kihloihin?

Ollaan yli 3 vuotta oltu yhdessä ja meillä on 8 kuukautinen tyttö. Mies puhui kihloihin menosta jo silloin kun oltiin seurusteltu vasta 3 kk, myös silloin kun olin raskaana. Itse en vielä silloin ollut valmis, mut nyt minulle on tullut pakkomielle kihloihin menemisestä.
Viikonloppuna keskustelin mieheni kanssa ja hän oli sitä mieltä että kihloihin mennään silloin kun mies haluaa ja kysyi myös miten se meidän elämää muuttaa..
Nyt epäilen onko mies vakavasti kanssani, vaikka sanookin rakastavansa.
Olen itkeskellyt ja miettinyt olenko niin ruma ja lihava tai hankala ihminen ettei hän haluaisi viettää kanssani loppuelämäänsä.
Läheiseni kuoli hiljattain ja tajusin kuinka katoavaista kaikki on.Tuli tunne että nyt pitää elää täysillä, ettei jää harmittamaan ja mahdollisuus käyttämättä.Taidan olla liian vaativa.. :'(

 

noh, me oltiin 8 vuotta yhdes ennen kihloihin menoo, eli ei kiirettä :saint:

Voi olla, että miehestäsi on hyvä olla ihan näin, mitä olette?!!
Toivon, että sinäkin osaat nauttia juuri niistä elämän pienistä asioista, ei kihloihin meno ole katastrofi, jos molemmilla hyvä olla ja rakastatte toisianne näinkin!!

Ja miehesi sanoo rakastavansa sinua; joten kaikki hyvin, jos tunne molemminpuolista!!!!
Nauttikaa tästä hetkestä!!!!

Iloa päivääsi minulta!!!!!!!
ps. nyt 21 vuotta yhdessä oltu, emmekä kaipaa "papin aamenta" vieläkään