Yksi lapsi eikä ystäväperheitä

[Höpsö huolehtija]

En tiedä teenkö ongelman sellaisesta mikä ei ehkä olekaan ongelma, mutta kuulisin mielelläni muiden vastaavassa elämäntilanteessa olevien kokemuksia... Meillä on yksi 3-vuotias lapsi eikä olosuhteiden vuoksi toista lasta valitettavasti tule - ei siis seuraa sisaruksesta. Nykyisellä asuinpaikkakunnallamme meillä ei ole sukulaisia eikä ystäväperheitä, joilla olisi lapsia ja joiden luona voisimme kyläillä tai kutsua heitä luoksemme. Lapsi on päiväkodissa, mutta päiväkotikavereiden vanhemmat eivät ole tulleet tutuiksi - harvoin edes näemme heitä kun viemme lapsen myöhemmin aamulla hoitoon ja haemme aikaisemmin kuin useimmat muut. Joulujuhla oli ainoa missä olen nähnyt suurimman osan vanhemmista, kun vanhempainillan aikaan olimme flunssassa.

Olen alkanut huolestua, että miten käy kun lapsi kasvaa ja alkaa lomilla/viikonloppuina kaivata kaveriseuraa. Toistaiseksi vielä vanhempien seura tuntuu riittävän mutta ei ehkä enää kauaa. Tuntuu että nykyään vanhempien pitää luoda pohja lasten kaverisuhteille jo vauvaiästä alkaen. Pitäisi löytää ystäväperheitä, kyläillä jne. Meillä ystävät ja sukulaiset asuvat entisellä asuinpaikkakunnallamme ja näemme heitä välimatkan takia kohtuu harvoin. Naapurissa asuu yksi samanikäinen lapsi mutta perheellä on omat tiiviit kuvionsa eikä heitä paljon näe. Huolehdinko nyt turhaan? Omassa lapsuudessani lapset löysivät kaverinsa itse, mutta vaikuttaa sitlä että nykyään pitäisi vanhempien aloittaa lastensa puolesta verkostoituminen...

 

[kjkjjk]

Olen ollut huolissani samasta asiasta. Varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla tuntuu jokaisella perheellä olevan kamalasti tuttavaperheitä joiden kanssa matkustellaan ja vietetään uutta vuotta jne. ja lapset yökyläilee keskenään jo pienestä. Tulee morkkis kun ollaan itse vähän tällaisia nurkkakuntalaisia.

Meillä lapsi kohta 3 vuotta, ja selkeästi tilausta kavereille. Käydään kuitenkin kerhossa ja muskarissa ja puiston kautta on tullut muutama kaveri joita nähdään muutenkin, tänäänkin oli toinen samanikäinen kylässä.

Erityisesti nyt joulun aikaan huomasin, että koko porukka kiipeilee seinille kun kaveriseuraa ei ollut, kyllä tuon ikäinen jo kaipaa. Enemmän pitäisi itse reipastua ja kutsua lapsia meille leikkimään.

Auttaisiko teillä vaikka jonkin viikonloppu-/iltaharrastuksen aloittaminen, jos sieltä tulisi tuttavia joiden kanssa voisi puuhata ja kyläillä? Entäs puistot?

 

["A.p"]

Ajattelin kyllä kokeilla yhteisen harrastuksen aloittamista: ilmoitin meidät sellaiseen lapsi-vanhempi -jumppaan, jos sitä kautta vaikka sosiaaliset ympyrät hiukan laajenisivat. Puistossa ei ole väkeä näkynyt nyt joululoman aikaan. Tiedän että kotiäidit kokoontuvat siellä lapsineen arkisin aamupäivällä mutta me emme tietenkään liiku siellä siihen aikaan kun olen jo palannut työelämään.

No, ollaan nyt joululomalla nähty sentään lapsen serkkuja joten ihan ilman kaveriseuraa ei lapsen ole tarvinnut kitkutella.

 

[Monta lasta]

Mistä päin olette? Meillä on sisaruksia 3-vuotiaalle, mutta ihan selkeesti kaipaa ulkopuolista kaveria ja samanikäistä. Jos asutte kutakuinkin samalla akselilla, niin täällä olisi kaveri kanssa vailla sitä "omaa ystävää"