Yhteydenpito sunteessa

[mitä tehdä?]

Elän tällä hetkellä kaukosuhteessa ja yritän saada mielenrauhan suhteemme tulevaisuuden suhteen.

Minulla on tapana yrittää tulkita jokainen sana, ilme, äänenpaino, tapa tehdä jotain ja olen todella stressaantunut tämänhetkisessä suhteessa sen takia. Olen yrittänyt ajatella asioita miesmäisesti eli etten tulkitse mitään ilman varmaa tietoa ja yrittänyt rentoutua, mutta se on todella vaikeaa.

Miesystäväni ei puhu tunteistaan spontaanisti, joten tulee sellainen olo, että välittääkö hän edes. Kuitenkin faktat puhuvat sen puolesta että olen vain typerä ja että ajattelemme asioista täysin eri tavalla. Hänelle riittää ilmeisesti pari viestiä viikossa koska hänen mielestään suhteemme on hyvällä tolalla. Minä taas olen repiä tapetit seiniltä jos hänestä ei kuulu mitään pariin päivään.
Olenko täysin väärässä kun mielestäni suhteessa "kuuluu" pitää yhteyttä edes joka toinen päivä, varsinkin kun emme näe joka viikko?? Kuten sanoin, tuntuu ettei hän välitä vaikka uskon ettei asia ole ihan niinkään. Pitääkö hän minua ja suhdettamme vain itsestäänselvyytenä..

Olen yrittänyt kertoa miltä minusta tuntuu, mutta tuntuu kuin puhuisi seinälle - ei mitään kunnollista reaktiota. On hän luvannut muuttaa tapojaan, mutta muutosta ei ole tapahtunut. Suhteemme on vielä aika tuore, joten mielestäni tässä vaiheessa pitäisi olla ikävää ja intohimoa sen verran että haluaa kuulla toisesta mahdollisimman usein...

En tiedä kestänkö tällaista suhdetta pidemmän päälle. Asiat ovat hyvin kun näemme, olemme rakastuneita, mutta kun olemme erossa tuntuu kuin suhdetta ei edes olisi.

Mitä voin tehdä??

 

[hupsis]

toisaalta oli "kiva" lukea että jollain toisellakin on samanlaisia ongelmia kuin minulla mutta toisaalta en pysty sinua millään tavalla lohduttamaan. olen ollut nyt vuoden verran todellisessa kaukosuhteessa ja olen kurkkuani myöten täynnä tätä vääntöä. asiasta on tapeltua niin tasan monta kertaa, ilman muutosta. mies väittää että hän nyt on vain tällainen mutta että kyllä kiinnostaa ja että hän välittää.

sehän on mukava jos asia on hänelle selvä mutta minulleppa se ei olekaan niin selvä. itseasiassa tänä aamuna soitin hänelle että tää homma rupeaa aika hyvin olemaan tässä, mulla on pinna niin kireellä tän asian kanssa etten todella halua pilata kesääni tällä aiheella.

itse olen ollut hyvinkin rakastunut tähän mieheen, sen takia tätä on jatkunutkin näin kauan mutta nyt mulle rupee vaan riittään.

en edelleenkään tiedä mitä tekisin mutta se täytyy sanoa että en ymmärrä miksi sitä tulee aina valitettua kun on sinkku. yksin kun on niin kaiki tällainen paskahanjauhaminen jää, saa tehdä juuri niinkuin itse haluaa eikä jatkuvasti miettiä toisen tunteita!

eli suosittelen sinulle että otat nyt time outin tästä miehestä, sanot sen hänelle että kun ei kelpaa kompromissin teko niin on sitten ilman. kyllä sinulle varmaan ottajia löytyy. jos tauko on miehelle OK niin anna mennä koko miehen.
elämä joskus on )))

 

[vinkinkö haluat?]

Elän tällä hetkellä kaukosuhteessa ja yritän saada mielenrauhan suhteemme tulevaisuuden suhteen.

Minulla on tapana yrittää tulkita jokainen sana, ilme, äänenpaino, tapa tehdä jotain ja olen todella stressaantunut tämänhetkisessä suhteessa sen takia. Olen yrittänyt ajatella asioita miesmäisesti eli etten tulkitse mitään ilman varmaa tietoa ja yrittänyt rentoutua, mutta se on todella vaikeaa.

Miesystäväni ei puhu tunteistaan spontaanisti, joten tulee sellainen olo, että välittääkö hän edes. Kuitenkin faktat puhuvat sen puolesta että olen vain typerä ja että ajattelemme asioista täysin eri tavalla. Hänelle riittää ilmeisesti pari viestiä viikossa koska hänen mielestään suhteemme on hyvällä tolalla. Minä taas olen repiä tapetit seiniltä jos hänestä ei kuulu mitään pariin päivään.
Olenko täysin väärässä kun mielestäni suhteessa "kuuluu" pitää yhteyttä edes joka toinen päivä, varsinkin kun emme näe joka viikko?? Kuten sanoin, tuntuu ettei hän välitä vaikka uskon ettei asia ole ihan niinkään. Pitääkö hän minua ja suhdettamme vain itsestäänselvyytenä..

Olen yrittänyt kertoa miltä minusta tuntuu, mutta tuntuu kuin puhuisi seinälle - ei mitään kunnollista reaktiota. On hän luvannut muuttaa tapojaan, mutta muutosta ei ole tapahtunut. Suhteemme on vielä aika tuore, joten mielestäni tässä vaiheessa pitäisi olla ikävää ja intohimoa sen verran että haluaa kuulla toisesta mahdollisimman usein...

En tiedä kestänkö tällaista suhdetta pidemmän päälle. Asiat ovat hyvin kun näemme, olemme rakastuneita, mutta kun olemme erossa tuntuu kuin suhdetta ei edes olisi.

Mitä voin tehdä??

Menepä kerran miehen luo niin, että et ilmoita tulostasi etukäteen.
Sitten kun olet perillä, soitat että onko mies kotona ja mitä puuhailee.
sanoo että kotona on joo tässä juuri tulin töistä. Menepä sitten katsomaan onko.

Mietipä nainen oikeasti, johtuuko epävarmuutesi pelkästä välimatkasta, vai onko miehellä jokin syy ottaa noin "lunkisti" suhteenne. Miksei hän kysele sinun perääsi, ja miksei hän ole yhtään huolissaan suhteestanne. Miksi hän ei tunne oloaan yksinäiseksi?