Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Hei kaikille,
täällä raskaus jatkuu mukavissa merkeissä; nyt jo rv 25 meneillään, vatsa kasvaa ja kaikki on hyvin. Nopeasti rientää aika, ja eipä aikaakaan kun ollaan jo loppumetreillä...

Omat kommenttini keskusteluihin inseminaatioden hinnoista yms:
Itse olen saanut erittäin hyvää hoitoa ja palvelua Tampereen AVA:ssa. Voin suositella! Ainakin AVA:sta ja Väestöliitosta tiedän, että hinnastojen inseminaatioiden hinnat ovat aina yhden kerran hintoja. Toki saattaa olla eroa hinnassa sen mukaan, kuinka monta ultraa yms. tehdään inssin yhteydessä.

Luovutetun sperman hinta on myös per inseminaatio. Ja ainakaan AVA:ssa ja Väestöliitossa ei (viime talven kokemusten mukaan) ollut eroa sperman hinnassa, oliko tanskalaista vai kotimaista. En tiedä, onko tässä tapahtunut muutoksia.

Itse sain AVA:ssa esittää toiveen silmien/hiusten väristä sekä pituudesta ja painosta. Koulutustaustasta tms. ei saa tietoa, enkä olisi halunnutkaan. Inseminaatiossa sain em. tiedot luovuttajasta. Kuten varmasti tiedätte, viime syksynä voimaan tulleen lain mukaan niin kotimaisen kuin tanskalaisenkin sperman tulee olla rekisteröityä eli lapsi voi halutessaan selvittää luovuttajan henkilöllisyyden 18-vuotta täytettyään. Tiedot luovuttajasta lähetetään raskauden alettua TEOon.

Mukavia loppukesän päiviä kaikille odottajille ja odotuksen odottajille!

Wilma ja "toukka"

 

Kiitokset Santtu, jäsenhakemukseni on siis hyväksytty. Ja onnea hyvästä päätöksestä! Itsekin muistan sen taianomaisen hetken kun olin pannut pallon pyörimään ja yhtäkkiä kaikki muutkin asiat tuntuivat loksahtavan kohdalleen. Olotila oli samanlainen kuin rakastuneena: leijuva ja sisäänpäin omalle ihanalle salaisuudelleen hymyilevä.

Taustaa: Mulle on aina ollut itsestään selvää, että haluan äidiksi. Olin kuitenkin se järkevä tyttö, joka uskoi kun sanottiin, ettei pidä laittautua raskaaksi kovin nuorena. No, vuodet vierivät, kello tikitti ja tämä kasvava pakkomielteeni tärväsi orastavat miessuhteet alkumetreillä. Jossain vaiheessa oli vaan pakko ottaa ohjat omiin käsiin. Harkitsin adoptiotakin, mutta kun olen terve ja mulla värkit pelaa, niin tuntui helpommalta lähteä tähän. Ja tuleehan se halvemmaksi, sekä sopii paremmin tällaisen yksityisyyttään varjelevan luonteelle.

Inssit tehtiin Tampereen AVA-klinikalla luonnolliseen kiertoon ilman mitään lääkkeitä, ja toisella yrityksellä tärppäsi. Väliin mahtui lomaa, ovuloimatonta kiertoa ja muuta hidastetta, mutta kaikenkaikkiaan siis varsin helpolla raskauduin. Olen helsinkiläinen, mutta Tampereelle päädyin, koska tuolloin elettiin sitä lainsäädännön suhteen epävarmaa aikaa eikä Fertinova ottanut minua asiakkaaksi. Hintaa tuli lisää junamatkojen muodossa, mutta muuten ratkaisu oli hyvä, sillä pidin kovasti AVA:sta enkä myöskään halunnut vahingossa törmätä tuttuihin klinikan odotushuoneessa.

Nyt käy kutsu, mutta palaan pian. On toooosi paljon kommentoitavaa!

 

Terve Teille pitkästä aikaa! Täälläkin ollaan nyt toisella raskauskolmanneksella. Viidestoista viikko on alkamassa ja mulla alkaa olla jo vähän mahaakin. Sydänääniä on kuultu ja pientä kuplintaakin jo vatsassa tuntuu. =) Alkuraskaudessa oli pientä ongelmaa, mutta nyt hermopaine alkaa hellittää, kun kaikki näyttää olevan kunnossa. Nyt on sitten työpaikallakin kerrottu, että vanhempainvapaa häämöttää...


Haluaisin vähän ottaa kantaa tuohon isä-keskusteluun, kun en aikoinaan roikkunut silloin palstalla. "Isättömistä" lapsistahan on tehty paljonkin dokumentteja ja lehtijuttuja. Ongelmana niissä vain on, että silloin puhutaan yleensä lapsista, jotka ovat syntyneet ei-toivottujen raskauksien seurauksena. Parikymmentä vuotta sitten ei vielä ollut sinkkuäitejä, jotka tietoisesti haluavat lapsen yksin. Useimmat nyt aikuisikään ehtineistä "isättömistä" lapsista ovat syntyneet aikana, jolloin isättämömyys oli suuri häpeä, paheksunnan, säälittelyn ja kummastelun aihe. Tällaisessa ilmapiirissä erilaisesta perhemallista tulee lapselle ongelma tai sitten ainakin ympäristö tekee siitä ongelman.


Toivottuna, haluttuna ja hartaasti toivottuna ja ympäristönsä hyväksymällä lapselle lähtökohdat ovat aivan erilaiset.

Eikä isän ja äidin ja lasten muodostama perhe ole mikään biologinen-fakta, vaan kyllä ihan ihmisten keksintöä, sosiaalinen yksikkö, jonka muoto muuttuu ajan ja ihmisten mukana. Voihan olla, ettei perinteinen ydinperhe sitten on korvautumassa ihan toisenlaisilla perhekuvioilla. Ja jos eläinkuntaa ajatellaan, aivan ylivoimaisesti yleisin "perhemuoto" taitaa olla poikaisiaan hoitava emo, jonka kumppani häipyi kokonaan kuvioista jälkeläiset siitettyään.

Toki yksin lastaan kasvattava äiti saa kyllä varautua siihen, että pientä "asenteiden muokkaus-työtä" saa tehdä. Itse olen aina lasta päiväkotiin ja kouluun vietäessä kirjoittanut pitkät jorinat erilaisista perheistä ja toivonut, että asiaa käsiteltäisiin avoimesti lapsiryhmässä ja ydin-tai eroperheissä eläville lapsille myös kerrottaisiin, että hei, ihan totta voi olla lapsia, joilla on virallisesti vain yksi vanhempi, kaksi äitiä tai vaikka kaksi isää ja sellainen on perhe siinä missä muutkin. Siinä vaiheessa, kun lapsi laajentaa reviiriään kodin ulkopuolelle, asiaa mun mielestä pitäisi kyllä käsitellä. Siihen saakka lapsi ei todennäköisesti ole nähnyt omassa perheessään mitään erikoista.


Toivomiseen varaa päiväkodin ja koulun aktiivisuudessa ja suvaitsevaisuudessa toki on joskus ollut. Viime keväänä pojan opettaja pyysi multa kirjoja ja matskuja aiheesta erilaiset perheet, mutta en ole kyllä varma, onko niitä tunneilla käsitelty. Onneksi esim. päiväkotien henkilökunnalle järjestään nykyään jo koulutusta aiheesta erilaiset perheet ja yleinen ilmapiiri asiaa kohtaan on muuttunut ja koko ajan muuttumassa entistä suvaitsevaisemmaksi.

Hedemöityshoidoilla syntyneelle lapselle voi suoraan kertoa, että Sinun "alkuperäisäsi", on halunnut Sinun syntyvän juuri näin ja tällaiseen perheeseen. No tulipas nyt vähän jaariteltua, mutta asia on sattuneista syistä ollut itselleni sellainen, johon oikeasti haluaisin vaikuttaa....

Mukavaa, että tänne on kesän aikana tullut näin paljon "aktiiveja." Jos sitä "kokoontumista" olette järjestämässä, olen kyllä innolla messissä. =)

 

Äskeiseen vielä lisäyksenä: Esim. toivottuina syntyneistä sateenkaariperheiden lapsista on jossain ulkomailla tehty tutkimustakin. Näyttää siltä, ettei heillä ole ongelmia sen enempää kuin ns. ydinperheisiinkään syntyneillä lapsilla...Kokonaan eri juttu tietenkin on, täytyykö lapsenkaan elämän sitten aina olla niin täydellistä...

Joko Jennulilla on alkanut väsymys ja pahoinvointi helpottaa? Itse ajattelin aloittaa ensi viikolla mammajoogan, kun liikunta on muuten jäänyt vähiin...Olin ennen raskautta koukussa juoksemiseen ja tuntuu, että joku uusi rentoutumiskonsti pitäisi nyt keksiä..

 

Ciao naiset!
Jennuli ja Emma ja Rebecca ja Leena ja ihan kaikki!

Mun vanhemmat kävivät nyt kylässä, ja kerroin ensiajasta. Äiti otti asian hyvin ja kertoi tukevansa minua. Isäni oli... no isäni. Ei hänellä ole mitään tätä vastaan, mutta ei hän oikein osaa mitään asia sanoakaan, vaikka tukee minua varmasti. Hän ei vain osaa puhua näistä jutuista, vaikka kaikesta muusta kanssani puhuukin.

Olen päättänyt kuumottaa Fertinovaa, josko saisin peruustusajan jollekin päivälle vielä aiemmin. Se että joutuu odottamaan ensiaikaa noin monta kuukautta, marraskuulle asti, tuntuu ikuisuudelta. Vaikka olenkin sitä mieltä, että tässä odotuksessa muutama kuukausi ei ole mitään. Tuntuu siltä, että pisin odotus on tämä vaihe: päätös on jo tehty mutta mitään konkreettista ei ole tapahtunut. Tylsyyksien tylsyys. Kun olisikin jo inssivaiheessa, vaikka siinäkin omat raskautensa (hih, mikä sanavalinta onkin).

Taustatarinastani piti kertoa vielä sen verran, että mulla oli samaa. Onnistuin sotkemaat viimeisten vuosien aikana kaikki orastavat ihmissuhteeni sen takia, että haluan lasta niin paljon. En ole tehnyt sitä tarkoituksella ja välillä olen oikein tarkoituksella ottanut etäisyyttä asiaan, mutta sisäinen kello on vain kumajanut niin lujaa, että alitajunta on puskenut tahtomattani pintaan. Ja siihen ne ihmissuhteet onkin sitten loppuneet. Miehet juokevat karkuun, kun tajuavat että nainen tahtoo lapsen.

Muutamalta tutulta ja avarakatseiselta mieheltä olen kysynyt ihan suoraan, haluaisivatko he auttaa minua tässä asiassa. Niillä ehdoin, jotka kokevat hyväksi. Eli, että saisivat olla lapsen elämässä jos haluaisivat, mutta että en edellyttäisi sitä. Kukaa ei ole uskaltanut suostua, enkä oikeastaan syytä heitä. Jos kääntäisin asian niin, että olisin itse mies joka ei vielä ole lapsenhankintaa ajatellut, tämä saattaisi tuntua liian vaikealta kuviolta.

Kertaakaan en ole edes harkinnut, että huijaisin jonkun saattaamaan minut raskaaksi. Ne muutamat kerrat kun olen mokannut ehkäisyn kanssa jonkun tyypin kanssa, olen enemmän kuin toivonut raskautta, pelännyt todella paljon saaneeni jonkun taudin. En halua ottaa sellaista riskiä, joka nyykään on kovin ja varsin todellinen. Jos joku on onnistunut tulemaan raskaaksi ja pysymään terveenä yhden illan jutusta, onnea vaan. Minusta ei kuitenkaan ole siihen, ainakaan tietoisesti. Ja jotenkin tämä hedelmöityshoito tuntuu rehellisemmältä lastakin kohtaan. Kuten yllä sanottua: sitten vo isanoa lapselleen rehellisesti, että luovuttaja ja äiti ovat molemmat halunneet että synnyt juuri näin.

Hoih, tälläisiä ajatuksia hajanaisia kasaili,
Santtu

 

Santtu, hyvin samanlaiset mietteet. Itse kyllä tunnustan, että mietin myös "vahingon" aikaansaamista, mutta tietysti tulin siihen tulokseen, että moinen epärehellisyys tahraisi tämän kauniin asian. Toisaalta voin myös rehellisesti sanoa, etten ole koskaan, oikeasti kertaakaan elämässäni, edes teininä kun raskaaksi tuleminen olisi ollut ihan oikeasti vastuutonta, harrastanut seksiä toivomatta edes pikkuisen, että ehkäisy pettäisi. :ashamed: Itse asiassa näin kerran kävikin parikymppisenä, mutta silloin asia ratkesi varhaiseen keskenmenoon.

Sittemmin elin vuosikaudet sellaisessa tilanteessa, että tyrkyllä oli hirmuisen rakastunut mies, josta en kuitenkaan itse tykännyt "sillä tavalla". Kuitenkin loppujen lopuksi harkitsin hänenkin kanssaan hommaan ryhtymistä, sillä kyllähän se imartelee kun toinen hokee että "olet elämäni nainen, meidät on tarkoitettu yhteen" jne ja kun itsellä nyt on tämä pakkomielle... Ajattelin jotenkin niin, että kai sitä sitten täytyy kokeilla jos asia sittenkin olisi niinkuin hän väitti. Mutta tosipaikan tullen en vaan kyennyt sänkyhommiin hänen kanssaan, edes lapsentekomielessä.

Tuollainen tutun kanssa lapsen "tekeminen", livenä tai muumimukilla, on tietysti myös yksi mahdollisuus, ja kyllä kävin mielessäni läpi tuntemani miehet siltä kannalta kenen geenejä voisin ajatella kantavani. Muutama mahdollinen löytyikin, jopa sellainenkin jonka elämäntilanteessa voisi teoriassa asia tulla kyseeseen. Mutta en ikimaailmassa pystyisi tällaista asiaa keneltäkään kysymään. Eikä ikinä tullut tilaisuutta edes ihan spekulaation tasollakaan asiasta keskustella. Mä olen jotenkin niin yksityinen ja salaileva, enkä kestänyt ajatusta, että joku arvaisi mihin se keskustelu tähtäisi. (Tätä salailun mittaa ja määrää voitte arvioida siitä, että en kertonut koko projektista kenellekään ennenkuin 12 raskausviikkoa oli täynnä!)

No siis päädyin sitten keinoalkuisuuteen samasta syystä kuin varmaan suurin osa teistä: kokonaisuutena ajatellen yksinkertaisin ja ongelmattomin tapa. Itse en ole vieläkään varma onko tämä ns. oikein, muuta kuin juuri minun itseni kannalta. Saattaahan olla niinkin, että homma on ongelmaton (siis vapaa ihmissuhdekiemuroista, elatusriidoista, kasvatusperiaatekompromisseista, hankalista anopeista yms yms) vain minulle tässä hetkessä, koska olen ulkoistanut ongelmat lapseni kannettavaksi tulevaisuudessa. Siis riistänyt lapselta isän koska se on itselleni helpompaa... No, eihän se ole näin yksinkertaista tietenkään, mutta tällaisiakin on tullut mietittyä. Mutta lopulta pelkällä järjellä ei näitä kysymyksiä voi ratkaista, vaan on tehtävä niinkuin sydämessään tuntee oikeaksi. Eikä ainakaan minulle ole mitään kosmista jumalanrangaistusta langennut, päinvastoin: jokainen päivä lapseni kanssa on ihmeellinen ja ihana lahja ja toivon ainoastaan että muutkin saisivat kokea saman onnen.

 

Ihanaa ja mahtavaa, että tämä palsta on saanut paljoooon uusia "immeisiä" mukaan! Nyt oli jo pakko kurkata, mitä täällä onkaan tapahtunut...Mahtavasti onnea raskautuneille ja ihan mahtavasti meille kaikille, joita se ihme vielä odottaa. Itse olen nyt toipunut kevättalven epäonnisesta IVF-yrityksestä, jossa kaikki hyvin hedelmöittyneet munikset olivatkin monitumaisia. Nyt olisi edessä se viimeinen kokeilukerta - jos on edelleen sama lopputulos, niin se kertoo taas siitä, että endo on vuosien varrella tuhonnut kaikki soluni. On tässä ollut henkisesti sopeutumista asiaan, vaikka olenkin tiennyt vuosia hankalan endon takia ivf:n olevan ainoa mahis. Onko kellään tilanne muuttunut näin totaalikatastrofista muuksi???

Sitten case kakkoseen; täällä on tosi hyvä eettinen keskustelu meneillään. Samoja olen minäkin pohdiskellut. Ja varsinkin nyt, kun ne harvat, joille olen ivf-prosessista kertonut, ovat parisuhteessa eläviä - ja yllätys, yllätys korostavat aivan hirveästi sitä, että pitää olla molemmat vanhemmat. Eräskin tuttuni (ope ammatiltaan...) ei suoraan sitä sanonut, mutta selkeästi rivien välistä oli luettavissa hirmuinen kateus, jos onnistuisinkin raskautumaan...Eli saamme varautua oikomaan mielipiteitä tai ainakin avaamaan uusia näkökulmia...Olen myös pohtinut juuri tuota kysymystä, miten vastata lapselle, missä isä on ja miksi isää ei ole. Avainsana on varmasti toivottu lapsi - se luo tervettä pohjaa itsetunnolle (lapsien maailma voi toisinaan olla niin raaka). Mutta toivottu on kyllä paljon parempi lähtökohta kuin ei-toivottu...

Talousasioita olen tässä myös miettinyt...Miten ne menevätkään itsenäisellä äidillä? Kuka kertoisi?

kristiina-68, toista ivf:ää miettivä vanhus

 

mä en ole myöskään viennyt mietintää ihan kamalan kamalan pitkälle, mun vauvakuume on pysynyt selaisena kohtuullisena haaveiluna,toiveena että vielä joskus, mutta se on ollut alusta asti selvää että ei mitään yhden yön juttuja tms. musta tämä on kuitenkin eettisesti enemmän oikein, koska tämä ei perustu minkäämlaiseen valheeseen tai keplotteluun, toki jokainen tekee itse omat valinnat..
musta tuntuu että lapselle on tästä helpompaa puhua koska isä ei ole kuulunut hänen elämäänsä eli lapselle ei tule toivottavasti ainakaan tunnetta että hänet on hylätty, voi kertoa mukavasta luovuttajasta, sedästä joka halusi auttaa siinä että äidin suurin haave toteutuu, että äiti sai sinut, ja miten paljon äiti ja kaikki muut odottivat ja rakastavat häntä.. tästä aiheesta on myöskin tehty satukirja mulle kerrottiin siitä klinikalla ja psykologi mainitsi myös, silloin hoidot oli alussa että en tullut kysyneeksi kirjan nimeä, tarvitsee asiaa tässä selvitellä.. =) mutta kaikenkaikkiaan jokaisen meidän valinta on rakkaudella tehty ja huolella harkittu, ja kuten leenalla mun lapsella tulee olemaan nuori ukki ja muutama aivan ihana kummisetä. eihän se sama ole kuin isä, mutta miehisiä malleja hänellä tulee olemaan...
pohtia saa jne. mutta muistakaa välillä sitten haaveilla niistä potkuhousuista, minkälaiset vaunut olisi kivat ja mitä vauvan kanssa taikka lapsen kanssa voisi harrastaa ne on arkisia mutta mukavia ajatuksia.. teistä tulee hyviä äippiksiä ihan varmasti :heart:

 

leena lenkille sitten vain... jänskää aikaa siellä edelleen..

 

emma jeps juurikin näin, arvelin että asian tiedät.. mutta siis, tuo sun viimeisen kirjoitus oli hyvin kirjoitettu...

huomenta vaan kaikille :wave: käyn lukee aamuisin uutiset netistä ja näköjään eksyn aina tännekin (koukussa)
mutta juups, se alkaisi sitten 4 raskauskuukausi kun rv13 pyörähti käyntiin... jeee

mukavaa alkavaa viikkoa, täällä ainakin sataa...

 

Kiva kun olen tullut keskusteluun Emma ja tervetuloa muutkin.

Kyselsit Emma että onko muita joilla on jo yksi lapsi. Minä olen sinun kanssa ihan samassa tilanteessa. Tiesin että haluan lapsia ja kun ikää alkaa olla ja lapsoseni vaan kasvaa niin olin ihan varma että teen sikkusisko tai veljen. Se että en halua tähän projetiin miestä oli myös ihan selvä. Miehen löytäminen olisi ollut liian pitkään aikaa vievä ja en halua löytää miestä joka haluaisi heti lapsia... Noita miten asiat selitäisin lapsille niin en ole miettinyt. Olen vaan miettinyt itsekkääsi että haluan itselle lapsia ja lapselleni siskon tai veljen.

Ulla

 

saatasikohan me kohta jotain bonuksia kun ollaan markkinoita fertinovaa näin hyvin.. muistatko sä emma kenelle sait ajan??

ulla mitäs kuuluu? oliko hyvä reissu?

ja sitten syömään... =)

 

leena niinpä, mä ajattelin just tota puoleen hintaan... kamalaa, ihan kun sillä lapsella olisi joku hinta, tai noh ei ehkä lapsella mutta niillä hoidoilla kyllä... =)
mutta se on oikeasti hyvä klinikka. =)

 

Emma ja Jennuli, mie olen menossa Fertinovalla myöskin Annika Tulenheimo-jotakin... Hänellä oli yhdysnimi. Mehän mennään Emman kanssa samassa rytmissä, marraskuulla! Hitsit mitä odottelua. Jännää.

Olen kertonut nyt asiasta muutamalla ystävälle, vanhemmilleni ja sisaruksille. Kaikki tukevat minua. Se on mahtavaa. Olen kyllä yrittänyt korostaa kaikille, että tämä projekti voi olla pitkäkin eikä välttämättä alkuunkaan helppo. Ja että koittaisivat sitten kestää tämän kaiken mylleryksen jota käyn läpi.

Mie olen ainakin alkanut jo henkisesti odottaa. Olen miettinyt vauvansänkyjä, vaunuja, nimiä, vaatteita... you name it, kaikki on pohdittu. Välillä pitää toppuutella itseään, että hitto soikoon, asetu nainen. Koska uskon että henkisellä fiilikselläkin on väliä raskaaksitulon kanssa. Jos kauheesti kauheesti jäkittää ja asiaa toivoo, en usko että se hedelmöittyy heti. Jotenkin tuo kroppa tuntuu semmoinen naisilla olevan, että haraa vastaan kaikin keinoin. Tiiä sitten olenko vain taikauskoinen.

Mitenkähän pian sitä pääsee perustutkimuksiin sen ekakäynnin jälkeen? Ja mitenkähän nopeasti itse hoitoihin? Hinkuu eräs täällä

Miten Jennuli muuten voi? Millaisia oireita ja oloja sulla on ollut alkuraskautena? Entä muut, jotka jo odottavat ihan konkreettisesti?

 

santtu mä kävin tosiaan ensikäynnillä 13.3, ja jo 26.3 menin aukiolotutkimukseen ja verikokeisiin, psykologille oli ruuhkaa hänet pitää tavata ennen inssiä ja mä näin hänet 15.4, eka inssi 25.4 että tällä rytmillä.
se on nopeaa sitten kun alkuun päästään, kannattaa muistaa että joskus voi valitettavasti käydä myös niin ettei ovuloi juuri siinä kierrossa, vaikka normaalisti ovuloisikin, nainen ovuloi keskimäärin 10-12 kertaa vuodessa.. mutta elkää nyt paniikkiin tästä menkö... mutta jos eka käynti marraskuun alussa, eka hoito voidaan hyvi kin tehdä jo joulukuussa =)

ja niin mä olin jo miettinyt mihin päiväkotiin haluan lapseni ennekuin edes olin käynyt ensikäynnillä.. haaveilussa ei ole mitään pahaa, ja täällä monesti todettuna et jos stressi olisi este raskaudelle, nyky-yhteiskunnassa olisi äidit vähissä, niin yleistä tietyn asteinen stressi kuitenkin on, mua stressasi eka inssi tokassa olin jo paljon rauhallisempi, vaikka siinä harmittikin se et jos tärppi ei käy on 3 kuukauden tauko edessä klinikan kiinniolon vuoksi.. mutta malttia ja hyviä hermoja..

nyt saa kone mennä kiinni

 

Emma2 , mulla on myös "luomuna" aikaansaatu esikoislapsi, jolla on siis virallisesti yksi vanhempi. Yksi syy hedelmöityshoitoihin oli mulla juuri se, että halusin lasten tosiaan olevan samanarvoisessa asemassa tuon isä-kysymyksen suhteen. Kävin jossain vaiheessa jopa keskusteluja isäkandidaatin kanssa, joka olisi halunnut lapsen, osallistunut elatukseen, mutta tavannut lasta vain harvakseltaan. Tunsimme pinnallisesti, emme seurustelleet ja keskustelimme ihan neutraalisti lapsi-asiasta. Tuntui kuitenkin siltä, että olisi ollut melkoinen riskibisnes alkaa vauvahommiin, kun toista ei perin juurin tunne. Jos esikoisella olisi toisenlainen perhekuvio. olisin ehkä voinut harkita enemmän tuotakin vaihtoehtoa. Itse vain vierastin sellaista tilannetta, että vain toisella lapsista olisi ollut läsnäoleva ja aktiivinen isä. Tai sitten ko. miehen olisi pitänyt ryhtyä isäksi myös esikoiselle.

Jos joku kuitenkin vaihtoehtoa harkitsee, on näitä tällaisiakin miehiä olemassa. Tai jos pelkkää isäkandidaattia hakee, varmaan esim. moni homo-mies voisi olla kiinnostunutkin tällaisesta vaihtoehdosta.

Tietenkin jokainen tekee näissä asioissa omat ratkaisunsa, jotka ovat varmaan oikeita juuri sille ihmiselle ja perheelle. Joku on joskus kauniisti sanonut, että jokaisen lapsen, joka tänne maailmaan syntyy, on ollut tarkoituskin tänne ilmestyä. Uskotaan myös, että jokainen lapsi valitsee kodin ja vanhemmat, jonne hän syntyy. Ja juuri se koti ja ne vanhemmat omalta osaltaan tekevät hänestä ainutkertaisen yksilön. Lisääntyminen, vauvojen synnyttämine ja kasvattaminen on kuitenkin ihmisen perustarve heti hengissä pysymisen jälkeen. Ja jos minä nyt sitten olen perusluonteeltani itsellinen ihminen, ehkä vähän yksinhuoltajatyyppiä, niin on kai aika luontevaa, että minun jälkeläiseni syntyvät juuri tällaiseen perheeseen? Hehän ovat minun jälkeläisiäni, niitä jälkiä, joita minusta tänne joskus jää.

Esikoinen on vauvasta todella innoissaan, alkujärkytyksestä toivuttuaan. Eikä hän ole muuten yhtään kertaa ihmetellyt asiaa tai kysynyt, onko vauvalla isää.

 

psykologi taisi olla niina sinervo, psykoterapeutti, otti ainakin keväällä vastaan mikonkadulla..
niin tosiaan voihan sitä tehdä myöskin ton aukiolotutkimuksen ja perusultrat jo jossain yksityisellä (esim. mehiläisessä ) ennen kun menee eka käynnille, kannattaa kuitenkin sit ottaa sieltä mehiläisestä tiedot mukaan... =)

mutta juups. nyt töihin.. :wave:

 

Heippa tännekin kaikille. =) Mitenkä täällä voidaan? Vieläkö Leena on kaik yhdes koos? Mikä Jennulilla on olo?

Mie olen ainakin alkanut jo henkisesti odottaa. Olen miettinyt vauvansänkyjä, vaunuja, nimiä, vaatteita... you name it, kaikki on pohdittu. Välillä pitää toppuutella itseään, että hitto soikoon, asetu nainen. Koska uskon että henkisellä fiilikselläkin on väliä raskaaksitulon kanssa. Jos kauheesti kauheesti jäkittää ja asiaa toivoo, en usko että se hedelmöittyy heti. Jotenkin tuo kroppa tuntuu semmoinen naisilla olevan, että haraa vastaan kaikin keinoin. Tiiä sitten olenko vain taikauskoinen.

Hih, onneksi en ole ainoa, joka on sortunut haaveiluun. :saint:

Mulla on jo pitempään ollut koneellani Nimet-niminen tiedosto, johon oon kerännyt eri paikoista kivoja nimiehdotuksia mahdollisesti ja toivottavasti joskus tulevalle lapselle... Jostain syystä tyttöjen nimiä on paljon helpompi keksiä, mutta on siellä sentään jonkunlainen lista nimiä pojillekin. Senkin oon jo päättänyt, minkälaiset vaunut ja minkälaisen syöttötuolin haluan, ja sänkyjäkin oon katsellut... Tosin se mun "unelmasänky" on sen verran kallis, että siitä pitää varmaan vähän tinkiä. Mut vaunuista en tingi, enkä myöskään tietyistä muista jutuista. B) Mut niistä ehkä lisää myöhemmin, jos ja toivottavasti kun tässä päästään jossain vaiheessa etenemään oikeasti insseihin asti.

Täytyy vaan yrittää pitää pää kylmänä ja muistaa, että prosessi saattaa olla pitkä ja vaikea, ja pettymyksiäkin on todennäköisesti odotettavissa. Varsinkin kun noita ongelmia tosiaan löytyy. On PCOS, ylipainoa, kilpirauhasen vajaatoiminta (lääkitys tällä hetkellä 0.1mg x 1½ tablettia per päivä ) ja uusimpana vielä liian isot kortisolipitoisuudet veressä. Tota kortisolijuttua aletaan selvitellä Meikun Endokrinologian polilla, perjantaiaamuna ois verikoe ja syyskuun alussa lääkäriaika sinne. Pahimmassa tapauksessa (tai en mä tiedä, onko se edes pahin vaihtoehto) mulla saattaa olla leikkaushoitoa vaativa kasvain aivolisäkkeessä... Ja miten se sitten vaikuttais lapsensaantimahdollisuuksiin ja toisaalta hedelmöityshoitojen aikatauluun, siitä en osaa sanoa vielä mitään. Aika näyttää.

 

Onko toi automaattinen aukiolotutkimus joku Fertinovan juttu? Mulle ainakaan ei sitä tehty ollenkaan (AVA, v. 2006) kun ei ollut mitään syytä olettaa etteikö röörit olis auki. Tai oli puhetta, että jos toinen inssi ei tärppää niin sitten voitaisiin katsoa, mutta ei siis ollut tarvetta.

Sen puoleen en kyllä missään verikokeissakaan käynyt. Ensikäynnillä tehtiin normaali sisätutkimus ja ultrattiin kohtu ja munasarjat, sitten oli se psykologin konsultaatio. Sen jälkeen suoraan inssiin. Taisin siis päästä niin helpolla kuin vain mahdollista on.

 

Kiitos vinkeistä liittyen rahaan ja aikatauluun. Niiden säästämiseen ja nopeuttamiseen.
Luulen, että hoidan kaiken kuitenkin tuolla Fertinovalla. Jotenkin tuntuu siltä, että on helpompaa hoitaa kaikki "yhden katon alla", kuin syöksyillä eri mestoihin. Vaikkakin se saattaisi nopeuttaa prosessia ja säästää rahaa.

Onks kukaan käynyt Fertinovalla juuri sillä lääkärillä, jonne mie ja emma ollaan menossa?

 

Emma, kiitos tosi paljon artsuista! Pitääkin lukea heti kun ennättää....
Mä olen käynyt Annikalla, tosin siis vain muutaman kerran tähän mennessä. Ihan OK tyyppi; ei se mua hirveesti infonnu mistään, mutta ei se haitannut - varmaan oisi kyselemällä saanut tietää lisää, mutta en nyt oikein osannut kysyäkään, ja toisaalta ei mulle oo tärkeetä tietää kaikkee mahollista. Hoitajat on olleet aivan ihania! Eikä mullekaan tehty mitään aukiolotutkimusta. Eka käynnillä tammikuussa vähän keskustelua, ja sain sen psykologin numeron. Verikokeita oli tehty muualla aiemmin. Eka inssi oli kuitenkin vasta huhtikuun lopussa, kun vissiin missasin parit ovulaatiot. Sitten ostin digitaalisen testin...

 

sirian viestistä...
Onko toi automaattinen aukiolotutkimus joku Fertinovan juttu? Mulle ainakaan ei sitä tehty ollenkaan (AVA, v. 2006) kun ei ollut mitään syytä olettaa etteikö röörit olis auki. Tai oli puhetta, että jos toinen inssi ei tärppää niin sitten voitaisiin katsoa, mutta ei siis ollut tarvetta.

jennulin kommenttia..
no jos kaksi inssiä menee pieleen, ja syyksi paljastuu torvien kiinni olo tai jokin pienempi häikkä niin kyllä siinä on mielestäni tehty kaksi turhaa hoitoa, hoidot kuitenkin kalliita (kaksi inssiä n. 1500 euroa) ja sitten se henkinen puoli vielä, mulla aukiolotutkimus kesti vaan muutamia minuutteja, maksoi toki sekin reilusti mutta jos jotain olisi ollut pielessä hoidot olisi suoraan aloiteetu järeimmillä keinoilla...

ja taas siria...
Sen puoleen en kyllä missään verikokeissakaan käynyt.

ja toinen mun kommentti...
lakisääteinen juttu, tietyistä infektioista kärsiviä ei saa hoitaa joten todella outoa jos tämä on ohitettu :/

mutta varmasti on eroja eri klinikoilla, tuo verikoe juttu tosin on lakisääteinen, sitä en tiedä koska sellainen laki on voimaan tullut..

voi vastasinko jotenkin napakasti, 10 tunnin päivä takana :ashamed:
ihan hyvä että tulee eri pointit esille, itse en edes tiennyt et kaikille ei noita tehtäisiin :ashamed:

 

santtu mustakin oli helppoa hoitaa kaikki samassa paikassa, vaikkakin eri kaupungista sinne tulinkin... mun lääkäri fertinovalla on-oli niklas simberg..

evenstar toivotaan että ei mitään vakavaa löydy ja pääset hoitoihin, mähän oon syönyt kortisonia koko vuoden 2007 ja vaarana oli et alkaa myös solunsalpaajat, kun olo tasaantui alkuvuodesta ja lääkitykset purettiin ja vielä kun hoitojen aloitus kävi niin nopeaan en miettinyt hetkeäkään, nyt terveys on hyvä, mutta ei ole sanottua ettenkö taas jossain kohti olisi lääkkeiden varassa... kunhan tämä raskaus aika tästä sujuisi hyvin niin sitten ei maailma enää kaatuisi jos tarvisi lääkkeitä käyttää... toivottavasti kuitenkaan ei.. =) mutta tiedän jotakin tuosta jos terveys ei ole kohdillaan, olen elänyt pari vuotta vain ja ainoastaan lääkäreitä tapaillen.. mutta aina tässä elämässä ei saa valita...
jeps... olisikohan sitten ruoka-aika.. =)

 

Santtu, niitä verikokeita voi muuten ottaa myös terveysasemalla, jolloin säästää ainakin pari sataa. Itse kävin tosin yksityisellä, kun oli niin kiire inssiin. =) Silläkin rahalla olisi voinut ostella vaikka vauvanvarusteita.

 

Ihanaa Jennuli. Ole onnellinen päästä varpaisiin.

t. ulla, onnellinen sinun puolesta