Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Joo, no eihän siellä apteekissa sitä tiedetä, että onko nainen itsellinen, joka niitä lääkkeitä tulee hakemaan. Eikä sitä Kelakaan näin ollen saa tietää. Joten ihan oikein se on mennyt, että korvaukset on annettu Alkuvuodesta olis kannattanu lääkkeet ottaa, niin olis voinu loppu vuoden hyödyntää tuota lääkekattoa

 

Mites teillä ketkä yrittäny /yrittää lisää lapsia ja edellinen vielä suht pieni, on järjestyny klinikalla käynnit? Onko lapsi ollu jo päiväkodissa tms. hoidossa, vai peräti joskus mukana klinikalla? Miten tähän on siellä suhtauduttu?

 

Yhden kerran oon joutunut ottamaan lapsen mukaan. Muuten käynnit on ollu aina työpäivän aikana, jolloin lapsi ollut tietysti päiväkodissa. Eipä siellä klinikalla mitenkään negatiivisia oltu. Siellä on lelukorikin lapsille

 

Yhden kerran oon joutunut ottamaan lapsen mukaan. Muuten käynnit on ollu aina työpäivän aikana, jolloin lapsi ollut tietysti päiväkodissa. Eipä siellä klinikalla mitenkään negatiivisia oltu. Siellä on lelukorikin lapsille

Okei no toivottavasti sielläkin sit näin missä ite käyn.. kuulema jonnekin klinikoille ei ois toivottavaa ottaa lapsia mukaan (minkä toki ymmärränkin) ja tietenkin pyrin kaikin keinoin saamaan hoitoon.. mutta kaipa ne hoitajat siellä sit hetken vois kattoo..vaikkei toimenkuvaan varsinaiseski kuulukaan ja eihän ne toimenpiteet onneks yleensä kovin kauaa kestä.

 

Joo, kyllä itekin mietin tuota lapsen mukaan ottamista, että onko soveliasta. Sillä hetkellä vaan ei muuta mahdollisuutta ollu. Ja ihan pikaiseen vaan käväsin. Lapsi istui sen aikaa kiltisti penkillä ja pelasi peliä puhelimesta

 

Hui kun jännittää. Tällä viikolla eessä tuo psykologikäynti.
Jännitys kova, että onko taas eessä kovaakin puhetta iästäni ja ties mistä mitä ensikäynnillä arvosteltiin.

Vanhempien - tai no äitini- kanssa tuli jo kanssa puhuttua tästä... kuten ootettua oli, ei se positiivisesti suhtautunut. Lähtiessä mietti vaan "kuinka saisi mut järkiini" tms. Mutta jotenkin uskoisin että se vielä hyväksyisi asian, ei ainakaan vaikuttanut kummalliselle, kun puhumisen jälkeen taas menin aikanaan heillä käymään. Ja vahvasti oletan että on kuitenkin isänikin kanssa aiheesta puhunut... luulisin.

Tuntuu vaan että nyt saa niin kovaa kyseenalaistamista joka suunnasta että jo etukäteen stressi ja harmitus päällä tosta psykakäynnistä. Niin paljon toivoa siinä kiinni että kaikki menisi hyvin, mutta jos sanonkin jotenkin "väärin" asiat tms ja kaikki pilalla... huokaus.

 

Niin paljon toivoa siinä kiinni että kaikki menisi hyvin, mutta jos sanonkin jotenkin "väärin" asiat tms ja kaikki pilalla... huokaus.

Sitten vain menet seuraavalla viikolla toiselle klinikalle. Muut klinikat eivät kyseenalaista päätöstäsi tai yritä vakuuttaa sinua siitä, että olet tekemässä väärin.

Muilla klinikoilla psykologinkäynti on sitä varten, että tiedät mihin olet ryhtymässä, tiedät mitä laki sanoo, mitkä ovat lapsen oikeudet luovuttajan suhteen, olet ajatellut vähän miten lapselle asiasta puhut, ja arvioidaan myös, ettei lapsi joudu sosiaalitoimen kasvatettavaksi. Mutta tosiaan, päätöstäsi ei kyseenalaisteta, vaikka noista asioista puhutaankin.

Tsemppiä! Kyllähän klinikanvaihdossa menettää rahaa, kun pitää mennä uudestaan ensikäynnit, mutta ei Väestöliiton nihkeily tarkoita, ettei hoitoon pääsisi muualla.

 

Kiitos Susanna38, pitää vaan yrittää olla lannistumatta.
Tai ainakin olla lannistumatta jo etukäteen x)

Hirveän mielelläni en lähtisi klinikkaa vaihtamaan. vaikka toisaalta jos tuolla ollaan tulevien käyntien jälkeen nihkeitä niin no... mutta ehkäpä jos jaksaa nämä kyseenalaistamisen läpi, tälläkin klinikalla löytyy jo ymmärrystä. Viimeksikin lääkäri lopussa selitti klinikan käytäntöjä vähän ja muuta pientä, siitä jäi toiveikaskin fiilis...
Ehkäpä tämänkertainen käynti olisi mukavakin... toivottavasti.

 

Juttelin oman lääkärini kanssa tänään ja vähän alkoi kyllä ehdottelee IVF hoitoa.... se on kyllä tosi kallista lystiä. Tarvii alkaa säästämään... sillä välin jatketaan koti inseminaatiolla.

 

Kävin eilen varhaisessa UÄ-tutkimuksessa (rv 7+1), ja siinä oli kaikki hyvin, pieni sydän sykkii! Eli tämä tarkoittaa että siirryn nyt kunnalliseen hoitoon/seurantaan. Tuli oikein ikäväkin, kun kliniikan henkilökunta on niin ihana. Soitan huomenna neuvolaan. Vähän jännittää sitä miten ne suhtautuu minuun kun teen tätä tarkoituksella yksin, mutta äiti sanoi että kätilöt ovat yleensä avarakatseista sakkia, joten eiköhän se menee hyvin.

 

Onnea plussista ja vauvoista! Pahottelut negoista ja parempaa tuuria seuraavassa yrityksessä!
Ite en ainakaan oo kokenu et neuvolassa tai mualla ois suhtauduttu mitenkään nyrpeesti kun isä-asia on tullu usein esille ja ihan suoraa oon kertonu et oon ollu yksin hedelmöityshoidoissa. Nykysin on niin monenkirjavia perhemuotoja. Enempikin 20 vuotta sitten kun aloin 18-vuotiaana odottaa esikoista, saatto ehkä joidenkin vanhempien tätien suhtautuminen olla joskus aavistuksen nihkeetä.

 

Psykologikäynti tältä viikolta jo takana päin, oli tuossa alkuviikolla.
Oli ihan ok kokemus, ainakin ensikäyntiin verraten tulin ainakin kuunnelluksi enemmän.
Psykologi selitti että tällä klinikalla on tapana vähintään kaksi käyntiä, ja tuolla ekalla kerralla käyään siis läpi omaa henkilöhistoriaa ja tokalla kerralla asioita sitten lapsen näkökulmasta.
Noh käytiin siinä sitten se kolme varttia omaa elämääni läpi Ihan ok käynti, vaikka yhä vähän päiviteltiin että olen aika nuori (kun vertaa siihen että "yleensä tähän keinoon lapsen hankkimiseksi päätyy vasta +35 vuotiaat").
Mutta kyllä tämä ainakin yritti ymmärtää minun näkökulmaani siihen että miksi näinkin nuorena.

Nyt sitten oottelen taas pari viikkoa seuraavaa psykologikäyntiä. Sen jälkeen varmaan pääsee taas sitä lääkäriä tapaamaan, että josko jo pääsisin itse hoitoihin joskus.
Vähän veikkaan että tällä vauhdilla itse hoidot on eessä aikasintaan tammikuun puolella... vaikka minkäs teet kun aikoja ei ihan niin nopein aikavälein ole kuin itse toivoisi.

Täällä moni vaan tuntuu päässeen itse hoitoihin vähän reippaammalla aikataululla x) Pitää yrittää olla kärsivällinen silti.

 

En osaa vastata Justhopen kysymykseen, kun olen vaan alkanut asiasta puhumaan lähipiirille ja pari kaveriahan tähän hommaan minua tyrkytti. Vanhempanihan eivät asiaa hyväksy.

Nyt on tosi p-tilanne, kun itsellä on rahatilanne nollissa ja tiedän että se on myös keväällä. Minulla ei siis jää senttiäkään tulevan työttömyyden takia käytettäväksi enää hoitoihin. Mietinkin, että voisiko yksi vaihtoehto olla omien munasolujen pakastaminen ja tehdä hoidot sitten kun rahaa on riittävästi parin vuoden päästä..Ovatko muut harkinneet solujensa pakastamista?

 

Mullahan jouduttiin solut pakastaan 3. hoidossa kun exän kanssa tuli yllättäen ero kesken hoidon. Muuten ne ois menny suoraa roskiin punktion jälkeen.
Onhan se pakastuskin suht kallista, kun pitää käyttää niitä fsh-piikkejä ja sitten on punktio, ja se joudutaan ehkä tekeen pari kolmekin kertaa että saadaan tarpeeks soluja. Säilytyskuluista en tiedä, mulla pakastettiin julkisella kun sillon vielä kävin siellä ja säilytettiin 3,5 vuotta, eikä maksanu mitään. Yksityisellä ne sit pari vuotta sitten icsattiin, koska kuulema pakastuksen jälkeen ne on hedelmöitettävä näin, eikä tavallisesti ivf:llä.
Tollasia linkkejä löyty aiheesta
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/munasolujen-pakastaminen-on-kallista-ja-vaativaa/2333120
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/hinta-ja-raskaat-hoidot-kaannyttavat-useimmat-munasolujen-pakastusta-harkitsevat/4410936
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/munasolujen-pakastaminen-alkoi-suomessa-6082483
Näiden perusteella melkeimpä vois sanoo että ivf-hoito saattas tulla jopa halvemmaks kun toi prosessi.. :/

 

Nyt ne alkoi, kuukautiset ja piikittelyt IVF:ää varten. Tänään on toinen piikityspäivä menopurilla. Olen aina halunnut lapsia ja minulla on ollut vauvakuume vuosia. Jostain syystä vaikka menossa on vasta toinen piikityspäivä, ja annostuskin on suhteellisen matala, tuo trippi on ollut aivan järkyttävää omalle keholleni. Itse en uskonut, että muutamalla ruiskeella saa elimistön näin sekaisin. Olen aivan valkoinen, päätä särkee ja jatkuva ällöttävä ja etova olo, metallin maku suussa, paino nousee vaikkei mitään syökään (koska on huono-olo), alavatsaa ja munasarjoja vihloo, jatkuva paineen tunne alaosastolla (tuntuu, että sisäelimet valuu pihalle) ja lisäksi surkeimpana tämä alakuloisuus ja masentuneisuus. Mitään ei voi tai jaksa tehdä, koska joka paikkaan särkee ja vihloo ja oksettaa ja sitä miettii, että oliko tässä nyt oikeasti mitään tolkkua. Maksaa omaisuuden, että on näin kivaa Yritän tsempata itseäni, että kohta tämä loppuu (ja että tämä on sen arvoista, tällä hetkellä ei tunnu siltä) ja samalla miettiä kuinka selviän työviikosta hengissä. Perjantaina ultra, jossa nähdään onko tästä kituamisesta ollut mitään hyötyä, loppuviikosta lisää hormoneja kehoon. Alustavasti käskettiin varautua siihen, että maanantaina munitaan... ellei ne munat hulahda sitä ennen elimistöstä pihalle (välillä käyn tarkastamassa, ettei oikeasti ole, koska tuo paineen tunne on ihan järkyttävä). Positiivisena kai pitäisi sanoa, että ilmeisesti kuitenkin hormonit vaikuttavat kehooni ja jotain tapahtuu, en ole ihan vakuuttunut mitä, mutta ilmeisesti kuitenkin jotain Toivottavasti muninta onnistuu, koska en ole yhtään vakuuttunut, että tähän toista kertaa lähden... nimimerkillä, luulin, että IVF on pikkujuttu.

 

Tsemppiä BB! Minäkin yritin ihan viimeiseen asti vältellä IVF:ää, koska inssit nyt vain ovat niin paljon helpompi hoitomuoto, ja onneksi tein niin, koska viidennellä inssillä tärppäsi, enkä joutunut IVF:ään ollenkaan.

 

Kiitos stemppauksesta Susanna38! Kolmas piikki päivä. IVF oli oma valintani heti ensimmäisenä. Halusin heti tietää tuleeko tästä koskaan mitään... tällä hetkellä, sisuskalut painaa eilistäkin enemmän ja tuntuu, että valuvat ulos, vatsa aivan sekaisin ja mieli maassa. Mietin jo, että jättäisin piikittelyt tähän ja lähtisin lomalle ulkomaille mutta kai nämä munat on munittava, koska ulos ne jollain keinolla on pois painamasta saatava Voiko munasarjat oikeasti painaa näin paljon vai kasvaakohan siellä samalla jotain muutakin... eniten päähän ottaa kemiallinen masennus ja alakuloisuus edelleen.

Pallero79, ja todella ikävä tilanne Minä olen shoppaillut viimeistä päivää ja matkustellut harva se kuukausi, joten ei minullakaan niitä säästöjä ollut Siinä osasyy miksi IVF:n suoraan hyppäsin. Ajattelin, että näen suoraan toimiiko homma vai ei. Lääkäri silloin oli, että mikäs siinä jos rahaa on, no ei ollut, otin lainan ja jäin työttömäksi. Teen tällä hetkellä pätkätöitä ja freelancer keikkaa, niitä riittää, joten olen laskeskellut, että selviän kyllä lainasta. Joskus ahdistaa, tällä hetkellä enemmän Mutta itse järkeilin, että toiset ostaa autoja, minä jotain muuta. Fiksuna toki olisin säästänyt, mutta elämä on. Useat klinikat tarjoaa noita rahastomaksutapoja ja osamaksuja. En ole vielä itse lyhentänyt yhtäkään erää ja olen tähän mennessä maksanut kaiken, mutta itselleni oli helpotus, kun se ylipäätänsä myönnettiin, ettei koko projekti kaatunut siihen. Katsotaan millaiset fiilikset on jos tämä epäonnistuu ja hankin itselleni vain lainan... Itse mietin tuota munasolujen pakastamista myös, mutta laskin hinnan olevan IVF:ää vastaava. Tosin toivon, että tästä munittavasta satsista jäisi jotain pakkaseen tulevaisuutta ajatellen jos nyt ei tärppää. Ja jos ei tärppää pidän pidemmän tauon ja lähdin lomalle

 

Järkyttävät oireet ja masennus katosi neljäntenä piikityspäivänä. Ja tätä prosessia alkoi taas odottaa. Samoin paine alaosastossa helpotti. En tiedä valuivatko munat jonnekin, tänään pystyi jo juoksemaan, ja munia ei ultrassa näkynyt kuin neljä. Toinen munasarja veteli kokonaan talviunta (ruudulla näkyi vain minikokoisia munia). Lähtötilanne oli 9 + 5 ja nyt tilanne 4 + 0 (plus ne minumunat). Tilanne oli vähintään masentava, kysyin jos muniminen kannattaa alottaa alusta. Kuulema munia ei kannata heittää hukkaan. Ja ensimmäinen IVF on kuulema kokeiluerä (ei sitä kukaan silloin pari kuukautta sitten maininnut). Hetken lääkäri mietti jos homma vaihdettaisiin inseminaatioon, mutta neljä vauvaa olisi kuulema vähän liikaa. Realistisina vähän olin lopputuloksesta toista mieltä. Vähän on pettynyt fiilis. Neljä munaa kuullostaa hyvin vähältä määrältä, joiden laadustakaan ei ole takeita. Lisättiin hormoneita ja nyt piikitellään lisää. Maanantaina taas ultrataan ja katsotaan jos joku nelosista on tippunut pois matkasta tai hautuvat munat ovat alkaneet paisua. Muniminen siirtyy aikaisintaan keskiviikkoon.

 

Voi harmi, BB! Pidän täällä peukkuja, että kaikki neljä jatkaisivat kasvua!

 

jännää lukea tuota IVF touhua, mulle kun lääkäri nyt ehdotteli että pitäisi siihen vaihtaa. No nyt kuitenkin tehty tähän kiertoo kaksi koti-inseminaatiota, saapi nähdä. Olen skeptinen kun ei oikein ole onnistunut niin liekö nytkään. kuitenkin 6 yritys kierto menossa. Mutta laskin IVF hintoja ja kyllä se aika huimaa on. taitaa ekan hoidon hinnaksi tulla noin 5000e ainakin pyöreesti lääkkeineen.

Täällä DPO 4 menossa ja hirvee lantiokipu... mikä lie.

mukavaa uutta viikkoa kaikille

 

Maanantaina taas ultrattu. On muuten kolmas lääkäri, jonka tapasin. Tämä pahoitteli, että lääkäri vaihtuu niin usein, totesin, että sama kai se joka jalkojen väliin kurkkii, ei sen luulisi lopputulokseen vaikuttavan. Neloset kasvaa edelleen ja voivat hyvin, kohtu voi paksusti. Uinuva munasarja on kanssa alkanut heräilemään ja yksi mitattu raakile bongattu. Nelosista yksi on muita jäljessä. Tämä lääkäri ei ollut yhtä ylioptimistinen, kun kaksi edellistä. Totesi, että toinen munasarja toimii juuri niinkuin kuulema ikäiselläni voikin olettaa ja kukaan ei voinut ennustaa, ettei toinen reagoi pistoksiin. Lopputulos voi olla, että kaikki neljä hedelmöittyy, tai sitten kolme, tai sitten kaksi tai sitten ei yhtään. Mahdollisella uusintakierroksella lääkettä voidaan vaihtaa, jotta toinen munasarja saataisiin mukaan, mutta siitäkään ei ole takeita. Kuulema tämä neljä voi olla maksimi mitä munasarjoillani saadaan aikaiseksi. Katseli lempeästi silmiin ja hyvä ettei ollut käsistä pitelemässä kiinni, itseäni otti lähinnä vain päähän koko homma. Muniminen siirrettiin taas perjantaihin. Poistuin paikasta reseptilappu kourassa, koska jarrupiikit on jo kulutettu.

Keskiviikkona taas ultrataan aamulla. Oman mielenrauhani takia. Ja ehkä vähän rahankin Kuka sitä nyt sanoisi ei ultraan haluavalle henkilölle. Kuulema saan päättää mitä tehdään ja samalla katsotaan jos nelosista pienin pysyy muiden vauhdissa, eikä ole päätynyt spontaaniin itsemurhaan. Punktioon vaaditaan vähintään kolme munasolua, joten kuulema keikun rajamailla. Jos haluan IVF prosessi voidaan myös vaihtaa inseminaatioon. Lääkäri tosin muistutteli, että todennäköisyys tulla paksuksi laskee tällöin edelleen. Koska inseminaatiota ei kuitenkaan tehdä kun korkeintaan kahdella munasolulla, kaksi munasolua pitäisi käydä tyhjentämässä. Samalla pitäisi suorittaa röörien aukiolotutkimus, joten kai kustannustehokkuus loppupeleissä olisi + - 0.

Lääkkeiden sivuvaikutukset ovat käytännössä kokonaan poissa, paitsi tilalle on tullut tunne, että nyt tiedän miksi näihin hoitoihin yleensä lähdetään partnerin kanssa. Lisääntymisen kannalta sitä ei voisi olla otollisemmassa tilassa Eilinen jarrupiikki meni vinoon, lopputuloksena oli turvonnut kutiava patti ja tänään järkyttävä mustelma. Muuten aika vähällä sotamaalauksella on selvitty. Tietäisipä sitä mitä tehdä...

 

Toinen psykologikäynti ohi ja oli ihan mukava käynti tällä kertaa
Varailin ajan tuolle lääkärilleni taas että josko pääsisi sitten suunnitteleen miten tästä mennään eteenpäin.

Ajanvarauksessa tosin mietityttää jäi kun kuulemma papereissani luki suositukset uusia aukiolotutkimus.
En oikein ymmärrä miksi, kun se on tehty kaksi kuukautta sitten onnistuneesti ja kaikki oli ok. Silloin tutkimus tehtiin kystan poistoleikauksen ohessa. Se poistetun kystan alue kyllä tulehtui sen jälkeen...mutta voisiko sellainen tähän vaikuttaa?

Noh, kai ne perustelut sitten kuulee kun vastaanotolle asti aikanaan pääsee. Voihan tuo aina olla joku virheellinen tulkintakin jostain, en tiiä. Tuntuisi vaan ensi kuulemalta vähän turhalle se...
Mutta onko täällä kukaan kieltäytynyt jostain suositellusta toimenpiteestä? Miten lääkäri on sitten teihin suhtautunut?

 

Vietin unettoman yön maanantain ultran jälkeen ja googlasin kaikki mahdolliset ja mahdottomat hakusanat ja luin tuntikauseja blogeja. Vähintäänkin ahdisti ja tulin siihen päätökseen, etten lue enää mitään. Oikeata munasarjaa on vihlonnut pari päivää ja vatsa taas aivan sekaisin. Viimeksi odotin samoilla oireilla vähintään paria tusinaa munia ja nestettä täynnä olevaa vatsaonteloa, nyt osasin varautua jo pettymykseen Tapasin taas tänään ylimääräisen ultran merkeissä rouva lääkäri optimistin (joka oli sitä mieltä, että neljää munaa ei kannata hukkaan heittää). Alunperin olin sitä mieltä, että pessimisti (realisti) lääkäri sopisi minulle paremmin luonteensa puolesta (joka sai minutkin kuullostamaan optimistilta), mutta rouva optimisti taas kehoitti ottamaan iisisti (samalla kun kutsui minua pessimistiksi), että hyvällä tuurilla minulla on tämän hoidon jälkeen pakastettuna koko perhe. Neloset voivat hyvin turvonneina ja kasvanneina. Oikean uinuva munakin oli paisunut ja vaikka kuulema luultavasti ei ehdikkään muiden mukaan, yritetään sekin irroittaa. Lisäksi nelosten takaa näkyville oli pullahtanut viides perjantaiksi ehtivä muna. Näin kahdessa päivässä kolme punktioitavaa munaa kasvoi hyvällä tuurilla kuudeksi munaksi. Surkea munija edelleen olen kaikilla mittapuilla, mutta minua lohduteltiin, että ei se määrä vaan se laatu. Lisäksi rouva optimisti oli edelleen sitä mieltä, että lääkettä vaihtamalla ei ole mitään syytä olettaa miksi uinuvaa munasarjaani ei saataisi herätettyä (päinvastoin kun mitä rouva pessimisti maanantaina sanoi). Näin ollen rouva lääkäri pessimististä tuli suuri sankarini ja päivän pelastaja. Tiedän, ettei kukaan luvannut mitään, mutta on se kiva, että joku edes uskoo mahdollisuuksiin

Tänään pitää antaa irroituspiikki täsmällisesti kello 22:40 ja muniminen tapahtuu 36 tuntia myöhemmin perjantai aamuna. Irroittajaksi tuli rouva optimististi, kuulema osaa asiansa hyvin. Parempi olisi tuolla hinnalla

Tänään keskusteltiin jo potentiaalisten hedelmöittyneiden munien viljelystä ja siitä onko istutus maanantaina vai keskiviikkona. Pitkällä (5 päivän viljelyllä) saavutetaan parempia tuloksia, mutta totesin itse, että se riippuu taas näistä munittavista munista ja mitä niille kuuluu ennen ja jälkeen viikonlopun. On eria asia kasvatella paria tusinaa munia maljalla ja menettää niistä puolet pitkällä viljelyllä, kun kasvattaa yhtä tai kahta, joista huonolla tuurilla molemmat ehtii kupsahtaa ennen keskiviikkoa. Rouva optimisti oli samaa mieltä ja alustavasti (johtuen vähäisestä munamäärästä) istutus on maanantaina. Olisin halunnut, että munia oltaisiin laitettu takaisin kaksi, jotta edes joku tarttuisi, mutta rouva optmisti totesi, että olen nuori ja kuulema en halua tuplia (hänellä on ja oli kuulema kamalaa). PAS tulokset kuulema vastaavat kanssa tuoreistutuksia, joten katsotaan... on tässä vielä aikaa vääntää perjantaina Jos munat voivat rupusesti, saan niitä kaksi. Top alkioista kuulema toinen pitäisi pistää pakkaseen (tulisi nyt vain se yksi edes!).

 

Muniminen on suoritettu. Alavatsaa vihloi viimeisten päivien aikana ja kumartelu oli aika tuskaista. Irroituspiikin jälkeen pelkäsin vähäistenkin munien karkaavan, joten olen vältellyt tekemästä käytännössä... no mitään, jossa kumarrutaan, nostetaan, kannetaan, kierretään, käännetään... (sopii hyvin, kerrankin syy olla tekemättä yhtään mitään ). Kiitos rouva optimisti lääkärin olo oli hyvin levollinen, nukuin hyvin ja pitkään. Vakuuttelin voivani erinomaisesti, enkä jännittäväni yhtään, samalla kun luin tunnin samaa sivua kirjasta ja verenpaine huiteli taivaissa Putiikki oli täysi, joten saimme jokainen potilas huikean yksityistuolin verhojen takaa. Arvioin oman alavatsa kipuni asteikolla 0-10 tasolle 1/2, samalla kun naapurille iskettiin kiputippaa suoneen. Mitä tulee itse munimiseen... olen nähnyt kuvia jossa munijoilla on leikkassali varustus päällä, mutta tosiasiassa käppäilin itse pöydälle ihan omissa vaatteissa ilman housuja. Sitten tungettiin metrin mittainen neula sisälle ja todettiin, että toisesta munasarjasta ei saada mitään pihalle, toisesta arvioi oli tuossa vaiheessa 5-6 ja sitten munittiin, biologi hihkaisi jossain vaiheessa, että eka solu, jonka jälkeen ei kuulunut mitään ja homma oli ohitse, juteltiin niitä näitä. Sen jälkeen totesin, että hammaslääkärissäkin sattui enemmän ja palasin tuolille chillamaan, söin ja join ja kuuntelin kauhuissani naapurin kiljuntaa oven takaa.

Sitten hoitaja kävi naapurille infoamassa munittujen munien määrän ja haki minut pois toiseen huoneeseen. Tässä vaiheessa oikeesti luulin, että pieleen meni että minut haettiin johonkin kaukaiseen huoneeseen saamaan hermoromahdus ja ulvomaan Saldo oli neljä munaa. Kuulema menopurilla saadaan vähemmän munia aikaan, mutta laatu pitäisi olla parempaa. Jää nähtäväksi. En oikein osannut olla kamalan pettynyt vaan pikemminkin helpottunut, että edes neloset olivat oikeita munia! Hoitaja olisi välttämättä halunnut hakijaa ja kädestä pitelijää tai vähintään taksia. Arvioin kipuni asteikolle 1-2 ja ilmoitin lähteäväni shoppailemaan. Hoitaja antoi vielä viime hetken ohjeet, kuinka toimin jos kaupassa taju lähtee

Rouva optimisti lääkäri ei edelleen antanut lupaa kahteen istutettavaan munaan. Vetosi edelleen siihen, että olen niin nuori (millä mittapuulla?). Minä vetosin edelleen siihen, että on hyvin epätodennäköistä, että kaksi tarraa kiinni. Kuulema voisikin, koska olen niin nuori. Jatkamme keskustelua maanantaina Alustava istutusaika on maanantaiksi. Huomenna toivottavasti biologi soittelee kivoja kuulumisia, että edes osa nelosista voi jakautuneesti.

 

Biologi soitti. En muuten tiennyt, että stressasi noin paljon ennen kuin puhelin soi ja vatsalaukku kääntyi ympäri Kaikki neloset olivat hedelmöittyneet ja näyttivät kaikinpuolin kauniilta ja hyvinvoivilta. Maanantaina tarkastetaan tilanne uusiksi. Siihen asti yritetään pysyä positiivisena stressamaatta