c¨,)~, oon samaa mieltä kanssas: oireilen, mutta taitaa olla pää joka oireilee, ei keho. Tänään on siis "fidut mä mitään raskaana oo, tuskin tuun ikinä ees olee" -fiilis.
Olishan se nyt melkoinen ihme, jos tää daami olis "pamahtanut"
Heittänyt pullat uuniin niin sanotusti.
Eli epäusko tänään päällä. Sunnuntaina pitäis monkuloiden alkaa ja mun ongelmahan on se, ettei mul ikinä oo mitään menkkaoireita. En siis voi tehdä mitään paitsi odottaa.
Ja tosta pupuilusta - mä oon yrittänyt pitää kaikki kierrot ja muka-hyvät-päivät poissa miehen tiedosta. Se kaveri on nimittäin sellainen tyyppi, että kävis heti stressaa isosti, jos "vaatisin" seksiä tai sanoisin, et nyt tai ei koskaan. Toisaalta mies on asennoitunut niin, että lähes jokaisen petikerran jälkeen se tyytyväisenä virnistellen hehkuttaa, et nyt varmasti tulit raskaaksi, koska satsi lens niiiiin pitkälle. Selkeästi mieskin siis miettii tätä raskautumista.
Kaipa loppupeleissä ajattelen, että tää on sellainen asia, mistä ei kannata hirveesti puhua, koska se vaan asettais tiettyjä paineita sille siittiöitä tuottavalle osapuolelle. Heh.
Ja c¨,)~, ootko ihan varma, ettet tee sitä testiä taas uudemman kerran? Eikös väsymys oo melkoisen yleinen alkuraskauden oire?
Hyvää tsemiä kaikille ja Hilma77, onpas mahtavaa, että joku on noin fiiliksissä kuukautisista.