Hei kaikki ihanat naiset!
Pitkästä aikaa tuntui siltä, että haluan tulla lukemaan, mitä muille kuuluu. Viime viikot ovat olleet hyvin raskaita: PAS:sista alkanut raskaus keskeytyi sekin alkuvaiheessa, vaikka hcg-arvo nousi kivasti 69:stä 145:een. Toinen alkanut ja keskeytynyt raskaus kolmen kuukauden sisällä siis. Neljä päivää vuoteessa maattuani kokosin kaikki voimani ja päätin olla ajattelematta koko menetystä, kun asialle ei kerta kaikkiaan miträän voi, mutta suru tuli jälkijunassa tietenkin.
Nyt vasta alan huomata, kuinka raskas alkuvuosi on ollut fyysisestikin. Tammikuussa 2. IVF-hoito, raskaus, varhainen keskenemeno helmikuussa, PAS:sin hormonihoidot maalis-huhtikuussa, raskaus ja varhainen keskenmeno huhtikuussa. Km-vuoto kesti viikon, kaksi viikkoa sen jälkeen alkoi runsas vuoto, joka jatkuu nyt viidettä päivää, ja on täysin poikkeuksellinen normaaleihin kuukautisiin verrattuna. Tuntuu, että alan jo väsyä vuodonkin vuoksi.
Itku on ollut todella herkässä viime päivät. Yritän olla armollinen itselleni miettien, minkä hormonimyrskyn elimistöni on kokenut moneen kertaan viimeisen viiden kuukauden aikana. Kun ei ole juuri nyt pakko olla vahva minkään menossa olevan hoidon vuoksi, tulevat kaikki tunteet pintaan.
Luovuttaminen ei ole vielä tullut mieleen, mutta usko siihen, että vielä saisi elävän lapsen syliinsä, on hetkittäin aika vähissä. Toki olen onnellinen siitä, että raskaus on sentään alkanut kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä - lopultakin - mutta jatkuvat varhaiset keskenmenot eivät kannattele toivoa kovin pitkään.
Kävin taas kerran ultrassa muutama päivä sitten, ja päädyin siihen tulokseen, että hakeudun kolmanteen IVF:ään Helsingin Fertinova-klinikalle. En jaksa enää Virossa ramppaamista ja työvuorojen sovittelua hoitoihini. Kauhistutti kyllä lukiessani äsken, että joku on saaanut ajan ensikäynnille vastaa syyskuulle. Toisaalta hoidot ovat syöneet rahaa siinä määrin, että tuskin olisin vielä kesällä voinut senkään puolesta aloittaa uutta hoitoa.
Myötätuntoni erityisesti sinulle Maria-71, joka jouduit juuri kokemaan pudotuksen suuresta onnesta pettymykseen. Uskon jossain määrin tietäväni, miltä Sinusta tuntuu.
Oli hienoa lukea monien uusienkin naisten kirjoituksia - pyrin vastailemaan kysyville lähipäivinä.
Olisiko kenelläkään kiinnostusta yhteistapaamiseen?
Lähetän halauksen kaikille sitä tarvitseville, ja pahoittelen omaa negatiivissävytteistä tekstiäni. Nyt oli sen aika.