R
raskaana
Vieras
Olen 8. viikolla raskaana. Ollaan seurusteltu vajaa puolitoista vuotta miehen kanssa, ikää molemmilla reippaasti yli 30. Asuttu käytännössä mun luona, vaikka miehellä on omakin koti. Nyt hänellä on ollut täyshoito, eli ei ole joutunut siivoilemaan, pyykkäämään tai osallistumaan muihin kodin hommiin kuin ruuanlaittoon. Siitä mies tykkää.
Ollaan jo ennen raskautta mietitty, mihin asetetutaan asumaan. Mies asuu lähipaikkakunnalla, josta ei haluaisi lähteä. Itse haluaisin asua kaupungissa ainakin sen aikaa, kun lapsi on pieni. Mies on paljon töiden takia poissa ja vastuu huushollista ja jälkikasvusta 75% mulla. Joten ajattelin, että on tärkeämpää olla lähellä omaa tukiverkkoa ja palveluita, kuin metsän keskellä. Siis ihan kirjaimellisesti metsän keskellä. Tulisin varmasti mökkihöperöksi alta aikayksikön.
Saatiin sovittua (jo aiemmin), että ensin mun koti olisi yhteinen ja myöhemmin rakennettaisiin miehen paikkakunnalle. Mies puheli, että sitten kun raskaaksi tulen, hän viimeistään silloin laittaa omansa myyntiin ja muuttaa virallisesti luokseni.
No, nyt olen raskaana. Mies ei ole laittanut tikkua ristiin omansa myymiseksi. Ei, vaan eilen sanoinkin, että tämä asumisasia mietityttää. Kun ei haluaisi muuttaa pois omalta paikkakunnaltaan. Mitä siihen muuta, kuin että ei ole pakko muuttaa. Jatkoin kyllä, että menettääkin siinä sitten jotain. Mies kysyy, että mitä! Johon vaan totesin, että sen perheen.
Voi video! Pitäisikä tässä nyt miettiä yksinhuoltajan roolia vai mitä? En halua pakottaa ketään mihinkään, mutta itsekään en suostu vielä vuosiin muuttamaan. En keskelle korpea vain koska miehellä on siellä hyvä. Olen valmis siihen myöhemmin, mutta en tässä tilanteessa. Mikä olisi oikein?!
Ollaan jo ennen raskautta mietitty, mihin asetetutaan asumaan. Mies asuu lähipaikkakunnalla, josta ei haluaisi lähteä. Itse haluaisin asua kaupungissa ainakin sen aikaa, kun lapsi on pieni. Mies on paljon töiden takia poissa ja vastuu huushollista ja jälkikasvusta 75% mulla. Joten ajattelin, että on tärkeämpää olla lähellä omaa tukiverkkoa ja palveluita, kuin metsän keskellä. Siis ihan kirjaimellisesti metsän keskellä. Tulisin varmasti mökkihöperöksi alta aikayksikön.
Saatiin sovittua (jo aiemmin), että ensin mun koti olisi yhteinen ja myöhemmin rakennettaisiin miehen paikkakunnalle. Mies puheli, että sitten kun raskaaksi tulen, hän viimeistään silloin laittaa omansa myyntiin ja muuttaa virallisesti luokseni.
No, nyt olen raskaana. Mies ei ole laittanut tikkua ristiin omansa myymiseksi. Ei, vaan eilen sanoinkin, että tämä asumisasia mietityttää. Kun ei haluaisi muuttaa pois omalta paikkakunnaltaan. Mitä siihen muuta, kuin että ei ole pakko muuttaa. Jatkoin kyllä, että menettääkin siinä sitten jotain. Mies kysyy, että mitä! Johon vaan totesin, että sen perheen.
Voi video! Pitäisikä tässä nyt miettiä yksinhuoltajan roolia vai mitä? En halua pakottaa ketään mihinkään, mutta itsekään en suostu vielä vuosiin muuttamaan. En keskelle korpea vain koska miehellä on siellä hyvä. Olen valmis siihen myöhemmin, mutta en tässä tilanteessa. Mikä olisi oikein?!