Yksin kotona ahdistaa. Toivoin jo äsken et olisi jotain unilääkettä/rauhoittavaa tms..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

...

Vieras
Hengitys on kiivasta. Käsitaipeet kutisee ja niitä saa koko aika raapia.
Paniikkiakin meina pukata.
Mulla viimeksi ollut paniikkikohtaus kun kuopus valvoi yöt ja mua väsytti ja olin poikki.

Väsyttää,, mutten saa nukutuksi.

Yksin sänkyyn meno jo ahdistaa valmiiksi.

En saa unta. Pyörin ja mietin vaan. Ihan kaikkea mahdollista. Yleensä kaikkea pahaa.
Levoton yö taas edessä.


Että mä vihaan kun mies on joskus reissutöissä.
 
Auttaisko jos laittaisit esim. tv:n olohuoneessa uniajastimella sammumaan vaik tunnin päästä ja yrittäisit nukahtaa ennen sitä. Voisit kuvitella, että mies siellä olkkarissa vaan kattoo töllöä? Itellä autto jossain vaiheessa kun samoja ongelmia.
 
Auttaisko jos laittaisit esim. tv:n olohuoneessa uniajastimella sammumaan vaik tunnin päästä ja yrittäisit nukahtaa ennen sitä. Voisit kuvitella, että mies siellä olkkarissa vaan kattoo töllöä? Itellä autto jossain vaiheessa kun samoja ongelmia.

No kun me katotaan aina yhdessä makkarissa telkkua. Ja käydään nukkumaankin samaan aikaan. Et jos makkari telkun jättäsin päälle, niin ei sekään oikein auttas.

Tosi ahdistava olo.. jotenkin vaikee kertoo..
hirmu levoton... pelokas.. säikky,.. ei oikein tiedä miten päin olis
 
tuttu tunne. mä niin vihaan tuota. tiedän että oloa on vaikea selittää, se on ihmeellinen. sellainen selittämätön ahdistus ja pelko. mä pelkään yleensä kuolemaa, jotain sairautta tmv. tai ylipäätään vaan ahdistaa. on vaikea olla, hengittää jne.

mulla aloitettiin juuri lääkitys tuohon vaivaan. söin sitä samaa lääketää 2v sitten ja se auttoi mulal tosi hyvin. huomenna menen lääkäriin ja pyydän vielä rauhoittavia niihin extra vaikeisiin tilanteisiin.
 
ihan kuin omia ajatuksia lukisin kun olen ollut yksin eli et ole ainoa josta tuntuu tuolle kuten kuvailit, sekin tieto on minua ainakin helpottanut, että joku muu on sanonut kokevansa ihan samalla tavalla. Uskon, että sinuakin helpottaisi se, että jos sinulla on jokin rauhallinen mukava elokuva tai ohjelma nauhalla tai dvd:llä jonka olet jo katsonut tai vaikka katsonut tosi monta kertaa, niin laita sellainen mieleisesi ohjelma televisioon, ota ihana peitto ja tyyny ja katsele sitä ihan rauhassa sohvalla. Ajattele niinkuin minäkin, että jos ei uni tule niin valvon sitten ja ei se ole vaarallista valvoa vaikka väsynyt olisikin. Ihminen kestää valvomista yllättävän paljon. Silloin kun lapset on pieniä niin äidin pitäisi olla itsekäs ja ajatella mitä sinä haluat tehdä ja mistä sinä pidät, kaikkia pieniä asioita. Helli itseäsi pienillä asioilla, ne on tosi tärkeitä, kuppi teetä ja keksi silloin kun tekee mieli tms. Ajattele ja mieti kaikkia hyviä ihania asioita mistä olet ennenkin tykännyt ja toteuta niitä pitkin vuorokautta. Nyt ajattele kuinka ihana on kun teillä on ihana lämmin koti ja sinulla on mies joka tulee sitten töistä kotiin. Miten sinusta tuntuu nyt siellä?
Hei ja jos sinua helpottaisi sekin, että minä täällä todella olen mukana hengessä ja ajattelen + toivon sinulle kaikkea hyvää ja olet mielessäni koko tämänkin yön, ihan varmasti, koska se, että minullekin on silloin kun on ollut vaikeaa niin eräs tuttava sanonut, että ajattele, että olet hänen mielessään koko ajan. Sinä olet nyt minun mielessäni ja minä tuen sinua ajatuksillani =)
 
Vaikea kyllä näin asiaa kokemattomana ymmärtää, että yksin sänkyynmeno voi olla noin kamalaa...

mä olisin päälle 2v vielä vastannut näin myös, mutta hups menin itse sairastuu paniikkihäiriöön ja yleiseen ahdistuneisuushäiriöön. se on kamalaa elämää.

kuten mulla, mä ennen RAKASTIN olla yksin kotona, tehdä omia pikku juttuja. katella leffaa, nautiskella. vaan enpä enää osaa. :( tää ei ole elämää. aamulla kun heräät, pelkäät. illalla kun menet nukkumaan, pelkäät.
 
toisille auttaa lääkkeet ja toisilla auttaa toiset keinot omasta itsestään, yksilöllistä kaikille, mutta kun tunnustelee itseänsä mistä tulisi yhtään parempi olo niin tekee niin.. jos tämäkin kirjoittelu ja ajatusten vaihto tätä kautti tuo yhtään hyviä / vähäänkään parantavaa oloa niin tee niin ja kirjoita tänne.. ihan varmasti saat täältä tukea ja saat huomata, että et ole yksin ja monella muullakin äidillä on ihan samoja tunteita ja samoja ongelmia.. ja jakamalla niitä saat varmasti tukea ja helpotusta oloosi.. varmasti moni on jo hengessä sinun kanssa mukana niinkuin yllä olevista voit lukea.
 
mä olisin päälle 2v vielä vastannut näin myös, mutta hups menin itse sairastuu paniikkihäiriöön ja yleiseen ahdistuneisuushäiriöön. se on kamalaa elämää.

kuten mulla, mä ennen RAKASTIN olla yksin kotona, tehdä omia pikku juttuja. katella leffaa, nautiskella. vaan enpä enää osaa. :( tää ei ole elämää. aamulla kun heräät, pelkäät. illalla kun menet nukkumaan, pelkäät.

Joo siis mulla on itsellänkin paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö. Mutta ei mun oloa pahenna puolison muualla oleminen.
 
ihan kuin omia ajatuksia lukisin kun olen ollut yksin eli et ole ainoa josta tuntuu tuolle kuten kuvailit, sekin tieto on minua ainakin helpottanut, että joku muu on sanonut kokevansa ihan samalla tavalla. Uskon, että sinuakin helpottaisi se, että jos sinulla on jokin rauhallinen mukava elokuva tai ohjelma nauhalla tai dvd:llä jonka olet jo katsonut tai vaikka katsonut tosi monta kertaa, niin laita sellainen mieleisesi ohjelma televisioon, ota ihana peitto ja tyyny ja katsele sitä ihan rauhassa sohvalla. Ajattele niinkuin minäkin, että jos ei uni tule niin valvon sitten ja ei se ole vaarallista valvoa vaikka väsynyt olisikin. Ihminen kestää valvomista yllättävän paljon. Silloin kun lapset on pieniä niin äidin pitäisi olla itsekäs ja ajatella mitä sinä haluat tehdä ja mistä sinä pidät, kaikkia pieniä asioita. Helli itseäsi pienillä asioilla, ne on tosi tärkeitä, kuppi teetä ja keksi silloin kun tekee mieli tms. Ajattele ja mieti kaikkia hyviä ihania asioita mistä olet ennenkin tykännyt ja toteuta niitä pitkin vuorokautta. Nyt ajattele kuinka ihana on kun teillä on ihana lämmin koti ja sinulla on mies joka tulee sitten töistä kotiin. Miten sinusta tuntuu nyt siellä?
Hei ja jos sinua helpottaisi sekin, että minä täällä todella olen mukana hengessä ja ajattelen + toivon sinulle kaikkea hyvää ja olet mielessäni koko tämänkin yön, ihan varmasti, koska se, että minullekin on silloin kun on ollut vaikeaa niin eräs tuttava sanonut, että ajattele, että olet hänen mielessään koko ajan. Sinä olet nyt minun mielessäni ja minä tuen sinua ajatuksillani =)

Kello vaan lähenee "nukkumaan meno aikaa" ja mua vaan ahdistaa jo pelkkä ajatuksin. Kun meen sänkyyn mua alkaa vaan pelottaa ja ahdistaa pyörin vaan. Mietin a välillä jopa itken kun mietin kaikkea surullista.

Kauhean myöhään kun ei haluaisi/pystyisi kukkua kun lapset herättää jo ennen seitsemää ja päivällä nukkumis mahdollisuutta ei ole.

En ymmärrä miten mulle tälläinen on nyt tullut, että ahdistaa olla yksin kun mies ei oo. Mutta musta yksin nukkuminen on kertakaikkisen ahdistavaa. Tottunut aina että toinen siinä vieressä.

Olo on tosiaan tosi vaikea kuvailla. On vaan outo ja epämääräinen. Ahdistunut jostain käsittämättömästä syystä.

Päivät menee suht ok kun lapset pitää mielen virkeänä mutta kun ne menee sit kans ajoissa nukkuu jää mulle paljon aikaa olla vaan yksin ja möllöttää.
Olo on vaan niin yksinäinen.

kylmä sänky odottas.. mietin jo että tekisin pedin tähän sohvalle mutta ei taida antaa niskat ja selkä myöden.

Ihanan kannustavia sanoja sulta, kiitos :)
musta oliskin ihana jos olis joku ystävä jolle puhua näistä, muttei oikein oo.

Miehelle sanoin että ahdistaa mutta se vaan sano että koita "rauhoittua" ja miettiä kaikkea kivaa ja että haluaisi kovasti halata mua.
 
älä välitä noista osasta teksteistä.. niillä on omat ongelmansa, mutta enin osa tietää ja ymmärtää miltä sinusta tuntuu ja hei muuten ne on ihan normaaleita tunteita ja olotiloja kuitenkin mitä äideillä on monesti silloin kun on väsynyt ja lapset on pieniä. Ei ole epänormaalia tai sairaus sinänsä.. kyllä sinulla olo helpottaa ihan varmasti =)
 
Joo siis mulla on itsellänkin paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö. Mutta ei mun oloa pahenna puolison muualla oleminen.

ei mullakaan ennen. tää on mulla aika uusi tuttavuus tää yksinolemisen ahdistuneisuus. alkoi joku puolisen vuotta sitten.

nykyään tosiaan on ihan kamalaa jos mies ja lapset on poissa kotoa, en osaa olla yhtään. ahdistun valtavasti. mua helpottaa se että lapset on kotona, vaikka mies olisi poissa. mutta sekin riippuu että missä mies on. jos on baarissa, mua ahdistaa kamalasti. onneksi se ei baareile kuin pari kertaa vuodessa. mut jos se on vaikka työmatkalla, voin paremmin.
 
mä olisin päälle 2v vielä vastannut näin myös, mutta hups menin itse sairastuu paniikkihäiriöön ja yleiseen ahdistuneisuushäiriöön. se on kamalaa elämää.

kuten mulla, mä ennen RAKASTIN olla yksin kotona, tehdä omia pikku juttuja. katella leffaa, nautiskella. vaan enpä enää osaa. :( tää ei ole elämää. aamulla kun heräät, pelkäät. illalla kun menet nukkumaan, pelkäät.

mäkin olen ennen nauttinut yksin olosta.
 
[QUOTE="vieras";21941502]toisille auttaa lääkkeet ja toisilla auttaa toiset keinot omasta itsestään, yksilöllistä kaikille, mutta kun tunnustelee itseänsä mistä tulisi yhtään parempi olo niin tekee niin.. jos tämäkin kirjoittelu ja ajatusten vaihto tätä kautti tuo yhtään hyviä / vähäänkään parantavaa oloa niin tee niin ja kirjoita tänne.. ihan varmasti saat täältä tukea ja saat huomata, että et ole yksin ja monella muullakin äidillä on ihan samoja tunteita ja samoja ongelmia.. ja jakamalla niitä saat varmasti tukea ja helpotusta oloosi.. varmasti moni on jo hengessä sinun kanssa mukana niinkuin yllä olevista voit lukea.[/QUOTE]


Oli kyllä ihan helpottavaa vähän kirjottaa ylös tätä. Purkaa.
Ja ihana lukea näitä kannustavia juttuja. Ihan kyynel tuli silmään.

täytyy kaivaa joku lempi leffa kaapista ja kattoo sitä sit.
 
mäkin olen ennen nauttinut yksin olosta.

mutta tsempataan toinen toisiamme, eikö juu? :)

mulla oli tosi paha päivä tuossa jokin aika sitten ja tulin tänne juttelee siitä. sain valtavasti ihania vastauksia ja vertaistukea. se oikeasti auttoi kun luki ja vastaili. kuin huomaamatta ahdistus alkoi väistyä.

toi neuvo että tee jotain mukavaa on tosi kliseinen mutta toimii. mulla auttaa myös puuhailu. ihan vaan vaikka laitan teetä tulee, kuuntelen radiota.. koitan jotain joka minua rauhoittaa ja on mukavaa. ihan mitä vaan. vaikka kissan hiekkalaatikon putsaaminen. :)

et ole yksin olosi kanssa, meitä pipipäitä on muitakin. ;) siitä olosta kyllä selviää. *hali*
 
[QUOTE="sama";21941554]ei mullakaan ennen. tää on mulla aika uusi tuttavuus tää yksinolemisen ahdistuneisuus. alkoi joku puolisen vuotta sitten.

nykyään tosiaan on ihan kamalaa jos mies ja lapset on poissa kotoa, en osaa olla yhtään. ahdistun valtavasti. mua helpottaa se että lapset on kotona, vaikka mies olisi poissa. mutta sekin riippuu että missä mies on. jos on baarissa, mua ahdistaa kamalasti. onneksi se ei baareile kuin pari kertaa vuodessa. mut jos se on vaikka työmatkalla, voin paremmin.[/QUOTE]

Olen kovin pahoillani, enkä mitään pahaa tarkoittanut kirjoituksillani. Ajattele niin, että meitä on täällä muitakin. Ollaan hengessä mukana.

Mä petaisin sohvalle, tykkäsi selkä tai ei jos se muutoin tekisi olon helpommaksi.
 
onneksi tuo meidän kissa on ihan meidän vauva ja tulee öisin .. tai siis illalla jo viereen nukkumaan. Ja nukkuu siinä koko yön.

lapsiakaan ei voi ottaa viereen kun eivät osais/malttais nukkuu sit. Tottuneet nukkumaan omissa sängyissään.
 
tiedätkö, vaikka sanot, että vaikea kuvailla ja epämääräinen olo, niin tiedän tarkalleen mitä tarkoitat ja toivottavasti se helpottaa sinua.. ymmärrän 100% sinua mitä sanot ja miltä sinusta tuntuu :) pikkuhiljaa pienillä asioilla saat olotilaasi paremmaksi tiedän sen, ole kärsivällinen ja anna itsellesi lupa olla sellainen kun olet, sun lapset on kans pieniä ja sinä olet väsynyt äiti ja ne sinun olotilat johtuu väsymyksestä, ne olotilat tulee välillä, mutta se ei ole vaarallista.. tärkeää vain nyt että saat jotakin kautta purkaa ja kertoa tuntemuksistasi.. ja eikö ole nyt kiva kun löysit tätä kautti monta jotka ymmrätävät sinua :)

Siilloin kun itsellä oli ja tosin tulee vieläkin, mutta paljon harvemmin pikkuhiljaa noita tunteita.. niin ajattele tosiaan kuinka hyvin ja hyvä asioita sinulla on.. niinhän se mieskin on toisaalta sanonut kiva niin.. mutta se on tosi, että jos ei itse ole kokenut ko. tunteita niin ei ymmärrä miten epämiellyttäviä tunteita ne on ja todellisia.. en itsekään alussa saanut mieheltäni kunnolla tukea ja ymmärrystä kun tuntui ettei hän ota niin vakavasti niitä kuin miltä ne minusta tuntui.. sitten kun juttelin sellaisen kanssa joka on itse läpi käynyt samoja niin sain siitä juttelusta tukea ja pikkuhiljaa opettelin rauhoittamaan ja löytämään niitä hyvää oloa tekeviä pieniä asioita itselleni. Me äidit tehdään niin paljon asioita lasten ja kodin eteen, että me unohdetaan huolehtia kunnolla omasta hyvästä olostamme ja lähes aina kun lapset tarvitsevat jotain niin me ei jatketa istumista vaan ollaan kokoajan tekemässä jotain pientä perheen eteen. Äidin työ kotona on tärkeää, mutta se kuinka kuluttavaa se on kropalle niin se unohtuu välillä. Ei me äidit sanota lapsille, että hei mä syön ensin tän oman ruuan tai juon teen ja tulen sitten vaihtamaan vaipan.. me luovutaan aina kaikesta pienistä hetkistä mitä tekis mieli tehdä ja hoidetaan sitä perhettä =) siksi me rakas ystävä välillä ollaan niin väsyneitä ja vähän hukassa, meinaa tulla ja tulee paniikkeja ja epämääräisen epämiellyttäviä oloja ja ei haluttaisi olla ja nukkua yksin (siis ilman miestä) kun se toisen aikuisen läsnäolo auttaa kuitenkin jaksamaan.. mutta ystäväni, et ole yksin ja sinäkin pikkuhiljaa pääsen niistä ja ne jäävät pikkuhiljaa pois.. niinkuin minäkin odotan, että palaan ennalleni joku päivä ihan täysin.. jahka nää unet on saatu nukuttua balanssiin =) se ei olekaan yks tai kaks yötä vaan pitempi aika.. ja ihan rauhassa se korjaantuu, ei odoteta pikaihmettä vaan pikku askelista pitää muistaa iloita mitä itselle tulee. Pikkuhiljaa mullakin alkoi korjaantumaan kun kiinnitin huomiota että en rehki kotitöitä liikaa ja hellin itseäni, rauhallinen suihku.. joka päivä jotain pientä ja silloin kun on nuo olot mikä sinulla nyt on niin pura sitä ulos ja kerro siitä, et ole outo tms.. se on normaalia meille äideille :) .. tästä tulee taas pitkä kun on niin paljon mitä haluisin sulle sanoa :)
 
muista, se helpotta oloasi, et ole ainut tänäkään, etkä minään muunakaan yönä ainut jolla on noita tunteita. On paljon äitejä jotka valvovat ihan samasta syystä kuin sinäkin :) ja eräänä kauniina päivänä ne kaikki äidit nukkuvat taas niinkuin ennekin ja eivät enää koe niitä epämiellyttäviä tunteita. Ne menevät ohi ajan myötä ja niin myös sinullakin :) Ole rauhassa, et ole yksin, me kaikki tuemme sinua ja olet ajatuksissamme :)
 
muista, se helpotta oloasi, et ole ainut tänäkään, etkä minään muunakaan yönä ainut jolla on noita tunteita. On paljon äitejä jotka valvovat ihan samasta syystä kuin sinäkin :) ja eräänä kauniina päivänä ne kaikki äidit nukkuvat taas niinkuin ennekin ja eivät enää koe niitä epämiellyttäviä tunteita. Ne menevät ohi ajan myötä ja niin myös sinullakin :) Ole rauhassa, et ole yksin, me kaikki tuemme sinua ja olet ajatuksissamme :)

Niin siis väsymyksellä ja stressillä on osuutta tähän asiaan?
Etten olekkaan vain "hullu" ? :D

Sain nimittäin kuopuksen valvottua öitä putkeen paniikkikohtauksen ja se oli kamalaa.

Siitä on joo kuukausia aikaa mutta ne yöt on syvästi mielessä.

täytyy nyt vaan koittaa ajatella kivoja juttuja ja hipsii pikku hiljaan sängyn suuntaan ja vaa vaikka olla ja tuijottaa kattoa. Kai sitä jossain vaiheessa simahtaa. toivon ainakin..
 

Yhteistyössä