-Sara-
No niin, mua ei sitten tarvitse jännätä, kp 28 vaihtui tänään kp ykköseksi... Sitäpä tässä jo pari päivää aavistelin, menkkoja edeltävät tutut oireet oli päällä.
Sori kaikki synkähkö vuodatus, ei ole pakko lukea, nyt on vaan pakko kirjoittaa!
Niin samoja ajatuksia mulla mielessä kuin sulla Lime! Mieli vähän maassa ja pohtii, että jospa sitä vauvaa ei tosiaan koskaan saakaan. Tieto lisää tuskaa, aikaisemmin en ollut edes kuullut endometrioosista ja pco:sta sun muista ongelmista, mutta tällä palstalla ja muutenkin netissä surffatessa on tulleet tutuiksi. Että on niin monia mahdollisia "vikoja", jotka voi estää hedelmöittymisen. Munanjohtimet voi olla tukossa tai miehen siittiöt huonolaatuisia jne. Järki tietty sanoo, ettei näitä pitäisi liikaa pohtia, selviävät kyllä sitten aikoinaan jos ovat selvitäkseen, eikä murehtiminen mitään auta. Mutta eipä sitä ajatuksilleen mitään mahda.
Jospa edes voisi löytää luottamuksen siihen, että LOPULTA yritys palkitaan, niin kyllähän tätä jaksaisi paremmin. Olen yleisesti aika kärsivällinen tyyppi, en todellakaan mulle-heti-kaikki-nyt-tyyppiä. Mutta tämä tärpin odottelu on kyllä välillä rankkaa... Oon kai vähän perfektionismiin taipuvainen. Ja tähän asiaan kun ei oikein omalla toiminnalla mitään voi vaikuttaa!
Potkaisen nyt itse itseäni takamukselle ja eroon näistä ajatuksista! Kohti uutta kiertoa ja yritystä mars!
Sori kaikki synkähkö vuodatus, ei ole pakko lukea, nyt on vaan pakko kirjoittaa!
Niin samoja ajatuksia mulla mielessä kuin sulla Lime! Mieli vähän maassa ja pohtii, että jospa sitä vauvaa ei tosiaan koskaan saakaan. Tieto lisää tuskaa, aikaisemmin en ollut edes kuullut endometrioosista ja pco:sta sun muista ongelmista, mutta tällä palstalla ja muutenkin netissä surffatessa on tulleet tutuiksi. Että on niin monia mahdollisia "vikoja", jotka voi estää hedelmöittymisen. Munanjohtimet voi olla tukossa tai miehen siittiöt huonolaatuisia jne. Järki tietty sanoo, ettei näitä pitäisi liikaa pohtia, selviävät kyllä sitten aikoinaan jos ovat selvitäkseen, eikä murehtiminen mitään auta. Mutta eipä sitä ajatuksilleen mitään mahda.
Jospa edes voisi löytää luottamuksen siihen, että LOPULTA yritys palkitaan, niin kyllähän tätä jaksaisi paremmin. Olen yleisesti aika kärsivällinen tyyppi, en todellakaan mulle-heti-kaikki-nyt-tyyppiä. Mutta tämä tärpin odottelu on kyllä välillä rankkaa... Oon kai vähän perfektionismiin taipuvainen. Ja tähän asiaan kun ei oikein omalla toiminnalla mitään voi vaikuttaa!
Potkaisen nyt itse itseäni takamukselle ja eroon näistä ajatuksista! Kohti uutta kiertoa ja yritystä mars!