E
eroamassa
Vieras
voisitteko kertoo mulle millaista teidän arki on lasten kanssa? Minkä ikäiset lapset ? OnKO rankkaa ym ? Miten lapset suhtautui eroon ?
M
minä
Vieras
Neljä lasta,ikähaarukka 4v-10v.Aluksi oli rankkaa,mutta kun sai arjen pyörimään niin kyllä se siitä ajan kanssa suttautuu..Löytyy vaan omat rytmit ja muut systeemit 
S
shihtzu
Vieras
Lapsi on nyt 2v ja toinen syntyy muutaman kuukauden päästä. Ei meillä kauheasti ole arki muuttunut tässä muutamassa kuukaudessa. Lapsi on sen verran pieni ja isä oli aiemminkin sen verran vähän kotona, että aikalailla tässä on taloutta yksin pyöritetty aiemminkin. Ainoa mikä nyt on, niin se kun isä käy poikaa katsomassa, niin pois lähtiessä alkaa ihan kamala huuto, mutta aika nopeasti se sitten taas unohtuu.
poika oli 1v4kk kun erottiin miehen kanssa, ei reagoinut oikein mitenkään..
elämä oli suht rankkaa kun mulla oli keskivaikea ahdistus ja masennus, avioero ja siitä johtuen perhesuhteet aivan jäässä, lisäksi poika nukkui (ja on aina nukkunut) hyvin huonosti, eli heräili 3-10 krt yössä ja siihen vielä yhdistettynä yötyö..
perus arki siis oli alussa varsinkin suht rankkaa, mutta samalla helpompaa kuin ennen eroa..
nykysin olen jo uudessa suhteessa ja elämä on paaljon helpompaa siitäkin syystä..
elämä oli suht rankkaa kun mulla oli keskivaikea ahdistus ja masennus, avioero ja siitä johtuen perhesuhteet aivan jäässä, lisäksi poika nukkui (ja on aina nukkunut) hyvin huonosti, eli heräili 3-10 krt yössä ja siihen vielä yhdistettynä yötyö..
perus arki siis oli alussa varsinkin suht rankkaa, mutta samalla helpompaa kuin ennen eroa..
nykysin olen jo uudessa suhteessa ja elämä on paaljon helpompaa siitäkin syystä..
I
ihan tavalliset asiat
Vieras
Ollaan palaamassa yhteen, mutta noin vuosi asuttiin erillään. Kahden päiväkotilaisen kanssa rankinta oli aamulla päikkyyn herättelyt/kuskaamiset, iltaisin yksin lasten nukuttelu (aina ollut hankalaa) ja kurakeleillä kaiken muun jälkeen vielä vaatehuolto seuraavaksi päiväksi. Ja oman ajan puute vaikutti liikunnan vähentymiseen huomattavasti. Nämä ihan konkreettiset asiat, jotka rassaavat. Koko ajan kiire aikataulu joko töihin tai lapsia hakemaan.
H
harmaana aina
Vieras
9v ja 2v. Ei oo rankkaa. Eri isät ja kumpikaan ei ole oikeastaan koskaan sinällään elänyt isänsä kanssa niin ero ei ole tuonut sellaisia muutoksia. Mulla on hyvä tukiverkko, lapset kylläkin tosi vähän muualla hoidossa, mutta mulla on paljon läheisiä, jotka tukevat tässä henkisessä puolessa, joka lasten kasvatuksessa mun mielestä on se raskain osa.
J
juu
Vieras
kyllä pienen lapsen yh:nä voi ihan täysin unohtaan "oman ajan" ellei sukulaisia ym verksotoa ole ja toinen osapuoli ei osallistu arkeen (esim viikko viikko systeemillä tms). mutta kaikkeen tottuu ja sitä löytää sitten iloa erilaisista asioista esim siitä että nyt kolmen vuoden jälkeen jaksaa iltaisin hetken olla netissä
Y
yhäippä
Vieras
Mulla on kaksi lasta, jostain toinen oli 3,5v ja 5kk kun erottiin. Tilanne oli aluksi tosi vaikea, koska nuoremmalla lapsella oli jatkuvaa hoitoa vaativa sairaus ja oli vielä noin pieni. Lisäksi ero tuli melko yllättäen.
Esikoinen reagoi melko vahvasti, on ollut vaikea muutenkin, ja ero pahensi tilannetta. Lapsia ei voinut jättää hetkeksikään kahden, koska esikoinen saattoi satuttaa vauvaa. Esikoinen sai hirveitä raivareita esim. kaupassa, mutta pakkohan kaupassa oli käydä. Vauvalla oli hengitystä ja sydäntä seuraava laite silloin, joka piippaili välillä kymmeniä kertoja yössä. Olin fyysisestikin ihan loppu. Mulle iski silloin ilmeisesti masennus, jota en itsekään tajunnut, painoin vain päivästä toiseen eteenpäin.
Meillä siis tilanne oli vaikea, mutta siihen oli monia syitä, joita ei todellakaan ole joka erossa.
Tällä hetkellä meillä menee jo melko hyvin. Esikoinen on muutaman päivän viikossa päiväkodissa ja perhetyöntekijä käy kerran tai kaksi viikossa että saan hoidettua asioita ja levättyä välillä. Esikoinen on hyväksynyt tilanteen ja rauhoittunut todella paljon. Kuopus ei isäänsä kaipaa, ei oikeastaan edes tunne. Isä tapaa lapsia säännöllisen epäsäännöllisesti silloin tällöin.
Esikoinen reagoi melko vahvasti, on ollut vaikea muutenkin, ja ero pahensi tilannetta. Lapsia ei voinut jättää hetkeksikään kahden, koska esikoinen saattoi satuttaa vauvaa. Esikoinen sai hirveitä raivareita esim. kaupassa, mutta pakkohan kaupassa oli käydä. Vauvalla oli hengitystä ja sydäntä seuraava laite silloin, joka piippaili välillä kymmeniä kertoja yössä. Olin fyysisestikin ihan loppu. Mulle iski silloin ilmeisesti masennus, jota en itsekään tajunnut, painoin vain päivästä toiseen eteenpäin.
Meillä siis tilanne oli vaikea, mutta siihen oli monia syitä, joita ei todellakaan ole joka erossa.
Tällä hetkellä meillä menee jo melko hyvin. Esikoinen on muutaman päivän viikossa päiväkodissa ja perhetyöntekijä käy kerran tai kaksi viikossa että saan hoidettua asioita ja levättyä välillä. Esikoinen on hyväksynyt tilanteen ja rauhoittunut todella paljon. Kuopus ei isäänsä kaipaa, ei oikeastaan edes tunne. Isä tapaa lapsia säännöllisen epäsäännöllisesti silloin tällöin.