Yksi lapsi terrorisoi koko päivähoitoryhmää--> syy tietenkin henkilökunnassa!

Haet heti sairaslomaa, ei sinusta ole nyt tän lapsen kohdalla apua, päinvastoin. Joskus henkilökemiat ei kohtaa, mahdollisesti ammatin vaihtoa suosittelen.

 

[QUOTE="pah";30575570]Ketä varten se pk on olemassa?
Lapsia ja niiden vanhempia, vai niitä työntekijöitä?
Jos haastavia lapsia ja vanhempia on pilvin pimein,niin
kertooko se enemmän lapsista ja vanhemmista vaiko varhaiskasvatuksen osaamisesta?[/QUOTE]

Mä en sanois että pilvinpimein vaikka heitäkin on. Heitä jotka on yhteistyössä ja heitä jotka eivät ole. Nykysessä paikassa ei taida olla ainuttakan perhettä jonka kanssa olisimme pulassa. Normaaleja perheitä.

 

Niin uskomatonta kuin se onkin, niin meilläkin on taukoja kesken työpäivän, jolloin voin vaikka kirjoittaa palstalle ennenku räjähdän.
En myöskään usko, että tapaus olisi niin ainutlaatuinen, että tekstistäni oikeasti voisi tunnistaa juuri asianosaisia. Tai voi toki, heidät ja 10 muuta perhettä.

En kuitenkaan tämän tarkemmin lähde erittelemään lapsen tilannetta tai käytettyjä tukitoimia, mutta kaikki mainitut ja tuhat muuta on kyllä käytössä. Suurin haaste on se, kuinka paljon huomiota lapsi tarvitsee ja vie, kun siinä olisi 20 muutakin lasta.

 

[QUOTE="abcdefg";30575532]Aika erikoista, että työntekijä kirjoittelee keskellä päivää (työajalla?) nettipalstalle työhönsä liittyvistä ongelmista. Mites se yksityisyydensuoja? Tästä viestistä varmaankin erittäin hyvin tunnistavat itsensä sekä ko. lapsen vanhemmat sekä pk:n muut työntekijät.[/QUOTE]

No ei varmasti tunnista. Eiköhän näitä erityislapsia oli tämä maa täynnä.

 

Yli kymmenen vuotta peruskoulun opettjana työskennelleenä pidän tätä aloitusta hyvin kyseenalaisena. En sano, että ongelmat pitäisi lakasta maton alle, mutta kokeneen ja ammattitaitoisen työntekijän ammattietiikan luulisi sotivan tällaisia aloituksia vastan.

 

Yli kymmenen vuotta peruskoulun opettjana työskennelleenä pidän tätä aloitusta hyvin kyseenalaisena. En sano, että ongelmat pitäisi lakasta maton alle, mutta kokeneen ja ammattitaitoisen työntekijän ammattietiikan luulisi sotivan tällaisia aloituksia vastan.

Mä taas ymmärrän hyvin, että joskus sitä turhautumista ja pahaa oloa pitää oksentaa ulos. Ja mikäpä sen parempi, kuin anonyymisti, ketään tunnistamatta. Ei se ammattietiikkaa vastaan sodi. Sulla on sen verran hyvin noita työvuosia takana, että varmasti on sullekin joskus tullut vastaan niin toivoton tapaus, että on tehnyt mieli iskeä hanskat naulaan (ja välillä se lapsikin..). Jos ei ole, niin sulla on käynyt hyvä tuuri .

Mun tytön luokalla oli tällainen tapaus. Nähtiin jo eskarissa, ettei sovi vielä kouluun, mutta kun vanhemmat päättivät, että meidän lapsihan aloittaa koulun nyt, niin niin se vaan aloitti. Eikä siitä mitään tullut. Opettajan koko aika meni sen yhden rauhoittamiseksi. Tää lapsi terrisoi tunteja niin, ettei kukaan voinut keskittyä. Kiusasi kaikkia tasapuolisesti, oli väkivaltainen.... vaikka mitä. Mutta kun vanhemmat olivat sitä mieltä, että lapsella on vaan vilkas mielikuvitus eivätkä suostuneet esim. koulunvaihtoon, oli opettajakunta voimaton. Lopulta viesti tais mennä perille ja lapsi vaihtoi koulua. Luokkaan laskeutui rauha.

 

Se on välillä ku mustapekka, kuka sen saa ja minne sen sais. Kun vaihtaa koulua niin ongelma todennäköisesti jatkuu siellä. Tiedostan kyllä, että vaikka meillä helpottaa kun lapsi vihdoin siirtyy eskariin, niin siellä on sitten vastassa uudet ihmiset jotka joutuu näiden asioiden kanssa painia. Toivon että uusin ideoin ja energioin, meidät on imetty loppuun.

Ja siihen taas, että tällaisista asioista palstalla puhuminen sotisi ammattietiikkaa vastaan.. Niin.. Sehän on osa meidän ammattitaitoa ja -etiikkaa, et pitää osata pitää sisällä kaikki, vanhemmille ei saa hiiskahtaa hiventäkään vaikka olisi mikä piru merrassa. Ei edes suoraan kysyttäessä. Tokihan heille siitä tulee olo, että me olemme ammattitaidottomia emmekä tee mitään. Ehkä tällä halusin purkaa omaa turhautumistani ja pahaa oloani, sekä tuoda esille myös sen, että kulisseissa tapahtuu paljon, mistä ei voi puhua. Se on välillä ahdistavaa sekin, kun ei voi avoimesti puhua mistään mihinkään suuntaan. Jopa työyhteisön sisälle on tarttunut sellainen, kahvihuoneessa puhutaan Jokusta ja Siitäyhestä.

Kyllä joo. Eihän näistä saa puhua.

 

Mä taas ymmärrän hyvin, että joskus sitä turhautumista ja pahaa oloa pitää oksentaa ulos. Ja mikäpä sen parempi, kuin anonyymisti, ketään tunnistamatta. Ei se ammattietiikkaa vastaan sodi. Sulla on sen verran hyvin noita työvuosia takana, että varmasti on sullekin joskus tullut vastaan niin toivoton tapaus, että on tehnyt mieli iskeä hanskat naulaan (ja välillä se lapsikin..). Jos ei ole, niin sulla on käynyt hyvä tuuri .

Mun tytön luokalla oli tällainen tapaus. Nähtiin jo eskarissa, ettei sovi vielä kouluun, mutta kun vanhemmat päättivät, että meidän lapsihan aloittaa koulun nyt, niin niin se vaan aloitti. Eikä siitä mitään tullut. Opettajan koko aika meni sen yhden rauhoittamiseksi. Tää lapsi terrisoi tunteja niin, ettei kukaan voinut keskittyä. Kiusasi kaikkia tasapuolisesti, oli väkivaltainen.... vaikka mitä. Mutta kun vanhemmat olivat sitä mieltä, että lapsella on vaan vilkas mielikuvitus eivätkä suostuneet esim. koulunvaihtoon, oli opettajakunta voimaton. Lopulta viesti tais mennä perille ja lapsi vaihtoi koulua. Luokkaan laskeutui rauha.

On tehty lastensuojeluilmoituksia, kutsuttu poliisia, olen tuntenut itseni voimattomaksi lapsen pahan olon ja vanhempien väsymyksen edessä. Keskivertovanhempi haluaa nähdä usein ongelmien syyn muualla kuin omassa lapsessaan, ja vanhemmat tarvitsevat aikaa hyväksyä se, että oma lapsi tarvitsee erityistä tukea. Silti purkukanavana tämä palsta on arveluttava.

 

Niin ja kyllä meillä puhutaan työpaikalla ihmisistä ja ongelmista ihan omilla nimillä keskenämme. Siksi tätä kai jaksaakin.

 

Apua tarvitsee nyt se lapsi sekä tämän ketjun aloittaja. olen omassa työssäni nähnyt valtavan paljon erityislapsia, tosi haastavia ja kyllä, se on vaikeaa!! Nyt kuitenkin on työyhteisön velvollisuus hoitaa tämän(kin) lapsen asiat asiallisesti.Paatoksellinen puhe "mustapekasta" ei ole missään nimessä asiallista.
Itse en missään nimessä ottaisi täällä esille kennkään yksittäisen lapsen asioita. tämä on kesksutelupalsta ja tämäntyyppisistä asioista voi keskustella yleisellä tasolla, siis, esim, että yleisesti lasten levottomuus/pahoinvointi lisääntynyt...tmv.
Pahalla en sano, mutta aloittaja kuulostaa niin kuormittuneelta ja keinottomalta (ymmärrän kyllä) , että ehkä hän ei juuri nyt jaksa työssään ja tarvitsee apua/taukoa.

 

onhan tuo nyt naurettavaa,etteivät aikuiset ämmät saa kuriin alle kouluikäistä lasta!

 

Kommentoin, vaikka teen työtä vanhuspuolella kotihoidossa - haastavia ne on jotkut sielläkin, omaiset tai asiakkaat itse. Meillä sentään on se hyvä puoli, että voi pyytää hetkeksi taukoa jostain asiakkaasta, jolloin hänen luonaan käyvät muut hoitajat.

Kävin koulutuksessa aiheena haastavien asiakkaiden kohtaaminen ja heidän kanssaan työskenteleminen. Mieleenpainuvin lause psykoterapeutin ja psykiatrian ylilääkärin pitämässä koulutuksessa oli "miellyttämällä emme ole hoitaneet ketään". Eli tarkoittaa sitä, ettei kaiken maailman vaatimuksiin vain mennä mukaan, vaan sovitaan toinen toimintamalli. Myös omien tunteiden sanoittaminen vastapuolelle on sallittua, jopa suotavaa. "Minusta tuntuu...", "minä näen asian näin...", "tuntuu pahalta, kun sanot noin...", jne.

Toimivatko tai onko noista monenlaisista tukitoimista konkreettista hyötyä lapselle? Usein meillä töissä vaan lopetetaan joku palvelu, jos ei siitä vaikuta olevan hyötyä ko. asiakkaalle. Mietin vain sitä, että josko teitäkin tuon lapsen kanssa auttaisi ainakin osien palvelujen lopetus?