarkoitusta jonkun kommentin, joka jonkun toisen mielestä on äärimmäisen tyhmä ja ajattelematon. Ja ihan vaan koska en ole joutunut asiaa pohjia myöten ajattelemaan ja kohtaamaan. Samalla lailla tässä meidänkin tilanteessa saattaa tulla vastaan ikäviä kommentteja tai yksipuolisia mielipiteitä, mutta olen aika varma että useimmiten taustalla ei ole pahaa tahtoa vaan yksinkertaisesti ajattelemattomuutta, joka helposti korjaantuu kun asiasta sitten oikeasti lähtee keskustelemaan.

Päätöksen tekemiseen pätee vähän sama homma, pitää kuunnella vain itseään. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä tarvitse. Ja myös niin, että jossain vaiheessa laittaa järkeilyn tauolle ja keskittyy kuuntelemaan intuitiotaan. Kyllä sydän kertoo mikä on oikein.

Toivotaan, että tapaamiset ottaa tuulta ja nillanilla ja muut jotka ei nyt pääse, pääsisi sitten seuraavalla kerralla. Mä myös tosi mielelläni vastaan jos kenellä jotain kysymyksiä on, vaikka yv:nä jos tuntuu, ettei julkisella palstalla halua. Siitähän me varmasti lähdetään, että nää keskustelut ja tapaamiset on luottamuksellisia, eikös vaan?

 

Heitän keskusteluun kysymyksen. Miten, milloin, millä tavalla kerrotaan lapselle alkuperä, klinikalla käynti?

tästä aiheestahan on tehty ihan satukirjakin, nimeä enkä tekijää ole selvittänyt, ollaan täällä ennenkin keskusteltu, että lapselle vastaataan kunhan hän alkaa kysellä ja hyvä on kertoa totuus, monelle lapselle on paljon rankempaa kuulla että on sulla isä, se lähti kun olit 2 vuotta tms. tässä kun ei ole mitään sellaista hylkäämistä tapahtunut, mulle psykologi kehotti käyttämään nimitystä lahjan antaja, mutta mun suussa ja mun puheissa on käytössä nyt termi "lahjaisä" ja tällaisia lauselmia olen mielessäni pyöritellyt, että kerron siitä kuinka kovasti äiti on halunnut sinut saada ja tämä lahjaisä auttoi äitiä haaveen toteutumisessa, kuitenkin niin että lapsi ei kuvittele että jokainen lahja minkä äiti saa on uusi vauva tms. ja varmasti kerron että olen käynnyt sellaisella vauvaklinikalla, niitä keskusteluja ei varmaan voi kamalasti etukäteen suunnitella, lapsi voi kysyä niin yllättäen ja ihan erilailla asioista kun itse voisi luulla, mä en osaa käyttää vaan sanaa luovuttaja.. rehellinen täytyy kuitenkin olla ja kertoa ettei äitikään ole sinun lahjaisää tavannut ja ehkä voi myös kertoa että hän on toisesta maasta tms. isoja ja vaikeita asioita, mutta ei sitä mun mielstä kannata lapselta salata, eikä ohittaa kysymyksiä, mä oon kirjoittanut ihan eka klinikka käynnistä asti päiväkirjaa, ja voi olla että joskus kun lapsi on jo aikuinen annan hänen lukea sen tai sitten en..
sellaisia ajatuksia täällä..

 

leena voi uutta pikkuista vain sitten kaveriksi.. joo kyllä mullakin on sellainen ajatus hautunut että se kakkonen tulee jossain kohti joko näillä samoilla keinoin taikka sitten muuten, mullahan ikää on 28 vuotta, mutta vuodet menee sen verran nopiaa kuitenkin, että voi olla et hetken katselen ja sitten uusi yritys, mutta kunhan nyt saa tämän paljon odotetun ykkösen maailmaan... =)

 

Olipas täällä tosiaan paljon hienoa pohdintaa ja keskustelua. Niin ja jälleen uusia ihmisiä, hieno juttu! On myös erittäin hyvä, että täällä pohditaan asiaa eri näkökulmista, se on tärkeää. Nyt vain pikaisesti viestittelen, joten en ehdi itse kommentoimaan...

Palstasta olen sitä mieltä, että yksi on parempi kuin kaksi. Ja suljettu voisi olla hyvä, mutta toisaalta pitäisi kyllä varmistaa, että uudet ihmiset "löytää perille".

Yritän päästä mukaan perjantaiseen tapaamiseen, olisi mielenkiintoista tavata. Laitan Rebecalle yv:tä.

Omasta raskaudesta sen verran, että LOPPU häämöttää =) Nämä viimeiset viikot ja kuukaudet on menneet TODELLA nopeasti. Kohta jo alkaa kovasti odottamani äitiysloma. Ihanaa päästä rauhoittumaan ja keskittymään olennaiseen. Tyyppi vatsassa on liikkuvainen ja hauskuuttaa tulevaa äitiään liikehdinnällään. Tyypillisiä loppuraskauden "vaivoja" on, mutta kuuluvat asiaan. Pääosin kuitenkin vointi hyvä.

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

 

Minäkin vain käväisin palstalla keväällä, mutta ketjua olenkin sitten lukenut koko syksyn ahkerasti. Olen nimittäin päättänyt , että toisen lapsen aika alkaa olla pian.. ennestään mulla siis 1,5-v tyttö. On ihan mahtavaa lukea juttujanne, palstasta on ollut apua myös oman päätöksen tekemisessä. Mukava tietää, että on myös muita kahdesta lapsesta haaveilijoita. No, saa nähdä, jääkö mulla projekti-kakkonen vain haaveeksi, koska käytännössä mulla on max 4 yritystä saada toinen lapsi. Loputtomiin en voinut asiassa pähkäillä, koska pakastetut alkioni tuhotaan kahden vuoden päästä lakimuutoksen vuoksi. Mutta nyt päätös on tehty ja se on helpotus. Viimeiset puoli vuotta asia oli mielessä päivittäin kunnes varmuus tuli!

Olen tulossa tyttäreni kanssa perjantain tapaamiseen, Rebecalle yksäriä laitettu. Mukava tavata teitä palstalaiset!

 

Risukasa - En usko, että tuosta luovuttajan mahdollisesta ylipainosta kannattaa olla huolissaan. Läski kun ei periydy. Kukaan ei liho syömättä, joten kyllä siihen lapsen painoon vaikuttaa äiti eikä luovuttaja. Aikuisena lapsi tekee mitä haluaa, toivottavasti kuitenkin mielessä se mitä äiti opetti...

Nillanilla -Mullekin on usea tyyppi hokenut tuota "kyllä sä sen miehen löydät jne..." Enkä minä sitä epäilekään yhtään, hyvin on löytynyt tähänkin asti. Kyse on kuitenkin enemmän ajoituksesta, minäkään en halua venyttää perheenperustamispäätöstä liian pitkälle. Sehän on ihan fakta, että raskautuminen hankaloituu koko ajan iän karttuessa, eikä sitä kukaan tiedä, koska se "parasta ennen" päiväys omalla kohdalla on. Muitakin sairauksia, jotka estävät raskauden, voi tulla. Toisaalta, tämä ratkaisu ei minun mielestäni mitenkään estä sen sulhon tuloa sillä valkoisella ratsullaan. "Se oikea" mies ottaa mut sitten koko pakettina koirineni ja lapsineni, eihän me mikään maailman ensimmäinen uusperhe oltaisi. Oltaispa vain hiukan tavallista selkeämpi, kun kuviossa ei pyöri mun exä ja lapsen isä.

Tuosta lapselle selittämisestä, minäkin aion olla avoin ja suora heti, kun lapsi jotain haluaa tietää. Ensimmäinen versio taitaa ola se, että isää ei meillä ole, koska vauvansiemenet on haettu lääkäriltä. Seuravana jossain vaiheessa tulee ehkä kysymys tuosta vauvansiementen alkuperästä ja silloin tuo lahjaisä on aika mukavan kuuloinen termi. Joka tapauksessa minun mielestäni on äärettömän tärkeää, että lapsi saa kuulla ja kokee olevansa toivottu ja rakastettu eikä hänen alkuperässään ole mitään outoa, kummallista tai hävettävää. Siksi on mielestäni parempi olla suora ja rehellinen, lapsen ikätasoon sovellettuna. Kun lapsen ei tarvitse miettiä, että jossain on isä joka on hylännyt hänet, ei halua nähdä häntä, tai ei jopa tykkää hänestä, lapsi voi rakentaa ihan ehjän minäkuvan ilman isääkin.

Tuosta miehen mallista, ja ylipäätään miehisyyden olemassaolosta elämässä, jos perheessä ei ole miestä... Psykiatri Jari Sinkkonen on puhunut paljon isättömyydestä ja varsinkin poikien kasvamisesta pelkästään äitien, tarhantätien ja naisopettajien keskellä. Hän on kirjoittanut aiheesta myös monta artikkelia ja pari kirjaakin, kannattaa tutustua.

Sinkkosta vapaasti mukaellen, varsinkin jos saamme poikalapsen, on parasta olla tarkkana, millaista mieskuvaa lapselle (joka on pieni mies) välittää. Jos äidin asenteessa miehisyyteen korostuvat (ehkä omien huonojen mieskokeumusten takia) negatiiviset asiat, on siinä pienen pojan aika ristiriitaista rakentaa tervettä minäkuvaa miehenä. Itse ajattelisin, että sama koskee yhtähyvin myös tyttöjä. Jos äidinmaidossa saa semmoisen käsityksen, että miehet ovat juovia, pettäviä, epäluotettavia, tunteettomia, ja jopa vaarallisia sikoja, niin millaisin eväin heterotyttö lähtee joskus rakentamaan omaa parisuhdettaan...

 

Mukava nähdä, että meitä itsellisiä lapsen hankkijoita tai siitä kiinnostuneita on monta. Me ollaan pienen porukan kanssa tavattu muutaman kerran. Kaikilla on yksi lapsi tai joukossa on joku joka on hankkimassa sisarusta lapselleen. Ehkä meidän pitäisi kerätä porukka yhteen? Kyselen meidän seuraavassa tapaamisessa onko kukaan kiinnostunut siitä, että porukkaa on lisää. Mielestäni on tärkeää saada vertaistukea ja myös lapselle tärkeää nähdä, että on muitakin lapsia joilla ei ole isää.

 

Iso kiitos kannustuksesta ja lohduttavista sanoista teille, ihanat naiset! :heart: :flower:

Täytyy kuitenkin sen verran selventää asiaa, että kyse ei ollut mistään "moraalisaarnasta" tai muusta semmosesta. Kyseessä oli yksi pitkäaikainen ystävä, jonka kanssa olen puhunut hoidoista ja omasta tilanteestani jo useamman kerran ja siinä suhteessa kaikki on ok.

Tällä kertaa keskusteltiin muun muassa vanhemmuudesta ja jaksamisesta. Keskustelun ohessa ystäväni (joka tosin on perheellinen ja tietää sitä kautta asioista enemmän) tavallaan kyseenalaisti miun mahdollisen vanhemmuuteni (siis vanhemmuudentaitoni) ja jaksamiseni sekä sen, minkälainen vanhempi miusta mahdollisesti tulisi. Lisäksi ystäväni toi aika selkeästi julki, mitä hän ajatteli miun lapsuudestani ja miun vanhempieni toiminnasta siihen aikaan, kun olin pieni. (Siitä ehkä lisää joskus IRL, julkisella palstalla en halua asiaa puida.) En tiedä, tarkoittiko hän sanoa asioita ihan siihen tyyliin, mutta loukkaavalta se joka tapauksessa tuntui ja sai miut tuntemaan itseni monellakin tapaa huonoksi ihmiseksi ja epäkelvoksi äidiksi, vaikken edes ole vielä äiti.

Suorapuheisena ja sammakoita suustaan päästelevänä ihmisenä :ashamed: olen kyllä itsekin toisinaan syyllistynyt siihen, että olen sanonut asioita sellaisella tavalla, josta voi helpostikin loukkaantua. Vaikken ole sanomisillani mitään pahaa tarkoittanutkaan. Silti olen aika yllättynyt ja pahoilla mielin ystäväni eilisistä sanomisista.

Tänäänkin miulla oli päivällä aika huonot fiilikset, mutta illansuussa otetut päikkärit paransivat selvästi oloa ja mieltä. Nyt oon lähinnä pohtinut sitä, viitsinkö enää jatkaa ovistestailuja tässä kierrossa (tänään kp31/~43-46) vai jäänkö odottelemaan menkkoja ja FSH- ja LH-verikokeita. Jos menkat jossain vaiheessa alkaa, ens kierrolla pitäis varmaan juosta ultrassa muutaman kerran ja selvittää, tapahtuuko muniksissa mitään. Selkeää ovisplussaa en tässä kierrossa ole onnistunut löytämään, ainoastaan haamuja.

Muita juttuja kommentoin huomenna, nyt nukkuun.

 

Evenstar: Kukaan ei voi tietää, että miten hyvä tai huono äiti sinä tulet olemaan (tarkoitan ettei se ole kenenkään kohdalla mahdollista). Vasta sitten tietää kun on lapsi ja sitteenkin vain sinä tiedät totuuden. Kukaan ei minusta edes saa kyseenalaistaa toisen äitiyden taitoja. Minulla sisko piti moraalisaarnan 'lapsen edusta' kun kerroin noin 1,5 vuotta sitten että haluan lapsen yksin. Minusta se oli hirveää. En ole asiasta sen koomin siskolleni puhunnut, mutta siis muuten ollaan kyllä hyvissä väleissä... Olin niin pahoillani että meinasin sanoa siskolleni oman mielipiteeni (jonka olisin tiennyt pahoittavan kovasti siskoni mielen), olen nimittäin ihan varma että esim minun lapselle minä olen ehdottomasti paras äiti. Niin hyvä ettei edes minun siskon (vaikka on tosi hyvä äiti) äitiystaidot ole minun lapselle niin hyvät kuin minun. Sen tuntee että minun lapsella on paras olla minun kanssa. Lapsen edun puhuminen tuottaa vaan lisä tuskaa, kuka määrittää lapsen edun. Sekö että lapsella on isä (vaikka kuvitellusti sellainen joka ei ole kiinnostunut lapsestaan) on lapsen etu. Kaikki nyt on nähneet sellaisia liittoja että niihin ei kenentään lasta antaisi... en tiedä mitä piti sanoa. Mutta ehkä sitä että en teidä oliko minunkaan sisko miettinyt mitä sanoo, mutta pahalta se tuntui... ja ehkä olen siitä vielä pahoillani..

Ulla

ps. saakaa siellä tapaamisessa aikaan työnjako yhteen suljettuun palstaan. harmi kun en pääse sinne

 

En yhtään ihmettele, että pahoitit mielesi E. Tosi henkilökohtaiseen tasoon silloin kyllä kajotaan, kun toisen mahdollista kykyä äitiyteen arvostellaan. Onpa se äitiys sitten tulevaa tai olevaa. Ja varsinkin sanat sattuvat kun ne tulevat ystävältä. Ystävien sanomisia kun on yleensä tapana kuunnella ja arvostaa ihan toisella tavalla kuin tuntemattomien.

Äitiys jonkinlaisena suorittamisena tuntuu olevan aika mahdoton pelikenttä pärjätä. Minuakin on varoitettu jo etukäteen esim. vauvanhoitopalstoista. Joidenkin koiraihmisten fanaattisuus (johon olen osittain tottunut) on lastenleikkiä sen rinnalla, kuinka voimakkaita ja tuomitsevia mielipiteitä ihmisillä tuntuu oelvan monista lapsen hoitoon ja kasvatukseen liittyvistä asioista. Joillakin ihmisillä ei tunnut olevan paljoa käytöstapoja tai muiden ihmisten kunnioitusta, hienotunteisuudesta tai erilaisuuden hyväksymisestä puhumattakaan.

Itse tiedän jo etukäteen, että koska en ole ihmisenä yleensäkään mikään kaikkein normatiivisin keskivertotallaaja, tulen hyvin todennäköisesti jonkun mielestä olemaan myös erikoinen äiti. Onko se sitten minun ongelmani vai arvostelijan, mullahan on siitäkin tietysti aika vahva mielipide... Ihmisillä vain kertakaikkiaan on aivan erilaisia käsityksiä siitä, mitä ihmettä se hyvä äitiys tarkoittaa.

Me totaaliyhärit saamme ehkäpä vielä voimakkaammin kuin muut äidit tottua siihen, että meitä holhotaan paremmin tietävien toimesta. Se tulee esiin jo suunnitteluvaiheessa. Moni tavistyylillä lapsensa tehnyt on tietävinään, mitkä ne meidän voimavaramme ovat ja ovat meidän puolestamme heittämässä pyyhettä kehään. Joskus tekisi mieli sanoa ilkeästi, että vaikket sinä olisikaan pärjännyt yksin, ei se tarkoita sitä, etten minä pärjäisi. Ja mistä sen kukaan tietää, etu tai jälkikäteen, miten pärjäisi tai olisi pärjännyt toisenlaisissa olosuhteissa? Aika monet venyvät tositilanteessa juuri niin paljon kuin tarvitsee, ja siihen minäkin luotan.

Tuo perhetaustaan vetoaminen, mistä E kertoi, on kyllä mielestäni todella matalamielistä. Me emme ole syyllisiä siihen, mistä tulemme tai miten meitä on kasvatettu. Toisaalta, emme ole vanhempiemme kuvia, emmekä automaattisesti omaa samoja puutteita, tee samoja virheitä tai toista samoja malleja. Mitä tietoisempia olemme taustastamme, sen vahvuuksista ja heikkouksista, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on luoda ihan omannäköinen elämänura ja vanhemmuus taustoista riippumatta. Me teemme siten ihan omat mokamme...

Vanhemmuuteen taitaa olla ihan sisäänrakennettuna myös jonkinasteinen syyllisyys, riittämättömyys ja pelko. Juttelin näistä juuri terveydenhoitajan kanssa ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Olimme yhtä mieltä siitä, ettei meillä totaaliyhäreillä ole sen huonommat mahdollisuudet käsitellä näitä juttuja kuin muillakaan, päinvastoin. Täydellisiin parisuhteisiin ja suvun syliin synnyttävillä äideilläkin on pelkoja ja epävarmuuksia esimerkiksi jaksamisesta. Ja toisin kuin monet yllätten raskaaksi tulleet tai varsinkin yllättäen yksinjääneet äidit, meistä moni on pohtinut näitä juttuja ihan hirmuisesti jo etukäteen, joten raskaudenaikaisissa hormonihuuruissa ne eivät iske yllättäen.

 

Kyllä, kyllä niin olen ajatellut että sulho saa ottaa sitten koko paketin (toivottavasti se nyytti ilmaantuu) itselleen jos oikein rakastuu. Ja olla rehellinen alusta asti lapselle. Se lahja isä- juttu kuulosti kivalta. Kukakohan sen satukirjan on kirjoittanut jossa on tarina lapsesta jolla luovutetut simpat? Annan nyt pienen tehtävän niille jotka käyvät neuvolassa, kysykää asiaa siellä ja ilmottakaa tällä palstalla? oliko paha?

Pitää käydä lainaamassa se Sinkkosen kirja kuulosti mielenkiintoiselta. Ja tieto ei pahaa tee. Mulla kaikki kokeet kunnossa, mitään leikkauksia ei koskaan ole tehty ym eli yleisesti ottaen olen onnellisesti terve. Eli parasta ennen päiväys-yllättävän hyvä, heh. Clomi- ja se piikki resepti käsilaukussa ja huomenna apteekkiin ja siittä se sitten lähtee käyntiin, ylä-ja alamäet.

Kyllä sitä kaiken laista saa kuulla ja näkee myös. Oli asia mikä tahansa. Tsemppiä kaikille!

 

Kiva kun on tullut paljon viestejä ja uusia ihmisiä! Tekee mieli kommentoida joitain juttuja.

keskustelupalstasta Olen myös yhden palstan kannalla! En tiedä kaipaisinko suljettua, mutta se on myös ihan ok. Ehkä sitä voisi olla avoimempi, kun tietää että lukijakunta on rajattu. Minusta on kiva kuulla myös onnistumisista ja raskauksista, se tuo toivoa. Vaikka tietty sitten välillä masentaakin kun itsellä ei onnistu. Mutta sehän vaan kuuluu tähän lapsettomuuskipuiluun, niin kuin sekin etten välillä oikein kestä nähdä raskautuneita naisia tai onnellisia vauvaperheitä. Mutta ei se tarkoita että kenenkään tulisi salailla onneaan! Eiköhän jokainen täällä ole käynyt myös kipuiluvaihetta läpi, ja tietää myös ne tunteet, joten niitäkin voi täällä jakaa.

ovistesteistä Mä en ole millään viivatesteillä saanut ovista näkymään, siis mielestäni viivat ovat aina olleet kontrolliviivaa heikompia. Mutta digitaalinen testi näyttää kuitenkin oviksen, ei tarvii itse pähkäillä. Olen siis myös testannut kahdella testillä rinnakkain, joten ei ole kierrosta riippuvainen. Kun digitesti näyttää plussaa, viivaliuska saattaa olla aika haalea. Eli haaleat viivat voi myös merkitä ovista.

päätöksen varmuudesta Mä pähkäilin tätä juttua ehkä 3-4 vuotta, ennenkuin jotain asialle tein. Enkä sittenkään ollut (tai ehkä edelleenkään?) 100% varma. Mutta eka klinikalla käynnin jälkeen (jolloin ei siis tehty vielä mitään) olin kotimatkalla tosi onnellinen ajatuksesta, että jonkin tuollaisen käynnin jälkeen saattaisin olla raskaana. Samoin inssien jälkeen olen ollut liikuttuneen onnellinen. Eli minulla tämä varmuus on ollut enempi emotionaalista, sitten kun uskalsin heittää "järkevän" pohdiskelun nurkkaan.

omat kuulumiset Mä masennuin viime kierrolla sen biologin puheista, kun se taas puhui iästäni - tämä tietenkin yhdessä sen asian kanssa, että takana on kolme tuloksetonta inssiä. Tuntuu etten tule ikinä saamaan lasta. Mutta en vain haluaisi vielä ryhtyä "sopeutumaan" siihen ajatukseen! No, nyt sitten luultavasti olen jättämässä vapaaehtoisesti tämän kierron yrityksen väliin, johtuen siitä että olen treffaillut yhtä miestä, ja haluan vähän aikaa (eli kuukauden ) katsoa tulisiko tästä jutusta mitään. Eli hyvää ja huonoa kuuluu. Toisaalta en kauaa kyllä halua odotella, mutta lapsiasiasta ei ole vielä päästy puhumaan, on sen verran tuore tuttavuus. Mutta haluaakohan kukaan mies ryhtyä yrittämään lasta kovin varhaisessa vaiheessa suhdetta? Mulla nyt ei ole aikaa vuosia odotella...

 

Onnea Inialle myötätuulesta treffailurintamalla! Pidellään peukkuja... =)

Samoin peukutetaan Nillanillaa, joka pääsee pian piikityksen makuun ja siitä tietty kohti plussatuulia B)

 

Hei nyt kun meitä alkaa olla tääällä palstalla jo tosi kivasti, pitäiskö meistäkin koota jonkinmoinen lista? Siihen voisi itsekukin kirjata oman "vaiheensa ja tilanteensa", miten haluaa. Ei tarvittsisi niin valtavasti kelailla edestakaisin näitä 24 sivua muistaakseen missä kukanenkin menee ja mitä on suunnitelmissa/taustalla.

Voin aloittaa itse, copy-pastetkaa ja jatkakaa:



hilistin 32v Espoo, ei lapsia. Inssi luomukiertoon Virossa 08/2008, josta plussa. Takana km 2007.

 

Täällä ois uusi itsellinen tähän ketjuun. Olen aikaisemmin lukenut teidän juttuja ja silloin jäi kirjottamatta ja nyt tauon jälkeen eksyin tälle palstalle, onpas vilkas palsta nykyään! huomasin että suunnittelette suljettua palstaa ja tahtoisin mukaan Teidän ajatukset ja pohdinnat ovat hyvinkin tuttuja.

mulla on 2-vuotias poika joka on saanut alkunsa tampereen avalla. Olen vielä hoitovapaalla ja nyt jo harmittaa kun kohta loppuu tämä kiireetön arki ihanan pojan kans :| hoitovapaalla olon on mahdollistanut ajoittaiset viikonlopputyöt, jolloin poika on ollu mummon hoivissa. Toinen lapsi on haaveissa, mutta se projekti on ajankohtainen sitten kun poika on isompi. Mulla raskaus ei mennyt ihan oppikirjojen mukaan ja todennäköisesti mahdolliset tulevat raskaudet ovat vaikeita.
Teidän ajatukset ja pohdinnat ovat hyvinkin tuttuja.

piti jotain vielä kirjoittaa mutta unohtui, jatketaanpa sitte myöhemmin.

 

INIA Rupesi nurattamaan koko asia (positiivisesti) Ihanaa kun rakkauta kuvioissa, kuukausi lyhyt aika, harmi. Kakspiippunen juttu. Sun kysymykseen kuka haluaa yrittää lasta heti? Kysymällä selviää. Ja eihän sitä tiijä mikä tausta hänellä on jospa simpat puuttuu? ja halu isäksi olisi olemassa. Ja hän olisikin tosi iloinen sun tilanteesta ja hyppää innoissaan mukaan... Olikohan liian positiivisesti ajateltu, heh mutta luulen että iloinen ajatus kantaa pidemmälle. Onnea jatkoon.

AMALIA-78 tervetuloa mukaan.

PALSTASTA Luulen että ajatus suljetusta ryhmästä laittoi naiset pieneen paniikkiin(että pääsevät mukaan) ja alkoivat kirjoittelemaan palstalle, jos aikaisemmin olivat vain lueskelleet kirjeitä. Siksi vilkkaus nyt palstalla, mikä ihan hyvä. Eli täällä kirjoittamalla auttaa monia niitäkin jotka ei kirjoittele. Mitä nyt tapahtuu asian suhteen?

HILISTIMEN lista hyvä ajatus mutta minä en osaa käyttää tätä tietokonetta kuin ihan yksinkertaisiin asioihin. En ymmärrä tätä copy-pastetkaa-termiä mitä se tarkoittaa enkä tehdä sitä, tunnen itseni tosi tyhmäksi mutta puolustuksekseni sanon että työpaikalla/töissä en tarvi tietokonetta. Kaikki tehdään käsin, manuaalisesti. Joten en ole tekniikan ihmelapsi. Heh,heh Mutta tietoni voi laittaa listalle se joka haluaa. ok? tätä ei ehkä kannata laittaa mutta teille piristykseksi ja kuulostaa nurinkuriselta (lääkärikin naureskeli) olen käynnyt synnytysvalmennuksessa ja yhden synnytys tapahtuman läpi tukihenkilönä. Hilistin: mitä km 2007 tarkottaa?

Nillanilla 41v Espoo, ei lapsia, eka yritys 10/2008

 

EHDOTUS ekanakin tää ketju on megapitkä, hyvä niin, mutta ennenkuin kukaan saa mitään suljettua aikaiseksi, niin miten olisi uusi ketju??? nimeäkin ehkä muokkaisin yksinäisen tilalle itseelliinen ja jotain muuta, tuo yksinäinen ja keinohedelmöitys vaan kuulostaa niin karulta, vaikka jossain määrin totta kai onkin.. siihen uuteen ketjuun voisi eka sivulle tehdä listan kaikista mukana olevista, mitä sitten päivitettäisiin sen mukaan missä vaiheessa kukin on. eli siitä olisi helppo kurkkia eikä tarttis joka päivä nimilistaa muokata.. mä osaan kyllä tehdä nimilistan ja aloittaa uuden ketjun, mutta en leikkiä millään väreillä tms. osaako joku ja mitä mieltä olette??? mä en ainakaan enää hahmota ketä kaikkia täällä on, koska väki vaihtunut jonkin verran talvesta jolloin mukaan tulin, ja uusia tulleepi kokoaika.. joten, mielipiteitä?????? siihen uuteen listaan voisi laittaa eka sivulle linkin tähän keskusteluun,niin halutessaan voi selata tätäkin läpi.. =)
no ehdotus vain.. =)

 

Jospa sitä käyttäisi luppoajan töissä hyväkseen :xmas: ja kirjoittelisi vaihteeksi tänne.

Hilistimen listaidea on miun mielestä oikein hyvä. Parasta olisi, jos listan saisi laitettua pysyvästi jollekin tietylle sivulle tässä viestiketjussa, esim. ekalle sivulle. En vaan just nyt muista, onko siellä ekalla sivulla posteja keneltäkään semmoselta, joka on edelleen aktiivisena täällä... Jos on, kyseinen henkilö voisi käydä editoimassa postiaan ja lisätä sinne listan. Ketjun ekalta sivulta olisi nimittäin aina helppo tarkistaa, missä tilanteessa kukin on, eikä toisaalta tarvitsisi copypastettaa samaa listaa joka sivulle erikseen.

Listaan liittyen nillanillalle tiedoksi... Copypastettaminen (tai copy-pastettaminen tai copy-pastaaminen, tai jokin muu väännös samasta sanayhdistelmästä ) on siis tekstin kopioimista leikepöydälle (engl. clipboard) ja liittämistä uuteen paikkaan. Jos käytät Wintoosaa (Windows-käyttöjärjestelmää ), copypastettaminen tapahtuu seuraavasti:

1. 1. Maalaa (ts. korosta) haluamasi tekstipätkä:

* Aseta hiiren kursori tekstin alkuun.
* Paina hiiren ykköspainiketta (tavallisesti vasen painike) ja pidä painike alaspainettuna.
* Kuljeta hiiren kursoria teksti päällä niin, että haluamasi tekstipätkä korostuu.
* Vapauta hiiren ykköspainike.

• 2. Klikkaa maalatun tekstin päällä hiiren kakkospainiketta (tavallisesti oikeanpuoleinen painike).

• 3. Valitse avautuvasta ponnahdusvalikosta Copy (tai Kopioi, jos käytät suomenkielistä Wintoosaa).

• 4. Vie hiiren kursori sinne, mihin haluat liittää tekstin (esimerkiksi tänne ketjun alareunassa olevaan vastauslaatikkoon).

• 5. Siinä kohdassa, johon haluat liittää tekstin, klikkaa taas hiiren kakkospainiketta (yleensä oikeanpuoleinen painike).

• 6. Valitse avautuvasta ponnahdusvalikosta Paste (tai Liitä ). Kopioimasi tekstin pitäisi ilmestyä hiiren kursorin osoittamaan paikkaan.

Tässä malliksi hilistimen aloittamaa listaa...

Nimi -- ikä -- paikkakunta -- perhestatus -- hoitotilanne -- lisäinfoa

hilistin -- 32v -- Espoo -- ei lapsia -- inssi luomukiertoon Virossa 08/2008, josta plussa -- takana km 2007.

Nillanilla -- 41v -- Espoo -- ei lapsia -- eka yritys 10/2008

Evenstar -- 34v -- Helsinki -- ei lapsia -- nyt menossa metformin-lääkitys, simppajonossa Väestöliitolla Hesassa -- PCO diagnosoitu 2003, hoidot alkanee insseillä ja ovulaation induktiolla vuoden 2009 alkupuolella

 

wilma ja maria ovat eka sivulla ja edelleen mukana, maria nyt ihanan rakastuneena vähempi mutta wilma sie kuittasit vasta???????

musta kokonaan uusi ketju olisi siksikin parempi, että tää alkaa olla jo niin pitkä, ja menee sekavaksi helposti... ja tosiaan jos heti alkuun laittaa linkin tähän ketjuun, muttas kuitenka vaan... =)

 

Nimi -- ikä -- paikkakunta -- perhestatus -- hoitotilanne -- lisäinfoa

hilistin -- 32v -- Espoo -- ei lapsia -- inssi luomukiertoon Virossa 08/2008, josta plussa -- takana km 2007.

Nillanilla -- 41v -- Espoo -- ei lapsia -- eka yritys 10/2008

Evenstar -- 34v -- Helsinki -- ei lapsia -- nyt menossa metformin-lääkitys, simppajonossa Väestöliitolla Hesassa -- PCO diagnosoitu 2003, hoidot alkanee insseillä ja ovulaation induktiolla vuoden 2009 alkupuolella

Jennuli-- 28v--Lahti--ei lapsia--inssit 04/08 ja 05/08 luomukiertoon--La 16.2.2009

 

EHDOTUS ekanakin tää ketju on megapitkä, hyvä niin, mutta ennenkuin kukaan saa mitään suljettua aikaiseksi, niin miten olisi uusi ketju??? nimeäkin ehkä muokkaisin yksinäisen tilalle itseelliinen ja jotain muuta, tuo yksinäinen ja keinohedelmöitys vaan kuulostaa niin karulta, vaikka jossain määrin totta kai onkin.. siihen uuteen ketjuun voisi eka sivulle tehdä listan kaikista mukana olevista, mitä sitten päivitettäisiin sen mukaan missä vaiheessa kukin on. eli siitä olisi helppo kurkkia eikä tarttis joka päivä nimilistaa muokata.. mä osaan kyllä tehdä nimilistan ja aloittaa uuden ketjun, mutta en leikkiä millään väreillä tms. osaako joku ja mitä mieltä olette??? mä en ainakaan enää hahmota ketä kaikkia täällä on, koska väki vaihtunut jonkin verran talvesta jolloin mukaan tulin, ja uusia tulleepi kokoaika.. joten, mielipiteitä?????? siihen uuteen listaan voisi laittaa eka sivulle linkin tähän keskusteluun,niin halutessaan voi selata tätäkin läpi.. =)
no ehdotus vain.. =)

Pikavastaus tähän, kuulostaa miun mielestä ihan hyvältä. Tämäkin ketju toki kelpaa, mutta niin kuin tuossa kirjoitin, mukanaolijoiden lista olisi hyvä saada ketjun etusivulle. Ihan niin kuin täällä on noissa muissakin ketjuissa, esim. Odotuksen odottajissa. Jos joku haluaa pitää kp-listaa tai piinapäivälistaa, sellaista voi sitten pitää viestiketjun sisälläkin. Mallia voi jälleen ottaa vaikkapa Odotuksen odottajat -ketjusta.

Mitä tulee väreihin sun muihin, tää taitaa olla ihan tavallinen bb-koodia käyttävä palsta, joten täällä pitäisi toimia tavalliset bb-koodin värisysteemit. Kokeillaas... Testi, toinen testi ja kolmas testi. Lisää testejä edelleen... Ja vielä pari.

Okei, toimii. Eli värejä saa silleen, että kirjoittaa ensin ilman tossa nyt olevia välilyöntejä esim. [ color = pink ] ja sitten tekstiä ja lopuksi sulkee color-tagin merkillä [/ color] mutta jälleen ilman välilyöntiä.

Kokeilin äsken värit red, blue, cyan, magenta, pink, purple, yellow, orange ja brown. Värin nimi täytyy siis kirjoittaa englanniksi. Light blue ei toiminut, joten ilmeisesti värivalikoima on jossain määrin rajattu.

 

Nimi -- ikä -- paikkakunta -- perhestatus -- hoitotilanne -- lisäinfoa

hilistin -- 32v -- Espoo -- ei lapsia -- inssi luomukiertoon Virossa 08/2008, josta plussa -- takana km 2007.

Nillanilla -- 41v -- Espoo -- ei lapsia -- eka yritys 10/2008

Evenstar -- 34v -- Helsinki -- ei lapsia -- nyt menossa metformin-lääkitys, simppajonossa Väestöliitolla Hesassa -- PCO diagnosoitu 2003, hoidot alkanee insseillä ja ovulaation induktiolla vuoden 2009 alkupuolella

Jennuli-- 28v--Lahti--ei lapsia--inssit 04/08 ja 05/08 luomukiertoon--La 16.2.2009

Inia -- 41v -- Espoo -- ei lapsia -- inssit 04/08, 06/08 ja 08/08 luomukiertoon (paitsi ekassa Pregnyl-irrotuspiikki)