Yhteydenpidosta

[Kysymysmerkkinä]

En sen enempää lähde avaamaan tähän kysymykseni taustaa mutta kysyn seuraavanlaista:

Voiko mies haluta ihan oikeasti olla parisuhteessa ja välittää naisesta mutta ei kuitenkaan

a) viitsi juuri ilmoitella itsestään päivinä jolloin ei näe naista ( erinäisistä syistä, etäisyys, lomamatka, aikataulut eivät vain sopineet yhteen) ja
b) yhteydenpitäminen on lähinnä tasoa "terveisiä täältä" tai " en nyt ehdi puhumaan kun pitää mennä sinne tai tänne".

Asiasta mainittu miehelle tämän lyhyehkön suhteen aikana jo kolme kertaa, kolmas kerta päättyi sitten sellaiseen riitaan ja suunsoittoon että siitä luonnolisesti seurasi ero. Jäin miettimään asiaan. Kun minä olen kiinnostunut miehestä, haluan kuulla hänestä päivittäin, kerronn hänelle kuulumiseni sekä toivon kuulevani myös hänen kuulumiset eli niin, että kommunikaatiossa on sisältöä.

Tarinassa mainitsemalle miehelle tämä ei ilmeisesti tule luonnostaan, hän puolustautui sille ettei asiasta ole erikseen sovittu kuinka pitää olla yhteyksissä. Hänen mielestään myös " nyt en ehdi puhua, katsotaan huomenna" on kommunikaatiota enkä näin ollen voi vetää hernettä nenään asiasta. Kaiken tämän jälkeen mies kuitenkin väittää, että haluaa olla kanssani.

Minua myös harmittaa, että kaikista pyynnöistä huolimatta hän ei ole voinut minun onnellisuuden nimissä yrittää tsempata asiassa. Tästäkin huolimatta mies väittää, että välittää ja haluaa olla kanssani.

Olenko minä nyt ihan hukassa vai olenko oikeassa; miestä ei vain kiinnosta niin kovasti?

 

[Jaska-setä]

Kyllä mielestäi voi...

Olen noin nelikymppinen mies ja tuoreessa suhteenpoikasessani on juuri samanlaisia ongelmia. En jaksaisi alkaa erittelemään tekemisiäni ja päivän tapahtumia päivittäin puhelimessa. Juttelen kyllä mielelläni asioista kasvotusten ja tietenkin silloin kun on varsinaista asiaa tai oikeasti kiinnostavia kuulumisia.

Pidän naisystävästäni kovasti mutta jatkuva joutavien puhelimessa lässyttäminen sopii mielestäni teineille, ei aikuisille. Et maininnut ikääsi, mahdat olla kovin nuori tai sitten jollain tavalla läheisriippuvainen?

 

[Kysymysmerkkinä]

Kyllä mielestäi voi...

Olen noin nelikymppinen mies ja tuoreessa suhteenpoikasessani on juuri samanlaisia ongelmia. En jaksaisi alkaa erittelemään tekemisiäni ja päivän tapahtumia päivittäin puhelimessa. Juttelen kyllä mielelläni asioista kasvotusten ja tietenkin silloin kun on varsinaista asiaa tai oikeasti kiinnostavia kuulumisia.

Pidän naisystävästäni kovasti mutta jatkuva joutavien puhelimessa lässyttäminen sopii mielestäni teineille, ei aikuisille. Et maininnut ikääsi, mahdat olla kovin nuori tai sitten jollain tavalla läheisriippuvainen?

Itseasiassa en minäkään jaksa puhua puhelimessa joka päivä ja pitkiä aikoja. Unohtui mainita tuosta alkuperäisestä tekstistä, että kyseessä on lähinnä tekstiviestit. Mielestäni tekstiviestin jaksaa kyllä kirjoittaa, jos kiinnostaa. Olisin ollut ihan tyytyväinen muutamaan mukavaan tekstariin per päivä mutta sekään ei tuntunut tulevan luonnostaan.

 

[muutama per päivä !!]

Itseasiassa en minäkään jaksa puhua puhelimessa joka päivä ja pitkiä aikoja. Unohtui mainita tuosta alkuperäisestä tekstistä, että kyseessä on lähinnä tekstiviestit. Mielestäni tekstiviestin jaksaa kyllä kirjoittaa, jos kiinnostaa. Olisin ollut ihan tyytyväinen muutamaan mukavaan tekstariin per päivä mutta sekään ei tuntunut tulevan luonnostaan.

Muutamaan mukavaan tekstariin per päivä.... per päivä ??
Minusta yksi tai kaksi tekstaria viikossa on passeli määrä.

 

[kumpi ja kampi]

Mielestäni voi olla mahdollista, että mies välittää, vaikkei yhteyttä aina pitäisikään. Seurustelin joskus useamman vuoden ajan miehen kanssa, joka otti yhteyttä joskus päivittäin ja joskus taas ei edes vastannut minun viesteihini. Siis sellaisiin, mihin ei välttämättä tarvitsekaan vastata, mutta olisi ollut kiva saada jonkinlainen vastaus ja merkki siitä, että hänkin ajattelee minua.

Ihmiset vaan on niin erilaisia tuossa asiassa. Toiset juoruavat tuntitolkulla puhelimessa tai istuvat Facebookissa, toiset taas vaihtavat kuulumisia sitten kun on tärkeää asiaa.

Ymmärrän toki, että on turhauttavaa, jos toinen ei tule asiassa yhtään vastaan vaikka olet siitä maininnut. Voisit kokeilla olla ottamatta yhteyttä häneen ja katsoa, kauanko menee että hän soittaa tai lähettää viestin. Muutama päivä on ok, mutta jos viikko kuluu niin eipä taida kovin ikävöidä.

Entä millaista yhdessä viettämänne aika on? Onko hän edes silloin aidosti kiinnostunut keskustelemaan kanssasi? Tiedätkä miten paljon hän on muihin ihmisiin yhteydessä? Jos hän ei muidenkaan kanssa "lörpöttele" tai naputtele kännykkää vähän väliä, niin sinuna en huolestuisi. Hyvähän se on, jos ihmisellä on parempaa tekemistä kuin olla luuri kädessä.

 

[Tavattiin]

En olisi miehen kanssa joka ei osaa kunnollista kommunikointia. Jos lähtetän viestin odotan että saan kuittauksen että toinen on sen saanut. Jos päiväkausia joutuu odottamaan vastauksia kyllä siinä menee niin että innostus häviää kun tajuaa että toista kiinnostaa v ain silloin kun on ylimääräistä aikaa.

Mitä keskustelua mielipiteiden vaihtoa on sellainen että joutuu viikon odottamaan vastausta.

Unohtaisin ap. kyseisen miehen. Et kiinnosta naisena tarpeeksi. << Kaikki muu työ kaverit ja yhteistyökumppanit kiinnostaa enemmän kuin sinä.

Kylmä totuus on monella menevällä miehellä tämä. Näin se vaan on.

Mielestäni voi olla mahdollista, että mies välittää, vaikkei yhteyttä aina pitäisikään. Seurustelin joskus useamman vuoden ajan miehen kanssa, joka otti yhteyttä joskus päivittäin ja joskus taas ei edes vastannut minun viesteihini. Siis sellaisiin, mihin ei välttämättä tarvitsekaan vastata, mutta olisi ollut kiva saada jonkinlainen vastaus ja merkki siitä, että hänkin ajattelee minua.

Ihmiset vaan on niin erilaisia tuossa asiassa. Toiset juoruavat tuntitolkulla puhelimessa tai istuvat Facebookissa, toiset taas vaihtavat kuulumisia sitten kun on tärkeää asiaa.

Ymmärrän toki, että on turhauttavaa, jos toinen ei tule asiassa yhtään vastaan vaikka olet siitä maininnut. Voisit kokeilla olla ottamatta yhteyttä häneen ja katsoa, kauanko menee että hän soittaa tai lähettää viestin. Muutama päivä on ok, mutta jos viikko kuluu niin eipä taida kovin ikävöidä.

Entä millaista yhdessä viettämänne aika on? Onko hän edes silloin aidosti kiinnostunut keskustelemaan kanssasi? Tiedätkä miten paljon hän on muihin ihmisiin yhteydessä? Jos hän ei muidenkaan kanssa "lörpöttele" tai naputtele kännykkää vähän väliä, niin sinuna en huolestuisi. Hyvähän se on, jos ihmisellä on parempaa tekemistä kuin olla luuri kädessä.

 

[gggjkjk]

Rehellisesti sanoen en ymmärrä ap:ta. Miksi pitäisi olla joka ikinen päivä yhteydessä, jos seurustellaan, eikä asuta yhdessä? Minä en ainakaan jaksaisi sellaista, onhan aikuisella nyt elämässä muutakin sisältöä ja tekemistä. Silti voi aidosti välittää toisesta, mutta joillekin (kuten minulle) noin tiivis yhteydenpito on pelkästään tukahduttavaa ja ahdistavaa. Omat tunteeni vahvistuvat sopivassa erossa, mutta jos toinen osapuoli tunkee koko ajan liian lähelle, tunteeni kuolevat varmuudella täysin. En usko, että olette ehkä sopivia toisillenne, jos tarpeenne ovat niin huomattavan erilaiset.

 

[1sivusta]

Kaikki ihmiset eivät nauti kirjoittamalla viestittelystä eikä nykypäivänä tunnu järkevältä kuitata viestejä saapuneiksi tyyliin "tuli perille, kiitti, pusi pusi sinnekin". Naurettavaa! Kyllä ne kuulkaa keskimäärin menee perille ja välitöntä vastausta vaativat asiat on paras hoitaa soittamalla, oli kyse sitten työstä tai vapaa-ajasta.

Olen jo seitsemättä vuotta parisuhteessa ja neljättä vuotta avoliitossa mutta enpä muista että meillä olisi alkuaikoinakaan ollut päivittäistä yhteydenpitoa... Tai jos itse haluaa jotain viestitellä, laittaa fb-privaattiviestiä, meiliä tms niin siitä vaan mutta jos ei ole selkeää kysymystä tai kommenttia, johon pitäisi vastata, niin sitten ei sellaista voi aina odottaa. Molemmin puolin sitä harrastetaan välillä mutta jätetään kyllä pääsääntöisesti toisemme rauhaan työpäivän ja harrastusten ajaksi. Pidemmillä työmatkoilla soitellaan muttei päivittäin.

Minulla ei olisi suoraan sanottuna aikaakaan päivätyöltä ja muilta puuhilta vielä näpriä tekstiviestejä ei-mistään asiasta, jos nyt sinkku olisin. Seurustelun pointti olisi raivata tilaa kasvokkain näkemisiin riittävän usein ja keskittyä sen ajan käyttämiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Sen pitää minusta riittää, on itsestään selvää että ihmisellä on sinun ohellasi muitakin tärkeitä asioita elämässään kuten työ, harrastukset, kaverit jne. Ei ole kovin rakentavaa ruveta tyrannisoimaan toisen ajankäyttöä tapaamisten ulkopuolella. Eikö ap:lla ole riittävästi omaa tekemistä?

 

[Väenö]

Se pittää olla lyhyttä ja vaen assieta. Meillä vaemo soettaa joka päevä klo 17.00, minä kysyn joko? ja vaemo vastovaa jo.Sillon minä tiijän, että pittää mennä hakemaa kulta poes töestä...

 

[tärkeysjärjestys]

Ihmiset on tosiaan erilaisia. Oma mieheni on sellainen joka tykkää puhua puhelimessa melkein jatkuvasti. Kun seurusteltiin en itse aina vastannut puhelimeen kun hän soitti jos olin huonossa paikassa tai tiesin että kohta kuitenkin olen lähdössä johonkin, tekstiviesteihinkään en vastannut heti koska vastasin mieluummin rauhassa paremmalla ajalla kuin kesken työpäivän tai jos olin menossa jossakin. Minusta tuntui typerältä vastata pikaisesti vain "ok" tms. Kivempi kirjoittaa hieman pidempi viesti ajatuksella kun siihen oli aikaa. Jotkut taas eivät ylipäänsä ole hyviä kirjoittamaan, eivät tiedä mitä sanoa.

Positiivista tässä puhelimessa höpöttävässä miehessäni oli silloin seurusteluaikana se, että koska olimme etäsuhteessa puhuimme paljon puhelimessa ja opimme tuntemaan toisemme hyvin. Negatiivista nyt yhdessä asuessa, että hän puhelee asiansa puhelimen välityksellä kaikille muille, ja unohtaa kertoa asioista minulle. Hän siis jotenkin ei osaa kommunikoida kasvotusten kovin hyvin, vaan tarvitsee sen puhelimen siihen. Useammankin kerran onkin sattunut että mies sanoo että "meidänhän piti mennä sen ja sen kanssa ulos syömään" kun minä olen verkkareissa kotisohvalla valmistautunut koti-iltaan. Mies kun ei ole minulle muistanut mainita että oli ollut puhetta jonkun tuttavan kanssa tästä. Kaikille muille (sisko, veli, vanhemmat, tuttavat) hän on toki maininnut että on viikonlopuksi suunnitelmia.

Minusta tuosta on hassua vetää hernettä nenään, jos se on tärkeää niin parempi olla erossa, jos taas mies yhdessä ollessanne on hyvä kommunikoimaan on se kai tärkeämpää kuin se että hän osaa lähettä tekstiviestin?