Vuotta aiemmin esikouluun?

Kokemukset aikaisemmasta kouluun menosta kiinnostavat minuakin. Olisi kiva kuulla oikeita kokemuksia eikä sarkastisia neuvoja. Meidän tyttö menossa kouluun 6-vuotiaana (ulkomailla). paluu Suomeen vuoden päästä, mikä tarkoittaa, että tulee menemään 7-vuotiaana suoraan 2-luokalle. Minua asia pelottaa, mutta täällä ulkomailla olen saanut kovin kummastunutta vastaanottoa, kun ehdotn, että tyttö olisi vuoden kauemmin tarhassa. Siinä on juostu lääkärissä ja koulun rehtoreilla ja eka luokan opettajilla testeissä - eikä mennyt läpi. Lapsi itse on jo kaksi vuotta leikkinyt tarhan jälkeen 'kotiläksyjä' ja on itse innokas ja motivoitunut kouluunlähtijä. Täällä perustellaan, että jokaisella lapsella on oma herkkyyskautensa koulun aloittamisen suhteen ja on väärin siis märäätä, että joku ikä on oikea. Täällä, missä asun, voi aloittaa koulun joko syys- tai helmikuussa (herkkyyskaudesta riippuen).

 

Meillä olisi myös harkinnassa tytön aikaisempi eskariin meno. Vaikeata tuntuu kuitenkin tässäkin keskisuuressa kaupungissa olevan. Asialla on myös taloudellista merkitystä, mutta toki tärkeintä olisi tyttären henkinen hyvinvointi. Aloite asiaan onkin tullut neuvolan ja päiväkodin henkilökunnalta, koska tyttö on useilla osa-alueilla huomattavasti keskivertoikäistään edellä ja tylsistyy helposti ikäistensä seurassa. Moni on tälläkin palstalla esittänyt tietona (= oikeutettu ja perusteltu tosi uskomus) melko heppoisia mielipiteitä oikeasta koulun aloittamisiästä, joka on vaan eräänlainen sosiaalinen illuusio. Osalle varmaankin sopisi hyvin 5, osalle 8 vuotta - osa ei näyttäisi sopeutuvan koko instituutioon.
Sen verran pohjaa, että tytön äiti on aloittanut koulun kuuden ikäisenä, eikä ole kokenut sitä ongelmallisena muuten kuin ne pienet harmistukset lukio-ikäisenä, kun toiset täyttivät 18v muutaman kuukauden aikaisemmin. Täytynee taas muistuttaa, että kaikki kokevat yksilöllisesti nämä asiat - jotkut ovat herkempiä ja joillakin on haastavampi sosiaalinen ympäristö. Minä taas menin ihan normaaliin aikaan kouluun. Olen syntynyt alkuvuodesta ja tein 4-vuotiaana samat läksyt kuin isosiskoni ekaluokalla. Seurauksena oli ihan hyvä menestys numeroiden valossa, mutta paljon häiriköintiä ja ongelmia. Yläasteella keskiarvo oli yli yhdeksän, mutta jälki-istuntoa enemmän kuin ehdin istua. Samalla opin myös, että osaamisen eteen ei tarvitse tehdä mitään. Tämä asia tuli karvaasti eteen myöhemmällä iällä saatuani "akateemisen" herätyksen. Nämä ovat vain tietysti kaksi yksilöllistä kokemusta.
Tämä nyt 5-vuotias tyttönen on lukenut kolmevuotiaasta saakka ja on jo jonkin aikaa kuulemma ollut siinä etevämpi kuin keskiverto tokaluokkalaiset. Laskee myös ja soittaa pianoa nuoteista ym. Olisi tietysti mahtavaa, että lapsi "saisi olla lapsi" mahdollisimman kauan, mutta kun lapset (ainakin näköjään jotkut) kaipaavat myös haasteita. On tietysti mahdollista, että lapsi on huomattavasti isäänsä fiksumpi eikä tylsien itsestäänselvyyksien jankkaaminen purkaudu häiriköintinä. Tosin päiväkodin henkilökunnan mukaan alkavat olla jo "vaikeuksissa" hänen kanssaan. Ilmeisesti siis laitamme tytön joka tapauksessa ensi syksynä eskarilaisten ryhmään vaikkei hän vielä varsinaisesti esiopetuksen piiriin pääsisikään.
Olenkin sitä mieltä, että lapsen henkinen ikää ei voi mitata vuosissa ja kuukausissa. Tämä on käsittääkseni ihan normaalia vaihtelua, ja asialle näyttäisi löytyvän myös vahva empiirinen tuki. Toki täytyy muistaa, että ympäristö luo paineita ja ihmisille ovat sosiaalistuneet (ja sokaistuneet) siihen, että koulu tulee aloittaa 7-vuotiaana ja pitävät outoina aiemmin tai myöhemmin aloittavia. Ongelmat tulevat, jos tulevat, siis ulkopuolelta.
Tommosen linkin löysin:
http://www.sosiaaliportti.fi/Page/a092e5c1-eb6d-4a50-8a0a-561d01c7146a.aspx?announcementId=371e9d00-7aff-45f1-a85d-9720d52b7edf&groupId=4d811de7-1af0-4be6-bf70-5a5f127dbbe2

 

Oma lapseni taasen on muita luokkalaisiaan vuoden vanhempi, eikä se ole lainkaan häntä harmittanut ja hän sulautuu joukkoon erinomaisesti.

 

mää taas oon muita vuoden vanhempi vähä chillii ku sain vuotta ennemmi mopokortin, oon 18 viel ku muut on 16 ja 17 vaan idiootit pistää lapset ennemmin kouluun, kannattaa mennä oman ikäsissä, kun tunnen pari ns. "surkeaa tapausta"

 

Esikoulu ei ole pelkkää tehtävien tekoa ja kirjainten harjoittelua. Siellä harjoitellaan paljon sosiaalisia taitoja, ongelman ratkaisukykyä, motoriikkaa, hahmottamista, muistia...yms En sano pahalla, mutta minusta lapsella, joka osaa lukea ja kirjoittaa ei ole kiire kouluun. Esikoulu on niin paljon muutakin.

Lisäksi olen sitä mieltä, että lapsen kuuluu saada olla lapsi mieleltään. Se, että lapsesi osoittaa kypsyyttä näissä edellä mainitsemissasi asioissa, ei tarjoita, etteikö hän tarvitsi harjoitusta ja oppimista muissa tärkeissä osa-alueissa joita esikoulu tarjoaa.

Lapsuus on niin lyhyt. Ja lapsen kuuluu saada olla lapsi niin kauna kuin se on tässä yhteiskunnassa mahdollista.

Itse olen hoitanut lapsia, jotka ovat osanneet lukea ja kirjoittaa ennen eskarivuotta, mutta sitten on saattanut ilmetä asioita, joissa todella on tarvinnut sen eskarivuoden kasvaakseen lisää.

Mutta vanhemmathan sen lasten puolesta aina päättävät.

 

Meillä taas on tiedossa jo nyt, että vuoden päästä syksyllä aloittaa eskarin varhennettuna 5-vuotiaana. Nyt siis täytti kesäkuussa 4 v. On siis 11 vuotinen oppivelvollisuus. Taustalla autistiset piirteet ja puheongelma.

 

Koulun aloittamisessa juuri ne akateemiset taidot EIVÄT ole tärkeitä, koska NE opetetaan siellä koulussa. Kouluun mennessä ei tarvitse osata edes kirjaimia, vaikka valtaosa ne toki osaa. Ja osa sitten huimasti enemmän.

Nimenomaan niillä, jotka osaavat jo lukea ja kirjoittaa, on erityisen tärkeää olla ryhmätyöskentelytaidot ja sosiaaliset taidot kohdallaan. Heille kun koulunkäynti on niin tylsää, kun ensimmäinen vuosi on lähinnä sitä lukemisen harjoittelua.

Lukutaito ei ole merkki koulukypsyydestä.

 

Lukutaito, laskutaito ym. ei todellakaan tee kenestäkään koulukypsää. Sosiaaliset taidot ovat ne, jotka eniten kouluunmenossa ratkaisevat. Erot esim. lukutaidossa ovat huimia, kun ensimmäinen kouluvuosi alkaa, mutta jo toisella luokalla erot tasoittuvat lähes kokonaan. Sitten onkin vain kyse siitä, että kuka lapsista jaksaa jatkossa oikeasti lukemista harrastaa ja on kiinnostunut ylipäätään koulunkäynnistä.
Täällä suurin osa "lahjakkaista oppilaista" muistelee omaa kouluaikaansa; koululaitos on kuitenkin muuttunut valtavasti niistä ajoista. Jokainen ammattinsa osaava opettaja osaa eriyttää opetustaan kaikille oppilaille sopivalle tasolle. Kaikki eivät todellakaan tee samoja tehtäviä tunneilla ja läksynä!
Oma lapseni aloitti koulutaipaleensa yhdistetyssä 1-2. luokassa, joita oli kaksi samassa koulussa. Näillä kahdella luokalla on yhteensä kolme opettajaa ja lapset jaetaan äidinkielessä ja mateatiikassa ryhmiin taitojensa mukaan. Käsittääkseni kaikki ovat olleet tyytyväisiä ja ne lukutaitoisimmatkin ekaluokkalsiet ovat saanett haastetta opiskelleessaan yhdessä tokaluokkalaisten kanssa.

 

Mulle sanottiin että keskimmäinen vois mennä suoraan ekalle ja jättää eskarin väliin, menis ikäänkuin vuotta aiemmin kouluun. En halunnut vielä pistää pojua sinne, ajattelin että eskarissa kasvais vielä pituutta jne. kun tulee muutenkin olemaan kaikista pienin. Ikää 5,5v. mutta on jotain 7v. tasolla testien mukaan (joku koulukypsyystesti tms. tehty).

 

Mulla poika kävi eskarin varhennettuna, kun päiväkodissa oli ryhmässä missä oli eskareita. Kouluun meni syssyllä kun tammikuussa oli täyttänyt 6v. Mitään pahaa sanottavaa ei ole koulunkäynnin varhentamisesta.
Poika oppi lukemaan 4v, ikinä ei tullut tylsää ekalla kun oli niin hyvä opettaja joka opetti lapsia lapsentahtisesti, eikä survonut kaikkia samaan muottiin.
Eikä poika ollut edes ainoa luokalla joka osasi lukea kouluun mennessä.

Nyt poika on 16v ja opiskelee datanomiksi. Mitä väliä jollain mopokortilla on? Että saako sen samaan aikaan kuin muut vai vuotta aiemmin.

 

-1'

 

Hassua että tärkeintä tässäkin viestiketjussa tuntuu olevan se, että lukiossa ei pääse baariin kun muut pääsee.

Itse olisin mielummin mennyt vuotta aiemmin kouluun, olisi ollut enemmän haastetta. Ja synttärit on vasta loppuvuodesta. Tunnistan hyvin tuon aiemman kokemuksen siitä että peruskoulussa ja lukiossa kaikki meni vähän vasemmalla kädellä, kun ei tarvinnut asettaa itselleen haasteita tai tavoitteita. Myöhemmin on tosi vaikeaa oppia oppimaan.

Lapselle pitää asettaa tarpeeksi haasteita, jotta hän kehittyy. Ei kukaan opi, jos ei kukaan vaadi mitään. Kannattaa tiedustella asiasta paremmin tietäviltä mikä heidän kokemuksensa on. Tämä ei ole oikea paikka saada vastauksia.

 

Niin paljon kommentteja, joten en lukenut vielä. Sisareni laitettiin kuusivuotiaana kouluun. Siitä aiheutui sellaisia vaikeuksia, että hän oli liian nuori pyrkimään joihinkin oppilaitoksiin.

 

Ainakin oman tyttäreni esikouluryhmässä kolmannes lapsista osaa jo kirjoittaa ja lukea. Eikä kenenkään vanhemmat ole miettineet, että pitäisi olla jo koulussa. Eskarissa tosiaan pääpaino on ihan muissa asioissa.