Yhä ylös yrittää... (vierailija)
ja taas sama häslääjä nostelee teitä ylemmäs ettette tipahda kakkossivulle...
Sunni
FORDISTA:
Aurora ja taustailija mainitsi tuosta ruostumisesta. Jos ja kun laittaa Mondeon, kannattaa huoltokirjasta tarkastaa, että onko autoon vaihdettu ne tiivistesaumat ovista. Se auton ruostuminen nääs johtuu siitä, että olivat autotehtaalla käyttäneet ekologisempaa tiivisteainetta nuissa ovien saumauksissa (tiivistemassat), mutta niissäpä kävikin niin, että massa kovettui aika äkkiä ja rupesi kupruttamaan maalipintaa ovien alareunasta pois -->joihinkin autoihin tuli ruoste.
Mutta onneksi tämä menee täysin takuuhuoltoon, eli jos niitä massoja ei ole vaihdettu, niin autoliike voi lähettää auton ennen ostoa huoltoon.
Toinen asia oli se vetonivelen rikkoontuminen, sekin johtuu siitä, että fordeissa on kehnot olleet ne vetonivelen kumit, nekin on syytä vaihdattaa erilaisiksi, ellei niitä ole vaihdettu, ja fiksu huomaa kyllä jos vaseliinit alkaa tursuamaan vanteiden seudulta, että on tainnut olla jokin paikka paukahtaa ENNEN kuin vetonivelet menee kakaksi.
Joo en mie mikään automekaanikko ole, mutta tuttua asiaa sillä kun itse laitettiin juuri mondeo 2004 mallia ja piti huolehtia nuo asiat, että ne oli hoidettu.
Ainahan joka automerkissä on niitä "sunnuntai autoja" ja jokaisesta tuntuu jotain vikaa löytyvän, kuten just parjataan nuita ranskalais automerkkejä sähkövikojen vuokosi, mutta osalla toimii ja osalla ei.
Eiköhän tuolla pari-kolme vuotta aja kunnes iskee autokuume taas
ON: Tynnyri senkun kasvaa ja suoraan eteenpäin. Taitaa tulla se perinteinen poikamasu. Oikeastaan kaikki on mennyt ok, mitä nyt yks ilta piiiitkästä aikaa jouduin oksentelemaan.
Joko PP:llä on isyyspakkaus valmis?
Mie laitoin välillä mietintämyssyn päähän ettei tule kaikkea ostettua
Aurora ja taustailija mainitsi tuosta ruostumisesta. Jos ja kun laittaa Mondeon, kannattaa huoltokirjasta tarkastaa, että onko autoon vaihdettu ne tiivistesaumat ovista. Se auton ruostuminen nääs johtuu siitä, että olivat autotehtaalla käyttäneet ekologisempaa tiivisteainetta nuissa ovien saumauksissa (tiivistemassat), mutta niissäpä kävikin niin, että massa kovettui aika äkkiä ja rupesi kupruttamaan maalipintaa ovien alareunasta pois -->joihinkin autoihin tuli ruoste.
Mutta onneksi tämä menee täysin takuuhuoltoon, eli jos niitä massoja ei ole vaihdettu, niin autoliike voi lähettää auton ennen ostoa huoltoon.
Toinen asia oli se vetonivelen rikkoontuminen, sekin johtuu siitä, että fordeissa on kehnot olleet ne vetonivelen kumit, nekin on syytä vaihdattaa erilaisiksi, ellei niitä ole vaihdettu, ja fiksu huomaa kyllä jos vaseliinit alkaa tursuamaan vanteiden seudulta, että on tainnut olla jokin paikka paukahtaa ENNEN kuin vetonivelet menee kakaksi.
Joo en mie mikään automekaanikko ole, mutta tuttua asiaa sillä kun itse laitettiin juuri mondeo 2004 mallia ja piti huolehtia nuo asiat, että ne oli hoidettu.
Ainahan joka automerkissä on niitä "sunnuntai autoja" ja jokaisesta tuntuu jotain vikaa löytyvän, kuten just parjataan nuita ranskalais automerkkejä sähkövikojen vuokosi, mutta osalla toimii ja osalla ei.
Eiköhän tuolla pari-kolme vuotta aja kunnes iskee autokuume taas
ON: Tynnyri senkun kasvaa ja suoraan eteenpäin. Taitaa tulla se perinteinen poikamasu. Oikeastaan kaikki on mennyt ok, mitä nyt yks ilta piiiitkästä aikaa jouduin oksentelemaan.
Joko PP:llä on isyyspakkaus valmis?
Mie laitoin välillä mietintämyssyn päähän ettei tule kaikkea ostettua
viivi-
Huomenia!
Kylläpäs Ford on herättänyt keskustelua! Kiitos vinkeistä kaikille! Tuon ovien massaongelman tiesinkin jo tuon nykyisen Fordin tiimoilta, samoin nivelet. Eilen löydettiin sopiva Mondeon farkku, vm ´02 ja tänään mennään suorittamaan vaihto ja täyttämään paperit loppuun! Vetonivelistä en tullutkaan kyllä kysyneeksi...pitää yrittää muistaa tänään vielä kysäistä. Ihaninta tuossa "uudessa" autossa on valtava tavaratila ja ilmastointi! Sitä ei nykyisessä ole.
Hmm... mitähän tuolla edellisellä sivulla mahtoikaan olla... päässä lyö tyhjää. En muista, kommentoin siis joku toinen kerta!
Tässä just yritän vääntää työhakemusta, tänään pitäisi laittaa postiin. Tai oikeastaan se alkaa olla valmis. Tyhmä minä, kun en tajunnut kopioida työ- ja opiskelutodistuksia kun olin vielä töissä...nyt pitää sitten kopioida postissa tai jossain ja maksaa siitäkin. Pitäkäähän peukkuja, että onni potkaisisi tällä kertaa! (No, realisti olen, eiköhän tuo vatsakumpu alenna valituksitulemisen mahdollisuutta aikalailla...)
Mukavata perjantaita ja viikonloppua kaikille!
Viivi ja Napero, rv 31+4
Kylläpäs Ford on herättänyt keskustelua!
Kiitos vinkeistä kaikille! Tuon ovien massaongelman tiesinkin jo tuon nykyisen Fordin tiimoilta, samoin nivelet. Eilen löydettiin sopiva Mondeon farkku, vm ´02 ja tänään mennään suorittamaan vaihto ja täyttämään paperit loppuun! Vetonivelistä en tullutkaan kyllä kysyneeksi...pitää yrittää muistaa tänään vielä kysäistä. Ihaninta tuossa "uudessa" autossa on valtava tavaratila ja ilmastointi! Sitä ei nykyisessä ole.Hmm... mitähän tuolla edellisellä sivulla mahtoikaan olla... päässä lyö tyhjää. En muista, kommentoin siis joku toinen kerta!
Tässä just yritän vääntää työhakemusta, tänään pitäisi laittaa postiin. Tai oikeastaan se alkaa olla valmis. Tyhmä minä, kun en tajunnut kopioida työ- ja opiskelutodistuksia kun olin vielä töissä...nyt pitää sitten kopioida postissa tai jossain ja maksaa siitäkin. Pitäkäähän peukkuja, että onni potkaisisi tällä kertaa! (No, realisti olen, eiköhän tuo vatsakumpu alenna valituksitulemisen mahdollisuutta aikalailla...)
Mukavata perjantaita ja viikonloppua kaikille!
Viivi ja Napero, rv 31+4
Pikkutiikeri80
Heipat täältä vauvantuoksuisesta arjesta!
Ekat päivät kotona ovat menneet hyvin, vauva etupäässä nukkuu ja syö, väli vaihtelee 2-4 tunnin välillä. Kotiin pääsimme siis maanantaina, vaikka olin toivonut meidän kotiutuvan jo sunnuntaina. Pikkumies kärsi keltaisuudesta ja bilirubiiniarvot olivat koholla, joten kotiutusluvan saimme vasta maanantaina kun arvo ei enää noussut. Tiistaina kävimme vielä kontrollissa ja arvo oli -kiitos luojan!- lähtenyt laskuun. Parina iltana on huudettu kipeää mahaa/ilmavaivoja, mutta ke-to välisenä yönä enää ähistiin hiukan ja oltiin levottomia ja viime yönä nukuttiin ilman huutoja kahden tunnin pätkissä välillä nauttien maitoa. Liekö ollut apua Rela-maitohappotipoista jotka aloitin tiistaina tai disflatylistä jotka aloitin keskiviikkona. Poitsu joka tapauksessa kovin tyytyväinen vauva, kunhan vaipanvaihto pelaa ja ruokaa tulee HETI kun hän ilmoittaa olevansa nälkäinen. Ja kovalla äänellä hän sen ilmoittaakin... Imetys on alkanut sujumaan mukavasti, maito nousi "jo" toisena päivänä synnytyksestä ja on riittänyt pikkumiehen tarpeisiin. Yhden satsin oon saanut pumpattua jo pakkaseenkin siltä varalta että itse joudun piipahtamaan jossain ilman vauvaa. Äidinmaidonvastiketta on silti myös kaapissa kaiken varalta. Väsymys ei ainakaan vielä vaivaa, varsinkin kun muistaa nukkua ainakin yhdet päiväunet silloin kun vauvakin nukkuu. Melkeinpä joka päivä ollaan käväisty koko perheen voimin jossain kodin ulkopuolella, ja eilen tehtiin ensimmäinen lyhyehkö vaunulenkki koiran kera. Vielä on aika vaikea sisäistää että meistä on tullut isä ja äiti, mutta olo on onnellinen ja toisaalta kovin "normaali". Yllätyksenä meille tuli siis se, ettei elämä tunnu ainakaan vielä muuttuneen radikaalisti. Muutaman viikon päästä mieli voi tietenkin muuttua... Seuraavassa kuitenkin synnytyskertomus "pitkällä kaavalla", kiva jos joku jaksaa sen lukea.
Ensimmäiset kipeähköt supistukset alkoivat aamulla n. kello 5.30, heräsin menkkamaiseen särkyyn alavatsalla ja selässä. Torkahtelin välissä, ja katselin kelloa aina supistuksen tullessa. Väli oli 8-12 minuuttia. Tunnin päästä nousin ylös, ja aloin laittautua kuntoon; olin menossa kampaajalle. Olin sopinut jo ennalta mahan asukkaan kanssa, että äidin täytyy päästä laitattamaan tukka kuntoon ennen hänen saapumistaan maailmaan Tottelevainen poika. =) Kampaajan jälkeen pyörin vielä hetken kaupungilla, supistuksia tuli ja meni mutta eivät olleet kovin kipeitä. Kotona otin pienet päiväunet ja kävin koiran kanssa pariin otteeseen lenkillä. Olin jo aamulla varoitellut miestä, että supistuksia tulee kohtalaisen säännöllisesti, joten ei tiedä jos vaikka lähtö tulisi päivän kahden sisään. Noin klo 16.30 lähdettiin miehen kanssa käymään vielä puutavaraliikkeessä, LIDL.ssä ja eläinkaupassa. Kuuden aikaan alkoi olo olemaan jo sen verran tuskainen ettei supistuksen tullessa pystynyt puhumaan ja kävelykin oli sellaista hiljaista köpöttelyä. Käytiin äitini luona varoittamassa, että hän joutuu ehkä koiranvahdiksi jo illalla ja suuntasimme sen jälkeen kotiin. Kotona menin suihkuun puoleksi tunniksi supistuskipuja helpottamaan, ja se auttoikin ihan kivasti. Koko ajan yritin myös muistaa hengittää ja pitää kropan rentona jotta supistukset saisivat rauhassa työstää paikkoja kuntoon tulevaa koitosta varten. Puoli kahdeksan aikaan olo oli jo tosi tuskainen ja keräsin nopeasti kimpsut ja kampsut, jonka jälkeen suuntasimme kohti TYKSiä, minä kiroillen jokaiselle edessämme hidastelevalle sunnuntai-suharille Sairaalassa olimme n. klo 20.10. Minut laitettiin sydän- ja supistuskäyrille n. puoleksi tunniksi. Supistuksia tuli tässä kohtaa n. 4 minuutin välein ja ne pistivät minut vaikeroimaan tuskasta. Lopulta kätilö tuli tutkimaan kohdunsuun tilanteen, ja hämmästys oli kaikilla kolmella aika suuri, kun olinkin jo 6 senttiä auki! Ei muuta kuin synnytyssaliin odottelemaan epiduraalia, jonka "tilasin" kätilöltä ennen saliin siirtymistä. Kätilö yritti kovasti ylipuhua minua, koska olisin kuulemma oiva luomusynnyttäjä, kun olin tähänkin asti niin hyvin pärjännyt ilman mitään kivunlievitystä. En ottanut ehdotusta kuuleviin korviin!!! Synnytyssaliin siirryimme n. klo 21 ja epiduraalin sain erittäin tuskallisen ja piinaavan odottelun jälkeen klo 21.40. Epiduraalin laitto epäonnistui hieman, sillä ihoa puuduttamaan laitettu piikki osuikin spinaali- eli selkäydinkanavaan, ja vasta kun epiduraali-kanyyli oli saatu paikalleen, tajusin etten tunne YHTIKÄS MITÄÄN vyötäröstä alaspäin. Jalat olivat pelkkää hyytelöä, ainoastaan varpaat liikkuivat! Anestesialääkäri oli kovin ihmeissään, oli kuulemma ensimmäinen kerta hänen 25-vuotisen uransa aikana kun näin oli käynyt. Siinä sitten oltiin kaksi tuntia sängyn vankina kun jalat ei toimineet. Mutta ilmoitin kyllä samalla, että ihan sama vaikka olisin kaulasta alaspäin tunnoton, sen verran autuas oli olo kun kivut olivat TÄYSIN poissa. Parin tunnin päästä alkoivat kivut taas kovenemaan ja pyysin uuden satsin epiduraalia. Tässä vaiheessa olin n. 8 senttiä auki. Toisen epi-satsin jälkeen tuli uni, minulle sekä miehelle
Noin klo 00.40 heräsin yhtäkkiä ja vaistomaisesti jostain syystä aloin seuraamaan vauvan sydämen sykkeestä kertovaa numeronäyttöä. Se laski uhkaavasti jostain 120:stä alle sataan, ollen lopulta jossain 65:ssä. Paniikki valtasi mielen, ja juuri kun meinasin tarttua soittokelloon, huoneeseen ryntää neljä (?) kätilöä ja lääkäri. Minut komennetaan kontilleni ja saan happimaskin naamalle, jotta vauvan sydämmensyke palautuisi takaisin normaaliksi. Mies herää samalla ja on ihan pöllämystynyt tilanteesta. Lääkäri ilmoittaa että tämä vauva otetaan nyt heti ulos imukupilla. Kätilö tutki vielä kohdunsuun tilanteen; olen kuulemma täysin auki ja lapsivedet menevät samalla. Yksi kätilö kiinnittää sängyn päätyyn esihistoriallisen näköiset jalkatuet ja toinen puuduttaa välilihaa joka leikataan aina imukuppisynnytyksessä. Siinä sitten aloin hissukseen ponnistelemaan lääkärin yrittäessä hivuttaa vauvaa imukupin avustuksella synnytyskanavaa pitkin alaspäin ja minun naukkaillessa happea aina supistusten välillä. Ainoa ongelma oli, että olin niin puuduksissa epiduraalista, etten tuntenut supistuksia laisinkaan, tai oikeastaan mitään muutakaan. Siinä sitten arvailtiin supistusten tuloa ja menoa, mutta ihme ja kumma jo puolen tunnin päästä vauva oli maailmassa, klo 01.14! Apgar-pisteet 9/9/9. Istukka syntyi alle kymmenen minuutin päästä vauvan syntymästä ja oli normaali. Synnytyksen kokonaiskestoksi merkittiin 8 tuntia 40 min. Kätilö kursi minut vielä kasaan, tikkien määrästä en ole varma, mutta väliliha-leikkaushaavan lisäksi sain I/II-asteen pari pinnallista repeämää sisälle. Jo seuraavana päivänä pystyin istumaan kohtalaisen hyvin, ja nyt kun on mennyt reilu viikko synnytyksestä, niin leikkaushaava on parantunut ihmeen hyvin eikä kiristäkään enää pahasti. Kaiken kaikkiaan synnytyksestä jäi hyvä mieli, vaikkakin hiukan epätodellinen, niin kivuton se loppua kohden oli johtuen noista puudutteista. Hiukan jo pelottaa ajatus mahdollisesta seuraavasta synnytyksestä, jos en ehdikään epiduraalia saamaan, niin miten pärjään kipujen kanssa silloin kun en tällä kertaa tuntenut edes ponnistaessa minkäänlaista kipua? No, se selviää sitten joskus... Toivottavasti.
Jahas, itkuhälyttimestä kuuluu tuttua ähinää; taitaa pikkumiehellä olla ruoka-aika. Palailen taas palstalle jahka ehdin ja jaksan, pahoittelut tämänkertaisesta omanapaisuudesta... Seuraavalla kerralla lupaan ottaa kantaa päivän polttaviin aiheisiin.
Pikkutiikeri ja Pikkumies 1vko 2pv
Ekat päivät kotona ovat menneet hyvin, vauva etupäässä nukkuu ja syö, väli vaihtelee 2-4 tunnin välillä. Kotiin pääsimme siis maanantaina, vaikka olin toivonut meidän kotiutuvan jo sunnuntaina. Pikkumies kärsi keltaisuudesta ja bilirubiiniarvot olivat koholla, joten kotiutusluvan saimme vasta maanantaina kun arvo ei enää noussut. Tiistaina kävimme vielä kontrollissa ja arvo oli -kiitos luojan!- lähtenyt laskuun. Parina iltana on huudettu kipeää mahaa/ilmavaivoja, mutta ke-to välisenä yönä enää ähistiin hiukan ja oltiin levottomia ja viime yönä nukuttiin ilman huutoja kahden tunnin pätkissä välillä nauttien maitoa. Liekö ollut apua Rela-maitohappotipoista jotka aloitin tiistaina tai disflatylistä jotka aloitin keskiviikkona. Poitsu joka tapauksessa kovin tyytyväinen vauva, kunhan vaipanvaihto pelaa ja ruokaa tulee HETI kun hän ilmoittaa olevansa nälkäinen. Ja kovalla äänellä hän sen ilmoittaakin...
Imetys on alkanut sujumaan mukavasti, maito nousi "jo" toisena päivänä synnytyksestä ja on riittänyt pikkumiehen tarpeisiin. Yhden satsin oon saanut pumpattua jo pakkaseenkin siltä varalta että itse joudun piipahtamaan jossain ilman vauvaa. Äidinmaidonvastiketta on silti myös kaapissa kaiken varalta. Väsymys ei ainakaan vielä vaivaa, varsinkin kun muistaa nukkua ainakin yhdet päiväunet silloin kun vauvakin nukkuu. Melkeinpä joka päivä ollaan käväisty koko perheen voimin jossain kodin ulkopuolella, ja eilen tehtiin ensimmäinen lyhyehkö vaunulenkki koiran kera. Vielä on aika vaikea sisäistää että meistä on tullut isä ja äiti, mutta olo on onnellinen ja toisaalta kovin "normaali". Yllätyksenä meille tuli siis se, ettei elämä tunnu ainakaan vielä muuttuneen radikaalisti. Muutaman viikon päästä mieli voi tietenkin muuttua... Seuraavassa kuitenkin synnytyskertomus "pitkällä kaavalla", kiva jos joku jaksaa sen lukea. Ensimmäiset kipeähköt supistukset alkoivat aamulla n. kello 5.30, heräsin menkkamaiseen särkyyn alavatsalla ja selässä. Torkahtelin välissä, ja katselin kelloa aina supistuksen tullessa. Väli oli 8-12 minuuttia. Tunnin päästä nousin ylös, ja aloin laittautua kuntoon; olin menossa kampaajalle. Olin sopinut jo ennalta mahan asukkaan kanssa, että äidin täytyy päästä laitattamaan tukka kuntoon ennen hänen saapumistaan maailmaan Tottelevainen poika. =) Kampaajan jälkeen pyörin vielä hetken kaupungilla, supistuksia tuli ja meni mutta eivät olleet kovin kipeitä. Kotona otin pienet päiväunet ja kävin koiran kanssa pariin otteeseen lenkillä. Olin jo aamulla varoitellut miestä, että supistuksia tulee kohtalaisen säännöllisesti, joten ei tiedä jos vaikka lähtö tulisi päivän kahden sisään. Noin klo 16.30 lähdettiin miehen kanssa käymään vielä puutavaraliikkeessä, LIDL.ssä ja eläinkaupassa. Kuuden aikaan alkoi olo olemaan jo sen verran tuskainen ettei supistuksen tullessa pystynyt puhumaan ja kävelykin oli sellaista hiljaista köpöttelyä. Käytiin äitini luona varoittamassa, että hän joutuu ehkä koiranvahdiksi jo illalla ja suuntasimme sen jälkeen kotiin. Kotona menin suihkuun puoleksi tunniksi supistuskipuja helpottamaan, ja se auttoikin ihan kivasti. Koko ajan yritin myös muistaa hengittää ja pitää kropan rentona jotta supistukset saisivat rauhassa työstää paikkoja kuntoon tulevaa koitosta varten. Puoli kahdeksan aikaan olo oli jo tosi tuskainen ja keräsin nopeasti kimpsut ja kampsut, jonka jälkeen suuntasimme kohti TYKSiä, minä kiroillen jokaiselle edessämme hidastelevalle sunnuntai-suharille
Sairaalassa olimme n. klo 20.10. Minut laitettiin sydän- ja supistuskäyrille n. puoleksi tunniksi. Supistuksia tuli tässä kohtaa n. 4 minuutin välein ja ne pistivät minut vaikeroimaan tuskasta. Lopulta kätilö tuli tutkimaan kohdunsuun tilanteen, ja hämmästys oli kaikilla kolmella aika suuri, kun olinkin jo 6 senttiä auki! Ei muuta kuin synnytyssaliin odottelemaan epiduraalia, jonka "tilasin" kätilöltä ennen saliin siirtymistä. Kätilö yritti kovasti ylipuhua minua, koska olisin kuulemma oiva luomusynnyttäjä, kun olin tähänkin asti niin hyvin pärjännyt ilman mitään kivunlievitystä. En ottanut ehdotusta kuuleviin korviin!!! Synnytyssaliin siirryimme n. klo 21 ja epiduraalin sain erittäin tuskallisen ja piinaavan odottelun jälkeen klo 21.40. Epiduraalin laitto epäonnistui hieman, sillä ihoa puuduttamaan laitettu piikki osuikin spinaali- eli selkäydinkanavaan, ja vasta kun epiduraali-kanyyli oli saatu paikalleen, tajusin etten tunne YHTIKÄS MITÄÄN vyötäröstä alaspäin. Jalat olivat pelkkää hyytelöä, ainoastaan varpaat liikkuivat! Anestesialääkäri oli kovin ihmeissään, oli kuulemma ensimmäinen kerta hänen 25-vuotisen uransa aikana kun näin oli käynyt. Siinä sitten oltiin kaksi tuntia sängyn vankina kun jalat ei toimineet. Mutta ilmoitin kyllä samalla, että ihan sama vaikka olisin kaulasta alaspäin tunnoton, sen verran autuas oli olo kun kivut olivat TÄYSIN poissa. Parin tunnin päästä alkoivat kivut taas kovenemaan ja pyysin uuden satsin epiduraalia. Tässä vaiheessa olin n. 8 senttiä auki. Toisen epi-satsin jälkeen tuli uni, minulle sekä miehelle
Noin klo 00.40 heräsin yhtäkkiä ja vaistomaisesti jostain syystä aloin seuraamaan vauvan sydämen sykkeestä kertovaa numeronäyttöä. Se laski uhkaavasti jostain 120:stä alle sataan, ollen lopulta jossain 65:ssä. Paniikki valtasi mielen, ja juuri kun meinasin tarttua soittokelloon, huoneeseen ryntää neljä (?) kätilöä ja lääkäri. Minut komennetaan kontilleni ja saan happimaskin naamalle, jotta vauvan sydämmensyke palautuisi takaisin normaaliksi. Mies herää samalla ja on ihan pöllämystynyt tilanteesta. Lääkäri ilmoittaa että tämä vauva otetaan nyt heti ulos imukupilla. Kätilö tutki vielä kohdunsuun tilanteen; olen kuulemma täysin auki ja lapsivedet menevät samalla. Yksi kätilö kiinnittää sängyn päätyyn esihistoriallisen näköiset jalkatuet ja toinen puuduttaa välilihaa joka leikataan aina imukuppisynnytyksessä. Siinä sitten aloin hissukseen ponnistelemaan lääkärin yrittäessä hivuttaa vauvaa imukupin avustuksella synnytyskanavaa pitkin alaspäin ja minun naukkaillessa happea aina supistusten välillä. Ainoa ongelma oli, että olin niin puuduksissa epiduraalista, etten tuntenut supistuksia laisinkaan, tai oikeastaan mitään muutakaan. Siinä sitten arvailtiin supistusten tuloa ja menoa, mutta ihme ja kumma jo puolen tunnin päästä vauva oli maailmassa, klo 01.14! Apgar-pisteet 9/9/9. Istukka syntyi alle kymmenen minuutin päästä vauvan syntymästä ja oli normaali. Synnytyksen kokonaiskestoksi merkittiin 8 tuntia 40 min. Kätilö kursi minut vielä kasaan, tikkien määrästä en ole varma, mutta väliliha-leikkaushaavan lisäksi sain I/II-asteen pari pinnallista repeämää sisälle. Jo seuraavana päivänä pystyin istumaan kohtalaisen hyvin, ja nyt kun on mennyt reilu viikko synnytyksestä, niin leikkaushaava on parantunut ihmeen hyvin eikä kiristäkään enää pahasti. Kaiken kaikkiaan synnytyksestä jäi hyvä mieli, vaikkakin hiukan epätodellinen, niin kivuton se loppua kohden oli johtuen noista puudutteista. Hiukan jo pelottaa ajatus mahdollisesta seuraavasta synnytyksestä, jos en ehdikään epiduraalia saamaan, niin miten pärjään kipujen kanssa silloin kun en tällä kertaa tuntenut edes ponnistaessa minkäänlaista kipua? No, se selviää sitten joskus... Toivottavasti. Jahas, itkuhälyttimestä kuuluu tuttua ähinää; taitaa pikkumiehellä olla ruoka-aika.
Palailen taas palstalle jahka ehdin ja jaksan, pahoittelut tämänkertaisesta omanapaisuudesta... Seuraavalla kerralla lupaan ottaa kantaa päivän polttaviin aiheisiin. Pikkutiikeri ja Pikkumies 1vko 2pv
Peppi80
Ja tässä tulee meidänkin synnytyskertomus:
Lapsivettä siis alkoi tihkua keskiviikkoaamuna ja kymmenen aikaan menivät enimmät. Lähdin sairaalaan tarkistuttamaan tilanteen. Otettiin sydänääni- ja supistuskäyrää ja lääkäri ultrasi vauvan kokoa. Oli sitä mieltä, että pitäisi mahtua tulemaan alakautta. Lähettivät sieltä sitten kotiin odottelemaan supistuksia. Jos eivät olisi alkaneet ennen seuraavaa aamua, niin synnytys olisi käynnistetty.
Iltayhdeltätoista alkoi supistella ja kahdeltatoista supistuksia tuli jo kymmenen minuutin välein. Kolmen aikaan lähdettiin sairaalaan viiden kilometrin päähän, kun ei viitsitty enää kotonakaan olla. Kätilö otti taas sydänkäyrää ja katsoi kohdunsuun tilanteen. Muistaakseni siinä vaiheessa oli edelleen sormelle auki ja hiukan kaulan reunoja vielä jäljellä. Sain peräruiskeen ja sairaalavaatteet ja sitten mentiin miehen kanssa odotustilaan lueskelemaan lehtiä. Supistuksen tullessa minun piti aina nousta ylös kävelemään, muuten olo olisi ollut sietämätön. Ne alkoivat tuntua myös yhä kivuliaammin selässä ja siihen lämmitettiin kaurapussia. Kuuden aikaan lähetin miehen kotiin nukkumaan vähäksi aikaa ja pyysin itselleni vuodepaikan, jota kätilö oli jo aikaisemminkin tarjonnut. Lepäämisestä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä supistuksen tullessa oli ihan pakko nousta kävelemään. Parin tunnin kuluttua soitin miehen takaisin avuksi kun tunsin, että en enää yksin pärjää. Aamupalaa en saanut enää syötyä enkä sitten mitään muutakaan koko päivän aikana. Sen sijaan oksentelin sitäkin enemmän.
Kymmeneltä kävin sanomassa kätilölle, että yltyviä selkäkipuja on vaikea kestää. Hän ehdotti petidiinipistosta lihakseen ja hetken harkittuani sen sitten otinkin. Ensin huippasi ja tuli humalainen olo, mikä ei kuitenkaan tuntunut epämiellyttävältä, sillä selkäkipu katosi kokonaan. Sen sijasta oksentelin seuraavat pari tuntia, mikä ei haitannut, kun vain sen sietämättömän selkäkivun sai pois. Sain jopa torkuttua lyhyitä pätkiä (tosin lattialla tuoliin nojaten, sillä makuuasennossa supistukset alkoivat heti ja tuntuivat erittäin kivuliaina mahan puolella).
Kahden aikaan kätilö tarkisti taas tilanteen. Petidiini oli tehnyt tehtävänsä. Kohdunsuu oli kolme senttiä auki ja saatiin lupa siirtyä synnytyssaliin. Se tuntui tosi hyvältä, vaikka en ollut odottanut lähtöä vielä. Salissa pyysin heti epiduraalin, sillä en uskonut suoriutuvani urakasta kunnialla ilman sitä. Supistukset olivat kestäneet siihen mennessä jo 15 tuntia. Kätilö tarjosi ensin akvarakkuloita (jotka auttoivat selkäkipuun, mutta vain hetkeksi) sekä ilokaasua, mutta epiduraalikin tilattiin heti ja sain sen reilun tunnin kuluessa. Minun muistikuvani siitä eteenpäin ovat melko hataria. Epiduraali auttoi hyvin ja ilokaasu vei loputkin kivut. Meillä oli kätilöharjoittelija koko ajan seuraamassa tilannetta ja se oli tosi hyvä juttu. Pari kertaa kävin harjoittelijan avustamana vessassa ja kerran katetroitiin, kun pissa ei kuulemma olisi enää muuten tullut. Kahden tunnin jälkeen epiduraalia lisättiin. Toisen annoksen loppupuolella kohdunsuu oli 7-8 senttiä auki, mutta avautuminen hidastui sen verran, että kätilöt ohjasivat minut seisoskelemaan sängyn viereen noin vartiksi. Epiduraalia ei enää voitu lisätä.
Kohta sai alkaa ponnistamaan ja se ei tuntunutkaan yhtään kipeältä. Ainoastaan turhauttavalta. Kätilöt kannustivat ja kehuivat kuinka hyvin menee, itse ajattelin että ponnistellaan nyt heidän mielikseen, mutta ei se vauva kyllä tällä tavalla ulos tule =) Tuli kuulemma joka työnnöllä 2mm ulos ja painui yhden takaisin. Ponnistin selälläni jalat polvitaipeiden välissä, kuten kätilöt ohjasivat. Sitten keksin, että kun pidänkin käsiä polvien päällä, niin saan alapään rentoutettua paremmin. Sitten ei kestänytkään enää kauaa, kun vauva tuli ulos. Ensin pää ja sitten ponnistin vielä vartalon. Kello oli puoli kymmenen illalla. Ponnistusvaihe kesti 23 minuuttia. Poika näytti olevan kunnossa ja sain hänet heti rinnalle. Alapäähän tuli 2. asteen repeämät ja niitä kursittiin kasaan tunnin verran kätilön ja harjoittelijan voimin. Kinkkiseksi ompelun teki se, että puudutusainetta oli ilmeisesti laitettu jossain vaiheessa liikaa ja se sai kudokset turpoamaan. Makoilin siinä poika sylissä ja imaisin välillä ilokaasua, kun neulanpistot nipistivät. Eihän siihen mitään kivunlievitystä olisi tarvinnut, mutta oli se vaan niin autuasta ainetta että otin vielä ne muutamat henkoset mitkä sai... =)
Lapsi kylvetettiin ja kapaloitiin. En jaksanut itse mennä suihkuun vaan kätilö pyyhki minut märillä pyyhkeillä ja sain puhtaat vaatteet päälle. Osastolle meidät vietiin sängyssä. Jaksoin käydä vielä omatoimisesti vessassa ennen yöunille menoa. Synnytyksen kestoksi merkittiin 22 tuntia. Koville se otti juuri tuon pitkän keston takia. Muuten mielestäni meni hyvin. Ensimmäisinä päivinä en jaksanut edes opetella vaipanvaihtoa, vaan mies ja hoitajat huolehtivat siitä. Myös oma syöminen oli huonoa sairaalassa, kun en meinannut jaksaa hakea tarjotinta käytävältä (mies toi kun oli paikalla) ja välillä nukuin ruoka-ajan ohitse. Oli hyvä päästä kotiin omaan rauhaan ja rytmiin.
Imetys on sujunut alusta asti hyvin, mitä nyt sairaalassa annettiin muutaman kerran korviketta ennen kuin maitoa alkoi tulla kunnolla.
Peppi ja poika
Lapsivettä siis alkoi tihkua keskiviikkoaamuna ja kymmenen aikaan menivät enimmät. Lähdin sairaalaan tarkistuttamaan tilanteen. Otettiin sydänääni- ja supistuskäyrää ja lääkäri ultrasi vauvan kokoa. Oli sitä mieltä, että pitäisi mahtua tulemaan alakautta. Lähettivät sieltä sitten kotiin odottelemaan supistuksia. Jos eivät olisi alkaneet ennen seuraavaa aamua, niin synnytys olisi käynnistetty.
Iltayhdeltätoista alkoi supistella ja kahdeltatoista supistuksia tuli jo kymmenen minuutin välein. Kolmen aikaan lähdettiin sairaalaan viiden kilometrin päähän, kun ei viitsitty enää kotonakaan olla. Kätilö otti taas sydänkäyrää ja katsoi kohdunsuun tilanteen. Muistaakseni siinä vaiheessa oli edelleen sormelle auki ja hiukan kaulan reunoja vielä jäljellä. Sain peräruiskeen ja sairaalavaatteet ja sitten mentiin miehen kanssa odotustilaan lueskelemaan lehtiä. Supistuksen tullessa minun piti aina nousta ylös kävelemään, muuten olo olisi ollut sietämätön. Ne alkoivat tuntua myös yhä kivuliaammin selässä ja siihen lämmitettiin kaurapussia. Kuuden aikaan lähetin miehen kotiin nukkumaan vähäksi aikaa ja pyysin itselleni vuodepaikan, jota kätilö oli jo aikaisemminkin tarjonnut. Lepäämisestä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä supistuksen tullessa oli ihan pakko nousta kävelemään. Parin tunnin kuluttua soitin miehen takaisin avuksi kun tunsin, että en enää yksin pärjää. Aamupalaa en saanut enää syötyä enkä sitten mitään muutakaan koko päivän aikana. Sen sijaan oksentelin sitäkin enemmän.
Kymmeneltä kävin sanomassa kätilölle, että yltyviä selkäkipuja on vaikea kestää. Hän ehdotti petidiinipistosta lihakseen ja hetken harkittuani sen sitten otinkin. Ensin huippasi ja tuli humalainen olo, mikä ei kuitenkaan tuntunut epämiellyttävältä, sillä selkäkipu katosi kokonaan. Sen sijasta oksentelin seuraavat pari tuntia, mikä ei haitannut, kun vain sen sietämättömän selkäkivun sai pois. Sain jopa torkuttua lyhyitä pätkiä (tosin lattialla tuoliin nojaten, sillä makuuasennossa supistukset alkoivat heti ja tuntuivat erittäin kivuliaina mahan puolella).
Kahden aikaan kätilö tarkisti taas tilanteen. Petidiini oli tehnyt tehtävänsä. Kohdunsuu oli kolme senttiä auki ja saatiin lupa siirtyä synnytyssaliin. Se tuntui tosi hyvältä, vaikka en ollut odottanut lähtöä vielä. Salissa pyysin heti epiduraalin, sillä en uskonut suoriutuvani urakasta kunnialla ilman sitä. Supistukset olivat kestäneet siihen mennessä jo 15 tuntia. Kätilö tarjosi ensin akvarakkuloita (jotka auttoivat selkäkipuun, mutta vain hetkeksi) sekä ilokaasua, mutta epiduraalikin tilattiin heti ja sain sen reilun tunnin kuluessa. Minun muistikuvani siitä eteenpäin ovat melko hataria. Epiduraali auttoi hyvin ja ilokaasu vei loputkin kivut. Meillä oli kätilöharjoittelija koko ajan seuraamassa tilannetta ja se oli tosi hyvä juttu. Pari kertaa kävin harjoittelijan avustamana vessassa ja kerran katetroitiin, kun pissa ei kuulemma olisi enää muuten tullut. Kahden tunnin jälkeen epiduraalia lisättiin. Toisen annoksen loppupuolella kohdunsuu oli 7-8 senttiä auki, mutta avautuminen hidastui sen verran, että kätilöt ohjasivat minut seisoskelemaan sängyn viereen noin vartiksi. Epiduraalia ei enää voitu lisätä.
Kohta sai alkaa ponnistamaan ja se ei tuntunutkaan yhtään kipeältä. Ainoastaan turhauttavalta. Kätilöt kannustivat ja kehuivat kuinka hyvin menee, itse ajattelin että ponnistellaan nyt heidän mielikseen, mutta ei se vauva kyllä tällä tavalla ulos tule =) Tuli kuulemma joka työnnöllä 2mm ulos ja painui yhden takaisin. Ponnistin selälläni jalat polvitaipeiden välissä, kuten kätilöt ohjasivat. Sitten keksin, että kun pidänkin käsiä polvien päällä, niin saan alapään rentoutettua paremmin. Sitten ei kestänytkään enää kauaa, kun vauva tuli ulos. Ensin pää ja sitten ponnistin vielä vartalon. Kello oli puoli kymmenen illalla. Ponnistusvaihe kesti 23 minuuttia. Poika näytti olevan kunnossa ja sain hänet heti rinnalle. Alapäähän tuli 2. asteen repeämät ja niitä kursittiin kasaan tunnin verran kätilön ja harjoittelijan voimin. Kinkkiseksi ompelun teki se, että puudutusainetta oli ilmeisesti laitettu jossain vaiheessa liikaa ja se sai kudokset turpoamaan. Makoilin siinä poika sylissä ja imaisin välillä ilokaasua, kun neulanpistot nipistivät. Eihän siihen mitään kivunlievitystä olisi tarvinnut, mutta oli se vaan niin autuasta ainetta että otin vielä ne muutamat henkoset mitkä sai... =)
Lapsi kylvetettiin ja kapaloitiin. En jaksanut itse mennä suihkuun vaan kätilö pyyhki minut märillä pyyhkeillä ja sain puhtaat vaatteet päälle. Osastolle meidät vietiin sängyssä. Jaksoin käydä vielä omatoimisesti vessassa ennen yöunille menoa. Synnytyksen kestoksi merkittiin 22 tuntia. Koville se otti juuri tuon pitkän keston takia. Muuten mielestäni meni hyvin. Ensimmäisinä päivinä en jaksanut edes opetella vaipanvaihtoa, vaan mies ja hoitajat huolehtivat siitä. Myös oma syöminen oli huonoa sairaalassa, kun en meinannut jaksaa hakea tarjotinta käytävältä (mies toi kun oli paikalla) ja välillä nukuin ruoka-ajan ohitse. Oli hyvä päästä kotiin omaan rauhaan ja rytmiin.
Imetys on sujunut alusta asti hyvin, mitä nyt sairaalassa annettiin muutaman kerran korviketta ennen kuin maitoa alkoi tulla kunnolla.
Peppi ja poika
Hena pikaisesti
Moikat ja onnittelut Pepille ja pikkutiikerille!!!! Lisää poikia tähän ketjuun. Syysmarjaa tässä odotellaan seuraavaksi, tsempit viime metreille!
En ehtinytkään tänne kirjoittamaan, että oli koko viikon äitini luona lomailemassa. Poika kastettiin 27.5. Henriksi.
Nyt laukkuja purkamaan ja pyykkiä pesemään, palaan kuulumisien kanssa myöhemmin!
Hena ja Henri 8 vko
En ehtinytkään tänne kirjoittamaan, että oli koko viikon äitini luona lomailemassa. Poika kastettiin 27.5. Henriksi.
Nyt laukkuja purkamaan ja pyykkiä pesemään, palaan kuulumisien kanssa myöhemmin!
Hena ja Henri 8 vko
Syysmarja
Helllo!
Pikaiset ilmoittautumiset, perjantain reissu ei tuottanut tulosta, huomenna uudestaan kontrolliin.
Kohdunsuu auki, muutamalle sormelle, supistukset epäsäännöllisiä ja edelleen kivuttomia. Vauvan painoarvio perjantaina 3,8 kiloa!!!
Eikä käynnistymistä luvassa, seurataan vaan tilannetta, kun olo on hyvä sekä äidillä että vauvalla!!! Puuh sanon minä, kyllä nyt jo saisi syntyä!!!
Syysmarja rv 41+6
Pikaiset ilmoittautumiset, perjantain reissu ei tuottanut tulosta, huomenna uudestaan kontrolliin.
Kohdunsuu auki, muutamalle sormelle, supistukset epäsäännöllisiä ja edelleen kivuttomia. Vauvan painoarvio perjantaina 3,8 kiloa!!!
Eikä käynnistymistä luvassa, seurataan vaan tilannetta, kun olo on hyvä sekä äidillä että vauvalla!!! Puuh sanon minä, kyllä nyt jo saisi syntyä!!!
Syysmarja rv 41+6
Piparminttu-Pipsa.
Huomenta! Ja mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Syysmarjalla tulee sitten tänään jo rv 42 täyteen... Huh huh! Ei kai sentään rv 43 saakka odoteta, et käynnistetään? Ihan potra vauvelihan sulla on masussa, toivottavasti ei enää kovasti ehdi kasvaa ennen synnytystä. Pidän hulluna peukkuja ja lähetän vauvalle topakoita käskyjä ottaa suunta kohti ulkomaailmaa.
Pepille ja Pikkutiikerille isot kiitokset ja halaukset synnytyskertomuksista! Niitä on aina mukava lukea ja jollain lailla ne on opettavaisiakin. Tietääpähän ainakin, mihin kaikkeen on varauduttava ja mitä kaikkea voi tapahtua. Kuulostatte molemmat hyvinvoivilta ja onnellisilta, ihanaa! Jaksamista ja hyvää tuulta teidän molempien perheille ja vauvoille silitykset päälaelle!
Viiville tsemppiä työnhakuun! Vaikka varmasti mahalla on vaikutusta valintoihin, sanottiin laeissa ja asetuksissa mitä tahansa... *huokaus* Mutta yrittänyttä ei laiteta, ihan oikein että jaksat hakea töitä! Nii ja onnea uudesta autosta! Ilmastointi on kyllä aika must tälläisillä helteillä...
Sunni, mulla on kans ihan kaikkien oppien mukainen poikamaha! Takaapäin ei huomaa yhtään, että olisin raskaana... Eli vauvan sukupuoli on helppo arvata oikein. Mun isyyspakkaus ei oo vielä valmis, en oo ottanu stressiä kun ei sitä tiedä, milloin se äitiyspakkauskaan tulee. Ai niin, tilasinhan mä siihen lisäksi vielä sellasia ihania sinikuvioisia pukluharsoja, ettei mene sitten sekaisin vaippaharsojen kanssa. Ja sit ajattelin hankkia vielä Marimekosta raitasukat sekä vauvalle että miehelle. Aikalailla valmis se pakkaus sitten on, enää amme puuttuu. Ilmeisesti kannattaa ostaa aluksi pienempi amme? Henako se oli, joka sanoi ettei ollut käyttänyt isoa ammetta vaan pesuvatia mieluummin?
Mulla alkoi tosiaan lauantaina kesäloma ja työttömyys, kun koulut loppui. Oli aika haikea fiilis hyvästellä ne ipanat. Mut toisaalta on ihana, kun on loma eikä tartte tehdä töitä Nyt vaan pitäis lähteä kohta Kelaan asumistukipapereita hakemaan ja ansiosidonnaista päivärahaakin pitäis hakea. *huoh* Ärsyttää nuo paperisodat!
Tuolla syyskuulaisissa jo kerroinkin, et oon saanu riesakseni ekan "kunnollisen" raskausvaivan, nimittäin epäilen vahvasti, et mulla on alkanu lantio löystymään. :/ Häpyluussa tuntuu selvä kipu aina kävellessä ja yöllä, kun kääntää kylkeä. Lueskelin netistä ja neuvolan opaskirjasta, et oireet ja hoito on tosi yksilöllisiä eikä välttämättä mikään auta. Oireet saattaa pahentua tai helpottua tai vaihdella päivittäin... Onneksi torstaina on neuvolalääkäri, siltä voi varmasti kysellä yhtä ja toista tuohon liittyen. Pelottaa vaan, et jos en pysty enää liikkumaan kunnolla loppuraskauden aikana. Päivittäinen kävelylenkki on nimittäin pakko saada tehdä tai tulen hulluksi!!! :/ Muuten kaikki on hyvin, Piipi potkii välillä oikein kunnolla niin että maha tutisee. Potkut tuntuu aina joko mahan sivuilla tai alhaalla, ei koskaan ylävatsalla tai kylkiluiden lähellä... Onkohan se perä- tai poikkitilassa? Toivotaan, et tilanne muuttuu...
Jaahas, ei se auta kun ottaa suunta kohti Kelaa. Onneks se on ihan tuossa nurkan takana. Aurinkoista päivää kaikille wab-leideille ja vauvoille!
PP ja poikittain (?) oleva Poju rv 25+6
Ja mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!Syysmarjalla tulee sitten tänään jo rv 42 täyteen... Huh huh! Ei kai sentään rv 43 saakka odoteta, et käynnistetään? Ihan potra vauvelihan sulla on masussa, toivottavasti ei enää kovasti ehdi kasvaa ennen synnytystä.
Pidän hulluna peukkuja ja lähetän vauvalle topakoita käskyjä ottaa suunta kohti ulkomaailmaa. Pepille ja Pikkutiikerille isot kiitokset ja halaukset synnytyskertomuksista! Niitä on aina mukava lukea ja jollain lailla ne on opettavaisiakin. Tietääpähän ainakin, mihin kaikkeen on varauduttava ja mitä kaikkea voi tapahtua. Kuulostatte molemmat hyvinvoivilta ja onnellisilta, ihanaa!
Jaksamista ja hyvää tuulta teidän molempien perheille ja vauvoille silitykset päälaelle!Viiville tsemppiä työnhakuun! Vaikka varmasti mahalla on vaikutusta valintoihin, sanottiin laeissa ja asetuksissa mitä tahansa... *huokaus* Mutta yrittänyttä ei laiteta, ihan oikein että jaksat hakea töitä!
Nii ja onnea uudesta autosta! Ilmastointi on kyllä aika must tälläisillä helteillä...Sunni, mulla on kans ihan kaikkien oppien mukainen poikamaha! Takaapäin ei huomaa yhtään, että olisin raskaana... Eli vauvan sukupuoli on helppo arvata oikein.
Mun isyyspakkaus ei oo vielä valmis, en oo ottanu stressiä kun ei sitä tiedä, milloin se äitiyspakkauskaan tulee. Ai niin, tilasinhan mä siihen lisäksi vielä sellasia ihania sinikuvioisia pukluharsoja, ettei mene sitten sekaisin vaippaharsojen kanssa. Ja sit ajattelin hankkia vielä Marimekosta raitasukat sekä vauvalle että miehelle. Aikalailla valmis se pakkaus sitten on, enää amme puuttuu. Ilmeisesti kannattaa ostaa aluksi pienempi amme? Henako se oli, joka sanoi ettei ollut käyttänyt isoa ammetta vaan pesuvatia mieluummin?Mulla alkoi tosiaan lauantaina kesäloma ja työttömyys, kun koulut loppui. Oli aika haikea fiilis hyvästellä ne ipanat. Mut toisaalta on ihana, kun on loma eikä tartte tehdä töitä
Nyt vaan pitäis lähteä kohta Kelaan asumistukipapereita hakemaan ja ansiosidonnaista päivärahaakin pitäis hakea. *huoh* Ärsyttää nuo paperisodat!Tuolla syyskuulaisissa jo kerroinkin, et oon saanu riesakseni ekan "kunnollisen" raskausvaivan, nimittäin epäilen vahvasti, et mulla on alkanu lantio löystymään. :/ Häpyluussa tuntuu selvä kipu aina kävellessä ja yöllä, kun kääntää kylkeä. Lueskelin netistä ja neuvolan opaskirjasta, et oireet ja hoito on tosi yksilöllisiä eikä välttämättä mikään auta. Oireet saattaa pahentua tai helpottua tai vaihdella päivittäin... Onneksi torstaina on neuvolalääkäri, siltä voi varmasti kysellä yhtä ja toista tuohon liittyen. Pelottaa vaan, et jos en pysty enää liikkumaan kunnolla loppuraskauden aikana. Päivittäinen kävelylenkki on nimittäin pakko saada tehdä tai tulen hulluksi!!! :/ Muuten kaikki on hyvin, Piipi potkii välillä oikein kunnolla niin että maha tutisee. Potkut tuntuu aina joko mahan sivuilla tai alhaalla, ei koskaan ylävatsalla tai kylkiluiden lähellä... Onkohan se perä- tai poikkitilassa? Toivotaan, et tilanne muuttuu...
Jaahas, ei se auta kun ottaa suunta kohti Kelaa. Onneks se on ihan tuossa nurkan takana. Aurinkoista päivää kaikille wab-leideille ja vauvoille!
PP ja poikittain (?) oleva Poju rv 25+6
Aurora Vee
Maanantaita!
Kiva lukea synnytyskertomuksianne! Kuulostaa siltä että kummallekin on jäänyt ihan myönteinen kuva synnytyksestä kaikesta huolimatta. Mullekin epiduraali oli ihan ehdoton vaikka olisinkin pärjännyt pitemmälle ilman sitä (kätilö suositteli mm. leikkausriskin takia). Nostan kyllä hattua luomuna synnyttäville, mutta itse otin kyllä vastaan kaiken mahdollisen avun.
Voi Syysmarja, miten kauan saat odotella! Aika ihme etteivät ottaneet sua sisään ja hieman avittaneet synnytyksen alkamista, kun kerran supistuksia on ja kohdunsuu noinkin paljon auki. Monesti olen kuullut että näin tehdään jos kotona on pieniä lapsia entisestään (esim. naapurillemme jolla on viisi(!) alle kouluikäistä lasta), mutta esikoistaan odottavan oletetaan jaksavan. Nautiskele vielä ihanista säistä, toivottavasti et joudu kovalla helteellä synnyttämään! (tai oikeastaan toivon näin, sillä helteitähän on luvattu pariksi seuraavaksi päiväksi - tänä aikana olisi varmaankin vauvan jo aika syntyä!) =)
Meillä sairastetaan kesäflunssaa, varsinkin lapsilla on nuhaa ja yskää (minullakin kurkku kipeänä), joten en pääse katsomaan ystäväni viikonloppuna syntynyttä poikaa. Harmittaa! Tosin, siellä saattaisin saada vauvakuumetartunnan... En haluaisi sen sairauden puhkeavan kunnolla ihan vielä! =)
Kiva lukea synnytyskertomuksianne! Kuulostaa siltä että kummallekin on jäänyt ihan myönteinen kuva synnytyksestä kaikesta huolimatta. Mullekin epiduraali oli ihan ehdoton vaikka olisinkin pärjännyt pitemmälle ilman sitä (kätilö suositteli mm. leikkausriskin takia). Nostan kyllä hattua luomuna synnyttäville, mutta itse otin kyllä vastaan kaiken mahdollisen avun.
Voi Syysmarja, miten kauan saat odotella! Aika ihme etteivät ottaneet sua sisään ja hieman avittaneet synnytyksen alkamista, kun kerran supistuksia on ja kohdunsuu noinkin paljon auki. Monesti olen kuullut että näin tehdään jos kotona on pieniä lapsia entisestään (esim. naapurillemme jolla on viisi(!) alle kouluikäistä lasta), mutta esikoistaan odottavan oletetaan jaksavan. Nautiskele vielä ihanista säistä, toivottavasti et joudu kovalla helteellä synnyttämään! (tai oikeastaan toivon näin, sillä helteitähän on luvattu pariksi seuraavaksi päiväksi - tänä aikana olisi varmaankin vauvan jo aika syntyä!) =)
Meillä sairastetaan kesäflunssaa, varsinkin lapsilla on nuhaa ja yskää (minullakin kurkku kipeänä), joten en pääse katsomaan ystäväni viikonloppuna syntynyttä poikaa. Harmittaa! Tosin, siellä saattaisin saada vauvakuumetartunnan... En haluaisi sen sairauden puhkeavan kunnolla ihan vielä! =)
Piparminttu-Pipsa.
Huhuu, missä kaikki on? Nostelen meitä ylemmäksi, kun oltiin tiputtu kakkossivulle... Tänne ei kummempia, liitoskivut (?) jatkuu ja käveleminen tekee kipeetä. Tulispa pian torstai, niin pääsis lekurin pakeille...
Jokohan Syysmarja on lähteny synnärille, kun yleensähän täällä on aina ainakin Syysmarjan päivittäiset kuulumiset luettavana... Toivottavasti osuin oikeaan ja kuultaisi pian uusia vauvauutisia.
PP ja Poju tasan rv 26
Jokohan Syysmarja on lähteny synnärille, kun yleensähän täällä on aina ainakin Syysmarjan päivittäiset kuulumiset luettavana...
Toivottavasti osuin oikeaan ja kuultaisi pian uusia vauvauutisia. PP ja Poju tasan rv 26
-Viivi-
Ohhoh! Mehän oltiin melkein hävitty maailmankartalta! :-O Äkkiä siis jotain napultava! Taitaa tuo ihanan kaunis ja lämmin sää houkutella porukkaa vähän muualle kuin tietokoneen ääreen...!
Pepille ja Pikkutiikerille kiitokset synnytyskertomuksista! Aina yhtä liikuttavaa ja opettavaista luettavaa!
Onkohan Syysmarja jäänyt laitokselle, kun ei ole sunnuntain jälkeen käynyt täällä?!?! Eilenhän taisi olla se toinen kontrolli. -Peukut pystyssä, että odotus loppuisi jo siinä perheessä! bd bd
Pp: Kurja kuulla, että sulla on lantio löystynyt ja aiheuttaa kipuja! :/ Kuinka pitkiä lenkkejä sä olet vielä pystynyt tekemään?
Mutta ihanaa, että sullakin alkoi loma! On se vaan niiiiin eri meininki nukkua silloin kun nukuttaa ja lepuuttaa selkää ja jalkoja just silloin kun siltä tuntuu!
Pp ja Sunni: Mulla on myös tuollainen perinteinen poika-maha, eli takaapäin ei näe että olen raskaana. Mulla on myös ollut se tumma viiva navasta alaspäin jo aika alusta asti. Mehän ei siis tiedetä Naperon sukupuolta, niin että hauska nähdä pitääkö mahan muoto paikkansa!
Juu, varo vaan, Aurora sitä vauvakuumetta, sen hoito on nimittäin aika pitkäkestoinen ja vaativa! ;c) Mutta toisaalta, sittenhän sä pääsisit alottelemaan sitä WAB+2 tai 3-ketjua! ;c)
Sitten taas vähän omia kuulumisia:
R-viikkojen karttuminen tuo mukanaan synnytykseen liittyvää jännitystä ja noiden s-kertomusten lukeminen tuo asiaa aina vaan todentuntuisemmaksi! Eli siis pikkuhiljaa on alkanut vähän hirvittämään edessä oleva koitos... Mä kammoan sairaaloita aikalailla joka muodossa. En mielelläni edes mene ketään sinne katsomaan, kun se jo aiheuttaa vatsanväänteitä ja huimausta... No, mutta tää on kyllä sellainen syy, että eiköhän siinä kammot unohdu!
Tänään oli neuvola:
Painoa ei ollut viimekerrasta tullut lainkaan lisää. Kokonaispainonnousu 6kg.
Pissa puhdas
Hb 118 (Höh! Rautaa on popsittu jo kohta 10 viikkoa!!)
Verenpaine 73/120
Sf-mitta 29cm
Sydänäänet 150 paikkeilla
Turvotusta ei lainkaan
Vauva on poikki- tai perätilassa, pää selkärangan lähellä. Nyt siis odotellaan, josko hän kääntyisi ennen 36 vkoa... Sanoin heti terveydenhoitajalle, että en haluaisi kääntämisyritykseen lähteä, enkä halua synnyttää perätilassa. (Vaikka eihän se hänen tekemisiinsä vaikuta.) Mutta katsellaan, jospa vaikka seuraankin Helmiinan jalanjälkiä ja Napero syntyy suunnitellulla sectiolla?
Vointi on kaikinpuolin ok, tosin huomaan vaan olevani aikapaljon herkempi kuin aikaisemmin. Tänäänkin oli itku kurkussa, kun kuulin että mies joutui yllättäen lähtemään useammaksi päiväksi työmatkalle ulkomaille...hohhoijaa näitä hormooneja! Selkäkipu on melkein kokonaan poissa, kun ei tarvitse enää kimpoilla töissä. (Voi olla että mainitsinkin tuosta jo...)
Lauantaina oltiin yo-juhlissa Vantaalla ja koko päivä meni siis istuessa, joko autossa tai juhlissa. La-su yönä sain kärsiä siitä massiivisten pohjekramppien muodossa! Siis aivan hirveää! Aamuyöstä heräsin siihen että molemmat jalat kramppasivat yhtäaikaa! Huhhuh. Olisko kellään mitään vinkkiä tuohon vaivaan?? Mä nappaan jokapäivä monivitskun jossa on magnesiumia, tosin siitä saa vaan 30% päivän saantisuosituksesta... Mutta olisko mitään muita kikkoja kuin tabut?
Nyt pitää mennä! Kuulumisiin!
Viivi ja Napero, rv 32+1
Pepille ja Pikkutiikerille kiitokset synnytyskertomuksista! Aina yhtä liikuttavaa ja opettavaista luettavaa!
Onkohan Syysmarja jäänyt laitokselle, kun ei ole sunnuntain jälkeen käynyt täällä?!?!
Eilenhän taisi olla se toinen kontrolli. -Peukut pystyssä, että odotus loppuisi jo siinä perheessä! bd bdPp: Kurja kuulla, että sulla on lantio löystynyt ja aiheuttaa kipuja! :/ Kuinka pitkiä lenkkejä sä olet vielä pystynyt tekemään?
Mutta ihanaa, että sullakin alkoi loma! On se vaan niiiiin eri meininki nukkua silloin kun nukuttaa ja lepuuttaa selkää ja jalkoja just silloin kun siltä tuntuu!
Pp ja Sunni: Mulla on myös tuollainen perinteinen poika-maha, eli takaapäin ei näe että olen raskaana. Mulla on myös ollut se tumma viiva navasta alaspäin jo aika alusta asti. Mehän ei siis tiedetä Naperon sukupuolta, niin että hauska nähdä pitääkö mahan muoto paikkansa!
Juu, varo vaan, Aurora sitä vauvakuumetta, sen hoito on nimittäin aika pitkäkestoinen ja vaativa! ;c) Mutta toisaalta, sittenhän sä pääsisit alottelemaan sitä WAB+2 tai 3-ketjua! ;c)
Sitten taas vähän omia kuulumisia:
R-viikkojen karttuminen tuo mukanaan synnytykseen liittyvää jännitystä ja noiden s-kertomusten lukeminen tuo asiaa aina vaan todentuntuisemmaksi! Eli siis pikkuhiljaa on alkanut vähän hirvittämään edessä oleva koitos... Mä kammoan sairaaloita aikalailla joka muodossa. En mielelläni edes mene ketään sinne katsomaan, kun se jo aiheuttaa vatsanväänteitä ja huimausta... No, mutta tää on kyllä sellainen syy, että eiköhän siinä kammot unohdu!
Tänään oli neuvola:
Painoa ei ollut viimekerrasta tullut lainkaan lisää. Kokonaispainonnousu 6kg.
Pissa puhdas
Hb 118 (Höh! Rautaa on popsittu jo kohta 10 viikkoa!!)
Verenpaine 73/120
Sf-mitta 29cm
Sydänäänet 150 paikkeilla
Turvotusta ei lainkaan
Vauva on poikki- tai perätilassa, pää selkärangan lähellä. Nyt siis odotellaan, josko hän kääntyisi ennen 36 vkoa... Sanoin heti terveydenhoitajalle, että en haluaisi kääntämisyritykseen lähteä, enkä halua synnyttää perätilassa. (Vaikka eihän se hänen tekemisiinsä vaikuta.) Mutta katsellaan, jospa vaikka seuraankin Helmiinan jalanjälkiä ja Napero syntyy suunnitellulla sectiolla?
Vointi on kaikinpuolin ok, tosin huomaan vaan olevani aikapaljon herkempi kuin aikaisemmin. Tänäänkin oli itku kurkussa, kun kuulin että mies joutui yllättäen lähtemään useammaksi päiväksi työmatkalle ulkomaille...hohhoijaa näitä hormooneja!
Selkäkipu on melkein kokonaan poissa, kun ei tarvitse enää kimpoilla töissä. (Voi olla että mainitsinkin tuosta jo...) Lauantaina oltiin yo-juhlissa Vantaalla ja koko päivä meni siis istuessa, joko autossa tai juhlissa. La-su yönä sain kärsiä siitä massiivisten pohjekramppien muodossa! Siis aivan hirveää! Aamuyöstä heräsin siihen että molemmat jalat kramppasivat yhtäaikaa! Huhhuh. Olisko kellään mitään vinkkiä tuohon vaivaan?? Mä nappaan jokapäivä monivitskun jossa on magnesiumia, tosin siitä saa vaan 30% päivän saantisuosituksesta... Mutta olisko mitään muita kikkoja kuin tabut?
Nyt pitää mennä! Kuulumisiin!
Viivi ja Napero, rv 32+1
Piparminttu-Pipsa.
Moikkis!
Viiville piti tulla kirjoittelemaan noista pohjekrampeista. Auts, kuulostaa tosi tuskalliselta, jos molemmat pohkeet kramppaa yhtä aikaa... :/ Mulla on ollut tähän saakka vain toisessa jalassa kramppi kerrallaan. Syön siis myös niitä Multitabsin raskaus-monivitamiineja, joissa on tosiaan ihan liian vähän magnesiumia. Niinpä olenkin syöny varmaan 10 viikkoa jo Emgesan-nimistä magnesium-valmistetta, jota suositeltiin apteekissa. Multitabs ja se yhdessä antaa päivittäisen magnesiumin ja mulla on ainakin krampit lähes loppuneet sen jälkeen, kun alotin tuon Emgesanin. Lisäksi yritän juoda paljon myös illalla, kun krampit saattaa johtua myös nestehukasta, kuten tiedämme... :/ Yöllä saa juosta vessassa, mut eipä ole tosiaan ollut kramppeja. Niin ja vanhan kansan konsti on kai pitää villasukkia jalassa, se ehkäisee myös ns. levottomia jalkoja. Tälläsillä keleillä ne villasukat ei vaan oo mitkään maailman mukavimmat unikaverit... Toivottavasti näistä vinkeistä oli Viivi jotain apua! Krampit on meinaan niin inhottavia!
Mun päivittäiset kävelylenkit on pituudeltaan noin 2-4km ja aikaa niihin tuhraantuu 30-60 minuuttia. Lisäksi kävelen kauppaan, postiin ym. paikkoihin eli kävelyä kertyy päivän aikana useampaan kertaan. Toistaiseksi oon siis pystyny käymään noita lenkkejä, mut saa nähdä miten vähiin kävely jää, jos nää kivut pahenee. :/
Jep, nyt iltapalan kautta nukkumaan. Hyvää yötä kaikille!
Viiville piti tulla kirjoittelemaan noista pohjekrampeista. Auts, kuulostaa tosi tuskalliselta, jos molemmat pohkeet kramppaa yhtä aikaa... :/ Mulla on ollut tähän saakka vain toisessa jalassa kramppi kerrallaan. Syön siis myös niitä Multitabsin raskaus-monivitamiineja, joissa on tosiaan ihan liian vähän magnesiumia. Niinpä olenkin syöny varmaan 10 viikkoa jo Emgesan-nimistä magnesium-valmistetta, jota suositeltiin apteekissa. Multitabs ja se yhdessä antaa päivittäisen magnesiumin ja mulla on ainakin krampit lähes loppuneet sen jälkeen, kun alotin tuon Emgesanin. Lisäksi yritän juoda paljon myös illalla, kun krampit saattaa johtua myös nestehukasta, kuten tiedämme... :/ Yöllä saa juosta vessassa, mut eipä ole tosiaan ollut kramppeja. Niin ja vanhan kansan konsti on kai pitää villasukkia jalassa, se ehkäisee myös ns. levottomia jalkoja. Tälläsillä keleillä ne villasukat ei vaan oo mitkään maailman mukavimmat unikaverit...
Toivottavasti näistä vinkeistä oli Viivi jotain apua! Krampit on meinaan niin inhottavia!Mun päivittäiset kävelylenkit on pituudeltaan noin 2-4km ja aikaa niihin tuhraantuu 30-60 minuuttia. Lisäksi kävelen kauppaan, postiin ym. paikkoihin eli kävelyä kertyy päivän aikana useampaan kertaan. Toistaiseksi oon siis pystyny käymään noita lenkkejä, mut saa nähdä miten vähiin kävely jää, jos nää kivut pahenee. :/
Jep, nyt iltapalan kautta nukkumaan. Hyvää yötä kaikille!
Sunni
No huomenta!
Töissä on pitänyt kovasti kiirettä ettei ole kerennyt kirjoittelemaankaan ja töiden jälkeen on niin paljon muuta ohjelmaa, ettei viitsi kotona konetta enää aukaistakkaan.
Iih, täällä on uusia synnytyskertomuksia!
Minulla alkaa myös pikkuhiljaa iskeä se sairaalakammo mistä viivikin puhui.
Lähinnä juuri se kun pitää olla kokoajan "suu auki" ja vain odottaa, että mitä tapahtuu ja milloin sieltä joku tulee huolehtimaan taas minusta. Kuulin tässä taas mukavia kertomuksia kaverilta raskausmyrkytyksestä, oli turvonnut niin ettei meinannut tippakanyylia käteen kun suonia ei näkynyt, sitten tuohon peukalon varteen olivat saaneet kun on sellainen varma paikka, ja miulla nousi samantien karvat pystyyn kun omaan olemattomat suonet ja samaisesta paikasta on vedetty verisuoni kanyylia laitettaessa kiharalle. Auuuts että sattui monta kuukautta sen jälkeenkin suoneen.
Itse olen mietiskellyt, että oisihan se kiva synnyttää perinteisesti jos pystyy, mutta sektio on kyllä todella hyvä vaihtoehto, eikä leikkauksetkaan minua pelota kun olen jo muutaman kerran leikkuupöydällä maannut.
Toivottavasti sitä jaksaa punnertaa rapakuntoisenakin, kun itsellä kävi hassusti, että raskaaksi tullessa jäi kaikki liikunnat kun olin kokoajan kipeä ja nyt kun pystyisi jotain harrastamaan vähän niin ei jaksa tai maha on "tiellä". Tosin nyt taitaa olla niin huonot veretkin, kun pyöräilee tai paljon kävelee niin pari kertaa on alkanut nenästä valumaan verta... Onneksi on kohta neuvola ja epäilen kovasti, että rautatabujahan sieltä määrätään.
Koetin etsiä tässä äitiyspuseroita itselle, voi ristus mitä telttoja nekin on nykyään, hyvä ettei itku päässy sovituskopissa kun tuli niin laiva olo Alkaa muutenkin ärsyttää kun ei ole mitään päälle pantavaa ja uusiakaan ei löydä... Tosi hehkee fiilis!
Oletteko ottanut/ottamassa sitä syntymättömän lapsen vakuutusta?
Tässä alkuviikosta soittelin vakuutusyhtiöön moisesta kun pianhan sekin pitäisi ottaa jos meinaa keretä. Meinasin vaan lentää pyllylleen kun kuulin paljon pikku tenavaan menee eka vuonna maksuja: n 500... Jos siis ottaa sen vauva vakuutuksen ja sen tavallisen lapsi/vauva vakuutuksen. On mietityttänyt se syntymättömän lapsen vakuutus, mitä siitä muka hyötyy... Mutta kun ei uskalla olla ottamattakaan...
Miten teillä?
Sunni rv 21+
Töissä on pitänyt kovasti kiirettä ettei ole kerennyt kirjoittelemaankaan ja töiden jälkeen on niin paljon muuta ohjelmaa, ettei viitsi kotona konetta enää aukaistakkaan.
Iih, täällä on uusia synnytyskertomuksia!
Minulla alkaa myös pikkuhiljaa iskeä se sairaalakammo mistä viivikin puhui.
Lähinnä juuri se kun pitää olla kokoajan "suu auki" ja vain odottaa, että mitä tapahtuu ja milloin sieltä joku tulee huolehtimaan taas minusta. Kuulin tässä taas mukavia kertomuksia kaverilta raskausmyrkytyksestä, oli turvonnut niin ettei meinannut tippakanyylia käteen kun suonia ei näkynyt, sitten tuohon peukalon varteen olivat saaneet kun on sellainen varma paikka, ja miulla nousi samantien karvat pystyyn kun omaan olemattomat suonet ja samaisesta paikasta on vedetty verisuoni kanyylia laitettaessa kiharalle. Auuuts että sattui monta kuukautta sen jälkeenkin suoneen.
Itse olen mietiskellyt, että oisihan se kiva synnyttää perinteisesti jos pystyy, mutta sektio on kyllä todella hyvä vaihtoehto, eikä leikkauksetkaan minua pelota kun olen jo muutaman kerran leikkuupöydällä maannut.
Toivottavasti sitä jaksaa punnertaa rapakuntoisenakin, kun itsellä kävi hassusti, että raskaaksi tullessa jäi kaikki liikunnat kun olin kokoajan kipeä ja nyt kun pystyisi jotain harrastamaan vähän niin ei jaksa tai maha on "tiellä". Tosin nyt taitaa olla niin huonot veretkin, kun pyöräilee tai paljon kävelee niin pari kertaa on alkanut nenästä valumaan verta... Onneksi on kohta neuvola ja epäilen kovasti, että rautatabujahan sieltä määrätään.
Koetin etsiä tässä äitiyspuseroita itselle, voi ristus mitä telttoja nekin on nykyään, hyvä ettei itku päässy sovituskopissa kun tuli niin laiva olo
Alkaa muutenkin ärsyttää kun ei ole mitään päälle pantavaa ja uusiakaan ei löydä... Tosi hehkee fiilis!Oletteko ottanut/ottamassa sitä syntymättömän lapsen vakuutusta?
Tässä alkuviikosta soittelin vakuutusyhtiöön moisesta kun pianhan sekin pitäisi ottaa jos meinaa keretä. Meinasin vaan lentää pyllylleen kun kuulin paljon pikku tenavaan menee eka vuonna maksuja: n 500... Jos siis ottaa sen vauva vakuutuksen ja sen tavallisen lapsi/vauva vakuutuksen. On mietityttänyt se syntymättömän lapsen vakuutus, mitä siitä muka hyötyy... Mutta kun ei uskalla olla ottamattakaan...
Miten teillä?
Sunni rv 21+
Piparminttu-Pipsa.
Huomenta!
Mukava kuulla taas Sunninkin kuulumisia! Mistä kaupoista olet etsinyt äitiyspaitoja? Itse ostin juuri viikonloppuna ihanan äitiyspaidan HM:ltä tai itseasiassa se on imetyspaita, jossa mitta riittää mainiosti masulle. Eihän ne HM:n vaatteet mitään huippulaadukkaita ole, mutta mulle ne kelpaa hyvin eikä ole hinnalla pilattuja. Siellä on itseasiassa paljon kivoja, vartalonmyötäisiä imetyspaitoja (ja äitiyspaitoja) eli kannattaa käydä kurkkaamassa. Itse oon tosiaan ostanut niitä imetyspaitoja, voipahan sitten käyttää niitä syksyllä kotioloissa imettäessäkin Ja oon ostanut jonkun verran äitiysvaatteita Huuto.netistä, sieltä saa siistejä ja kivoja vaatteita pikkurahalla.
Me ollaan itseasiassa tänään lähdössä kyselemään tuota vauvavakuutusta (ollaan aika viime tipassa liikkeellä, kun sehän pitää ottaa 3kk ennen laskettua aikaa... eli on tässä ruhtinaalliset 5 päivää vielä aikaa) Mietittiin just tuota, et onko se vauvavakuutus nyt ihan tarpeellinen, kun tuntuu että se korvaa sellaiset jutut, mitkä on tosi harvinaisia. Mut taas toisaalta ne harvinaisimmatkin jutut voi sattua just meille ja sillon harmittas pirusti, jos ei olis vakuutusta. Meidän vakuutusyhtiöstä sen saa ilmeisesti noin 180 eurolla ja lapsivakuutuksen hinta riippuu vakuutusehdoista eli ottaako kaikki hoitokulut kattavan vakuutuksen vai vaan tapaturman hoitokulut kattavan jne. Apua mikä viidakko!
Mullakin on alkanut synnytys pyörimään mielessä ja suhtaudun siihen tällä hetkellä pelonsekaisella kunnioituksella tyyliin "tulee mitä on tullakseen". En osaa oikein pelätä tai jännittää vain yhtä tiettyä asiaa, vaan koko synnytys kaikkine juttuineen tuntuu jotenkin sellaiselta, että siihen on vain heittäydyttävä mukaan ja tehtävä parhaansa yhdessä kätilöiden kanssa. Mulle kelpaa kaikki kivunlievitys ja synnytysasennot enkä halua yrittää niitä liikaa suunnitella etukäteen. Eniten pelottaa ehkä se, että mut jätetään yksin tapahtumien ulkopuolelle. Esim. jos oon niin väsynyt/ pöllyssä niistä aineista, etten tajua mitä mulle puhutaan ja mitä vauvalle kuuluu. Oonkin vannottanut miestä pitämään mut ajantasalla vaikka väkisin. Kipukin pelottaa tottakai, mut ehkä sen kestää jotenkin alkukantaisella voimalla ja tahdolla. Joku rentoutumiskurssi olis aika paikallaan tässä vaiheessa... Vois ehkä kokeilla jotain kotijoogaa, jos siitä olis apua rentoutumisen ja mielenhallinnan kannalta...
Lääh, että on kuuma! Tuntuu et vois olla kokonaan ilman vaatteita... Pakko varmaan ostaa joku tuuletin, kun tänne oikeasti läkähtyy!
Mukavaa päivää kaikille!
PP ja Poju rv 26+1
Mukava kuulla taas Sunninkin kuulumisia! Mistä kaupoista olet etsinyt äitiyspaitoja? Itse ostin juuri viikonloppuna ihanan äitiyspaidan HM:ltä tai itseasiassa se on imetyspaita, jossa mitta riittää mainiosti masulle. Eihän ne HM:n vaatteet mitään huippulaadukkaita ole, mutta mulle ne kelpaa hyvin eikä ole hinnalla pilattuja. Siellä on itseasiassa paljon kivoja, vartalonmyötäisiä imetyspaitoja (ja äitiyspaitoja) eli kannattaa käydä kurkkaamassa. Itse oon tosiaan ostanut niitä imetyspaitoja, voipahan sitten käyttää niitä syksyllä kotioloissa imettäessäkin
Ja oon ostanut jonkun verran äitiysvaatteita Huuto.netistä, sieltä saa siistejä ja kivoja vaatteita pikkurahalla. Me ollaan itseasiassa tänään lähdössä kyselemään tuota vauvavakuutusta (ollaan aika viime tipassa liikkeellä, kun sehän pitää ottaa 3kk ennen laskettua aikaa... eli on tässä ruhtinaalliset 5 päivää vielä aikaa) Mietittiin just tuota, et onko se vauvavakuutus nyt ihan tarpeellinen, kun tuntuu että se korvaa sellaiset jutut, mitkä on tosi harvinaisia. Mut taas toisaalta ne harvinaisimmatkin jutut voi sattua just meille ja sillon harmittas pirusti, jos ei olis vakuutusta. Meidän vakuutusyhtiöstä sen saa ilmeisesti noin 180 eurolla ja lapsivakuutuksen hinta riippuu vakuutusehdoista eli ottaako kaikki hoitokulut kattavan vakuutuksen vai vaan tapaturman hoitokulut kattavan jne. Apua mikä viidakko!
Mullakin on alkanut synnytys pyörimään mielessä ja suhtaudun siihen tällä hetkellä pelonsekaisella kunnioituksella tyyliin "tulee mitä on tullakseen". En osaa oikein pelätä tai jännittää vain yhtä tiettyä asiaa, vaan koko synnytys kaikkine juttuineen tuntuu jotenkin sellaiselta, että siihen on vain heittäydyttävä mukaan ja tehtävä parhaansa yhdessä kätilöiden kanssa. Mulle kelpaa kaikki kivunlievitys ja synnytysasennot enkä halua yrittää niitä liikaa suunnitella etukäteen. Eniten pelottaa ehkä se, että mut jätetään yksin tapahtumien ulkopuolelle. Esim. jos oon niin väsynyt/ pöllyssä niistä aineista, etten tajua mitä mulle puhutaan ja mitä vauvalle kuuluu. Oonkin vannottanut miestä pitämään mut ajantasalla vaikka väkisin. Kipukin pelottaa tottakai, mut ehkä sen kestää jotenkin alkukantaisella voimalla ja tahdolla. Joku rentoutumiskurssi olis aika paikallaan tässä vaiheessa... Vois ehkä kokeilla jotain kotijoogaa, jos siitä olis apua rentoutumisen ja mielenhallinnan kannalta...
Lääh, että on kuuma! Tuntuu et vois olla kokonaan ilman vaatteita... Pakko varmaan ostaa joku tuuletin, kun tänne oikeasti läkähtyy!
Mukavaa päivää kaikille!
PP ja Poju rv 26+1
Sunni
PP, kävin kanssa H&M:llä ja ostin myös yhden imetyspaidan joka olikin ainut "inhimillisen" näköinen niistä valikoimista Sitten kokeilin lähinnä niitä hellepaitoja, mitä vois pitää töissä tai muualla, mutta ne oli kamalan näkösiä... Sitten ongelma on muutenkin se, että minä oon varmaan aina väärään aikaan liikenteessä, kun tangossa roikkuu kaikki L:llää isommat vaatteet
Kerrohan ihmeessä sitten vakuutus uutiset!!
Ne on tosi kamalia ne pykäläviidakot, meillekin se vakuutus tuli alennuksien jälkeen maksamaan 170 ja se kattoi tietyt vammaisuudet, kuoleman, tapaturman ja sitten jos lapsi syntyy keskosena niin olikohan se niin, että jos vauva on yli 30pv sairaalassa, saa sen korvaussumman, jonka voi käyttää sairaalakuluihin. Mutta kinkkinen olohan se on kun ei uskalla jättää ottamatta vakuutusta JOS jotain sattuu, mutta sitten jos on raskaus mennyt hyvin, eikä rakenneultrissakaan mitään ole löytynyt eikä veriseuloissa, niin tuntuu kuin heittäisi senkin rahan "kaivoon"... Kun ei se niitä hoitokulujakaan korvaa synnytyksen ajalta.. Sitten 2kk ikäisenä pystyi aikaisintaan ottamaan sen oikean lapsivakuutuksen joka meille oli jotain 350 vähän rapiat päälle...
Mie inhoan nuita vakuutushässäköitä, kun ne osaa vääntää semmoista liirumlaarumia ettei niissä meinaa mitenkään pysyä kärryillä, sitten tuntuu että no tarvii kaikki mahdolliset vakuutukset JOS sattuis jotain käymään
Sitten siitä Poikamasusta vielä.
Eilen ja tänään on alkanut maha jo kiristämään, suoraan pystyyn tämä kasvaa minullakin, välillä tuntuu että onkait tämä isompi kuin mitä näille viikoille yleensä, huima on ainakin vauhti!
Minulle ei ole tullut sitä navan alapuolista viivaa mikä yleensä poikavattalle ilmestyy, ei ainakaan vielä, mutta sitä enemmän mulla on ilmestynyt tummia napakarvoja! xD
Tää on lisälistaus tähän mun hehkeään oloon kun saa kohta kerihtimet ostaa, enemmän karvoja minussa on ku miehessä... yyh..
Eipähän tule kovin "posliinipoika" jos vähänkään äidiltä perii karvaisuutta ;D Hihi
Sunni rv21+
Sitten kokeilin lähinnä niitä hellepaitoja, mitä vois pitää töissä tai muualla, mutta ne oli kamalan näkösiä... Sitten ongelma on muutenkin se, että minä oon varmaan aina väärään aikaan liikenteessä, kun tangossa roikkuu kaikki L:llää isommat vaatteet Kerrohan ihmeessä sitten vakuutus uutiset!!
Ne on tosi kamalia ne pykäläviidakot, meillekin se vakuutus tuli alennuksien jälkeen maksamaan 170 ja se kattoi tietyt vammaisuudet, kuoleman, tapaturman ja sitten jos lapsi syntyy keskosena niin olikohan se niin, että jos vauva on yli 30pv sairaalassa, saa sen korvaussumman, jonka voi käyttää sairaalakuluihin. Mutta kinkkinen olohan se on kun ei uskalla jättää ottamatta vakuutusta JOS jotain sattuu, mutta sitten jos on raskaus mennyt hyvin, eikä rakenneultrissakaan mitään ole löytynyt eikä veriseuloissa, niin tuntuu kuin heittäisi senkin rahan "kaivoon"... Kun ei se niitä hoitokulujakaan korvaa synnytyksen ajalta.. Sitten 2kk ikäisenä pystyi aikaisintaan ottamaan sen oikean lapsivakuutuksen joka meille oli jotain 350 vähän rapiat päälle...
Mie inhoan nuita vakuutushässäköitä, kun ne osaa vääntää semmoista liirumlaarumia ettei niissä meinaa mitenkään pysyä kärryillä, sitten tuntuu että no tarvii kaikki mahdolliset vakuutukset JOS sattuis jotain käymään
Sitten siitä Poikamasusta vielä.
Eilen ja tänään on alkanut maha jo kiristämään, suoraan pystyyn tämä kasvaa minullakin, välillä tuntuu että onkait tämä isompi kuin mitä näille viikoille yleensä, huima on ainakin vauhti!
Minulle ei ole tullut sitä navan alapuolista viivaa mikä yleensä poikavattalle ilmestyy, ei ainakaan vielä, mutta sitä enemmän mulla on ilmestynyt tummia napakarvoja! xD
Tää on lisälistaus tähän mun hehkeään oloon kun saa kohta kerihtimet ostaa, enemmän karvoja minussa on ku miehessä... yyh..
Eipähän tule kovin "posliinipoika" jos vähänkään äidiltä perii karvaisuutta ;D Hihi
Sunni rv21+
Aurora Vee
Kohta taidetaan kuulla vauvauutisia Syysmarjalta!
Unohdin ihan kehua Henan pojan nimeä eli Henriä! Oikein kiva nimi! Meidän Viktorista olisi voinut tulla Henrik ellei suvussa olisi heitä jo kaksin kappalein. Yksi täyskaimakin.
PP kirjoitti pelkäävänsä "ulkopuolelle" jäämistä omassa synnytyksessä. Koin sellaista esikoisen kohdalla, ja se oli epämiellyttävää. Toisessa synnytyksessä tilanne oli aivan erilainen vaikka laitos (sekä lopputulos eli sectio) oli sama. Eli kätilökohtaista. Mies tai tukihenkilö on tässä avainroolissa. Kyselkää ja kyseenalaistakaa, teillä on siihen oikeus.
Tietty jos yhtäkkiä tulee TOSI kiire (kuten normaalisynnytyksessäkin voi tulla) niin vastaukset voivat olla lyhyitä. Silloin asioita täytyy käsitellä jälkeenpäin. Ekan sectioni jälkeen leikkaava lääkäri (oikein synnytysten ja perinatologian erikoislääkäri!) kävi keskustelemassa synnytyksestä lapsivuodeosastolla, mikä oli erittäin myönteinen kokemus. Kaikille sitä ei suoda.
Huomaatteko miten höpöttelen niitä näitä ettei tarvitsisi tehdä mitään hyödyllistä? =D
Unohdin ihan kehua Henan pojan nimeä eli Henriä! Oikein kiva nimi! Meidän Viktorista olisi voinut tulla Henrik ellei suvussa olisi heitä jo kaksin kappalein. Yksi täyskaimakin.
PP kirjoitti pelkäävänsä "ulkopuolelle" jäämistä omassa synnytyksessä. Koin sellaista esikoisen kohdalla, ja se oli epämiellyttävää. Toisessa synnytyksessä tilanne oli aivan erilainen vaikka laitos (sekä lopputulos eli sectio) oli sama. Eli kätilökohtaista. Mies tai tukihenkilö on tässä avainroolissa. Kyselkää ja kyseenalaistakaa, teillä on siihen oikeus.
Tietty jos yhtäkkiä tulee TOSI kiire (kuten normaalisynnytyksessäkin voi tulla) niin vastaukset voivat olla lyhyitä. Silloin asioita täytyy käsitellä jälkeenpäin. Ekan sectioni jälkeen leikkaava lääkäri (oikein synnytysten ja perinatologian erikoislääkäri!) kävi keskustelemassa synnytyksestä lapsivuodeosastolla, mikä oli erittäin myönteinen kokemus. Kaikille sitä ei suoda.
Huomaatteko miten höpöttelen niitä näitä ettei tarvitsisi tehdä mitään hyödyllistä? =D
*Meirami*
Tervehdys
Hellettä piisaa!
Ei kärsis valittaa, mutta tekis mieli tepastella vaan alasti koko ajan kun kaikki vaatteet tuntuu niin kuumille
Äippäpaidoista olitte jutustaneet, mä en oo ite ostanut vielä yhtään varsinaista äitiyspaitaa.... ihan vaan etsinyt tavis vaatekaupoista vähän pidemmän mallisia paitoja. Töistä sitten ostivat mulle työvaatteeksi sellaisen virallisen äippäpaidan H&M:lltä.
Mulla on myös poikamasu.Ei juuri takaapäin huomaa. Kooltaan tuo ei mikään valtava ole, vaikka sf mitta huiteleekin keskikäyrän yläpuolella. Ja hormoni viivaa ei ole tullut mullekkaan, vähän oisin sellsata jotenkin kaivannnut En tiedä miksi. Arpiakaan en ole vielä yhtään saanut, mutta niitä en nyt kyllä kaipakkaan
Me ei oteta vakuutusta, eipä tosin enää ehdittäiskään... IIK, enää vähän reilu 2kk laskettuun....
Eilen kävin jättämässä kelanpaperit, ja nyt sitten saa vain odotella, että kauanko menee käsittelyssä.
Synnytys ei vielä jännitä eikä stressaa, mutta varmaan ehtii tulla sekin aika.
Viimeksi neuvolalääkärissä vauvali köllötteli poikittain, ja senverran kyljessä tuntuu potkut vieläkin suurimman osan ajasta, että taitaa vieläkin poikittain viihtyä...
Mulla ois enää 10 päivää töitä, ja sitten alkaa loma loma loma loma loma..... jihuu!!!
Juup, mutta pitänee nyt kuitenkin jatkaa nuita töitä, niin palailen taas
meirami 29+3
Hellettä piisaa!
Ei kärsis valittaa, mutta tekis mieli tepastella vaan alasti koko ajan kun kaikki vaatteet tuntuu niin kuumille
Äippäpaidoista olitte jutustaneet, mä en oo ite ostanut vielä yhtään varsinaista äitiyspaitaa.... ihan vaan etsinyt tavis vaatekaupoista vähän pidemmän mallisia paitoja. Töistä sitten ostivat mulle työvaatteeksi sellaisen virallisen äippäpaidan H&M:lltä.
Mulla on myös poikamasu.Ei juuri takaapäin huomaa. Kooltaan tuo ei mikään valtava ole, vaikka sf mitta huiteleekin keskikäyrän yläpuolella. Ja hormoni viivaa ei ole tullut mullekkaan, vähän oisin sellsata jotenkin kaivannnut
En tiedä miksi. Arpiakaan en ole vielä yhtään saanut, mutta niitä en nyt kyllä kaipakkaan Me ei oteta vakuutusta, eipä tosin enää ehdittäiskään... IIK, enää vähän reilu 2kk laskettuun....
Eilen kävin jättämässä kelanpaperit, ja nyt sitten saa vain odotella, että kauanko menee käsittelyssä.
Synnytys ei vielä jännitä eikä stressaa, mutta varmaan ehtii tulla sekin aika.
Viimeksi neuvolalääkärissä vauvali köllötteli poikittain, ja senverran kyljessä tuntuu potkut vieläkin suurimman osan ajasta, että taitaa vieläkin poikittain viihtyä...
Mulla ois enää 10 päivää töitä, ja sitten alkaa loma loma loma loma loma..... jihuu!!!
Juup, mutta pitänee nyt kuitenkin jatkaa nuita töitä, niin palailen taas
meirami 29+3
Piparminttu-Pipsa.
Terve taas!
On nää helteet kyllä aikamoisia koetinkiviä meille isomahaisille. Tuntuu, ettei jaksa tehdä yhtään mitään! Ja minä olen itseasiassa tepastellut koko päivän pelkissä rintsikoissa ja pikkuhousuissa täällä kotona. Kaupungille sentään laitoin jotain päälle.
Me käytiin sit ottamassa se vakuutus, kun ei sitä oikein osannut olla ottamattakaan. Hintaa tuli alennuksien jälkeen n.175 euroa. Samalla se vakuutustäti kyseli, onko meillä henkivakuutukset sun muut kunnossa... Ja täytyy tunnustaa, etten ollut tullut ajatelleeksi, et nekin pitää varmaan hoitaa kuntoon kun tulee vauva perheeseen. Oi voi tätä rahanmenoa...
Mulla on sellanen melko huomaamaton vauhtiraita masussa, se itseasiassa yltää tuohon rintojen alle saakka. Se on ehkä voimistunut vähitellen, saapa nähdä miten tummaksi se ehtii muuttua.
Wau, Meiramillakin on jo komeasti viikkoja kasassa! Varmasti ihana päästä pian lomalle, koitahan jaksaa rutistaa vielä viimeiset päivät! Paljo sun sf-mitta sitten nyt on, jos saa olla utelias? Mulla tuntuu kans potkut suurimmaksi osaksi kyljessä eli taitaa olla poikkitilassa viihtyviä nämä meidän vauvelit. Toivottavasti älyävät vain kääntyä ajoissa ja mielellään omatoimisesti...!
Aurora, mukava kuulla sun kokemuksia synnytyksestä ja nimenomaan tuosta ulkopuolisuuden tunteesta. Tai siis eihän se mitään mukavaa kuultavaa ole, mutta siis opettavaista ja mielenkiintoista. Tosi hyvä, että olet saanut jutella mieltä painamaan jääneistä asioista heti tuoreeltaan! Se on varmasti tosi tärkeetä oman hyvinvoinnin ja tulevien synnytysten kannalta.
Oih, pakko kai tuonne tropiikkiin on uskaltautua, koirat kaipaa lenkkiä. Tuo nuorempi on nyt viime aikoina käyny joka päivä uimassa Keravajoessa ja sinne se taitaa haluta nytkin. Tekis melkein mieli hypätä ite perässä, ellei se vesi olis niin kuraisen ja savisen näköistä.
Viileitä tuulia jokaisen wabilaisen luo puhaltelee
PP + Poju
On nää helteet kyllä aikamoisia koetinkiviä meille isomahaisille. Tuntuu, ettei jaksa tehdä yhtään mitään! Ja minä olen itseasiassa tepastellut koko päivän pelkissä rintsikoissa ja pikkuhousuissa täällä kotona. Kaupungille sentään laitoin jotain päälle.
Me käytiin sit ottamassa se vakuutus, kun ei sitä oikein osannut olla ottamattakaan. Hintaa tuli alennuksien jälkeen n.175 euroa. Samalla se vakuutustäti kyseli, onko meillä henkivakuutukset sun muut kunnossa... Ja täytyy tunnustaa, etten ollut tullut ajatelleeksi, et nekin pitää varmaan hoitaa kuntoon kun tulee vauva perheeseen. Oi voi tätä rahanmenoa...
Mulla on sellanen melko huomaamaton vauhtiraita masussa, se itseasiassa yltää tuohon rintojen alle saakka. Se on ehkä voimistunut vähitellen, saapa nähdä miten tummaksi se ehtii muuttua.
Wau, Meiramillakin on jo komeasti viikkoja kasassa! Varmasti ihana päästä pian lomalle, koitahan jaksaa rutistaa vielä viimeiset päivät!
Paljo sun sf-mitta sitten nyt on, jos saa olla utelias? Mulla tuntuu kans potkut suurimmaksi osaksi kyljessä eli taitaa olla poikkitilassa viihtyviä nämä meidän vauvelit. Toivottavasti älyävät vain kääntyä ajoissa ja mielellään omatoimisesti...!Aurora, mukava kuulla sun kokemuksia synnytyksestä ja nimenomaan tuosta ulkopuolisuuden tunteesta. Tai siis eihän se mitään mukavaa kuultavaa ole, mutta siis opettavaista ja mielenkiintoista. Tosi hyvä, että olet saanut jutella mieltä painamaan jääneistä asioista heti tuoreeltaan! Se on varmasti tosi tärkeetä oman hyvinvoinnin ja tulevien synnytysten kannalta.
Oih, pakko kai tuonne tropiikkiin on uskaltautua, koirat kaipaa lenkkiä. Tuo nuorempi on nyt viime aikoina käyny joka päivä uimassa Keravajoessa ja sinne se taitaa haluta nytkin. Tekis melkein mieli hypätä ite perässä, ellei se vesi olis niin kuraisen ja savisen näköistä.
Viileitä tuulia jokaisen wabilaisen luo puhaltelee
PP + Poju
*Meirami*
Saahan sitä olla PP utelias, mutta kun en just muista paljon se oli kun kävin siellä neuvolassa.... tsekkaan sen kotona huomiseksi muistan vain kun se lääkäri piirsi pisteen sinne käyrän yläpuolelle, ja tuumas, että jos tätä vauhtia kasvaa, niin vähän vajaa nelikilosta odottelis... jotta saas nähä!
Milloinkas sovittais aikuisten oikeesti se tiksi tapaaminen?!
Mulla kun ei ole kotona nettiä, niin ois kiva jos saatais se järkkäiltyä vielä kun oon töissä, niin pääsen osallistumaan päivä suunnitteluun
Ehdottaisin lauantai 16, tai sunnuntai 17 pvää, mun loman alun kunniaksi, ja klo 14:00 ihan muutenvain
muistan vain kun se lääkäri piirsi pisteen sinne käyrän yläpuolelle, ja tuumas, että jos tätä vauhtia kasvaa, niin vähän vajaa nelikilosta odottelis... jotta saas nähä!Milloinkas sovittais aikuisten oikeesti se tiksi tapaaminen?!
Mulla kun ei ole kotona nettiä, niin ois kiva jos saatais se järkkäiltyä vielä kun oon töissä, niin pääsen osallistumaan päivä suunnitteluun
Ehdottaisin lauantai 16, tai sunnuntai 17 pvää, mun loman alun kunniaksi, ja klo 14:00 ihan muutenvain
Piparminttu-Pipsa.
Meirami, ei sillä sf-mitan tarkistuksella niin kiire ole, katso jos joskus muistat. Ihan vain mielenkiinnosta kyselen, kun olen sua vain sen kolmisen viikkoa perässä Tuosta Tiksi-tapaamisesta, mulle ei sovi valitettavasti kesäkuu, kun lähdetään maanantaina reissuun Itä- ja Pohjois-Suomeen ja ollaan poissa lähes kolme viikkoa. Eli olen heinäkuussa vasta takaisin täällä...
Ihan vain mielenkiinnosta kyselen, kun olen sua vain sen kolmisen viikkoa perässä Tuosta Tiksi-tapaamisesta, mulle ei sovi valitettavasti kesäkuu, kun lähdetään maanantaina reissuun Itä- ja Pohjois-Suomeen ja ollaan poissa lähes kolme viikkoa. Eli olen heinäkuussa vasta takaisin täällä...
Viivi-
Heipat!
Kiitti, Pp tuosta magnesium-vinkistä! Mä luulen kyllä että mun kohdalla ne massiiviset krampit johtui osittain liian vähäisestä juomisesta (vaikka yritin kyllä juhlissa lipittää vettä) ja osittain pitkään paikallaan istumisesta. Nyt ainakin ovat pysyneet poissa.
Kiva kun Meiramikin oli käynyt laittamassa kuulumisia!
Helle ei tunnu tosiaan kivalta. Ja ärsyttää, kun normaalioloissa tykkään auringossa oleilusta ja kuumasta säästä. Tänäänkin olin melkein koko päivän kotona sisällä ja vasta kuuden maissa läksin kavereita moikkaamaan terassille.
Meillä on Tapiolan vauva-vakuutus ja siihen myös se syntymättömän lapsen vakuutus. Ennen syntymää maksaa jotain 70 ja eka vuosi sitten jotain n. 400... Siinä ei ole mitään rajoituksia korvauksen suhteen. Tai siis vakuutus korvaa yhteensä johonkin tiettyyn summaan (en nyt muista mihin, mutta useita tuhansia) tai tiettyyn ikään asti.
Sunni: Mulla on myös noita "napakarvoja" ja lisää näyttää tulevan koko ajan. Pöhkön näköistä!
Bikinirajojen sheivaus alkaa olla aikamoista taidetta jo, kun maha peittää näkyvyyden! Mites teillä muilla?
Mainitsinkohan jo, että perjantaina sain Kelasta päätöksen äitiyspäivärahoista ja samalla ilmoituksen että äippäpakkauksen voi noutaa kahden viikon sisällä. Tän viikon olenkin kirmannut postilaatikolle tosi innokkaana, mutta ei ole vielä postin pakettikuittia vielä näkynyt. En malttaisi enää odottaa!
Mulle ei myöskään käy tuo 16./17.6. viikonloppu. Meillä on silloin vieraita. Heinäkuussa sitten taas en tiedä olenko enää sellaisissa voimissa, että kykenen paikalle...
Jep, nyt takaisin sohvalle ja elokuvan pariin!
Viivi ja Napero, rv 32+2
Kiitti, Pp tuosta magnesium-vinkistä! Mä luulen kyllä että mun kohdalla ne massiiviset krampit johtui osittain liian vähäisestä juomisesta (vaikka yritin kyllä juhlissa lipittää vettä) ja osittain pitkään paikallaan istumisesta. Nyt ainakin ovat pysyneet poissa.
Kiva kun Meiramikin oli käynyt laittamassa kuulumisia!
Helle ei tunnu tosiaan kivalta. Ja ärsyttää, kun normaalioloissa tykkään auringossa oleilusta ja kuumasta säästä. Tänäänkin olin melkein koko päivän kotona sisällä ja vasta kuuden maissa läksin kavereita moikkaamaan terassille.
Meillä on Tapiolan vauva-vakuutus ja siihen myös se syntymättömän lapsen vakuutus. Ennen syntymää maksaa jotain 70 ja eka vuosi sitten jotain n. 400... Siinä ei ole mitään rajoituksia korvauksen suhteen. Tai siis vakuutus korvaa yhteensä johonkin tiettyyn summaan (en nyt muista mihin, mutta useita tuhansia) tai tiettyyn ikään asti.
Sunni: Mulla on myös noita "napakarvoja" ja lisää näyttää tulevan koko ajan. Pöhkön näköistä!
Bikinirajojen sheivaus alkaa olla aikamoista taidetta jo, kun maha peittää näkyvyyden! Mites teillä muilla?
Mainitsinkohan jo, että perjantaina sain Kelasta päätöksen äitiyspäivärahoista ja samalla ilmoituksen että äippäpakkauksen voi noutaa kahden viikon sisällä. Tän viikon olenkin kirmannut postilaatikolle tosi innokkaana, mutta ei ole vielä postin pakettikuittia vielä näkynyt. En malttaisi enää odottaa!
Mulle ei myöskään käy tuo 16./17.6. viikonloppu. Meillä on silloin vieraita. Heinäkuussa sitten taas en tiedä olenko enää sellaisissa voimissa, että kykenen paikalle...
Jep, nyt takaisin sohvalle ja elokuvan pariin!
Viivi ja Napero, rv 32+2
*Meirami*
Huomenta
Enhän mie muistanut katsoa sitä sf mittaa sama pää kesät talvet!
Voih, PP:n reissu suunnitelmat kuulostaakin kivalle
Ois kyllä ihana lähtä vaan kiertelemään suomea, kun täälläkin on niiiiin paljon kaikkea kivaa nähtävää, ja paikkoja missä ei ole ikuna käynyt.
Mutta ei ainakaan miehen kanssa onnistu lähtä, kun sillä ei nyt ole yhtään kesälomaa, kun vaihtoi sitä työpaikkaa vasta. Ehkä joku pidennetty viikonloppu onnistuu kuitenkin Ja voihan sitä ehkä käydä ilman miestäkin reissusssa... hmmm
Viivi, mulla ei vielä vatsa tuota ongelmia sheivauksen kanssa, vähän ehkä enemmän asennon etsimistä vaatii, mutta onnistuu!
Mulla on koko vatsaan tullut sellainen untuvakarvoitus ja navan alapuolelle sitten sellaisia paksumpia karvoja, jotka ihan pokkana kyllä sheivailen pois....
Taidetaan olla melkoinen karvamasujen kerho
Voih, ja Viivi pääsee ihan kohta hypistelemään äitiyspakkausta)))
Heh, tuntuu että ihan vastahan Syysmarjakin hypisteli omaa just tullutta äitiyspakkausta, ja nyt taitaa olla ja käärö kainalossa, tai ihan kohta ainakin
Pöh, mä unohdin tänään ottaa eväät mukaan töihin, ja nyt joutuu sitten käymään ostaan jostain safkat... tulee kalliiksi tämä töissä käynti Mitähän tuota söis....
näihin tunnelmiin....
meirami 29+4
Enhän mie muistanut katsoa sitä sf mittaa
sama pää kesät talvet!Voih, PP:n reissu suunnitelmat kuulostaakin kivalle
Ois kyllä ihana lähtä vaan kiertelemään suomea, kun täälläkin on niiiiin paljon kaikkea kivaa nähtävää, ja paikkoja missä ei ole ikuna käynyt.
Mutta ei ainakaan miehen kanssa onnistu lähtä, kun sillä ei nyt ole yhtään kesälomaa, kun vaihtoi sitä työpaikkaa vasta. Ehkä joku pidennetty viikonloppu onnistuu kuitenkin
Ja voihan sitä ehkä käydä ilman miestäkin reissusssa... hmmm Viivi, mulla ei vielä vatsa tuota ongelmia sheivauksen kanssa, vähän ehkä enemmän asennon etsimistä vaatii, mutta onnistuu!
Mulla on koko vatsaan tullut sellainen untuvakarvoitus ja navan alapuolelle sitten sellaisia paksumpia karvoja, jotka ihan pokkana kyllä sheivailen pois....
Taidetaan olla melkoinen karvamasujen kerho
Voih, ja Viivi pääsee ihan kohta hypistelemään äitiyspakkausta
)))Heh, tuntuu että ihan vastahan Syysmarjakin hypisteli omaa just tullutta äitiyspakkausta, ja nyt taitaa olla ja käärö kainalossa, tai ihan kohta ainakin
Pöh, mä unohdin tänään ottaa eväät mukaan töihin, ja nyt joutuu sitten käymään ostaan jostain safkat... tulee kalliiksi tämä töissä käynti
Mitähän tuota söis....näihin tunnelmiin....
meirami 29+4
Pikkutiikeri80
Tervehdys ketjuun!
Täällä vauva-arki sujuu ilman suurempia "ongelmia". Välillä iltaisin sattaa olla tunnin parin huutokonsertti mahavaivoista johtuen, mutta rela- ja disflatyl-tipat tuntuvat pitävän homman jotenkin aisoissa. Oikeastaan vain kolmena iltana viimeisen 1,5 viikon aikana on huudettu oikein kunnolla. Muuten päivät menee parin tunnin jaksoissa, vaihdetaan vaippaa, herra syö, nukkuu ja jaksaa aina välillä seurustella hetken. Kerran päivään saattaa olla pidempikin jakso (pari tuntia) kun pikkuherra on hereillä ja vain killittelee isiä ja äiskää suurilla silmillään. "Yö" meillä alkaa n. klo 23 jolloin herra menee ekoille unille (n. 4 tuntia) jonka jälkeen syödään, sit taas kolmisen unta ja tissittelyä. Aamun ekoina tunteina ei sitten nukuta enää niin sikeästi vaan herra tykkää makoilla äiskän viekussa ja nautiskella maitoa pitkään ja hartaasti. =) Muuten yritetään nukuttaa herra omassa korisängyssä, meillä kun nuo elukatkin (kissa & koira) nukkuu samassa sängyssä meidän kanssa. Ja melkeinpä päivittäin ollaan käyty koko perheen voimin jossain, shoppailemassa tai vaan ruokakaupassa. Helle tietenkin hiukan rajoittaa menemisiä, meillä kun ei ole autossa ilmastointia... Ensi viikko jo hieman jännittää kun mies lähtee takaisin töihin, ja pitäisi pärjätä päivät yksin. Sinänsä vauvanhoito ei jännitä, vaan ennemmin tuo meidän ylivilkas koiranpentumme jonka kanssa pitäisi onnistua pääsemään ulos parikin kertaa päivän aikana. Tänään mennään hakemaan kaverilta rintareppu lainaan ekoiksi päiviksi kunnes saan hankittua kantoliinan, jonka todennäköisesti tilaan netin kautta. Vaunujen kanssa en edes haaveile lähteväni koiraa ulkoiluttamaan, sen verran vilkas tuo meidän dogimme on.
Mutta mutta, Syysmarjan kuulumisia odotellaan kuumeisesti!!! Toivottavasti kaikki on mennyt hyvin, ja tuoreilla vanhemmilla on terve käärö sylissä. Pepin vauva-arjen kuulumisia olisi kanssa kiva kuulla, tuuthan kertoilemaan sitten kun aikaa liikenee hetken verran?
Mistäs täällä onkaan keskusteltu? Synnytyksen jännittämisestä ja pohjekrampeista ainakin. Mulla jännitys synnytystä kohtaan nousi vasta viimeisten viikkojen kuluessa, vaikka nuorempana oon kärsinyt suorastaan synnytys-fobiasta ja ajattelinkin silloin etten ikinä synnytä yhtään lasta alateitse... Vaan toisin kävi ja kun ikää tuli lisää luottamus omaan kroppaan sen selviytymiseen synnytyksen koettelemuksista kasvoi. Ja itse synnytyksen käynnistyttyä en muista enää edes jännittäneeni, sen verran hyvin supistukset vievät mukanaan, vaikka eivät kovin kivuliaita olleetkaan vasta kuin hetki ennen epiduraalin laittoa. Pp:n "tulee mitä on tullakseen"-asenne on mun mielestä erittäin hyvä, koska synnytyksen kulkuun on aika vaikea itse vaikuttaa, joten kun on avoin mieli ja rento asenne, niin hyvin se menee. =) Omalla kohdalla kaiken maailman kauhuskenaarioiden läpikäyminen omassa päässä auttoi, oma synnytys ei sitten tuntunutkaan niin kamalalta... Ja "helppo" synnytyshän mulla olikin, kun en tuntenut kipua laisinkaan. =D Neuvolantädin kanssa kyllä keskusteltiin, että mahdollisen seuraavan lapsen kohdalla vois harkita jotain kevyempiä puudutteita ensin, kun kerran näyttäis synnytys edistyvän mun kohdalla kohtalaisen nopeasti. Vaikka kyllä se epiduraali on varsinainen luojan lahja ihmiskunnalle...!!!
Vauvavakuutuksista... Meillä on syntymättömän lapsen vakuutus jonka varausmaksu oli 70 euroa (ei palauteta/vähennetä vakuutuskauden maksuista). Kyseinen vakuutus kustantaa vuodessa n. 170 euroa, omavastuun ollessa 42 euroa. Hinta tippui muistaakseni puoleen lapsen täytettyä 2 vuotta. Enimmäiskorvausmäärä vakuutuksen voimassaoloaikana on n. 30 000 (hieman pienempi kuin useassa muussa vakuutusyhtiössä) josta johtuu omasta mielestä halvempi vuosi-hintakin. Vakuutus on voimassa siihen asti kun lapsi täyttää 20 vuotta. Miehen kanssa ollaan harkittu myös sellaista parihenkivakuutusta, kun ei olla naimisissa. Eli jos jommalle kummalle jotain sattuisi, olisi toisen elämä lapsen kanssa turvattu taloudellisesti edes hetkeksi aikaa. Tai sellaista summaa ajattelin, että sillä noin vuoden päivät elelisi ilman stressiä toimeentulosta. Meillä kun ei ole vielä asuntolainaa tms. niin ei tarvitse sellaisista huolehtia.
Huh hellettä; hiki vaan valuu tässä koneella istuessa... Pikkumies vetää sikeitä joten taidan hiukan tehdä kodinhoitohommia ennen kuin pitää mennä syöttöpuuhiin. Voikaahan mammat hyvin, tiedän että tää helle koettelee teitä mahakkaita. Koittakaa kestää!
Pikkutiikeri & Pikkumies tasan 2 viikkoa
Täällä vauva-arki sujuu ilman suurempia "ongelmia". Välillä iltaisin sattaa olla tunnin parin huutokonsertti mahavaivoista johtuen, mutta rela- ja disflatyl-tipat tuntuvat pitävän homman jotenkin aisoissa. Oikeastaan vain kolmena iltana viimeisen 1,5 viikon aikana on huudettu oikein kunnolla. Muuten päivät menee parin tunnin jaksoissa, vaihdetaan vaippaa, herra syö, nukkuu ja jaksaa aina välillä seurustella hetken. Kerran päivään saattaa olla pidempikin jakso (pari tuntia) kun pikkuherra on hereillä ja vain killittelee isiä ja äiskää suurilla silmillään. "Yö" meillä alkaa n. klo 23 jolloin herra menee ekoille unille (n. 4 tuntia) jonka jälkeen syödään, sit taas kolmisen unta ja tissittelyä. Aamun ekoina tunteina ei sitten nukuta enää niin sikeästi vaan herra tykkää makoilla äiskän viekussa ja nautiskella maitoa pitkään ja hartaasti. =) Muuten yritetään nukuttaa herra omassa korisängyssä, meillä kun nuo elukatkin (kissa & koira) nukkuu samassa sängyssä meidän kanssa.
Ja melkeinpä päivittäin ollaan käyty koko perheen voimin jossain, shoppailemassa tai vaan ruokakaupassa. Helle tietenkin hiukan rajoittaa menemisiä, meillä kun ei ole autossa ilmastointia... Ensi viikko jo hieman jännittää kun mies lähtee takaisin töihin, ja pitäisi pärjätä päivät yksin. Sinänsä vauvanhoito ei jännitä, vaan ennemmin tuo meidän ylivilkas koiranpentumme jonka kanssa pitäisi onnistua pääsemään ulos parikin kertaa päivän aikana. Tänään mennään hakemaan kaverilta rintareppu lainaan ekoiksi päiviksi kunnes saan hankittua kantoliinan, jonka todennäköisesti tilaan netin kautta. Vaunujen kanssa en edes haaveile lähteväni koiraa ulkoiluttamaan, sen verran vilkas tuo meidän dogimme on. Mutta mutta, Syysmarjan kuulumisia odotellaan kuumeisesti!!! Toivottavasti kaikki on mennyt hyvin, ja tuoreilla vanhemmilla on terve käärö sylissä.
Pepin vauva-arjen kuulumisia olisi kanssa kiva kuulla, tuuthan kertoilemaan sitten kun aikaa liikenee hetken verran?Mistäs täällä onkaan keskusteltu? Synnytyksen jännittämisestä ja pohjekrampeista ainakin. Mulla jännitys synnytystä kohtaan nousi vasta viimeisten viikkojen kuluessa, vaikka nuorempana oon kärsinyt suorastaan synnytys-fobiasta ja ajattelinkin silloin etten ikinä synnytä yhtään lasta alateitse... Vaan toisin kävi ja kun ikää tuli lisää luottamus omaan kroppaan sen selviytymiseen synnytyksen koettelemuksista kasvoi. Ja itse synnytyksen käynnistyttyä en muista enää edes jännittäneeni, sen verran hyvin supistukset vievät mukanaan, vaikka eivät kovin kivuliaita olleetkaan vasta kuin hetki ennen epiduraalin laittoa. Pp:n "tulee mitä on tullakseen"-asenne on mun mielestä erittäin hyvä, koska synnytyksen kulkuun on aika vaikea itse vaikuttaa, joten kun on avoin mieli ja rento asenne, niin hyvin se menee. =) Omalla kohdalla kaiken maailman kauhuskenaarioiden läpikäyminen omassa päässä auttoi, oma synnytys ei sitten tuntunutkaan niin kamalalta... Ja "helppo" synnytyshän mulla olikin, kun en tuntenut kipua laisinkaan. =D Neuvolantädin kanssa kyllä keskusteltiin, että mahdollisen seuraavan lapsen kohdalla vois harkita jotain kevyempiä puudutteita ensin, kun kerran näyttäis synnytys edistyvän mun kohdalla kohtalaisen nopeasti. Vaikka kyllä se epiduraali on varsinainen luojan lahja ihmiskunnalle...!!!
Vauvavakuutuksista... Meillä on syntymättömän lapsen vakuutus jonka varausmaksu oli 70 euroa (ei palauteta/vähennetä vakuutuskauden maksuista). Kyseinen vakuutus kustantaa vuodessa n. 170 euroa, omavastuun ollessa 42 euroa. Hinta tippui muistaakseni puoleen lapsen täytettyä 2 vuotta. Enimmäiskorvausmäärä vakuutuksen voimassaoloaikana on n. 30 000 (hieman pienempi kuin useassa muussa vakuutusyhtiössä) josta johtuu omasta mielestä halvempi vuosi-hintakin. Vakuutus on voimassa siihen asti kun lapsi täyttää 20 vuotta. Miehen kanssa ollaan harkittu myös sellaista parihenkivakuutusta, kun ei olla naimisissa. Eli jos jommalle kummalle jotain sattuisi, olisi toisen elämä lapsen kanssa turvattu taloudellisesti edes hetkeksi aikaa. Tai sellaista summaa ajattelin, että sillä noin vuoden päivät elelisi ilman stressiä toimeentulosta. Meillä kun ei ole vielä asuntolainaa tms. niin ei tarvitse sellaisista huolehtia.
Huh hellettä; hiki vaan valuu tässä koneella istuessa... Pikkumies vetää sikeitä joten taidan hiukan tehdä kodinhoitohommia ennen kuin pitää mennä syöttöpuuhiin. Voikaahan mammat hyvin, tiedän että tää helle koettelee teitä mahakkaita. Koittakaa kestää!
Pikkutiikeri & Pikkumies tasan 2 viikkoa
Hena ja Henri
Heipat vaan! Mitä mitä? Olisiko Syysmarja lähtenyt tositoimiin?!? Nopeasti vaan ehdin lukaisemaan teidän viestit ja tämän kuvan sain.
Meillä oli tänään neuvolalääkäri, kaikki ok. Poika kasvaa huimaa vauhtia, nyt kun ikää 8½ viikkoa on pituutta kertynyt jo 62,5 cm ja painoa 6660 gr!!! Huh huh.. Täytyy aloittaa juhannuksen jälkeen maistattamaan perunaa, ei tätä syöttörumbaa jaksa. Poika syö päivisin kahden tunnin välein, öisin on yksi 4-5 tunnin väli ja sitten kaksi 3 tunnin väliä. Eli meidän poitsu on oppinut nukkumaan yöllä!! On kyllä ollut tosi helpotus. Noin klo 19-20 välillä nukahtaa yöunilleen ja herää siitä ensimmäisen kerran vasta puolen yön aikoihin, sitten syödään ja jatketaan unia taas klo 3 asti ja sitten vielä noin klo 6 asti.
Päikkärit ovatkin sitten se haasteellisempi osuus, millään kun ei malttaisi poika nukahtaa päivisin. Nukahtelee sitten semmoisia puolen tunnin unia, ja mieluiten sylissä. Ei oikein ehdi mitään tekemään, väliajat täytyy sitten viihdyttää. Nyt ihmeellistä kyllä kellii tuossa yksinään sängyllä.
Kipaisempa tässä syömään kun on poika noin rauhallinen, tsemppiä kaikille helteeseen isojen mahojen kanssa! Ei käy kateeksi!
Hena ja Henri 8 vko 4 pv
Meillä oli tänään neuvolalääkäri, kaikki ok. Poika kasvaa huimaa vauhtia, nyt kun ikää 8½ viikkoa on pituutta kertynyt jo 62,5 cm ja painoa 6660 gr!!! Huh huh.. Täytyy aloittaa juhannuksen jälkeen maistattamaan perunaa, ei tätä syöttörumbaa jaksa. Poika syö päivisin kahden tunnin välein, öisin on yksi 4-5 tunnin väli ja sitten kaksi 3 tunnin väliä. Eli meidän poitsu on oppinut nukkumaan yöllä!! On kyllä ollut tosi helpotus. Noin klo 19-20 välillä nukahtaa yöunilleen ja herää siitä ensimmäisen kerran vasta puolen yön aikoihin, sitten syödään ja jatketaan unia taas klo 3 asti ja sitten vielä noin klo 6 asti.
Päikkärit ovatkin sitten se haasteellisempi osuus, millään kun ei malttaisi poika nukahtaa päivisin. Nukahtelee sitten semmoisia puolen tunnin unia, ja mieluiten sylissä. Ei oikein ehdi mitään tekemään, väliajat täytyy sitten viihdyttää. Nyt ihmeellistä kyllä kellii tuossa yksinään sängyllä.
Kipaisempa tässä syömään kun on poika noin rauhallinen, tsemppiä kaikille helteeseen isojen mahojen kanssa! Ei käy kateeksi!
Hena ja Henri 8 vko 4 pv
Piparminttu-Pipsa.
Terveisiä neuvolalääkäristä!
Elikäs keskiraskauden neuvolalääkäri on nyt takana ja hieman huolestunein mielin ollaan. :/ Kaikki oli pääosin ok, pissa puhdas, verenpaine 108/78, ei turvotusta, liikkeet ok ja vauvan syke 145. MUTTA hemoglobiini oli romahtanut 132:sta 112:sta. Ja vielä enemmän huolestuin sf-mitasta, nimittäin se oli vaivaiset 21! Ja nyt kuitenkin menossa jo 27.viikko. Se mitta oli alakäyrällä eli oltiin tiputtu keskikäyrältä alakäyrälle. Mittaaja oli siis eri, tää lääkäri mittasi vain kerran silleen aika ylimalkaisen oloisesti. Se mun oma terkka mittaa aina pitkään ja hartaasti ja kokeilee monta kertaa, mistä alottaa ja mihin lopettaa mittaamisen. Lääkäri vakuutteli, et kaikki on ok ja sf-mitta riippuu ihan vauvan asennosta yms. Mut silti en voi sille mitään, että huolestuttaa. Mun painokaan ei ollut noussut kuin 700g... Entä jos Poju ei kasva kunnolla??? *PP huolestuneena*
Hena, unohdin kokonaan kehua, miten kivan nimen teidän poika sai! KOvasti Henri kasvaa, ei voi muuta sanoa. Varmasti luksusta, kun saatte nukkua jo ihan yöuniakin. Siitä se rytmi taitaa löytyä.
Pikkutiikerilläkin kuulostaa menevän mukavasti. Kiva kun jaksat noin ahkerasti kertoilla, miten menee. Kantoliinasta on varmasti apua lenkkeilyssä. Onhan se koirankin kannalta kivempi, kun pääsee mahdollisesti jonnekin metsäänkin eikä tartte kulkea pelkillä kaduilla.
Meirami, se on totta että reissaaminen piristää mieltä. Koittakaa järkätä tosiaan joku pidennetty viikonloppu, kyllähän siinäkin ehtii vaikka mitä. Mua hirvittää lähteä kolmeksi viikoksi toisten nurkkiin, vähempikin riittäisi. Mut minkäs teet, kun välimatkat on niin pitkiä.
Nyt syömään...
PP ja (liian pieni?) Poju rv 26+2
Elikäs keskiraskauden neuvolalääkäri on nyt takana ja hieman huolestunein mielin ollaan. :/ Kaikki oli pääosin ok, pissa puhdas, verenpaine 108/78, ei turvotusta, liikkeet ok ja vauvan syke 145. MUTTA hemoglobiini oli romahtanut 132:sta 112:sta. Ja vielä enemmän huolestuin sf-mitasta, nimittäin se oli vaivaiset 21! Ja nyt kuitenkin menossa jo 27.viikko. Se mitta oli alakäyrällä eli oltiin tiputtu keskikäyrältä alakäyrälle. Mittaaja oli siis eri, tää lääkäri mittasi vain kerran silleen aika ylimalkaisen oloisesti. Se mun oma terkka mittaa aina pitkään ja hartaasti ja kokeilee monta kertaa, mistä alottaa ja mihin lopettaa mittaamisen. Lääkäri vakuutteli, et kaikki on ok ja sf-mitta riippuu ihan vauvan asennosta yms. Mut silti en voi sille mitään, että huolestuttaa. Mun painokaan ei ollut noussut kuin 700g... Entä jos Poju ei kasva kunnolla??? *PP huolestuneena*
Hena, unohdin kokonaan kehua, miten kivan nimen teidän poika sai!
KOvasti Henri kasvaa, ei voi muuta sanoa. Varmasti luksusta, kun saatte nukkua jo ihan yöuniakin. Siitä se rytmi taitaa löytyä. Pikkutiikerilläkin kuulostaa menevän mukavasti. Kiva kun jaksat noin ahkerasti kertoilla, miten menee.
Kantoliinasta on varmasti apua lenkkeilyssä. Onhan se koirankin kannalta kivempi, kun pääsee mahdollisesti jonnekin metsäänkin eikä tartte kulkea pelkillä kaduilla. Meirami, se on totta että reissaaminen piristää mieltä. Koittakaa järkätä tosiaan joku pidennetty viikonloppu, kyllähän siinäkin ehtii vaikka mitä. Mua hirvittää lähteä kolmeksi viikoksi toisten nurkkiin, vähempikin riittäisi. Mut minkäs teet, kun välimatkat on niin pitkiä.
Nyt syömään...
PP ja (liian pieni?) Poju rv 26+2