Wish A Baby 1

[Syysmarja]

Onnea Kk:lle häiden odotteluun. Viimeinen viikko oli ainakin omalta osaltani parhain, vaikka teidän häät ei taida ihan samoissa mittakaavoissa olla mitä meidän oli, mutta kuitenkin.

Olisi ollut vielä parempi, jos tuo sun kp olis vähän enemmän, olis ovis meneillään yms. Vaikka tiedä häntä, jos nytkin osuisi kohdalleen

Omaa napaa tulee ehkä joskus, nyt on niin matalalentoa, ettei tosikaan ;(

 

[Heikku]

Heippa ja tervetuloa myös Kylie! Aika lupaavalta kieltämättä näyttää sinun tilanne.

Pitäsköhän teidän keskustelut näyttää mun miehelle, että se rupeisi käyttämään jotain tekniikkaa minuun? Siis siinä mielessä, että meillä olen minä joka empii, mies haluaisi lapsen heti. Se ei painosta tai millään tavalla yritä puhua ja kääntää päätäni. Harmi sinänsä, koska niin kuin olen ennenkin miljoona kertaa todennut, että olen huono päättämään ja jahkailija. Jotenkin kaipaisin sitä miehen ""tönimistä"" eteenpäin. Meillä ei vauvakeskusteluja käydä oikeastaan ikinä. Me ollaan sellainen pariskunta vissiin, joka ei osaa puhua ja selvittää asioita.

Mitenköhän ihmeessä saan sen jonkinlaisen varmuuden, että vauvateko on hyvä idea? En näe lapsen saamisessa mitään hyvää, ainostaan kaikkea huonoa (esim. miten rankkaa se on, mitä se tekee parisuhteelle jne). Jotenkin minulle tuli silloin loka-marras-joulukuussa, että pakko saada lapsi ja haluan sitä, mutta nyt olo on aika lailla kaikonnut. Mietiskelin lapsiasioita koko viime kevään ja kesän ennen kuin ""kypsyin"" ajatukseen. Minne ihmeeseen se tunne oikein hävisi?

Eipä minulla muuta nyt tähän päivään. Lueskelin vaan noita miehen pään kääntöasioita. Neuvot ovat kyllä sen verran hyviä, että uskon niiden toimivan ennen pitkää.

Paljon plussia ++++

Ai niin joo. Mullakin on tämä sivu melkein koko ajan auki. Sähköposti sitten äkkiä taustalta päälle, kun joku tulee. Istun vaan selkä ovelle päin niin nopeasti yllättävät saattavat jotain nähdäkin. Ei ainakaan vielä ole mitään vauvauteluja. Toivottavasti ei ainakaan esimieheni näe ja sen takia jätä minua valitsematta työhön..

 

[Minttu]

Heikku, tuli vaan mieleen että kun sulla on nää sivut kuitenkin joka päivä auki, niin ehkä tosiaan alitajunnassa se vauvakuume kuitenkin piileskelee, sitten saatta olla että sulla joku pelko (just esim parisuhteen huononemisesta) estää kuumetta nousemasta pintaan.. eli voisko se olla hyvä että mietit mitä eniten asiassa pelkäät ja käsittelisit sen miehen kanssa vaikka vaan ajatusten heitolla (ei tartte istuutua ja keskustella ""järkevästi"") niin vauvakuume sais vähän potkua?
Tää oli vaan mun ajatus..

KK Tsemppiä häihin! Ilolla muistelen meiän hääpäivää... Nauti joka hetkestä! =)

 

[Tiffany]

Heikku,

jos sinusta tuntuu että et halua vauvaa, niin voisithan lopettaa jahkailemisen ja alkaa elää päättäväisesti ja täysillä valitsemallasi tiellä. Ei lapsettomuuden valinneet ihmistet ole sen hassumpia kuin lapsellisetkaan.

Voisit katsoa, mitä parisuhteelle käy. Pysyykö se ihanan hehkeänä koko loppuelämän, vai tuleeko jossain vaiheessa jommalle kummalle teistä tunne, että jotain puuttuu, ja että se puuttuva pitää pahimmassa tapauksessa lähteä hakemaan jostain muualta.

Voisit kuitenkin olla ihan vaan tyytyväinen elämääsi niin kuin se on tällä hetkellä. Tehdä sitä samaa vanhaa duunia vakipaikalla ja paremmalla palkalla tai etsiä uuden, huoltaa parisuhdetta, sekä harrastaa mitä huvittaa. Ainakin siihen asti, (jos tai) kunnes tulee tunne, että haluat elämältä sittenkin vielä muutakin.

Tämä viesti on tarkoitettu sulle vähän provosoinniksi. Ja myöskin muistuttamaan, että ei lapsia todellakaan kannata tehdä meidän listalaisten tai miehesi mielen mukaan, vaan ihan sinun oman mielesi mukaan. Jos susta tosissaan tuntuu siltä ettet halua lapsia niin sittenhän et halua.

Kaikkihan me täällä toivotaan toisillemme ihania nyyttejä, mutta kyllä me toivotaan toisillemme myös oikeita ja harkittuja päätöksiä. Toisaalta luen jatkuvasti riviesi välistä että haluaisit lapsen. Että esim petyt kun miehesi ei olekaan koko ajan positiivisena kannustamassa... Mutta toisaalta kirjoitat että ajatus vauvasta on sulle sama kuin hyvästi elämä.

Kyllä sinun on lopulta itse tehtävä päätös joko lapsen hankkimisen puolesta tai vastaan, eikä odottaa, että mies tekee päätöksen puolestasi. Mitä jos hänen päätöksensä olisikin väärä? Kenen vastuulla se silloin olisi? Ethän halua joutua tilanteeseen jossa vauva huutaa, ja sinä väsyneenä karjut miehelle että mene nyt syöttämään, sinähän tuon kakaran halusit.

Jospa käyttäisit itseesi käänteispsykologiaa. Päättäisit että nyt saa vauvavouhotukset riittää, ei kiljukauloja vielä ainakaan viiteen vuoteen, olethan vielä nuori. Ja sitten voisit tavallaan puhtaalta pöydältä alkaa tunnustelemaan, että tekisikö sittenkin mieli jo vähän aikaisemmin... Tai kenties vasta sitäkin myöhemmin, tai ei ikinä.

Kun nyt kumminkin mun mielestä vaikutat kaiken kaikkiaan aikas vauvakuumeiselta, niin toivon kauhiasti että uskaltaudut heittäytyä luonnon vietäväksi lähiaikoina, ja että ne loppuvuotiset tunnelmat palailee sun pääkoppaan taas pian. Mutta ei ne varmaan väkipakolla palaile. Anna itsellesi aikaa!

Hih, aurora vai kuka jo meinasi kauhistua: kyllä minun ja mieheni ""sekoilut"" ovat vaan pintaa, ja syvemmällä kytee pitkien kypsyttelyjen ja haaveiden loppusumma. Päätös vauvan hankinnasta oli alun perin syyskuulle häiden jälkeen, mutta sitä sitten muutamaan otteeseen aikaistettiin, soudettiin ja huovattiin, kunnes mies myöskin huomasi että mitä tässä enää yli puolta vuotta odottelemaan. En minäkään suosittele kellekään vauvan hankkimista periaatteella ""hups, huvittipa tällä kertaa laskea sisään, ohoh siitähän voi tulla raskaaksi.""

 

[Heikku]

Minusta tuntuu, että tuskin minä täällä sivuilla viettäisin aikaa ellei minulla olisi vauvakuumetta. Se on vaan jossakin tuolla piilossa. Ehkäpä se pelko juuri tässä estää kuumeen nousemisen. Joku itsesuojeluvaisto; turha sitä kuumetta nostaa, koska pelko kuitenkin estää yrittämisen ja sitten vaan karvaasti pettyy. Lisäksi mietin voisiko nämä minun menkkaongelmat vaikuttaa samanlaisesti. Alitajunnassa pyörii ajatukset, etten lapsia ikinä saa, koska on ongelmia nyt. Se sitten estää ""kuumeilun"". Mitäpä sitä yrittämään, koska en kuitenkaan raskaudu, kun en ovuloi jne. Sitä vaan siinäkin pettyy. Toivon kovasti, että kunhan vaan saan kuukautiset tulemaan normaalisti tämän lääkekuuri-kuukautisten jälkeen, niin se toisi mielenrauhaa ja sitä kautta kunnon kuumeen. Ja pitäisi puhua miehen kanssa niistä peloista.

Minussa taitaa olla jonkin verran skitsofreenikkoa, koska ihan sujuvasti puhun, että kun meillä on lapsia niin sitten niin ja näin. Mutta jokin sitten hankaa vastaan ja huutaa päässä, että en jaksa ja osaa hoitaa lasta, en ole valmis luopumaan parisuhteesta ja omasta vapaa-ajasta jne. Olen itsekin sitä mieltä, niin kuin sinä Tiffany, että se vauvakuume on, mutta joku härö päässä nyt klikkaa sen. Tahtoisin todellakin siihen tilaan kun ennen joulua. Sitten tuli se surullisen kuuluisa kirja ja toi kaikki nämä ajatukset päähän. Minulla on varmaan sen verran huono itseluottamus tai jotakin, että kirjan luettua aloin ajattelemaan etten mitenkään pysty kunnialla lapsesta selviämään. Mies luki myös kirjan ja se oli sitä mieltä, että kyllä minussa äitiainesta on ja varmasti selviän raskaudesta, valvomisesta ja kaikista huolista mitä eteen saattaa tulla. Itse en vaan ole niin varma. Pitäisi varmaan lainata kirjastosta joku itsetunnon kohottaja-kirja Ja varmaan viettää aikaa enemmän kummi-pojan kanssa ja sitä kautta huomata, että ei se minun käsittelystä rikkoonnu.

Kiitti kannustavista sanoista! Sain taas ajattelemisen aihetta.

 

[Minttu]

Heikku, ilman muuta noi ovulointiongelmat vaikuttaa mielialaan varmasti! Luulen että kun ne on saatu hoidettua, niin ääni mielessä varmasti muuttuu=)
Siinä mielessä ollaan samanlaisia, että jos minä lukisin sellaisen kirjan, kuin sinä luit, niin varmasti reagoisin asiaan samalla tavalla kuin sinä - että olenko nyt valmis äidiksi yms.. Sehän kertoo vaan vastuuntunnosta, jota sinulla varmasti on!
Mulla ainakin mieli heti alkaa ensin epäillä ja sitten vasta miettiä asioita positiiviselta kannalta.
Ja vielä siitä kun sanoit että ""Mutta jokin sitten hankaa vastaan ja huutaa päässä, että en jaksa ja osaa hoitaa lasta, en ole valmis luopumaan parisuhteesta ja omasta vapaa-ajasta jne.""
Varmasti luonto hoitaa asian ja vaikka kuinka ois väsyny tai aluksi poropeukalo lasten hoidossa, niin luonto antaa voimaa äidille asioiden kanssa! Luulen niin..=)

 

[Minttu]

Sitä piti vielä sanoo, että pitäskö teiän hommata mut hoitoon, koska oon alkanu kuvitella että oon kuitenkin raskaana, vaikka kahet menkat on ollu sen jälkeen kun kävi oviksen aikaan hups..
*siis oon todella valmis hoitoon, noi äitiysvaatteidenostot ei oo mitään tän rinnalla*
Mulla on tähän asiaan ihan syykin.. eli;
ekat menkat tossa ihan joulukuun lopussa oli sellaset ihan mitättömät tuhrut, kun yleensä mulla tosiaan on aika reilut menkat... mieskin sanoi että mikähän nyt on kun noi menkat vaikuttaa ihan ""pieniltä"" No sittenhän mulla tosiaan seuraava kierto kesti 34 pv ja ihan jo jännitin että josko siellä olis vauva, kunnes mulla alko noi viimesimmät menkat.. ne oli ihan oikeenlaiset, paitsi että en 'löytäny' sitä kunnon limakalvoklimppiä (anteeksi tämä brutaali ilmaisu) minkä bongaan yleensä ihan aina isona klönttinä.. ihmeteltiin sitäkin miehen kanssa (meillä aika avointa tämä homma... )
eilen oltiin kaupoilla ja mulla tuli 3 kertaa sellanen pistelykohtaus kesken ostosreissun, etten ees voinu liikkua ja sen jälkeen tänä aamuna pahoinvointia..
Taidan olla todella skitsofreenikko!?

 

[Cami]

Heikku, minkä kirjan sä olet lukenut? Mun täytyy ihan nolona myöntää, etten ekan lapsen halumis-päätöstä tehnyt kovin järkipohjasesti. En siis miettinyt kaikkea mitä vauva vaatii ja kaikkia unettomia öitä ja muita sellaisia. Suoraan sanottuna mietin enemmän sitä, että haluan olla raskaana ja haluan ihana pienen vauvan. Ei sillä, ettenkö olisi tiennyt mitä lapsenhoito on tai ettäkö olisin tehnyt päätöksiä vastuuttomasti.. en vain ajatellut koko asiaa niin negatiivisena. Olin varma, että jaksan ja osaan ja jossen osaa niin saan neuvoja. Eipä ole tullut kertaakaan semmoista oloa, ettäkö oltaisiin tehty väärä ratkaisu tai että vauva-arki olisi yllättänyt vaikeudellaan. Ehkäpä jotenkin se asenne koko vauva-touhuun oli niin itsestäänselvyys, etten joutunut käymään itseni kanssa mitään mitä-kaikkea-menetän-keskusteluita. Hmm. Puhun aivan sekavia taas..
Pointtina se, että kuulostele itseäsi tai sitten heittäydy virran vietäväksi. Selvästi sulla on vauvakuume kun täällä olet, mutta jokin asia siellä mielessä yhä kaivertaa. Kyllä se kaikki siitä selkenee .

Mulla on ihan menkkaolo. Mahakin tuossa alkoi taas vähän särkemään ja koko ajan täytyy käydä vessassa tarkastamassa alkoiko jo vai ei. Veikkaan, että alkaa huomenna tai torstaina :/.

 

[Cami]

Ääks, 26/27.. pikkusen jännittää!!

 

[Heikku]

Huomenta vaan!

Cami, minä jännitän sinun puolesta myös! Vaikka luulet, että menkat alkaa, niin ei välttämättä käy. Eikös alkuraskauden oireet ole samoja kun menkkaoireet eli ei voi vielä tietää ennen kuin testaat. Meinaatko huomenna jo vai odotatko pidempään?

Kirja, jonka luin oli Matka äitiyteen. Sain sen lahjaksi anopilta jouluna (pikkasen vihjailevaa). Se on paksu kirja, jossa kerrotaan kaikki lapseen liittyvä; hedelmöittyminen, kehitys viikko viikolta, äidin kuntoilusta ja rentoutumisesta, ruokavaliosta, parisuhteen muutoksista, synnytyksestä, lapsen hoidosta ekan vuoden aikana, raskauden ongelmista, synnytyksen ongelmista, lapsen vammoista, keskenmenoista, lapsettomuushoidoista, imettämisestä jne. Kaikki jutut mitä voi vaan tulla vastaan. Sen jälkeen aloin epäillä vahvasti ettei minun kroppa kestä raskautta ja synnytystä ja meidän parisuhde ei kestä vauvan tuloa ja minun fysiikka ei jaksa vauvan hoitoa. Tieto tosiaankin lisää tuskaa! Ennen tämän kirjan lukemista olin sitä mieltä että tehdään vauva, mutta sitten kaikki muuttui..

Minttu, milloin lopetit pillerit, jos nyt edes söit ennen yrittämistä? Moni on lopettamisen jälkeen ihmetellyt mm. lyhyitä kuukautisia, tiputtelua tai outoa väriä. Niistä kerrottiin tässä pahamaineisessa kirjassa ja se on normaalia. Saattaa kestää puoli vuotta ja johtuu hormooneista. Pillerit vaikuttaa vielä kehossa ja sen takia menkat on oudot.

Lisäksi taitaa olla aika yleistä, että sitä kuvittelee vaikka millaisia oireita kun raskautta haluaa Kirjassa kerrottiin muun muassa valeraskaudesta, joka saa esim. maitoa erittymään rinnoista. Tila on saatu aikaan ihan tahdonvoimalla ja kroppa reagoi sitten ihan kuin olisi raskaana. Eli sinun vainoharhaisuus on ihan normaalia! Tai sitten tietysti joillakin ihmisillä tulee kuukautiset vaikka on raskaana... Minun diagnoosi on, että olet ihan normaali. Mutta jos välttämättä hoitoon haluat, niin mennään yhdessä! Minä hoidan minun skitsofreniaa ja sinä sitten vainoharhaisuutta. Toivottavasti saadaan viereiset huoneet, että voidaan pölistä vauvajuttuja

 

[Aurora]

moro,

Camilla oli samanlainen asenne kuin mulla silloin esikoista odottaessa, ja oikeastaan nytkin. Eli olin ja olen varma että jaksamme, ja jos emme osata niin saadaan neuvoja. Totesin kaiken vatvomisen jälkeen sen, että maailmassa on varmasti paljon heikkohermoisempia ja tumpelompia ihmisiä kuin minä jotka ovat pärjänneet vanhempina ihan hyvin.

Minustakaan ei tuntunut että menettäisimme mitään, päinvastoin. Tosin oltiin jo ennen vauvaa kotihiiriä, ja olimme olleet vuosikausia kahdestaan. Kavereita ehtii näkemään hieman vähemmän ja vuorokaudessa ei ole tarpeeksi tunteja, mutta kummasti tämä arki rullaa eteenpäin ihan mukavasti. Ja pikkukakkoshaaveet kertovat joko siitä että ihan oikeasti pärjätään tai ettei järkeä ole päässä vieläkään... ;D

Cami, apua miten jännät paikat sulla on! Älä vaan ressaa liikaa (joopa joo), ettet myöhästytä menkkoja. Mulla kp 20/26-28, enkä ollut tänä aamuna laskiessani päiviä uskoa että on ENÄÄ viikko ennen ""tuomiota"". Viime päivät ovat menneet nopeasti, ja vauhti vaan kiihtyy tulevana viikkona kun pitäisi saada ensimmäinen osa gradua valmiiksi. Myös esikoinen pitää kiireisenä ja ajatukset poissa oireista ja päivistä. Onneksi!

 

[Tinde]

heipä hei taas!

Kyllä musta tuntuu et kaikki varmaan jossain välis miettii, vauvakuumeessakin, et onko minusta äidiksi. Mulle ainakin välil tulee kauhu et miten osaan kasvattaa lapsen, miten pärjätään taloudellisesti jne. Mies vaan tokasee et kyllä ne asiat siitä järjestyy. Ja niinhän se varmasti onkin. Mitä tulee noihin vapaa-ajan menettämis ”ongelmiin” ni eiköhän niihinki asioihin totu 9 kk:ssa ja tuskin sitä ajattelee menetettynä aikana kun on ikioma ihana vauva sylissä.

Meillä taitaa Camin kaa olla vähän samoja fiiliksiä. Täällä on tän aamun aikana ne niin varmat raskausoireet kääntymässä tädin vierailu olotiloihin vessas ramppaan vähän välil kurkkimassa pöksyyn.. Toisaalta on hirveen ristiriitainen olo, toivoo et menkat tosiaan alkais jos on alkaakseen, mut sit toisaalta toivois et ei alkais kun toivoo on niin kauan ku ei ala vaikka testi viime viikol negaa näyttikin. Niitä tuli muuten eilen lisää postis, mietin vaan onkohan miten päteviä, kun on ulkona tommoset tulipalo pakkaset ja pitäis säilyttää kuitenki plussa puolella. Hirveesti teki miel aamulla tehdä testi, mut maltoin mieleni ja nyt sit ei taida tarvita tehdäkkään, möksis.

Eilen kyllä oli tosi jännä tunne masus ku kissa tuli pötköttelemään ja kehräämään masun päälle. Ihan ku jokin ois heittäny kuperkeikkaa masus, kaasut varmaan, heh.
Onko teillä muilla kotieläimiä?

Mitenkäs on Kylien tila, vieläkö jännäät?

Onnea Kk:lle häiden odotukseen, tiedä vaik tärppäis hääyönä, se se vasta romanttista olisin

 

[tuutikki]

Kuule Minttu,mulla tuli kolmet menkat vaikka olin raskaana!!!Ajattelin etten voi olla enkä testannut.Soitin terveyskeskukseen jossa sanoivat etten voi olla raskaana jos kuukautiset tulee.Mutta niinpähän olin!

Heikku,kukaan ei ole VALMIS äidiksi.Sitä kypsyy raskauden aikana.Äidit jaksavat ja kestävät mitä vaan!!!Esikoiseni oli itkuinen ja vatsakipuinen vauva,heräili 2 vuotiaaksi asti n.10xyössä.Minun rintamaidosta tuli pojalle vatsakipuja.Itse kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja lihoin 15kg 3kk:ssa synnytyksen jälkeen.MUTTA.Laihdutin kilot,lapsesta tuli ihana ja tasapainoinen ""professori""(nyt kolmannella luokalla).Tytön kanssa oli kaikki erilaista.Hän nukkui yöt läpeensä jo vastasyntyneenä ja imetin häntä 8kk.Olin hoikempi ja valoisampi kuin koskaan!

Äitiys on matka aikuisuuteen ja matka itseen.Juuri siksi se on niin huimaa ja upeaa,ettei millään voi ennustaa miten se menee.Vaikka lukisi kaikki maailman oppaat ,ei olisi sen parempi äiti.

Minä kun tapasin tämän itseäni miltei 10v nuoremman komean miehen,jonka kanssa nyt avoliitossa asumme,ilmoitin heti että lapset on sitten tehty.Mieheni oli pettynyt,mutta sanoi:""Jos se on se hinta minkä joutuu maksamaan elämästä noin ihanan naisen kanssa,maksan sen kyllä.""Minulle se oli käänteispsykologiaa,joka toimi!Eipä mennyt montaa kuukautta,kun aloin ajatella miltä tuntuisi taas tuntea vauvan potkut masussa...Pelkäsin monia aioita,mm.parisuhteen kestämistä,mutta kun eräänä iltapäivänä istuin sohvalle ja annoin itselleni luvan ajatella asiaa TUNTEEN kautta,muuttui mieleni totaalisesti ja pelot hälveni...Kuvittelin itseni istumassa pehmoinen vauva sylissä...Haistelisin sen päänahkaa ja se katsoisi minua syvälle silmiin.Täyttyisin rakkaudella,jonka vain lapsi ja äiti voivat yhdessä kokea...Yhteyden,joka antaa elämälle tarkoituksen...Tuo hetki oli käänteentekevä.Kyyneleet valuivat silmistäni kun päätin,että annan itselleni mahdollisuuden tulla vielä kerran äidiksi-jos luoja suo.

Vatsakivut helpottaneet.Eilen harrastettiin seksiä.Ovulaatio osuu tälle viikolle,jos hormoonitoiminta käynnistyy kunnolla.

Muuten siskollani oli pillereiden lopetuksen jälkeen menkat pois ja hän aloitti terolutit ja PAM!- tuli heti raskaaksi!

Ihanaa auringonpaisteista päivää kaikille!!!

 

[Tiffany]

Täällä porskutetaan kiertopäivässä 25. Ei yhtään mitään oireita. Flunssa lähes poissa ja lämmöt pysyneet ihan tavallisesti ylhäällä lukuunottamatta 3 ja 5 päivää oviksen jälkeen. Olisi voinut olla kiinnittymisestä johtuvaa: Jossain luki että sillon lämpö voi hetkellisesti tipahtaa
Mahassa välillä nuljahtelee ja vihloo jos oikein tarkasti tunnustelen, mutta niinhän se on kun menkat olis sunnuntaina tulossa.
Voi että, pysyisi vaan poissa... Muuten on tietysti oikein kivaa päästä taas seuraavassa kierrossa yrittämään!

Olisi mahtavaa saada työhuolet karistettua mielestään muutamaksi vuodeksi, ja keskittyä ihan pieniin ja pehmeisiin arvoihin.

Minä vastoin yleisiä käsityksiä tunnen olevani täysin valmis äidiksi! Ei epäilystäkään omasta pärjäämisestä tai perheen pärjäämisestä eikä mistään muustakaan. Ei varmaan Heikun kirjakaan saisi mun epäilyksiä heräämään. Olen lukenut kaiken maailman kauhujuttuja oikein tarkoituksella (tuolla lasten kasvatus osiossa on välillä hurjia mutta todellisia juttuja,) ettei vaan olisi epärealistiset vaaleanpunaiset lasit päällä.. Tietysti mietityttää vauvan terveys ja lapsen pärjääminen kovassa maailmasssa, mutta parhaansa kun yrittää niin kyllä sillä keinoin varmaan saa annettua kunnolliset elämän eväät uudelle ihmettelijälle.

Taidanpa katsoa saisinko sen kirjan hommattua itsellenikin!

Tsemppiä jännääjille ja pian pian paksuja plussaviivoja tikkuihin ja sitten heti tänne ilmoittelemaan!!!

 

[Minttu]

Cami, olen jänityksessä mukana! Millon aattelit testata? =)

Heikku, pillerit lopetin viime kesäkuun alussa, tai siis mulla oli sillon sellanen ehkäsylaastari, mutta kuitenkin. Ehin käyttää laastaria puolivuotta ja pillereitä vuoden. Ne viereiset huoneet sairaalassa alkaa vaikuttaa ihan kivalta.. epäluuloja kun tosiaan vieläkin on. Mulle tuli eilen huono olo kun join vaan yhen tölkin kolmoskaljaa.. *just just, mieli temppuilee*

Tuutikki, toivotaan että mullakin tuo raskaus ois sittenkin menossa, vaikka luulen tosiaan että luonto huijaa! Mun siskon kaverilla tosin oli kanssa menkat ihan kuudennelle raskauskuukaudelle saakka että..

No maanantaina menen sellaselle jalkatohtorille joka näkee jalanpohjasta jos siellä masussa jokin asukki on.. =) *tuskin*

nyt taas työn ääreen, vaikka kone täällä päällä on koko ajan..

 

[Heikku]

Tiffany, muistin sen kirjan väärin. Se on Suuri Äitiyskirja. Kirjoittajat Deans, Anne ja Kahila, Hanna. Ilmestyi vuonna 2005. Ihanaa kuulla, että olet valmis äidiksi! Mehän vähän silloin yhdessä jahkailtiin, mutta kiva kuulla, että sinä pusket täysillä eteenpäin.

Nyt taas juostava!

 

[Tiffany]

Heikku kääk tuo kirja on kyllä aikas arvokas! Englanniksi näyttää löytyvän edullisemmin, vaikka siltikin hintaa on reippaasti. Ei varmaan kannata kysyä suositteletko sen hankkimista... on tullut jo aikas selväksi ;-)

Täällä missä meikäläinen asustelee kirja ei ole vielä edes ilmestynyt, eli amazonista pitäisi tilata.

Hitsi, pitää laittaa asia korvan taakse. Voisi käydä muutenkin kirjakaupassa vähän selailemassa että millaisia opuksia sieltä löytyy. Mutta ehkä odotan mielummin plussaa ja lähden sitten hyvillä mielin kirjaostoksille...

Miehellehän ostin jo varastoon isi-opuksen kun se kerran ilmoitti että haluaa yhden tietyn kirjan lahjaksi hyvin suoritetusta työstä heti plussan tultua. Ukkoa yleensä ärsyttää kaikki vaaleanpunaiset fiilistelyopukset joissa hoetaan mamista ja vauvelista ja vaan jossain sivulausessa että niin, ja onhan isikin tärkeä. No, niin kyllä minuakin.

Heikku lähetäpä mulle se kirja ja käy siellä lääkärissä poistattamassa muistista kaikki kirjaan liittyvä, niin pääset sitten hetimmiten taas hyvillä mielin yrityksen makuun!

 

[Minttu]

tiffany, minkä kirjan tarkalleen miehellesi ostit?=)
Minkä tyyppinen kirja se oli?

 

[Tiffany]

Nyt kysyt kyllä vaikeita Minttu, se kirja laitettiin pakettiin jo kaupassa kauan sitten, enkä muista nimeä, kirjailijaa, mitään muuta kuin että kansi oli punainen. En edes usko että sitä on suomeksi käännetty ja tuskin edes englanniksi. Se on jonkun isän omasta elämästään ja kokemuksistaan kirjoittama tarina muistaakseni.
Toivotaan että se paketti aukeaa maanantaiaamuna, sittenhän sen saan selville!! Ei vaiskaan, katson vielä kirjakaupasta viikonloppuna jos satun kävelemään ohitse

 

[Heikku]

Tiffany, joo kirja on aika kallis. Anoppi oli kunnolla törsännyt jouluna. Mut mä laitan sulle tuleen tuon minun kappaleen ja käyn itse lääkärillä. Kai sitä on pakko olla jokin pilleri, joka pyyhkii muistin Koetin tuossa viime viikonloppuna kaverin synttäreillä ihan alkoholin voimalla tyhjentää pää, mutta ilmeisesti olis pitänyt ottaa vielä enemmän, kun ei onnistunut..

Mäkin voisin käydä jonkun opuksen ostamassa miehelle ystävänpäivälahjaksi. Kyllä siinä minun kirjassa on sivut isälle, mutta ihan muutama vaan. Kyllä se isä on ihan yhtä tärkeä kuin äitikin!

 

[Syysmarja]

Tärkeistä asioista olette jutellet, hyvä näin.

Yritän tässä kovasti olla coolisti, kun tuohon yrityksen alkuun on niiin paljon aikaa, että ihan masentaa... ja siksipä yritän samalla pysytellä täältä pois.
JOKA päivä kuitenkin teidän kommentteja käyn lukemassa, pitäkää siis tsemppi päällä!

Ajatukset pyörii vain tämän asian ympärillä, ja olenkin itse jo huolestunut itsestäni, kun elämääni ei muuta mahdukaan tällä hetkellä...mutta ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu kaikki tutut kovasti jo kyselevät, koska meille on tuo juniori tulossa, ja itseä vähän harmittaa...ihan turhaan, luonnollistahan se on että vastanainut pari aloittaa tuon perheenperustamisen suht nopeaan.

No joo, vähän tällaista taas. Mutta teille oikein kovasti tsemppiä, toivottavasti moni plussaa pian (++++++++++++++++++++++++++++++) ja itse liityn mukaanne tuossa huhti-toukokuussa Jänniä hetkiä täällä ainakin pian vietetään.

 

[Minttu]

Syysmarja koita kestää.. Mun ois kai hyvä kanssa pysytellä täältä pois, kun tuo mies vielä ""miettii"" mutta kun en malta kun päässä ei tosiaan ole mitään muuta.. täällä saa vähän intoilla, vaikka kohta varmaan tekin kyllästytte muhun... =)
Tsemppiä kaikille, kyllä se kevätaurinko koko ajan pitempään paistaa! =)

 

[Kk]

Nyt Heikku heivaat sen saamarin kirjan vaikka tuleen! Sehän on ihan selvää että pelottaa ja epäilyttää, varsinkin kun täältä saat lukea kokeneempien kommentteja vauva-arjesta. Olen kuitenkin sitä mieltä että 99% ajasta tulet miettimään miten ihanaa on kun päätitte sittenkin tehdä sen pikkuihmisen teidän elämää rikastuttamaan...Ja se 1% on sitten sitä ihmettelyä että MITÄ TULI TEHTYÄ? Ja sekin on ihan normaalia, usko pois.

Tietenkään sun ei pidä lasta tehdä siksi että täällä JOKU ""painostaa"", mutta eiköhän me kaikki jo lapsen saaneet tiedetä miten paljo lapsi/lapset tuo sisältöä elämään. Ei sillä etteikö niistä välillä olisi ""harmiakin"", mutta se on pientä siihen ihanaan verrattuna!

Tässä käytännön neuvoja Heikulle: Ensinnäkin odotus, synnytys ja lapsen hoito: Olet nainen. Olet ihminen. Kaikki tervejärkiset äidit osaa 150% varmuudella hoitaa lastaan, en edes rupea kuuntelemaan semmoista ettäkö et sinäkin osaisi sitä tehdä!!! Eka päivä vastasyntyneen kanssa opettaa sulle kaikki tarvittavat taidot vauvan hengissäpitämiseksi.
Vapaa-aika: No alkuun sitä ei tietysti ole, mutta olet varmasti niin lumoutunut uudesta perheenjäsenestä ettet edes raaski jättää pikkuista hoitoon. Oma vapaa-aika menettää ensimmäisiksi kuukausiksi merkitysensä, kunnes lapsi kasvaa ja voit jo jättää lapsen hoitoon esim. isälle tai mummoille/ukeille. Meillä esikoinen oli ekan kerran hoidossa 1v2kk, että silleen...
Parisuhde: Sitä pitää hoitaa. Kun uskallatte jättää lapsen edes illaksi/yöksi hoitoon, silloin voi ottaa kaiken irti esim. rajusta seksistä, jos siitä tykkää Molempien pitää yrittää muistaa hellitellä toistaan myös arkena ja auttaa tarpeen tullen väsyneempää puolisoa. Väsymys tietysti laimentaa seksielämää ja illat voi kulua vaan sohvalla löhöillen, mutta se kuuluu vauva-aikaan, joka kuitenkin menee niin nopeasti että kohta kaipaatte sitä aikaa kun nyytti vaan tuhisi kehdossa ja mussutti tissiä (tai pulloa!)!!!

Peloista kannattaa puhua miehellekkin ja me täällä kyllä kuunnellaan ja kannustetaan tekemään OIKEA päätös, oli se sitten lapsen hankinta tai lapsettomuus. Tsemppiä päätöksen tekoon! Näillä eväillä...

Aurorako se tunsi ""vauvanpotkuja""? Muistin juuri että esikoista odottaessani tunsin samankaltaista kuplimista mahassa viikkoa ennen positiivista testiä. Kupliminen saattoi olla jotain kiinnittymistuntemuksia, joten hyvätä kuullostaa sullakin tuo ""nykiminen""!

Plussaonnea kaikille!

 

[Minttu]

kk, oli mukava kuulla kokemuksen syvän rintaäänen puhuvan lapsiperheestä! Kiitos=). Tuli hymy huuleen=).

 

[Heikku]

Huomenia!

Syysmarja, kiva kun pistäydyit, täällä odotellaan jo!

Minttu, ei varmasti kyllästytä täällä sinuun. Senkun vaan revitätä niin paljon kun sielu sietää! Ja toivottavasti miehesikin tulee järkiinsä piakkoin. Itse tiedän, ettei päätöksenteko ole helppoa. Mut puhumalla ei painostavaan sävyyn sitä tuloksia saadaan. Miehelläsi on varmaan niin kuin minulla pelkoja, jotka jarruttavat päätöksentekoa. Puhukaa niistä ja miettikää etukäteen toimintasuunnitelmia miten toimitte.

Me käytiin miehen kanssa keskustelu siitä, että miten kerkeämme harrastaa vauvan saannin jälkeen. En halua lopettaa harrastuksia missään nimessä. Minun ""pakolliset"" harrastukset on sunnuntaina ja torstaina. Silloin voin mennä ihan rauhassa harrastamaan. Jompana kumpana päivänä mies lähtee salille samaan aikaan ja joku (mummo) tulee vahdiksi siksi aikaa. Toisena päivänä mies vahtii vauvaa. Hyötyliikuntaa voimme harrastaa yhdessä ulkoilemalla vaunujen kanssa vaikka joka päivä jos siltä tuntuu. Lisäksi mies käy siihen päälle kerran viikossa sulista pelamassa ja minä olen vauvan kanssa. Miehellä on vaihteleva työaika, joten minä voin joku aamu käydä ennen miehen töihin menoa salilla. Tällä tavalla kummatkin harrastaa, mutta silti on toisille vielä aikaa. Toteuttaminen on varmasti hankalaa, koska tuskin alussa jaksan noin paljoa liikkua tai raski jättää vauvaa miehelle. Pääasia on, että on jonkinlainen sopimus miten tehdään ja kumpikin on siihen tyytyväinen. Tällä tavalla sain mielenrauhan yhteen pelkooni. Koettakaa samaa tapaa myös te, Minttu.

Lisäksi sovimme, että vietämme treffi-iltaa vähintään kerran kuussa, mielellään kahdesti. Tämäkin saattaa kaatua siihen, ettei raski jättää vauvaa, mutta hyvältä tuntuu suunnittelu. Onneksi olemme kuitenkin samaa mieltä miehen kanssa siitä, että suhdetta pitää hoitaa ja voimme jättää rauhallisin mielin vauvan jo nuorena muutamaksi tunniksi hoitoon. Se ei meidän mielestä tee huonoa äitiä tai isää, jos jättää vauvan pariksikin tunniksi luotettavaan hoitoon siksi aikaa kun hoitaa suhdetta.

Yhteenvetona tähän se, että pari tällaista asiaa, jotka kaivertivat mieltäni, saatiin ulos systeemistä puhumalla ja huomastin, ettei normaalin elämän NIIN paljoa tarvitse muuttua vauvan saamisen jälkeen. Se on vaan miten aikansa käyttää. Nyt oikeastaan odotan, että lääkekuuri loppuu ja menkat tulee. Ties vaikka sen jälkeen niitä kumeja ei kaivetakaan esille.

Ja Kk:lle kiitos rohkaisusta! Harmi, ettei kaveripiirissäni ole lapsen saaneita. Minulle niiden kanssa puhuminen varmasti auttaisi paljon ja saisin oikean kuvan mitä lapsiperheen arki on. Voisin kysyä nainen naiselta mieltä painavia asioita ja puhua mahdollisista peloista. Tällä synnyttäneellä on varmaan pyörinyt samoja asioita päässä kuin minulla kun itse teki päätöksen lapsen saannista. Pitäisköhän lähteä seuraamaan kaupungilla vauvaa työntäviä äitejä ja pakkautua seuraan ystävyyttä hieroen? Mitenköhän pian alkaisi varoittava sana kiertää kaupungilla hullusta tädistä, joka kyylää vauvoja ja ahdistelee äitejä

Nyt palaveriin! Palataan asiaan myöhemmin.