H
Höpsö huolehtija
Vieras
En tiedä teenkö ongelman sellaisesta mikä ei ehkä olekaan ongelma, mutta kuulisin mielelläni muiden vastaavassa elämäntilanteessa olevien kokemuksia... Meillä on yksi 3-vuotias lapsi eikä olosuhteiden vuoksi toista lasta valitettavasti tule - ei siis seuraa sisaruksesta. Nykyisellä asuinpaikkakunnallamme meillä ei ole sukulaisia eikä ystäväperheitä, joilla olisi lapsia ja joiden luona voisimme kyläillä tai kutsua heitä luoksemme. Lapsi on päiväkodissa, mutta päiväkotikavereiden vanhemmat eivät ole tulleet tutuiksi - harvoin edes näemme heitä kun viemme lapsen myöhemmin aamulla hoitoon ja haemme aikaisemmin kuin useimmat muut. Joulujuhla oli ainoa missä olen nähnyt suurimman osan vanhemmista, kun vanhempainillan aikaan olimme flunssassa.
Olen alkanut huolestua, että miten käy kun lapsi kasvaa ja alkaa lomilla/viikonloppuina kaivata kaveriseuraa. Toistaiseksi vielä vanhempien seura tuntuu riittävän mutta ei ehkä enää kauaa. Tuntuu että nykyään vanhempien pitää luoda pohja lasten kaverisuhteille jo vauvaiästä alkaen. Pitäisi löytää ystäväperheitä, kyläillä jne. Meillä ystävät ja sukulaiset asuvat entisellä asuinpaikkakunnallamme ja näemme heitä välimatkan takia kohtuu harvoin. Naapurissa asuu yksi samanikäinen lapsi mutta perheellä on omat tiiviit kuvionsa eikä heitä paljon näe. Huolehdinko nyt turhaan? Omassa lapsuudessani lapset löysivät kaverinsa itse, mutta vaikuttaa sitlä että nykyään pitäisi vanhempien aloittaa lastensa puolesta verkostoituminen...
Olen alkanut huolestua, että miten käy kun lapsi kasvaa ja alkaa lomilla/viikonloppuina kaivata kaveriseuraa. Toistaiseksi vielä vanhempien seura tuntuu riittävän mutta ei ehkä enää kauaa. Tuntuu että nykyään vanhempien pitää luoda pohja lasten kaverisuhteille jo vauvaiästä alkaen. Pitäisi löytää ystäväperheitä, kyläillä jne. Meillä ystävät ja sukulaiset asuvat entisellä asuinpaikkakunnallamme ja näemme heitä välimatkan takia kohtuu harvoin. Naapurissa asuu yksi samanikäinen lapsi mutta perheellä on omat tiiviit kuvionsa eikä heitä paljon näe. Huolehdinko nyt turhaan? Omassa lapsuudessani lapset löysivät kaverinsa itse, mutta vaikuttaa sitlä että nykyään pitäisi vanhempien aloittaa lastensa puolesta verkostoituminen...