Vuotta aiemmin esikouluun?

Ei lapsella mikään kiire sinne kouluun ole. Ei siitä ole mitään haittaa, vaikka laskee ja lukee jo vuotta ennen kouluun menoa tai ennen eskaria. Kyllä ne lapset sinne kouluun ehtivät sitten ajallaan.

Ei siitä varmaan muuta haittaa, mutta motivaatio voi olla sitten siellä koulussa hukassa.

Tämän tytön isoveli meni ajallaan eskariin. Minulle pahoiteltiin, kun ei ole aikaa huomioida erityistarpeita ja poika selvästi kaipaisi haastavampia harjoituksia.

Vahingosta viisastuneena en haluaisi, että tytärkin joutuu nojailemaan nyrkkiinsä esikoulussa, jossa vasta harjoitellaan kirjaimia.

Painotan, että meidän lapset eivät ole mitään lapsineroja. Eivät ratkaise aikuisten tehtäviä tai hahmottele ihmeellisiä teorioita tai muutakaan järisyttävää Kunhan ovat varhain kiinnostuneet kirjaimista ja opiskelusta.

Esikoulussa on tärkeänä osana henkinen kypsyminen ja sosiaaliset taidot. Ei oppiminen ole pelkästään mekaanista lukemista ja laskemista!!!

 

Esikoulussa on tärkeänä osana henkinen kypsyminen ja sosiaaliset taidot. Ei oppiminen ole pelkästään mekaanista lukemista ja laskemista!!!

Usein henkinen kypsyminen edeltää muiden taitojen opettelemista.

 

Esikoulussa on tärkeänä osana henkinen kypsyminen ja sosiaaliset taidot. Ei oppiminen ole pelkästään mekaanista lukemista ja laskemista!!!

Usein henkinen kypsyminen edeltää muiden taitojen opettelemista.

Ei kun just toisin päin :headwall:

 

itselläni 5v poika joka syntynyt helmikuussa. osaa lukea ja kirjoittaa, mutta ei ole käynyt mielessäkään että laittaisin aikaisemmin eskariin. kyllähän se voi 1,5vuoden päästä tuntua vähän turhauttavalta alkaa kirjaimia muiden kanssa opettelemaan mutta mielestäni lapsen pitää saada olla rauhassa lapsi. pikkuveljensä osaa lukea jo 3-kirjaimen sanoja, joten hänen kohdallaan todennäköisesti tulee tuo aika vielä pitempi, mutta siltikin opetellaan niitä muita taitoja vielä näin äitinpuurokoulussa enkä todellakaan pidä lapsiani minään lapsineroina, enkä edes ajattele että nuo olisi minun saavutuksiani. lapsilla vaan sattuu olemaan niin erilaisia mielenkiinnonkohteita.

 

Esikoulussa on tärkeänä osana henkinen kypsyminen ja sosiaaliset taidot. Ei oppiminen ole pelkästään mekaanista lukemista ja laskemista!!!

Usein henkinen kypsyminen edeltää muiden taitojen opettelemista.

Ei kun just toisin päin :headwall:

Kyse oli luku- ja kirjoitustaidosta? Nitiä edeltää henkinen kypsyminen ja sosiaaliset taidot.

 

^ja edellisestä päätellen minä, kirjoittaja, olen vielä raakile

 

Esikoulussa on tärkeänä osana henkinen kypsyminen ja sosiaaliset taidot. Ei oppiminen ole pelkästään mekaanista lukemista ja laskemista!!!

Sosiaaliset taidot, oman vuoron odottaminen ja ryhmässä toimiminen oli ne pääasiat, mitä meidän eskarissa painotettiin. Lukemaan siellä ei varsinaisesti opeteltu, opetussuunnitelmaanhan kuuluu isojen kirjainten tunnistaminen ja lukujen oppiminen.

 

Ei lapsella mikään kiire sinne kouluun ole. Ei siitä ole mitään haittaa, vaikka laskee ja lukee jo vuotta ennen kouluun menoa tai ennen eskaria. Kyllä ne lapset sinne kouluun ehtivät sitten ajallaan.

Ei siitä varmaan muuta haittaa, mutta motivaatio voi olla sitten siellä koulussa hukassa.

Tämän tytön isoveli meni ajallaan eskariin. Minulle pahoiteltiin, kun ei ole aikaa huomioida erityistarpeita ja poika selvästi kaipaisi haastavampia harjoituksia.

Vahingosta viisastuneena en haluaisi, että tytärkin joutuu nojailemaan nyrkkiinsä esikoulussa, jossa vasta harjoitellaan kirjaimia.

Painotan, että meidän lapset eivät ole mitään lapsineroja. Eivät ratkaise aikuisten tehtäviä tai hahmottele ihmeellisiä teorioita tai muutakaan järisyttävää Kunhan ovat varhain kiinnostuneet kirjaimista ja opiskelusta.

Esikoulussa on tärkeänä osana henkinen kypsyminen ja sosiaaliset taidot. Ei oppiminen ole pelkästään mekaanista lukemista ja laskemista!!!

Ei ole ei mutta koulussa se on. Pelkään itse sitä että lapselle käy kuin minulle koulussa; ei ikinä joudu tekemään oppimisen eteen mitään ja sitten tulee hankalaa kun jossain lukiossa pitäisikin jo osata opiskella. Vuodessa tuon ikäinen oppii kuitenkin jo itsekseen paljon. Minä esim. luin jo kokonaisia kirjoja sujuvasti kouluun mennessäni, osasin englannin alkeita jne.. Voitte kuvitella miten tylsää oli. Muistan vieläkin jotkut sanelut, miten raivostuttavaa se oli. "Sii-li me-nee kä-ve-lyl-le." Pakotettiin tavuttamaan ja toistoja tietenkin tuli se 5 hitaimpien mukaan että kaikki ehti. Ja itse menin kouluun kuitenkin 6-vuotiaana kun olen loppuvuodesta syntynyt.

Minusta vain motivaatio oppimiseen ja sellainen on tärkeämpää kuin joku ajokortin saanti. En sitten tiedä miten on loppujen lopuksi.. Sosiaaliset taidot tietysti täytyy olla tietyllä tasolla. Kummallista vain että eskari jää sitten ilmeisesti kokonaan käymättä jos säädökset tosiaan ovat tällaiset ja tehdään koulun aloituksen kanssa niin kuin on ajateltu.

Ei se, että tiedostaa lapsensa kyvyt ole mitään äidin hyperylpeyttä jostain kuvitellusta lapsinerosta. En minäkään mikään nero ollut tai ole, varhain vain oppinut tiettyjä asioita.

 

Minun tekstini siis yllä.

 

Mulla vähän samanlaiset kokemukset koulusta, kuin ap:lla äskeisessä kirjoituksessa. En joutunut ikinä tekemään koulun eteen mitään, en edes lukiossa kuin vähän. Yliopistossa on ollut todella vaikeaa, kun oikeasti pitäisi tehdäkin jotain oppimisen eteen. Tuntuu, että kapasiteettini on pilattu sillä, että olen oppinut laiskaksi kun ei ikinä ole tarvinnut oikeasti opiskella.

 

Mulla vähän samanlaiset kokemukset koulusta, kuin ap:lla äskeisessä kirjoituksessa. En joutunut ikinä tekemään koulun eteen mitään, en edes lukiossa kuin vähän. Yliopistossa on ollut todella vaikeaa, kun oikeasti pitäisi tehdäkin jotain oppimisen eteen. Tuntuu, että kapasiteettini on pilattu sillä, että olen oppinut laiskaksi kun ei ikinä ole tarvinnut oikeasti opiskella.

Meitä on siis muitakin. Joo eetä ja ällää tuli papereihin aikuislukion kurssimäärällä ja parin illan lukemisilla ennen kirjoituksia. Kun eihän MUN tarvitse lukea... Yliopistossa mullakin vasta iski totuus eteen. Ei haluaisi samaa lapselleen, niin itseni näen tuossa kun on paljon samanlainen kuin olin sen ikäisenä. Samaa on sanoneet isovanhemmat kun on aiheesta puhuttu. Meillä mun pikkusiskot olleet myös samanlaisia. Harmillista kun ei näissä jousteta tippaakaan.

 

Ei siitä varmaan muuta haittaa, mutta motivaatio voi olla sitten siellä koulussa hukassa.

Tämän tytön isoveli meni ajallaan eskariin. Minulle pahoiteltiin, kun ei ole aikaa huomioida erityistarpeita ja poika selvästi kaipaisi haastavampia harjoituksia.

Vahingosta viisastuneena en haluaisi, että tytärkin joutuu nojailemaan nyrkkiinsä esikoulussa, jossa vasta harjoitellaan kirjaimia.

Painotan, että meidän lapset eivät ole mitään lapsineroja. Eivät ratkaise aikuisten tehtäviä tai hahmottele ihmeellisiä teorioita tai muutakaan järisyttävää Kunhan ovat varhain kiinnostuneet kirjaimista ja opiskelusta.

Esikoulussa on tärkeänä osana henkinen kypsyminen ja sosiaaliset taidot. Ei oppiminen ole pelkästään mekaanista lukemista ja laskemista!!!

Ei ole ei mutta koulussa se on. Pelkään itse sitä että lapselle käy kuin minulle koulussa; ei ikinä joudu tekemään oppimisen eteen mitään ja sitten tulee hankalaa kun jossain lukiossa pitäisikin jo osata opiskella. Vuodessa tuon ikäinen oppii kuitenkin jo itsekseen paljon. Minä esim. luin jo kokonaisia kirjoja sujuvasti kouluun mennessäni, osasin englannin alkeita jne.. Voitte kuvitella miten tylsää oli. Muistan vieläkin jotkut sanelut, miten raivostuttavaa se oli. "Sii-li me-nee kä-ve-lyl-le." Pakotettiin tavuttamaan ja toistoja tietenkin tuli se 5 hitaimpien mukaan että kaikki ehti. Ja itse menin kouluun kuitenkin 6-vuotiaana kun olen loppuvuodesta syntynyt.

Minusta vain motivaatio oppimiseen ja sellainen on tärkeämpää kuin joku ajokortin saanti. En sitten tiedä miten on loppujen lopuksi.. Sosiaaliset taidot tietysti täytyy olla tietyllä tasolla. Kummallista vain että eskari jää sitten ilmeisesti kokonaan käymättä jos säädökset tosiaan ovat tällaiset ja tehdään koulun aloituksen kanssa niin kuin on ajateltu.

Ei se, että tiedostaa lapsensa kyvyt ole mitään äidin hyperylpeyttä jostain kuvitellusta lapsinerosta. En minäkään mikään nero ollut tai ole, varhain vain oppinut tiettyjä asioita.

Kerroppas että mitä tuollasesta nerosta sitte isona tuli?

 

Mä olen kyllä myös miettinyt tuota meidän tytön koulukypsyystesteihin laittamista ehkä sitten, kun on sen aika. Pitää nyt katsoa, miten hän kehittyy. Ei ole vielä viittäkään, ja osaa jo pikkusanoja lukea, laskee tosi hyvin ja on tosi kiinnostunut biologiasta ja kaikesta muustakin. Mutta hän on päiväkodissa, joten en sitä esikoulua nyt niin kamalan tarpeelliseksi katso, eli tässä on vielä pitkästi aikaa miettiä, mitä tehdään.

Ja koen sen myös sosiaalisten suhteiden luomisessa ongelmaksi, jos on tosi paljon edellä muita opetuksessa. Itse ainakin olin siinäkin outo lintu, osasin lukea niin hyvin, että muut eivät edes uskoneet, että olin jo lukenut, tai tehnyt tehtävät jne. Silti haluan olla oman lapseni kanssa varovainen, mutta on vain niin vaikea tietää mikä se on se paras vaihtoehto.

 

Oikeesti kertokaas nyt kun olette (ha ha) ollu tuolasia lapsineroja että ootte varmasti sitte yltäny huimiin suorituksiin elämässä ja opiskelussa ja uralla siis vilpittömästi kysyn vaikka hieman sarkastisesti naureskelenki.

 

Ei lapsella mikään kiire sinne kouluun ole. Ei siitä ole mitään haittaa, vaikka laskee ja lukee jo vuotta ennen kouluun menoa tai ennen eskaria. Kyllä ne lapset sinne kouluun ehtivät sitten ajallaan.

Ei siitä varmaan muuta haittaa, mutta motivaatio voi olla sitten siellä koulussa hukassa.

Tämän tytön isoveli meni ajallaan eskariin. Minulle pahoiteltiin, kun ei ole aikaa huomioida erityistarpeita ja poika selvästi kaipaisi haastavampia harjoituksia.

Vahingosta viisastuneena en haluaisi, että tytärkin joutuu nojailemaan nyrkkiinsä esikoulussa, jossa vasta harjoitellaan kirjaimia.

Painotan, että meidän lapset eivät ole mitään lapsineroja. Eivät ratkaise aikuisten tehtäviä tai hahmottele ihmeellisiä teorioita tai muutakaan järisyttävää Kunhan ovat varhain kiinnostuneet kirjaimista ja opiskelusta.

Esikoulussa on tärkeänä osana henkinen kypsyminen ja sosiaaliset taidot. Ei oppiminen ole pelkästään mekaanista lukemista ja laskemista!!!

Ei ole ei mutta koulussa se on. Pelkään itse sitä että lapselle käy kuin minulle koulussa; ei ikinä joudu tekemään oppimisen eteen mitään ja sitten tulee hankalaa kun jossain lukiossa pitäisikin jo osata opiskella. Vuodessa tuon ikäinen oppii kuitenkin jo itsekseen paljon. Minä esim. luin jo kokonaisia kirjoja sujuvasti kouluun mennessäni, osasin englannin alkeita jne.. Voitte kuvitella miten tylsää oli. Muistan vieläkin jotkut sanelut, miten raivostuttavaa se oli. "Sii-li me-nee kä-ve-lyl-le." Pakotettiin tavuttamaan ja toistoja tietenkin tuli se 5 hitaimpien mukaan että kaikki ehti. Ja itse menin kouluun kuitenkin 6-vuotiaana kun olen loppuvuodesta syntynyt.

Minusta vain motivaatio oppimiseen ja sellainen on tärkeämpää kuin joku ajokortin saanti. En sitten tiedä miten on loppujen lopuksi.. Sosiaaliset taidot tietysti täytyy olla tietyllä tasolla. Kummallista vain että eskari jää sitten ilmeisesti kokonaan käymättä jos säädökset tosiaan ovat tällaiset ja tehdään koulun aloituksen kanssa niin kuin on ajateltu.

Ei se, että tiedostaa lapsensa kyvyt ole mitään äidin hyperylpeyttä jostain kuvitellusta lapsinerosta. En minäkään mikään nero ollut tai ole, varhain vain oppinut tiettyjä asioita.

Ensinnäkin, opetus on kovasti muuttunut sinun ja minun kouluajoistamme. Opettajat osaavat jo eriyttää ja nykyisin n. 50 prosenttia lapsista osaa lukea jo kouluun tullessaan, lähinnä esikoulun ansiosta.

Toiseksi, kuten moni jo yritti kertoa, sosiaalinen kypsyys on erittäin tärkeää myös koulussa. Lahjakasta lasta voi ihan huoletta opettaa kotona niin pitkälle kuin haluaa, mutta koulukypsyyden pohdiskelussa on otettava huomioon monenlaisia tekijöitä.

Harvoin tulee ajatelleeksi esim. sitä, miten vaikuttaa yläkoulussa vuoden tai kahden ikäero muihin. Varsinkin pojilla voi jo luonnostaan olla huomattavia eroja murrosikään kypsymisessä, ja tässä vaiheessa vuoden ikäero muihin saattaa olla hyvinkin tuntuvaa. Otapa nämä asiat huomioon, kun teet päätöksiä lapsesi tulevaisuuden suhteen!

 

Kävin oikein miettimään... En ole kuullut kenestäkään, kuka eskarin olisi aloittanut vuotta aiemmin. Mutta koulunhan voi aloittaa, tai ainakin jossain pienissä kunnissa onnistuu. ELi jos kouluun menis vuotta aiemmin niin silloinhan eskari jäis välistä kokonaan!!!

Noista ikärajoista ei ehkä kannata huolehtia. Se on vaan sen yhden vuoden juttu. Sitä paitsi, nykyään on luokaton lukio -monilla kestää jopa 4 vuotta ja jokunen harva lukee läpi kahdessa vuodessa. Eli samalla kurssilla voi olla joku 16 v. ja 19 v. riippuu vähän kenen kanssa kaveeraa. Kaikenlisäksi itse oon alkuvuodesta syntynyt, eikä se nyt niinkään päin ollut niin kivaa. Silloin joutui odottamaan kauan, että kaverit pääsi baariin, eikä siellä yksinäänkään viittinyt käydä

 

Oikeesti kertokaas nyt kun olette (ha ha) ollu tuolasia lapsineroja että ootte varmasti sitte yltäny huimiin suorituksiin elämässä ja opiskelussa ja uralla siis vilpittömästi kysyn vaikka hieman sarkastisesti naureskelenki.

Nyt sulta on mennyt ihan täysin ohi nää kirjoitukset. Mulla ainakin meni siihen yliopistoon menoon asti tosi hyvin. Olin kympin ja ysin oppilas, lukiossa mulla oli tuplasti vaadittu määrä kursseja ja tosi hyvät arvosanat. Tekemättä mitään. Yliopistoonkin pääsin joka paikkaan mihin hain.

Mutta sitten tuli stoppi. Yliopistossa olikin vaikeaa, ja olisi pitänyt opiskella! Olin oppinut siihen, että opin itsestään, ettei minun tarvitse lukea ollenkaan. Ei todellakaan yliopistotasolla riitä! Siellä pärjäävät ahkerat ja tunnolliset, ei tällaiset laiskaksi oppineet! Mulla on siis tutkinto edelleen kesken.

Mitäpä sitä edes miettimään aikaistettua koulunalotusta, jos kaikki olisi mennyt hyvin. Mutta kun ei ole, ja osasyy on se turhautuminen. Kyllä meilläkin jonkin verran sai tehdä toisen luokan tehtäviä, mutta ei opettajan resurssit riitä yhden oppilaan lisäopetukseen joka asiassa. Pikemminkin minusta tehtiin opettajan pikku apulainen, josta toki opettajalle oli hyötyä, minulle ei.

 

Oikeesti kertokaas nyt kun olette (ha ha) ollu tuolasia lapsineroja että ootte varmasti sitte yltäny huimiin suorituksiin elämässä ja opiskelussa ja uralla siis vilpittömästi kysyn vaikka hieman sarkastisesti naureskelenki.

Nyt sulta on mennyt ihan täysin ohi nää kirjoitukset. Mulla ainakin meni siihen yliopistoon menoon asti tosi hyvin. Olin kympin ja ysin oppilas, lukiossa mulla oli tuplasti vaadittu määrä kursseja ja tosi hyvät arvosanat. Tekemättä mitään. Yliopistoonkin pääsin joka paikkaan mihin hain.

Mutta sitten tuli stoppi. Yliopistossa olikin vaikeaa, ja olisi pitänyt opiskella! Olin oppinut siihen, että opin itsestään, ettei minun tarvitse lukea ollenkaan. Ei todellakaan yliopistotasolla riitä! Siellä pärjäävät ahkerat ja tunnolliset, ei tällaiset laiskaksi oppineet! Mulla on siis tutkinto edelleen kesken.

Mitäpä sitä edes miettimään aikaistettua koulunalotusta, jos kaikki olisi mennyt hyvin. Mutta kun ei ole, ja osasyy on se turhautuminen.

Aivan tämä on se mitä hain. Se että on "nero" (not) ei tarkoita sitä että menestyisi mitenkään erityisesti tai saavuttaisi aikuisena mitään hienoa. Antakaa vaan niiden tenavienne olla ihan tavallisia ja kulkea tavallista polkua

 

Aivan tämä on se mitä hain. Se että on "nero" (not) ei tarkoita sitä että menestyisi mitenkään erityisesti tai saavuttaisi aikuisena mitään hienoa. Antakaa vaan niiden tenavienne olla ihan tavallisia ja kulkea tavallista polkua

Et sä ymmärrä yhtään, et yhtään. Ihminen on sellainen, miksi syntyy, neroksi (no neroja ei me olla, ei todellakaan, ehkä vähän lahjakkaampia tällä alalla. Mut itse esim. olen tosi kömpelö, siinä huono.) tai sitten ei. Jos kokee, että lapsi voi turhautua koulussa, ja oppia väärän tavan opiskella, tottakai sitä haluaa pyrkiä välttämään. Jos sun lapsi on lahjakas liikunnassa, kai sä haluat häntä siinä auttaa kehittymään, sen hänen oman lahjakkuutensa ja tasonsa mukana? Eikä silti kukaan häntä neroksi väitä?

Kuka tässä on lapsistaan mitään tekemässä, jokainen vain haluaa auttaa lastaan saamaan parhaat välineet elämään!

Ja sä et todellakaan ymmärrä nyt. Mikä minun koulujutuissani on epätavallista? Olen mennyt ihan tavalliseen aikaan kouluun, tehnyt kaiken niin tavallisella kaavalla kuin pystyi, lukionkin tavallisessa tahdissa. Tuliko hyvä?

 

Aivan tämä on se mitä hain. Se että on "nero" (not) ei tarkoita sitä että menestyisi mitenkään erityisesti tai saavuttaisi aikuisena mitään hienoa. Antakaa vaan niiden tenavienne olla ihan tavallisia ja kulkea tavallista polkua

Et sä ymmärrä yhtään, et yhtään. Ihminen on sellainen, miksi syntyy, neroksi (no neroja ei me olla, ei todellakaan, lahjakkaampia tällä alalla. Mut itse esim. olen tosi kömpelö, siinä huono.) tai sitten ei. Jos kokee, että lapsi voi turhautua koulussa, ja oppia väärän tavan opiskella, tottakai sitä haluaa pyrkiä välttämään.

Kuka tässä on lapsistaan mitään tekemässä, jokainen vain haluaa auttaa lastaan saamaan parhaat välineet elämään!

Mikähän teidän mielestä on neron määritelmä? Ei nyt ainakaan lukemaan oppiminen! Itse opin lukemaan neljävuotiaana, kuten tyttönikin, enkä kyllä meitä kumpaakaan nerona pidä. Opiskelu oli mullekin helppoa, myös yliopistossa, mutta ei se minua koskaan erityisemmin turhauttanut, ettei tarvinnut kokeisiin lukea. Minulla oli aina kaikkea muuta paljon mukavampaa tekemistä, ja koulu hoitui siinä sivussa.

 

Itse opin lukemaan ja kirjoittamaan 4-vuotiaana. Silti menin normaalisti kouluun samassa elokuussa, kuin täytin 7. Sillä, onko syntynyt joulu- vai tammikuussa ei todellakaan ole merkitystä, vaan sillä, jos on vuosia ikäisiään edellä tai jäljessä. Kun sittenkin voi mennä normaalisti "taviksena" joukkoon.

 

Mikähän teidän mielestä on neron määritelmä? Ei nyt ainakaan lukemaan oppiminen! Itse opin lukemaan neljävuotiaana, kuten tyttönikin, enkä kyllä meitä kumpaakaan nerona pidä. Opiskelu oli mullekin helppoa, myös yliopistossa, mutta ei se minua koskaan erityisemmin turhauttanut, ettei tarvinnut kokeisiin lukea. Minulla oli aina kaikkea muuta paljon mukavampaa tekemistä, ja koulu hoitui siinä sivussa.

Keneltä kysyt? Minun mielestäni nero on sellainen, joka tekee jotain todella erityistä. Esim. Mozart oli lapsinero, Einstein oli nero, Hawking on nero. Jos oppii aikaisin lukemaan, ei todellakaan ole nero, vaan mahdollisesti kielellisesti lahjakas. Mutta lahjakkuuttakin on niin montaa lajia, tuo on vain yksi.

 

Aivan tämä on se mitä hain. Se että on "nero" (not) ei tarkoita sitä että menestyisi mitenkään erityisesti tai saavuttaisi aikuisena mitään hienoa. Antakaa vaan niiden tenavienne olla ihan tavallisia ja kulkea tavallista polkua

Et sä ymmärrä yhtään, et yhtään. Ihminen on sellainen, miksi syntyy, neroksi (no neroja ei me olla, ei todellakaan, ehkä vähän lahjakkaampia tällä alalla. Mut itse esim. olen tosi kömpelö, siinä huono.) tai sitten ei. Jos kokee, että lapsi voi turhautua koulussa, ja oppia väärän tavan opiskella, tottakai sitä haluaa pyrkiä välttämään. Jos sun lapsi on lahjakas liikunnassa, kai sä haluat häntä siinä auttaa kehittymään, sen hänen oman lahjakkuutensa ja tasonsa mukana? Eikä silti kukaan häntä neroksi väitä?

Kuka tässä on lapsistaan mitään tekemässä, jokainen vain haluaa auttaa lastaan saamaan parhaat välineet elämään!

Ja sä et todellakaan ymmärrä nyt. Mikä minun koulujutuissani on epätavallista? Olen mennyt ihan tavalliseen aikaan kouluun, tehnyt kaiken niin tavallisella kaavalla kuin pystyi, lukionkin tavallisessa tahdissa. Tuliko hyvä?

Uskotko todella, että yhtä vuotta aikaisempi koulun aloitus olisi vaikuttanut mitenkään asiaan? Ei todellakaan. Olisit vain vuotta nuorempana todennut yliopistossa, että jotain tarttis tehdä.

Ainoastaan vanhempana omasta halustaan luokkien yli hyppääminen tai lukion kahdessa vuodessa suorittaminen voi olla merkityksellistä.

 

Uskotko todella, että yhtä vuotta aikaisempi koulun aloitus olisi vaikuttanut mitenkään asiaan? Ei todellakaan. Olisit vain vuotta nuorempana todennut yliopistossa, että jotain tarttis tehdä.

Ainoastaan vanhempana omasta halustaan luokkien yli hyppääminen tai lukion kahdessa vuodessa suorittaminen voi olla merkityksellistä.

En tiedä. Voi olla. Uskon, että mahdollisesti, että jos olisin mennyt aikaisemmin kouluun, voi olla että opittavat asiat olisivat olleet haastavampia? Ehkä, en voi tietää. Enkä sitä, mikä on minun omaa laiskuuttani, mikä ympäristön tuotosta.

Mutta, kuten sanottua, en ole tehnyt omista lapsistani mitään päätöksiä, enkä aio tehdäkään ennenkuin lähellä koulunaloittamisikää. Tiedän, että sosiaalinen kypsyminen on myös tärkeää, ja että psykologiset tutkimukset ovat silloin välttämättömiä. Mutta vanhemman velvollisuus on ottaa selvää eri asioista, ja etsiä lapselleen parhaat vaihtoehdot. Ehkä meidänkin lapselle on parasta aloittaa koulu samaan aikaan muiden kanssa, tätä mieltä olen ollut itse jo jonkin aikaa. Mutta mieleni voi vielä muuttua, riippuen miltä lapseni kehitys näyttää. Ja en ymmärrä, miksi koko ajatus herättää niin hirvittävää vastustusta ap:ta kohtaan.

Joillekin lapsille on parempi mennä kouluun aikaisemmin, joillekin myöhemmin. Silti se ei heidän arvoaan muuta miksikään. Miksi koko ajatus on siksi niin tunteita herättävä?

 

Ei siitä varmaan muuta haittaa, mutta motivaatio voi olla sitten siellä koulussa hukassa.

Tämän tytön isoveli meni ajallaan eskariin. Minulle pahoiteltiin, kun ei ole aikaa huomioida erityistarpeita ja poika selvästi kaipaisi haastavampia harjoituksia.

Vahingosta viisastuneena en haluaisi, että tytärkin joutuu nojailemaan nyrkkiinsä esikoulussa, jossa vasta harjoitellaan kirjaimia.

Painotan, että meidän lapset eivät ole mitään lapsineroja. Eivät ratkaise aikuisten tehtäviä tai hahmottele ihmeellisiä teorioita tai muutakaan järisyttävää Kunhan ovat varhain kiinnostuneet kirjaimista ja opiskelusta.

Esikoulussa on tärkeänä osana henkinen kypsyminen ja sosiaaliset taidot. Ei oppiminen ole pelkästään mekaanista lukemista ja laskemista!!!

Ei ole ei mutta koulussa se on. Pelkään itse sitä että lapselle käy kuin minulle koulussa; ei ikinä joudu tekemään oppimisen eteen mitään ja sitten tulee hankalaa kun jossain lukiossa pitäisikin jo osata opiskella. Vuodessa tuon ikäinen oppii kuitenkin jo itsekseen paljon. Minä esim. luin jo kokonaisia kirjoja sujuvasti kouluun mennessäni, osasin englannin alkeita jne.. Voitte kuvitella miten tylsää oli. Muistan vieläkin jotkut sanelut, miten raivostuttavaa se oli. "Sii-li me-nee kä-ve-lyl-le." Pakotettiin tavuttamaan ja toistoja tietenkin tuli se 5 hitaimpien mukaan että kaikki ehti. Ja itse menin kouluun kuitenkin 6-vuotiaana kun olen loppuvuodesta syntynyt.

Minusta vain motivaatio oppimiseen ja sellainen on tärkeämpää kuin joku ajokortin saanti. En sitten tiedä miten on loppujen lopuksi.. Sosiaaliset taidot tietysti täytyy olla tietyllä tasolla. Kummallista vain että eskari jää sitten ilmeisesti kokonaan käymättä jos säädökset tosiaan ovat tällaiset ja tehdään koulun aloituksen kanssa niin kuin on ajateltu.

Ei se, että tiedostaa lapsensa kyvyt ole mitään äidin hyperylpeyttä jostain kuvitellusta lapsinerosta. En minäkään mikään nero ollut tai ole, varhain vain oppinut tiettyjä asioita.

Kerroppas että mitä tuollasesta nerosta sitte isona tuli?

En mä vielä ole iso. Kotiäiti-opiskelija. Perhekoti jossain vaiheessa haaveena..mutta saa nähdä. Ei siis mitään ihmeellistä tai kummallista, jos sitä hait.