merimies
Minusta on vapauttavaa, kun molemmat luottavat toistensa arvostelukykyyn, myös raha-asioissa.
Miksi rahat pitäisi kerta kaikkiaan olla yhteisiä? Kaikkeen pitää löytää yhteinen sävel? Minusta on hyvinkin vapauttavaa, että minä saan ottaa lainan siitä pankista, mistä saan parhaan tarjouksen ja mies siitä mistä hän saa parhaan tarjouksen. Miksi se laina pitää olla yhteinen? Nyt me saamme kumpikin päättää esim lainan määrän ja erän suuruuden. Sama tosiaan koskee säästämistä - kumpikin saa säästää omalla riskitasollaan ja pistää kulutukseen omalla tavallaan. Minusta taas enemmän aikaa kuluisi, kun näistä täytyisi keskustella ja päättää yhdessä. Pörssikurssitkin ehtisivät muuttua. Mutta juu, minä en anna mieheni päättää näistä. Minä teen ihan omat sijoituspäätökset ja kärsin voitot ja tappiot ihan omassa niskassani. Eikö mielipide-eroja sallita enää avioliitossa?
Miten teillä joilla on kaikki yhteistä muuten on sovittu sijoittamisesta tai eläkeaikaan turvaamisesta? Kuinka paljon käytette aikaa tästä keskusteluun esim kuukausitasolla? Vai onko tämä sama asia kuin joku säästötili?
Mutta yhdessa asiassa me toimimme kyllä yhdessä - lotto on yhteinen
Sijoitamme molemmat rahaa parhaaksi näkemällä tavallamme. Itse olen varovaisempi, mies ottaa enemmän riskejä. Meillä rahan sijoittaminen on ilmoitusluontoinen asia, emme juurikaan siitä enempää keskustele, paitsi tietysti erittäin isoista kohteista. Tiedämme kuitenkin taloutemme tilanteen, tulevat menot (esim. yhteiset tai molempien omat matkat ja hankinnat), joten osaamme suhteuttaa sijoitettavan summan taloutemme tilanteeseen.
Itse kokisin vaikeaksi erillisen rahatalouden, sillä en jaksa muutenkaan miettiä raha-asioita kuin juuri sen verran kuin on pakko.