Yhdestä keskustelusta tuli mieleen, että listatkaa te...?

Eli kyse on lapsen kotihoidosta; alle 2 vuotiaan....

Miksi vanhempi ei HALUA olla kotona siihen, että lapsi on n. 2v?

Nyt en kysy taloudellisia syitä vaan nimenomaan sitä haluamista.

Tämä ei varsinaisesti liity muhun mitenkään (lapset 10v ja kohta 7v) mutta tuli puheeksi aivan muussa yhteydessä.
Kukaan ei oikeestaan keksinyt mitään selkeää syytä ja porukassa oli kuitenkin useampi, joiden lapsi on mennyt hoitoon alle 1v.

 

Haluaisin kyllä.

 

1v9kk meni hoitoon koska halusin opiskelemaan, kotona päivät tuntui puuduttavilta ja kaipasin muutakin sisältöä kuin koti & puisto. siinä se. ja kyllä, nautin erittäin paljon myös kotona olemisesta mutta kaipaan välillä muutakin.

 

Sukulaislapsi joutui hoitoon 10 kuukautta vanhana koska äitinsä halusi varmistaa että pysyy uraputkessa mukana ja isänsä taas opiskeli kokopäiväisesti. Lapsen äiti perusteli päätöstään sillä että "lapsi ei muista taaperoikänsä tapahtumia kuitenkaan ja kotona olo ahdistaakin äitiä kun ei ole älyllistä haastetta päivittäin. Äidin uraputkessa etenemisestä on hyötyä lapsellekkin sitten isompana".

 

No jos sitä taloudellista tilannetta ei saanu mainita niin ei ole muuta syytä laittaa lapsia hoitoon ( 4,5v ja 1,5v)

 

Itselläni ei ole lapsia, mutta vastailen silti. Pystyisin kuvittelemaan, että kotona alkaa ns. kaatumaan seinät päälle. Kaivataan takaisin siihen aikuisten maailmaan. Moni ihminen ihan aidosti pitää työstänsä, ja alkaa ikävöimään sitä. Myös pitkä paussi töistä pois on urakehitykselle huonoksi.

 

Itselläni ei ole lapsia, mutta vastailen silti. Pystyisin kuvittelemaan, että kotona alkaa ns. kaatumaan seinät päälle. Kaivataan takaisin siihen aikuisten maailmaan. Moni ihminen ihan aidosti pitää työstänsä, ja alkaa ikävöimään sitä. Myös pitkä paussi töistä pois on urakehitykselle huonoksi.

Tätä mä just itse mietin, että onko tosiaan 2vuotta aikuisen elämässä niin pitkä aika?
Jos työvuosia on takana jopa 10- 15 vuotta ja edessä 30 niin onko 2 vuotta pitkä vai lyhyt aika...

 

Tätä mä just itse mietin, että onko tosiaan 2vuotta aikuisen elämässä niin pitkä aika?
Jos työvuosia on takana jopa 10- 15 vuotta ja edessä 30 niin onko 2 vuotta pitkä vai lyhyt aika...

Kyllä se noususuhdateisella uralla on pitkä aika. On eri asia palata kirjanpitäjäksi tai päiväkotiin töihin, kuin vaikka juristiksi. Tai vaikka hieroksi, kampaajaksi, kosmetologiksi, suutariksi, mitä tahansa tuollainen ammatti, kyllä se kaksi vuotta on todella pitkä ja siinä vaiheessa pitää asiakaskunta kerätä uudestaan.

 

Oma firma hoidettavana....

 

Jos ei vain viihdy pelkästään kotona vaan kaipaa rinnalle työelämän haasteita ja stimulanssia?

 

Itellä ne taloudelliset syyt painoi eniten. Mutta muita syitä on se, että olin vasta valmistunut ja työmahikset ois mennyt jos en ois mennyt pian töihin. Lisäksi kotona on tylsää eikä mitään tekemistä. Todella harvoin näkisin aikuisia jos olisin vaan kotona. Joo kai niitä olis jotain kerhoja, mutta kuitenkin. Ystävätkin ovat töissä niin ei niilläkään töiden ja arjen pyörittämisen keskellä olis niin paljon aikaa.

Lisäksi mä lösähdän heti jos on useampia vapaita peräkkäin, en jaksa siivota kotia enkä tehdä oikeen mitään. Ei edes huvita. Mitä väliä kodinhoidollakaan kun siellä kotona vaan ollaan ja ketään ei näy.. jotenkin itellä siis töistä saan energiaa ja kotona on paljon ihanampi olla ja kodin eteen viitsii tehdäkin jotain.

 

Kotiäitiys ei vain riittänyt minulle. Kaipasin aikuisten keskusteluseuraa ( en äiti-vauva -seuraa....), itseni kehittämistä omalla alallani, työelämän haasteita ja sisältöä. Tunsin kodin painavan minua jo kun nuorempi oli vuoden, meni hoitoon sitten 1,5-vuotiaana.

Esikoisen kanssa kykenin olemaan hiukan pidempään, 2v 2kk ikäisenä meni hoitoon. Mutta silloin tein kotiäitiaikana gradun, se kai toi tarpeeksi kaipaamaani sisältöä viimeisille kuukausille.

 

Vaikka rakastankin lapsiani koen että tarvitsen aivoilleni jotain tekemistä, haasteita. Se että olen päässyt työssäni nykyiseen asemaan olen joutunut tekemään sen eteen paljon töitä ja käymään useita vuosia kouluja. Haluan säilyttää sen aseman ja tilanteen. Vein työssäni ennen äitiyslomalle jääntiä onnistuneesti isoja muutoksia ja hankkeita läpi. Haluan että ne säilyvät ja pääsen jatkamaan niiden kehittämistä. Kaiken vapaa-ajan aion pyhittää perheelleni. Saattaa kuulostaa itsekkäältä mutta nuo kertomani syyt + se talous vie minut töihin ennen kuin kuopus täyttää kaksi vuotta.

 

Itse tykkään olla kotona lasten kanssa, mutta nyt tämä alkanut ajoittain tuntua jotenkin puuduttavalta. Jotenkin sama kuvio aina vaan. Ja onhan se hyvä, että on rutiinit. Tuntuu, että lapset nauttivat, kun tietävät mitä tapahtuu. Ja vaihteleehan ne päivät kuitenkin: kaksi kertaa viikossa on kerho, muina päivinä puisto. Kerhossa täytyy olla klo 9, mutta muuten ei ole tarkkoja aikatauluja, joten sen puolesta helppoa.

Mutta siis nyt mulle tullut ajatus, jos menisi syksyllä töihin. Kuopus olisi silloin 1v4kk. Toinen pojista menee esikouluun. Päiväkotiin en kuitenkaan vuoden ikäistä haluaisi laittaa. Muutkin lapset aikanaan olleet pph:lla. Mutta eri paikkaan vieminen aamuisin tuntuu vaikealta/ei-mielyttävältä. Varsinkin silloin, kun mies reissussa ja mun pitäis olla klo 7 aamulla töissä. Tällä hetkellä au pair mietinnässä.

Mutta siis kyllä haluaisin olla kotonakin lasten kanssa, mutta sitten kaipaan itsellenikin jotain muuta päivään välillä. Ja yksi tärkeimmistä syistä töihin paluuseen olisi oman ammattitaidon ylläpitäminen. En kuitenkaan tekisi täyttä työviikkoa, joko puolikasta tai 78%. Taloudellisesti ei ole kuitenkaan pakko mennä töihin.

Esikoinen aloitti pph:lla juuri vuoden ikäisenä, kun aloitin opiskelut. Olin jo lykännyt vuodella opintojeni aloittamista esikoisen syntymän vuoksi. Toinen ja kolmas lapsi olivat 3 ja 2 vuotiaat, kun menivät hoitoon. Nyt siis tämä kuopus olisi taas alle kaksi vuotias hoitoon mennessä. Itse en niin ajatuksesta ole innoissani, kun todellakaan ei tarvitsisi laittaa hoitoon, joten sen vuoksi au pair vakavasti mietinnässä meillä.