Mun mielestä on outoa, että monet ihmiset päivittelee tuollain, että pysytään jonku kanssa loppuelämä yhdessä. Mä en tajua sitä yhtään. Kaikki semmoset parit, jotka on noin sanonu, on myös niillä menny poikki. Siis omista tutuista ja niitä on paljon. Ainoa suhde, mikä on kestäny, on ollu meidän suhde, joka on aika yllättävää, kun me ollaan miehen kanssa aina oltu sillain, että me ollaan niin pitkään yhdessä, ku tuntuu hyvältä ja kaikin puolin on mukavaa olla yhdessä. Siis onhan meillä vaikeita aikoja ollu pirusti, enemmän ku laki sallii, mutta sillonki oltais voitu erota. Ei vaan erottu, ku haluttiin todella yrittää vielä ja rakentaa tätä yhteistä elämää.
Kesälläki joku kolme kaveria päivitteli mulle, että on löytäneet elämänsä miehen ja aikovat elää loppuelämänsä yhessä ja joka ikinen on eronnu.
En mä nyt tarkottanu, että joku ei sitten vois tehä poikkeusta ja ollakki yhdessä, mutta yleisesti ottaen toi lause on vähän vinksahtanu. Miksi edes pitäis olla kuolemaan saakka yhdessä. Elämä on pitkä ja se tuo paljo yllätyksiä mukanaan vielä. Kattoo miten vähän aikaa me ollaan vasta eletty, mistä me voidaan tietää miten tää elämä vielä muuttuu ja ties vaikka se mieski joskus muuttuis, tai lähtis lätkimään.
Eipä sitä tartte niin vakavasti ottaa. Meillä siis 5 vuotta seurustelua takasi ja mä aina sanon, että me ollaan seurusteltu vaan niin vähän aikaa.
Ihan alussa tää seurustelu.
No mutta tottahan se on, ku kattoo vaikkapa isovanhempia tai vanhempia, jotka on seurusteltu vuosikymmeniä.